Sudokut ym. ristikot

Japanilaiset numeroristikot, sudokut, ovat vallanneet läntisen maailman Suomea myöten. Eli kuinkas moni kontulainen näitä ristikoita ratkoo ja kuinka innokkaasti. Minua kiinnostaisi myös tietää millä tavalla ihmiset niitä ratkovat ja teettekö te niitä lehdistä vain internetissä?

Jotta keskustelu ei menisi liian yksipuoliseksi, niin voisi puhua myös muista ristikoista kuten kryptoista. Olen kuullut, että sudokujakin on monia erilaisia ja haluaisinkin tietää, että tietäisikö joku mistä niitä eri variaatioita löytäisi?

Meidän perheessä sudokuihin hurahti ensin isäpuoli ja sitten äiti ja nyt myös minä. En ole koskaan hirveästi välittänyt perinteisistä kuva- ja sanaristikoista. Ne ovat jotenkin tylsiä ja toistavat itseään. Kryptoja olen sen sijaan rustannut yläasteelta saakka. Kryptothan muistuttavat vähän sudokuja idealtaan, joten varmaan siksi pidän myös sudokuista.

Aloítin sudokujen tekemisen vasta muutama päivä sitten ihan vain uteliaisuudesta ja huomasin yht'äkkiä viettäneeni pari tuntia niiden parissa. Olen tehnyt sudokuja lähinnä vain netissä; se on jotenkin helpompaa ja miellyttävämpää kuin paperille tekeminen, ei esimerkiksi tarvitse kumittaa. Netissäkin olen tehnyt niitä vain shockwaven sivuilla, koska minun täytyy saada merkattua laatikoiden kulmiin eri numerovaihtoehtoja enkä ole vielä löytänyt muuta sivustoa, jossa näin voisi tehdä. Äitini ja isäpuoleni taas eivät merkkaa mitään kulmiin, heidän mielestään se ei ole tarpeellista. Tämä on varmaan sudokun rustaajat kahtia jakava tekijä, tai sitten ei...

Mutta nyt muiden mielipiteitä kehiin.

Mä en ole koskaan mitään ristisanoja tehnyt, mutta sudokuun olen hiljattain tykästynyt. Siihen jää jo ekalla kerralla koukkuun. Pääasiassa oon tehnyt niitä netissä, mutta myös lehdistä löytyneitä olen täytellyt. Ihan nerokas keksintö! Kryptoista en edes ole kuullut.

Sudokun alkuperähän juontaa sveitsiläisestä matemaatikosta nimeltään Leonhard Euler, joka tutki 1783 latinalaisia neliöitä, NxN-taulukoita, joissa luvut 1–N esiintyivät jokaisella rivillä ja sarakkeella (tämän tiedon voi lukea mm. Wikipediasta). Ja minun lähteideni mukaan ensimmäinen nykymuotoinen "sudoku"-tehtävän laati Howard Garnes vuonna 1979 ja kyseinen tehtävä julkaistiin yhdysvaltalaisessa tehtävälehdessä nimeltään Dell Pencil Puzzles and Word Games[Wiki]. Japanissa ensimmäinen sudoku julkaistiin vuonna 1984 ja siellä se sai myös nimensä ("Sūji wa dokushin ni kagiru", josta nykyinen nimi on lyhennös).

Ja minäkin siis jonkin verran ratkon sudokuja, ainoastaan netissä tähän mennessä. Sivusto, josta niitä ensimmäisen kerran löysin (minkä jälkeen ei muualta tarvinnut myöskään etsiä) on Websudoku, http://www.websudoku.com/
Sivuston mainoslauseena toimii: "Web Sudoku - Billions of Free Sudoku Puzzles to Play Online" ja niitä tosiaankin riittää.

Tarkempi selvitys ominaisuuksista:
Sivustolla on sudokuja tasoilta easy, medium, hard sekä evil, eli kaikki tarpeelliset. Optionsista saa määriteltyä, haluaako ratkomiseen kuluneen ajan näkyvän koko ajan vai vasta lopuksi vai ei lainkaan. Sieltä saa myös sivuston tallentamaan konekohtaisen tilaston (keskimääräinen läpäisyaika sekä kuinka monta sentasoista sudokua on ratkonut). Myöskin helpotusten tasoa saa säädeltyä. 'How am I doing' -napin avulla peli kertoo kuinka monta tyhjää ruutua on täyttämättä sekä varsinaisia helpotuksia: joko vain näkyvät virheet (jos rivillä/laatikossa on kaksi samaa numeroa), ilmoittaa väärästä numerosta (ei kerro mikä numero on väärä) tai sitten kertoo jopa täsmälleen kaikkien väärien numeroiden sijainnit. Asetuksista saa myös määrättyä, voiko samaan ruutuun laittaa alustavasti useamman numeron hahmottamisen helpottamiseksi.

