Sormusten herran teema? opetus?

M

Mortal Illusion

Hobitti
EDIT: Keskustelu aloitettiin nimellä "Sormusten herran teema/tulkinnat jne.", mutta muutin otsikkoa sen jälkeen, kun siihen liitettiin lokakuussa '08 aloitettu keskustelu "Sormusten Herran opetus?"

Tik

Tästä ehkä on joskus keskusteltu, joten topicin saa lukita, jos se vaikuttaa liian tutulta.

Olen vähän pohtinut sitä, että haluaako Taru Sormusten herrasta oikeasti sanoa jotain jostakin. Luulisi, että eräällä maailman suosituimmista kirjoista olisi jokin sanoma kerrottavanaan, miksi ihmiset sitä muuten lukisivat? Tiedän, että Tolkien sanoo esipuheessa, että halusi vain kirjoittaa hyvän tarinan eikä siitä sen enempää. Kuitenkin lienee selvää, että hänen omat ajatuksensa maailmasta ovat vaikuttaneet kirjaan.

Nyt kun Kuninkaan paluu on tullut teattereihin, sitä syytetään sotahulluudesta ja auktoriteettien ihannoimisesta jne. Olen näistä ylitulkinnoista ajatellut lähinnä, että Sormusten herraa pitää lukea ja katsoa kirjaimellisesti - toisin kuin todellisen maailman sodissa, Keski-Maassa vihollinen on täydellisen paha. Rohanin ja Gondorin kannustamista sotaan kun on pidetty jonain nykyisen liittoutumisen vastineena, vaikka asia on mielestäni ihan erilainen.

Mutta, siis, kukaan ei voi kuitenkaan väittää, etteivätkö Tolkienin perikonservatiiviset arvot näkyisi kirjassa. Miten suhtaudutte niihin? Ja jos tarkoituksena ei ole ollut levittää ideaa monarkian paremmuudesta demokratiaan nähden, niin mistä Sormusten herrasta sitten oikeasti on kyse? Mikä sen idea loppujen lopuksi on?
 
Re: Sormusten herran teema/tulkinnat jne.

Mistä TSH:ssa on kyse? Luullakseni siinä ennen kaikkea on kyse J.R.R. Tolkienin halusta paeta ahdistavaa ja raskasta todellisuutta.

Mutta totta kai Tolkienin henkilökohtaiset arvot teoksessa näkyvät, ihan riippumatta siitä mitä hän esipuheessa kirjoitti. Muu ei olisi mahdollistakaan. Minun nähdäkseni TSH:n keskeisiä teemoja ja arvoja ovat esim:

- maalaiselämän ihannointi (hobitti-idylli Konnussa, luontokuvaukset)
- kammo teollistunutta ja koneellistunutta elämäntapaa kohtaan (Sarumanin koneet)
- sota ja sen vaikutus ihmisiin
- kristinusko, arvot ovat ikuisia eivätkä suhteellisia
- voiman- ja vallanhimon moraalisesti turmeleva vaikutus
- kuningasmielisyys ja isänmaallisuus
- romanttinen ja ylevä avioliittokäsitys
- mieskeskeinen maailmankuva (naiset ovat romanttisen palvonnan kohteita, poikkeuksena Eowyn, jonka epänaisellinen käytös kertoo ahdistuksesta ja kuolemankaipuusta)
- miehisten ystävyys- ja toverisuhteiden ihannointi
- luokkayhteiskunnan ihanne ihmisten (ja hobittien) välisistä suhteista
- vallankumouksen vastaisuus
- imperialismi, rasismi, usko länsimaisen ihmisen kuningastehtävään hallita idän ja etelän barbaarisia kansoja.

Tolkien oli oman sukupolvensa edustaja. Meillä ei ole tarvetta eikä ehkä oikeuttakaan moralisoida hänen maailmankuvansa vastenmielisiäkään piirteitä. Silti on hyvä, että tästäkin asiasta keskustellaan.
 
Re: Sormusten herran teema/tulkinnat jne.

Theoderic sanoi:
Tolkien oli oman sukupolvensa edustaja. Meillä ei ole tarvetta eikä ehkä oikeuttakaan moralisoida hänen maailmankuvansa vastenmielisiäkään piirteitä. Silti on hyvä, että tästäkin asiasta keskustellaan.
Click to expand...

Niin, mutta miksi ihmeessä me nykysukupolven edustajat - rasismin vastustajat, tasa-arvon kannattajat, usein vasemmistolaiset, uskonnottomat - sitten palvomme Sormusten herraa? Olen tajunnut, että Tolkien ihmisenä edusti lähes kaikkea sitä mitä vastustan. Silti olen hulluna kirjaan ja löydän sieltä mielestäni paljonkin hyviä ja kauniita asioita. Älytön juttu. Tietenkään mikään rasismi tms. ei näy kirjassa kovin selkeästi. Asiat voi tulkita aina itselleen sopiviksi. Mutta onko se itsensä huijaamista?
 
Olen miettinyt paljon itsekin näitä asioita.

Ajattelen kuitenkin, että historian ihmisiä tulisi ajatella ja arvioida oman aikakautensa tuotteina. Moraali on mielestäni sitä, että on huolestunut nykymaailman vääryyksistä. Kauan sitten kuolleiden, toista kulttuuria ja maailmaa edustaneiden ihmisten arvostelu nykymaailman perspektiivistä on pelkkää moralismia.