Alkuun ei hirveästi innostanut, mutta nyt totesin että on niitä tullut täyteltyä ja kännykässäkin on jo sudoku peli Ainakin hyvä keino tappaa aikaa, ja virkistää aivoja

Sudokuihin en ole vielä tutustunut, täytyykin kokeilla. Perinteiset sanaristikot ovat minun mieleeni, pienempänä ratkoin innokkaasti kryptoja ja olin niissä tosi hyvä. Nykyään lähinnä ristikoita.. Jos ostan ristikkolehden joskus niin se täyttyy yhdessä illassa, niihin jää koukkuun.

Aivoille mukavaa jumppaa tuollaiset ja ajanvietteestä käyvät myös erinomaisesti.

Joo.. kokeilin tota Samin näyttämää Sudoku-sivustoa. Aiai. Olen koukussa!

Pyh, Sami pääsi pätemään ensin sudokujen alkuperästä
Itse suosin enemmän perinteisiä sanaristikoita ja kryptoja, mutta paremman puutteessa sudokukin menee. Jos pelkkää logiikkaa pitäisi rassata, niin mikä ettei, mutta noissa muissa pidän siitä kielellisestä lisähaasteesta.

Itsekin tutustuin ilmiöön kun sudokuja alkoi joka lehdessä olla. Johtuisiko niiden sanomalehtisudokujen helppoudesta vai mistä, mutta kun neljä tekee peräkkäin niin alkaa pikkuhiljaa tympäistä . Mutta meneväthän ne ajanvietteenä jos ei ole muutakaan tekemistä. Sain tosin joululahjaksi sudoku-kirjan jossa oli joku todella älykäs ratkaisumetodi, jota en tietenkään ainakaan kertalukemalta tajunnut. Pitäisi varmaan tehdä niitä vaikeampia niin saisi haastetta.

Elena sanoi:

Äitini ja isäpuoleni taas eivät merkkaa mitään kulmiin, heidän mielestään se ei ole tarpeellista. Tämä on varmaan sudokun rustaajat kahtia jakava tekijä, tai sitten ei...

Click to expand...

Enpä usko, ainakaan niissä vaikeissa, kuulemma nimittäin harva pärjää kovin pitkälle tekemättä niitä merkintöjä, itse en varmaan ainakaan.

Enemmän olen kuitenkin mieltynyt japanilaisiin ristikoihin, siis niihin joissa väritetään ruutuja. Niissä vain tuppaa jäämään jumiin kun väsyneenä tekee. Ei niitä nyt hyvänen aika virkeänä väsätä . Alkuun pääseminen on niiden varmojen ruutujen jälkeen vähän hankalaa mutta kun alkaa sujua niin sitten sujuu. Tai sitten minä teen vaan liian vaikeita..

Törmäsin sudokuihin ensimmäisen kerran MikroBitin kilpailussa. Ensimmäinen ruudukko oli helppo, mutta toiseen tärväsin tuntitolkulla aikaa ennen kuin otin selvää ratkaisuohjeista. Kaikkien vaihtoehtojen merkitseminen ruutuihin on aika työlästä, mutta se auttaa ratkaisemisessa. Näkee huomattavasti helpommin nuo evil twins -ruutuparit, joihin sopivaa kahta numeroa ei voi olla missään muussa saman klaanin ruudussa. Hienompaa tietty olisi jos olisi joku Kauniin mielen Nash, joka vain antaisi numeroiden vilistä silmissään ja merkitsisi hetken pohdinnan jälkeen jokaisen numeron omalle paikalleen. Mutta minkäs teet: on kolmenlaisia ihmisiä - niitä jotka osaavat matematiikkaa ja niitä jotka eivät osaa.

Sain veljeltäni ja vaimoltansa sudokukirjan joululahjaksi, ja sitten he opettivat minua täyttämää niitä. No, nyt olen ihan koukussa hommaan, enkä enää tiedä, mitä teen, jos kirjani ristikot loppuvat kesken. En ole kovin hyvä sudokuissa, mutta suurella innokkuudellä sähellän niiden kimpussa.
Tavallisetkin ristikot ovat koko lailla suosittua ratkottavaa täällä, joskin ne alkavat tuntua jo tylsiltä. Aina samat ratkaisusanat.. Sudokua sen olla pitää!