Vaikka Tolkienin arvomaailmaa kokonaisuutena ottaen onkin vaikea ymmärtää tai hyväksyä, se ei tarkoita, etteivätkö jotkin Tolkienin ajatukset voisi olla kauniita ja arvokkaita. Kaikkein pimeimmänkin historian keskeltä löytyy yleensä jotain arvokastakin.

Muussa tapauksessa emme oikeastaan voisi lukea juuri mitään ennen 1960-lukua ilmestynyttä kirjallisuutta. Silloin elämämme olisi taas aika köyhää ja älyllisesti virikkeetöntä.
 
On hassua lukea juttuja, joissa TSH:aa syytetään sodan ihannoimisesta. Mielestäni se on kuitenkin tarina jostain ihan muusta. Tottakai siinä on paljon sotakuvausta ja sodan avulla luodaan tunnetiloja, mutta lopulta kuitenkin kirjailija osoittaa, että sota ei ole se lopullinen asia, jolla maailma pelastetaan. Tärkeä huomio on mielestäni niissä asioissa, joita Sam ja Frodo kohtaavat kahdestaan ja Klonkun kautta. Se tuo minun mieleeni enemmänkin ajatuksen sodan turhuudesta. Siitä, että vaikka kuinka taisteltaisiin ja sodittaisiin, ei kuitenkaan voida voittaa. Sota on turhaa, vaikka olisikin tarpeellista (ihmettelen, jos joku ymmärtää...).

Tolkien tarkoitti kai, ettei hänen tekstejään saisi sijoittaa mihinkään tiettyy asiaan tai maailmantilanteeseen. Mikä on hyväkin asia, sillä sitoisi liiaksi lukijoiden mielikuvitusta, jos ympäristö leimaisi kirjan tapahtumat suoraan verrannollisiksi esim. 2. maailmansotaan. Mutta tämä ei kuitenkaan kiellä, etteikö jokainen saisi kehitellä tekstien kautta merkityksiä ja tulkintojakin. Minä ainakin löydän jatkuvasti kirjojen kautta merkityksiä, joita kirjailija välttämättä ei ole sinne edes laittanut. Se osoittaa vain taitavien kirjoittajien luomat mahdollisuudet lukijan mielikuvituksen ja alitajunnan työskentelyyn.

Se, että Tolkien on kirjoittanut tekstinsä oman historiansa ja maailmankuvansa kautta ei ole mielestäni ongelmallista. Se, että monet nykykirjailijat kirjoittavat tekstejä, jotka ovat rasistisia, seksistisiä ja monin tavoin loukkaavia, on toisinaan hyvinkin inhottavaa. Heidän pitäisi tietää paremmin.

Loppujen lopuksi kuitenkin tärkeintä on se tunne, jonka kirjoista saa. Jos tarkastelun alla on kohtaus sieltä ja toinen täältä, ei saada kokonaiskäsitystä koko hommasta ja saatetaan saada ihan vääriä mielikuvia asiasta. Ja ylitulkinnat ovat aina vaarallisia. Oli kyse sitten pyhistä kirjoista tai pelkistä kirjoista, joita Tolkienin tuotanto kuitenkin vain on.
 
Theoderic kiteytti varsin hyvin Sormusten herran monet tasot. Vallanhimo ja sen vaikutus ihmisiin (ja muihin olentoihin) on minusta se TSH:n kestävin teema: ainakin minusta kirjan syvällisimmät ajatukset liittyvät siihen. Se on myös tavallaan koko kirjan läpäisevä teema, sillä Sormus, vallan symboli, vaikuttaa jollain tavalla useimpiin kirjan päähenkilöistä, ja sen ympärillehän kaikki kiteytyy.

Kun nyt tarkemmin ajattelen, niin huomaan, että suosikkihahmojani TSH:ssa ovat nimenomaan ne, joiden suhteessa Sormukseen (tai valtaan ylipäänsä) on jotain traagista: Klonkku, Frodo, Boromir, Saruman, Denethor...

TSH:sta löytyy uskomaton määrä erilaisia tarinoiden aihioita, joista monia vain sivutaan. Esimerkiksi Arwenin hahmoa syventämällä (ei siten kuin leffassa, yäk, yäk, yäk!) voisi hänestäkin saada mielenkiintoisen ja traagisen tarinan uhrautumisesta, jossa Arwen kokisi sisäisiä ristiriitoja, eikä vain hyppäisi ajattelematta Aragornin syliin ja olisi onnellinen elämänsä loppuun asti. Tosin se on jo toki tulkintaa.
 
Theoderic sanoi:
Ajattelen kuitenkin, että historian ihmisiä tulisi ajatella ja arvioida oman aikakautensa tuotteina. Moraali on mielestäni sitä, että on huolestunut nykymaailman vääryyksistä. Kauan sitten kuolleiden, toista kulttuuria ja maailmaa edustaneiden ihmisten arvostelu nykymaailman perspektiivistä on pelkkää moralismia.

Vaikka Tolkienin arvomaailmaa kokonaisuutena ottaen onkin vaikea ymmärtää tai hyväksyä, se ei tarkoita, etteivätkö jotkin Tolkienin ajatukset voisi olla kauniita ja arvokkaita. Kaikkein pimeimmänkin historian keskeltä löytyy yleensä jotain arvokastakin.
Tuo on erittäin totta, enkä olekaan aiemmin miettinyt asioita noin päin. Jokainen on aikakautensa uhri, ja veikkaisin että meidänkin moraaliamme tullaan tulevina vuosisatoina arvostelemaan paljonkin..Tietysti jonkin sortin kritiikki on mielestäni suotavaa, mutta ei Tolkien omiin aikalaisiinsa verrattuna tosiaan mitenkään pahempi ihminen ollut.
Click to expand...
Click to expand...
 
Toivo sanoi:
On hassua lukea juttuja, joissa TSH:aa syytetään sodan ihannoimisesta. Mielestäni se on kuitenkin tarina jostain ihan muusta. Tottakai siinä on paljon sotakuvausta ja sodan avulla luodaan tunnetiloja, mutta lopulta kuitenkin kirjailija osoittaa, että sota ei ole se lopullinen asia, jolla maailma pelastetaan. Tärkeä huomio on mielestäni niissä asioissa, joita Sam ja Frodo kohtaavat kahdestaan ja Klonkun kautta. Se tuo minun mieleeni enemmänkin ajatuksen sodan turhuudesta. Siitä, että vaikka kuinka taisteltaisiin ja sodittaisiin, ei kuitenkaan voida voittaa. Sota on turhaa, vaikka olisikin tarpeellista (ihmettelen, jos joku ymmärtää...).
Click to expand...

Niin, se on kyllä totta, että loppujen lopuksi sota ei ratkaissut mitään. Kaikki kirjan taistelut olivat "pakollisia". Elokuvassa tämä ei ehkä näy yhtä selvästi, mutta tekisi silti mieli kysyä arvostelijoilta, että mitä elokuvassa sitten olisi pitänyt tapahtua. Olisiko rohanilaisten pitänyt jättää tulematta Minas Tirithiin, jolloin ihmisiä olisi kuollut monin verroin enemmän?

No, takaisin otsikkoon. Olen tullut ainakin osittain siihen tulokseen, että minua Sormusten herrassa ja Silmarillionissa viehättää nimenomaan se, että joku on luonut kokonaisen maailman, sen kansat, historian, kielet yms. niin todentuntuisiksi. Kai sitä tuollaista lukemalla voi oppia jotain tästäkin maailmasta...
 
Minä sain sellaisen mielikuvan että herra Tolkien vastusti "ihmisten välisiä sotia". Eli hän oikeastaan loi TSH:on "täydellisen pahan" viholliseksi.

Myönnän kyllä että minuakin ovat nuo valkoihoiset haltiat ja ihmiset ärsyttäneet, tummempia kuin ovat olleet vain villi-ihmiset(?). Mutta ehkä sekin on vain kirjailijan oma ihannekuva ihmisestä.
 
Tolkien oli itse sodan läpikäynyt veteraani, joten on ihan luonnollista että hän alitajuntaisesti kirjoitti sotaa käsittelevän teoksen. Ja hänen soturi-ihanteensa on juuri joku runollinen, menneisyydestä kiinnostunut ylevä nuorukainen, joka vihaa sotaa ja säälii vihollisiaan, mutta taistelee koska hänen täytyy taistella. Tolkien ei suinkaan ollut mikään pasifisti, hän uskoi että ihminen voi tehdä jotain itselleen täydellisen vastenmielistä muitten tähden. Sen sijaan sodasta nauttiminen ja sen käyttäminen välineenä jonkin saamiseksi oli hänestä inhottavaa. Miten se sanottiinkaan TTT pidennetyn version ekstroissa; Tolkien vihasi sodan turhuutta, mutta saattoi hyväksyä oikeutetun sodan, jollainen vaikkapa Sormuksen sota oli
 
Tolkienin elämäkerran lukeminen auttoi minua ymmärtämään jotakin pientä enemmän, mitä Tarussa Sormusten Herrasta on haluttu meille kertoa ja välittää. Kirjaan on saatu luotua "tunnelmat" juuri oikein. Lisäksi kirja jättää hyvin monta asiaa avoimeksi, joka mahdollistaa lukijan oman pohdinnan. Tarkoitan tällä sitä, että välillä löydän itseni syventymästä milloin minkäkin aiheen äärellä. Toisena viikkona tutkin historiaa, toisena karttoja. Tällä hetkellä pohdin Frodon ja Samin ystävyyttä.

Noilla tunnelmilla tarkoitan sitä, että sota on kuvattu sodaksi. Se on pieniä taisteluja, suurien joukkojen keräämistä jne. Olen huomannut, että itseni on helppo hyväksyä TSH-elokuvien sotakohtaukset. Etenkin ne, joissa viholliset ovat örkkejä, luolapeikkoja tai muita hirviöitä. Ihmiset ovat tosiaan heti eri asia. Niiden ihmisten tulisi olla sodassa toisella puolella. Hyvä ja paha on kuvattu selkeästi. Sitä me ihmiset varmaan kaipaamme tämän maailman ajalta. Selkeämpää mustavalkoisuutta. Suuri osa kun on hyvin harmaata massaa.
Entä Klonkku? Ärsyttävä kolmas pyörä sotkemassa salaista tehtävää ja suurta ystävyyttä, mutta jota on pakko sietää, kuin kiveä kengässä, koska muuten mistään ei tule mitään.

Parhaiten sitä kirjoittaa siitä, mitä itse on kokenut ja nähnyt. Ja tässä kohden jään itse miettimään Keski-Maan eri kansoja. Kokemusta haltioista ja kääpiöistä ei voi olla ja silti Tolkien on saanut nämä kansat elämään omaa elämäänsä.
 
En muista olenko kirjoittanut jo nämä asiat vai en, kun siitä on jo niin kauan, mutta

Fairy tale sanoi:
Noilla tunnelmilla tarkoitan sitä, että sota on kuvattu sodaksi. Se on pieniä taisteluja, suurien joukkojen keräämistä jne. Olen huomannut, että itseni on helppo hyväksyä TSH-elokuvien sotakohtaukset. Etenkin ne, joissa viholliset ovat örkkejä, luolapeikkoja tai muita hirviöitä. Ihmiset ovat tosiaan heti eri asia. Niiden ihmisten tulisi olla sodassa toisella puolella. Hyvä ja paha on kuvattu selkeästi. Sitä me ihmiset varmaan kaipaamme tämän maailman ajalta. Selkeämpää mustavalkoisuutta. Suuri osa kun on hyvin harmaata massaa.
Entä Klonkku? Ärsyttävä kolmas pyörä sotkemassa salaista tehtävää ja suurta ystävyyttä, mutta jota on pakko sietää, kuin kiveä kengässä, koska muuten mistään ei tule mitään.
Click to expand...

Olen siis aivan samaa mieltä. Örkit eivät ole inhimillisiä olentoja, joten meidän on helppo vihata niitä. Ero tämän maailman ja Keski-Maan sotien välillä on se, että Keski-Maassa hyvä ja paha ovat absoluuttisia, tässä maailmassa eivät. Elämä olisi helppoa, jos pahoja voisi vihata ja hyviä rakastaa, mutta niinhän se ei ole. Sormusten herra tarjoaa paon harmaasta alueesta.

Toisaalta hyvä ja paha eivät kuitenkaan Keski-Maassakaan ole yksinkertaisia käsitteitä. Klonkku edustaa pahaa, mutta juuri siinä näkyy kirjan koko syvällisyys: Tolkien pohtii hyvää ja pahaa, armoa ja kostoa erittäin syvällisesti Klonkun kohdalla. Kaikki muut pahat olennot tapetaan säälimättä, mutta Klonkun kohdalla Gandalfkin puhuu kauniisti armosta ja säälistä ("Some that live deserve death. And some that die deserve life. Can you give it to them? Don't be too eager to deal out death in judgement. Even the very wise cannot see all ends." tai jotankin sellaista), ja Gandalf perustelee mielestäni kuolemanrangaistuksen vastaisuudenkin vallan loistavasti. :)

Kai Klonkku on eri asia siksi, että se ei aina ole ollut paha (joku taitaa sen kirjassa sanoakin). Örkit taas ovat läpipaha laji, jota ei koskaan olisi pitänyt syntyä. Niin kai sitten..
 
Haluaisin tuoda tähän ehkä jo hieman vanhentuneeseen keskusteluun uuden näkemyksen. Mitäpä jos uskoisimme kerrankin kirjailijaa, joka elinaikanaan joutui käsittääkseni lukemattomia kertoja kertomaan kirjansa välittämästä vertauskuvallisuudesta. Ja jos, jos olen oikeassa vastaus oli aina sama; tarinalla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla hyvä tarina.
Ennen kuin alatte haukkumaan minua typeräksi, tietämättömäksi nyypäksi haluaisin puolustella omaa ja kirjoittajan kantaa.

1. Jos kirjoittaa kirjaa useita vuosia kirjaa, on varmaa, että joissakin vaiheissa tulee hetkiä, jolloin ei keksi enää mitään. Tällöin, ainakin uskoisin näin, ei ensimmäisenä ole mielessä kirjan moniulotteisuus. Kirjoittaja haluaa vain saada tarinaansa kerrotuksi parhaalla mahdollisella tavalla.

2. Onko kellään käynyt mielessä, että kaikella taiteella ei ole välttämättä tarkoitettua sanomaa. Ehkä Tolkien ei halunnut ottaa kantaa. Ehkä hän halusi kertoa pelkästään hyvän tarinan, kuten hän itse sanoi.

3. On selvää, että hyvältä kirjalta kuitenkin löytyy jotain tarkoitusta. Jokainen meistä tulkitsee sen erillä tavalla. Tämä ei tarkoita sitä, että vertauksia tähän maailmaan syntyy tahallisesti. Nämä voivat tulla itsestään, kirjoittajan alitajunnassa, hänen ehkä niin tahtomattaan.

4. Taannoin tässä yhdellä äidinkielentunnilla saimme eteemme novellin. Luimme sen ja sen jälkeen aloimme tarkastella ko. novellista tehtyjä tulkintoja. Niitä oli n.8kpl ja kaikki oli tehty eri tavalla, eri työkaluja käyttäen.
Huomasimme, että kahden ääripään tulkinnan ero oli hyvin suuri; toinen vertasi sitä sotaan, toinen rakkauteen. Loput olivat kaikkea siltä väliltä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tutkijat eivät olleet lukion ykkösiä, vaan suhteellisen arvostettuja tekstintulkitsijoita, kaikki eri osa-alueilta.
Tämä seikka herättää paljon kysymyksiä ja vastauksia. Hyvällä tarinalla on useita tulkintoja, mutta mikään niistä ei välttämättä ole kirjoittajan tarkoittama. Itseasiassa hänen ei ole tarvinnut tarkoittaa yhtään mitään.


Voi tietysti olla, että Tolkien valehteli. Voi olla, että hän ei halunnut kertoa Sormusten herran tarkoitusta. Vai voiko? Itse hänen elämäänsä suhteellisen syvällisesti perehtyneenä uskaltaisin väittää, että hän oli, kuten mainittua erittäin konservatiivinen henkilö, jolla ei missään nimessä ollut syytä valehdella tarkoitusperistään. Hän ei ollut ahne, kunnianhimoinen ja ainoa asia, josta Tolkienia voi todella "syyttää", oli hänen täydellisyyden tavoittelunsa.
Tästä syystä kirjalla voi olla monta ulottuvuutta, jos kirjoittaja on näin halunnut, mutta kukapa uskaltaa sanoa näin ja väittää samalla mestariaan valehtelijaksi.
 
Fingon kirjoitit hienosti teoksen tulkinnasta. Taitaa olla, ettei minulla itse asiassa ole juurikaan lisättävää siihen mitä jo sanoit, mutta kirjoitanpahan silti ja toivon etten toista jo sanottua kovin paljoa. Vaikka niin kyllä teen.

fingon sanoi:
Onko kellään käynyt mielessä, että kaikella taiteella ei ole välttämättä tarkoitettua sanomaa. Ehkä Tolkien ei halunnut ottaa kantaa. Ehkä hän halusi kertoa pelkästään hyvän tarinan, kuten hän itse sanoi.

On selvää, että hyvältä kirjalta kuitenkin löytyy jotain tarkoitusta. Jokainen meistä tulkitsee sen erillä tavalla. Tämä ei tarkoita sitä, että vertauksia tähän maailmaan syntyy tahallisesti. Nämä voivat tulla itsestään, kirjoittajan alitajunnassa, hänen ehkä niin tahtomattaan.
Click to expand...

Ei tarkoitettua sanomaa, se on totta ja varsin hyvä huomautus. Mutta vaikka ihminen haluaisi vain kertoa hyvän tarinan, heijastelee tarina väkisinkin kyseinen ihmisen omaa ajatusmaailmaa, omia kokemuksia, omaa aikakautta. Tarinaa ei yksinkertaisesti voi kertoa niin, että se olisi täysin irrallinen tästä maailmasta. Mutta kuten sanoit, kirjailija ei välttämättä itse halua sen kummempaa kuin kertoa hyvän tarinan. Se ei silti tee turhaksi yrityksiä tulkita teosta.

fingon sanoi:
Taannoin tässä yhdellä äidinkielentunnilla saimme eteemme novellin. Luimme sen ja sen jälkeen aloimme tarkastella ko. novellista tehtyjä tulkintoja. Niitä oli n.8kpl ja kaikki oli tehty eri tavalla, eri työkaluja käyttäen.
Huomasimme, että kahden ääripään tulkinnan ero oli hyvin suuri; toinen vertasi sitä sotaan, toinen rakkauteen. Loput olivat kaikkea siltä väliltä.
Click to expand...

Olen joskus miettinyt kuinkakohan moni kirjailija yllättyisi jos saisi lukea miten hänen teoksiaan on tulkittu. Loppujen lopuksi tulkinta ei kerro välttämättä niinkään paljon itse teoksesta ja sen välittämistä ajatuksista kuin tulkitsijasta itsestään, hänen ajatusmaailmastaan ja hänen kokemuksistaan. Kunderan kirjassa Elämä on toisaalla nuori runoilija kirjoittaa runon ihastuksestaan palvelustyttöön jonka hän näki kylvyssä. Runoilijan äiti saa käsiinsä kyseisen runon ja näkee siinä jotain hienoa ja syvällistä, jotain aivan muuta kuin mistä runoilija kirjoitti. Tulkitsija näkee teoksen omasta ajatusmaailmastaan käsin, hakee siitä merkityksiä joita siinä ei välttämättä koskaan ollutkaan.
 
Vohobitti ei nyt oikein ymmärrä. Siis, voimmehan me tehdä vaikka minkälaisia tulkintoja mistä tahansa tekstistä, halusi Tolkien sitä tai ei. Kuten Fingon toteaa, tietenkin jotkin kirjailijat yrittävät johdatella jonkinlaiseen tulkintaan (Tolkien yritti vältellä sitä, mutta onnistuiko hän siinä?), muttei kukaan kirjailija pysty loppuun asti määrittelemään millä tavoin tai minkälaisia tulkintoja hänen tuotoksistaan tehdään. Kukaan ei voi omia sanojaan. Sama ilmaisu, sana tai lause voi merkitä toiselle avain eri asiaa.

On jotenkin huvittavaa, että lähes jokaisessa Tolkien-dokumentissa puhutaan pitkään siitä kuinka hän ei halunnut tarinoitaan vertauskuvallisiksi. Tuntuu, että yhteen muutaman sivun esipuheeseen kiinnitettään kohtuuttomasti huomiota.
 
Guille sanoi:
On selvää, että hyvältä kirjalta kuitenkin löytyy jotain tarkoitusta. Jokainen meistä tulkitsee sen erillä tavalla. Tämä ei tarkoita sitä, että vertauksia tähän maailmaan syntyy tahallisesti. Nämä voivat tulla itsestään, kirjoittajan alitajunnassa, hänen ehkä niin tahtomattaan.

Ei tarkoitettua sanomaa, se on totta ja varsin hyvä huomautus. Mutta vaikka ihminen haluaisi vain kertoa hyvän tarinan, heijastelee tarina väkisinkin kyseinen ihmisen omaa ajatusmaailmaa, omia kokemuksia, omaa aikakautta. Tarinaa ei yksinkertaisesti voi kertoa niin, että se olisi täysin irrallinen tästä maailmasta. Mutta kuten sanoit, kirjailija ei välttämättä itse halua sen kummempaa kuin kertoa hyvän tarinan. Se ei silti tee turhaksi yrityksiä tulkita teosta.
Click to expand...

Olen samaa mieltä. Ei kirjailija tai minkäänlainen taitelija voi tuottaa teosta ja ikään kuin sitten kieltää sen tulkitseminen vain sillä perusteella, että halusi vain tuottaa elämysiä. Minusta on älyttömän surullista ajatella, että Tolkien olisi käyttänyt 60 vuotta elämästään kuvitteellisen maailman kehittelyyn, mutta ei olisi halunnut sanoa sillä yhtään mitään. Ja vaikkei hän tietoisesti olisikaan halunnut, totta kai hänen ajatuksensa heijastuvat kirjaan. Lukija päästää itsensä liian helpolla, jos kirjaa lukiessaan keskittyy vain nauttimaan tarinasta eikä yhtään mieti syvempiä merkityksiä.
Sitä paitsi, jos lähdettäisiin siitä oletuksesta, ettei taiteella ole sanomaa, niin sittenhän sitä voisi vaikkapa kirjoittaa avoimen rasistisia teoksia ja sanoa sitten, ettei ole tarkoittanut mitään, tarkoituksena on vain tarjota hyvä tarina. Ihmisen ajatukset heijastuvat hänen tekemisiinsä, se on fakta. Vaikeampi ongelma onkin sitten pohtia, missä määrin.
 
Viisauden sanoja arvon käärmesläiset, viisauden sanoja.

Kuten jo olette varmasti huomanneet, oma kannanottoni ei todellakaan ollut täydellinen, vaan siihen jäi paljon aukkoja. Onneksi olitte jo huomanneet niistä useita.

Haluaisin kuitenkin vielä tuoda esiin omia ajatuksiani.

Ensinnäkin olen hieman ymmälläni siitä, että miksi tuo kuuluisa lause tai puhe "en tarkoittanut kuin kertoa hyvän tarinan" ohitetaan surutta. On selvää, kuten Guille totesi, että kirjaa ei voida kytkeä pois mitenkään kaikista sen ajan vaikutteista, mutta on myöskin selvää, että joku yrittää vähentää kytkösten määrän lähes nollaan. Tilannetta voitaneen verrata absoluuttisen nollapisteen saavuttamiseen. Mielestäni, ja olen hyvin todennäköisesti väärässä, kaikki se mitä Tolkien kertoi kirjassaan kulminoitui hänen kuuluisaan lausahdukseensa.

Hän halusi luodan paikan, maailman johon hänen lukijansa voisivat paeta. Hän ei halunnut ottaa kantaa sotiin tai maailmantilanteeseen. Hän halusi kertoa tarinan. Mutta kuten jo moneen kertaan sanottua kytkökset eivät häivy koskaan ja selvää on, että 1600-luvulla samantyyppinen kirja olisi ollut hyvin erilainen kontekstistä riippuen. Varmasti myöskin tulkinnat vaihtelevat vuosien saatossa huomattavasti, kun yhteyksiä hakemalla haetaan omaan aikaan. Siinä olen kyllä samaan mieltä hyvin monen henkilön kanssa, että esimerkit Keski-Maahan ovat lähtöisiä meidän maailmastamme: Hämähäkkikammot, maalaiselämä, yksinkertaisuus, uskonnollisuus ja monet muut asiat. Mutta en usko siihen, että teoksesta voitaisiin vetää johtopäätöksiä siitä, että mitä arvoisa herra Tolkien ajatteli suuremmista linjoista, kuten maailmansodista tai vastaavista. Edellä luetelluista asioistakin monet tulivat varmaan epätietoisesti mukaan.


Ei kirjailija tai minkäänlainen taitelija voi tuottaa teosta ja ikään kuin sitten kieltää sen tulkitseminen vain sillä perusteella, että halusi vain tuottaa elämysiä. Minusta on älyttömän surullista ajatella, että Tolkien olisi käyttänyt 60 vuotta elämästään kuvitteellisen maailman kehittelyyn, mutta ei olisi halunnut sanoa sillä yhtään mitään.
Click to expand...



Miksi on surullista ajatella, että kirjailija halusi tavoitella täydellisyyttä ja luoda maailman omine huolineen ja iloineen. Minusta tuntuu, että enemmänkin surullista on se, että hänen tarkoitustaan ja puheitaan ei oteta todesta. "Halusin kertoa vain hyvän tarinan" jätetään huomioimatta, ikäänkuin se pilaisi koko täydellisyyden. "Kirjailja ei ajatellutkaan sitä niin! ", sanovat hämmästyneet. Ja jatkavat yhä: "Ei! Se ei ole mahdollista! En suostu uskomaan sitä. Vaikka uskon kaiken mitä kirjoissa sanotaan ja analysoin sanomisia hyvinkin tarkasti, en usko, että hän halusi luodan maailman ottamatta kantaa. "

Anteeksi, että ehkä hieman ivaan joitakin henkilöitä, mutta minusta on ironista ja tekopyhää aluksi ottaa jokainen tiedonjyvä mietittäväksi varsinaisista kirjoista ja yleensä uskoakin kaikki mitä niissä sanotaan ja sitten, kun kirjoittaja kertoo jotakin yksinkertaista häntä ei uskota. Tolkienin perfektionismi ei olisi sallinut tuon "halusin kertoa vain hyvän tarinan" jättämistä jos se ei olisi ollut totta. No, sitten pääsemme siihen tosiseikkaan, että itseasiassa tuo lause ei kytke pois sitä mahdollisuutta, että vaikutuksia Tolkienin ajan maailmasta ei olisi. Mutta se kytkee pois sen vaihtoehdon, että hän olisi tahallisesti halunnut verrata maailmaansa johonkin. Kysymys kuuluukin, uskommeko tuohon lauseeseen, vaiko emme. Minusta kerroin jo edellä selvästi miksi siihen pitäisi uskoa. Minä uskon.

Sitä paitsi, jos lähdettäisiin siitä oletuksesta, ettei taiteella ole sanomaa, niin sittenhän sitä voisi vaikkapa kirjoittaa avoimen rasistisia teoksia ja sanoa sitten, ettei ole tarkoittanut mitään, tarkoituksena on vain tarjota hyvä tarina. Ihmisen ajatukset heijastuvat hänen tekemisiinsä, se on fakta. Vaikeampi ongelma onkin sitten pohtia, missä määrin.
Click to expand...

Hyvä pointti, mutta voimmeko lähteä siitä oletuksesta, että rasistinen kirja on sama asia, kuin kokonainen maailma erittäin tarkoine historioineen ja omine tapoineen, olisivat likimainkaan samalla lähtöviivalla. Kun luemme esimerkiksi TSH:ta, omasta mielestäni meidän tulisi katkoa kytkökset tähän maailmaan ja ottaa vertailukohdat Keski-Maasta. Rasistista kirjaa luettaessa emme ensimäiseksi tule ajatelleeksi sellaista maailmaa, jossa se on hyväksyttävää, jokapäiväistä, huomaamatonta. Sellaisessa maailmassa se saisi uuden merkityksen; sanoja paperilla, jotka on tarkoitettu lasteniltasaduksi. Silloin sen rasistisen kirjan sanoma ei ole enää rasismin vastaisuus/myönteisyys, vaan iltasatuna oleminen. Ja onko se sitten sanomaa, voi jokainen pohtia itsekseen.

Jokaisella on mielipiteensä, eikä oikeaa tai väärää tulkintaa ole. Minä tulkitsen Tolkienia omalla tavallani ja muut omallansa. Kukaan ei ole väärässä.
 
fingon sanoi:
olen hieman ymmälläni siitä, että miksi tuo kuuluisa lause tai puhe "en tarkoittanut kuin kertoa hyvän tarinan" ohitetaan surutta.
Click to expand...

Harhaanjohtavana voidaan pitää myös tuohon lauseeseen takertumista. Totta on, että Tolkien itse niin kirjoitti, mutta hyvän tarinan kertomista tärkeämpää Tolkienille kuitenkin oli maailman luominen - alempi luominen, sub-creation.

Humphrey Carpenterin Tolkien-elämäkerta s. 172 sanoi:
"Kutsut puuta puuksi, etkä ajattele sanaa sen enempää", Tolkien sanoi. "Mutta puu ei ollut 'puu', ennen kuin joku antoi sille tuon nimen. Kutsut tähetä tähdeksi, ja sanot että se on vain materiapallo, joka liikkuu matemaattista reittiään. Kyse on kuitenkin siitä, miten sinä näet asiat. Nimeämällä ja kuvaamalla näitä asioita luot vain omia käsitteitäsi niistä. Ja samoin kuin kielessä luodaan sanoja olioiden ja ideoiden kuviksi, myytti on luotu totuuden kuvaksi.

Olemme peräisin Jumalasta (Tolkien jatkoi), ja väistämättä punomamme myytit, vaikka ne sisältävät virheitä, heijastavat pirstoutunutta osaa todellisesta valosta, ikuisesta totuudest, joka on Jumala. Itse asiassa vain myyttejä tekemällä, vain tulemalla 'alemmaksi luojaksi' ja keksimällä tarinoita, ihminen voi tavoitella täydellisyyden tilaa, jonka hän tunsi ennen syntiinlankeemusta. Myyttimme voivat olla harhaanjohdettuja, mutta ne ohjaavat, vaikka horjuen, kohti todellista satamaa. Materialistinen 'edistys' johtaa vain ammottavaan kuiluun ja pahan vallan Rautakruunuun."

Selittämällä uskovansa mytologian sisällä piilevään totuuteen, Tolkien paljasti kirjailijanfilosofiansa ytimen, Silmarillionin sydämessä olevan uskon."
Click to expand...
(Vahvennos minun)

Uskon Carpenterin olleen oikeassa tässä, ja myöskin että tämä pätee myös Taruun, onhan se "vain" pala sitä samaa maailmaa. Tolkienin filosofiaan joko sisältyy alunperin halu kertoa hyvä tarina, tai se on tullut Tarun myötä lisänä siihen.
 
fingon sanoi:
Mutta en usko siihen, että teoksesta voitaisiin vetää johtopäätöksiä siitä, että mitä arvoisa herra Tolkien ajatteli suuremmista linjoista, kuten maailmansodista tai vastaavista. Edellä luetelluista asioistakin monet tulivat varmaan epätietoisesti mukaan.
Miksi on surullista ajatella, että kirjailija halusi tavoitella täydellisyyttä ja luoda maailman omine huolineen ja iloineen. Minusta tuntuu, että enemmänkin surullista on se, että hänen tarkoitustaan ja puheitaan ei oteta todesta. "Halusin kertoa vain hyvän tarinan" jätetään huomioimatta, ikäänkuin se pilaisi koko täydellisyyden. "Kirjailja ei ajatellutkaan sitä niin! ", sanovat hämmästyneet. Ja jatkavat yhä: "Ei! Se ei ole mahdollista! En suostu uskomaan sitä. Vaikka uskon kaiken mitä kirjoissa sanotaan ja analysoin sanomisia hyvinkin tarkasti, en usko, että hän halusi luodan maailman ottamatta kantaa. "
Click to expand...

En oikein enää itsekään tiedä, mitä tarkoitin, mutta en ainakaan mitään suoria poliittisia kannanottoja. Enemmänkin ehkä elämänfilosofiaa tai muuta vastaavaa. Sitä, ettei Keski-Maa ollut pelkkä tyhjä ajatus, hauska tarina, vaan "oikea" maailma, jossa toimitaan tiettyjen sääntöjen mukaan ja jolla on oma moraali, politiikka ja historia. Ja minusta kytköksiä tähän maailmaan ei noin vain voi katkoa. Vaikka Tolkien itse kokikin toimivansa alempana luojana, hän ei kuitenkaan ollut mikään jumala. Keski-Maa muistuttaa hyvin paljon omaa maailmaamme sen vuoksi, että Tolkien oli kotoisin tästä maailmasta! Ei ihminen tuosta vaan voi katkaista siteitään ja kohota jonnekin todellisuuden ulkopuolelle.

Siinä olet kyllä oikeassa, että jokainen tulkitsee omalla tavallaan. On tosi vaikea määritellä mitään rajoja siitä, kuinka pitkälle kirjaa voi tulkita. Sen takia sitä jotenkin toivoisi, että kirjailja itse osaisi sanoa, miten kirjaa on tulkittava. Tolkien kieltäytyi tästä, joten ehkä meidän ei sitten pitäisi pohtia ollenkaan? En tiedä.

fanye sanoi:
Uskon Carpenterin olleen oikeassa tässä, ja myöskin että tämä pätee myös Taruun, onhan se "vain" pala sitä samaa maailmaa. Tolkienin filosofiaan joko sisältyy alunperin halu kertoa hyvä tarina, tai se on tullut Tarun myötä lisänä siihen.
Click to expand...

Ai niin kuin että lähtökohtana on ollut Tolkienin oma filosofia ja ajatukset maailmasta, hyvän tarinan kertomisen halu on tullut mukaan vasta myöhemmin? Ehkä se on sitten niin.

/Haltiamieli muokkasi kaksi perättäistä viestiä yhteen. :)
 
Niin, Carpenterin oletuksetkin ovat vain yksi oletus. On tosin huomattava, että hän tutki paljon Tolkienia ja jopa keskusteli tämän kanssa. Noista keskusteluista hän itse on antanut kyllä sellaisen kuvan, että ei olisi ymmärtänyt niistä juuri mitään.Todennäköisesti hän ymmärsi.

Olen vieläkin vahvasti sitä mieltä, että Keski-Maan tutkimiseen ei voida käytää lähtökohtana, tai itse en ainakaan käytä, omaa maailmaamme. Tulkinta täytyy lähteä esimerkiksi Silmarillionin kohdalla jostain muualta.

[fingon]

olen hieman ymmälläni siitä, että miksi tuo kuuluisa lause tai puhe "en tarkoittanut kuin kertoa hyvän tarinan" ohitetaan surutta.
Click to expand...

Harhaanjohtavana voidaan pitää myös tuohon lauseeseen takertumista. Totta on, että Tolkien itse niin kirjoitti, mutta hyvän tarinan kertomista tärkeämpää Tolkienille kuitenkin oli maailman luominen - alempi luominen, sub-creation.
Click to expand...

On myös harhaanjohtavaa väittää,että sen voisi olankohautuksella unohtaa.
Tolkien ei antanut yleensä harhaanjohtavia vinkkejä,eikä hän antanut mielestäni tuossakaan tilanteessa. Totta on, että aina on tulkittava kokonaisuutta. Mutta kokonaisuuden avaamiseen tarvitaan koodi, avain, jolla se pystytään aukaisemaan. Lause: " En tarkoittanut kuin kertoa hyvän tarinan" sisältää itseenä monia asioita, joita olen jo listannut.

Keski-Maa muistuttaa hyvin paljon omaa maailmaamme sen vuoksi, että Tolkien oli kotoisin tästä maailmasta! Ei ihminen tuosta vaan voi katkaista siteitään ja kohota jonnekin todellisuuden ulkopuolelle.
Click to expand...

Olen mielestäni jo hyvin selittänyt, että tuo ei olisi edes mahdollista ja vertasin sitä samalla nolla kelvinin saavuttamiseen. Mutta, kuten minä oletan, Tolkien halusi katkoa ylimääräisiä siteitä maailmaan, koskien juuri politiikkaa ja sotia. Tottakait hänen kirjoituksissaan on nähtävissä monet hänen ihannoimat asiat. Otanpa silti yhden esimerkin puheitteni tueksi.

Tolkien oli uskonnollinen mies. Se on selvimmin huomattavissa Silmarillionista. Kuitenkaan TSH:ssa jumalat/Jumala eivät/ei ole kovinkaan näkyvässä roolissa. Olisiko tuosta faktasta vedettävissä jotain johtopäätöksiä? Miksi Taru ei kertonut koko ajan jumalien rukoilemisesta tai vastaavasta. Selitys on yksinkertainen: hän halusi vain kertoa hyvän tarinan. :)
 
You must log in or register to reply here.
Ylös