Okei, olen nyt tajunnut sen logiikan sudokuissa, ettei tarvitse enää arvailla mikä mihinkin tulee. Enkä kyllä varmaan osaisi tehdä niitä sellaiseen kirjaseen, netissä on tosiaan helpompi kun ei tarvitse kumittaa. Aivan loistava juttu nämä.

Mutta eikö täällä tosiaan ole yhtään ristikoista pitäviä?

Danyan sanoi:

Mutta eikö täällä tosiaan ole yhtään ristikoista pitäviä?

Click to expand...

gandar sanoi:

Itse suosin enemmän perinteisiä sanaristikoita

Click to expand...

Ei?

Hups! Sun viesti oli niin pieni, että se hukkuin noiden muiden sekaan. :yay:

Ärsyttävintä ristikoissa on se, että kun ostaa jonkun ristikkolehden, esim. Ristikkokärpäsen, niin ne vihjeet ovat hyvin samanlaisia ja välillä tehty tosi huolimattomasti. Sama vihje ja sana saattaa esiintyä parikin kertaa samassa ristikossa, eikä se silloin ole enää mitenkään haastavaa aivoille.

Sen takia tykkään tehdä ristikoita vaikkapa iltapäivälehdistä, koska niitä en osaa samalla tavalla arvata.

Lukioaikoina joutui aina kyttäämään Suomen kuvalehteä, että sai tehdä siitä ristikon. Vaikka osa noista oli aivan omien taitojen saavuttamattomissa, niin ehdottomasti parhaita tekemiäni. Ristikkolehtiä en osta juuri tuon tasottomuuden takia, mutta yleensä aika monesta aikakausilehdestä tulee juuri tehtyä, jos ehtii.

Etunahan tässä on se, että sanavarastoon tulee sanoja, joita ei ole käytetty sitten nälkävuosien ja voi puhua vanhusten kanssa heidän omalla kielellään. Harvassapa ovat "nuorisolle" suunnatut ristikot, ja nekin ovat joko todella helppoja (nuorisohan on oletusarvoisesti tyhmää) tai ylilyöden ältsinmageeksi tehtyjä.

Hurahdin syksyllä sudokuun ja sain joululahjaksi sudoku-kirjan. (Olen päässyt jo kakkostasolle asti )

En ole kyllä sivuun merkinnyt vielä yhtikäs mitään, mutta ehkä sitten vaikeampia tehdessä joudun jotain merkintöjä tekemään...

Japanilaista ristikkoa yritin kerran tehdä mutta en pääsyt juonesta jyvälle. Tuntui silkalta arvaamiselta...

Sama Sudoku-kirja se minullekin putkahti lahjaksi. Kaikki aivopähkinät ovat aina tervetulleita, mutta Sudokut tuntuvat olevan ihan liian helppoja. Kirjan ensimmäiseen tehtävään ei mennyt yli viittä minuuttia, jonka jälkeen ratkaisin vaikeimman (tai kuten kirja sitä niin melodraamattisesti kutsuu; "Viimeisen haasteen") reippaasti alle puolen tunnin. Eipä oikein jaksa enää kirjaan tarttua.

Vähän aikaa sitten Suomessa ilmestyi lehti nimeltään "Japanilaiset ristikot", jotka eivät olleet Sudokuja. En tiedä onko ko. tehtävillä muuta nimeä, mutta niissä ideana oli asetella ruudukolla palikoita annettujen numeroiden mukaisesti, ja lopuksi nämä palikat tuovat esiin jonkin kuvan. Näitä sai pahimmillaan miettiä viikkotolkulla ennen kuin pääsi loppuun, tahtoo lisää.

Törmäsin sudokuihin jollain toisella nimellä 90-luvulla, löysin sen jostain tietokonepelinä. Se oli hauska ja on hauskaa että silloin kehittelemäni ratkaisutavat ovat edelleen muistissa, vaikutan äitiini verrattuna taitavalta (ei kyllä voi taidoillaan kehua, Hesarin viiden tähden sudokun olen saanut ratkaistua vain kerran ja se oli poikkeuksellisen helppo).

Minusta on oikeastaan huvittavaa että vanhoista suosikeistani on yllättäen tullut trendikkäitä. Ennen minulle naurettiin kun olin innostunut Ilta-Sanomien "väritysristikoista" (myös silloin 90-luvulla). Sitten niistäkin tuli ilmiö, Rikun mainitsemina japanilaisina ristikoina. Niitä ratkaisen mieluiten netissä, www.griddlers.net on ehkä paras paikka, pääsee itsekin laatimaan tehtäviä jos haluaa. Sudokut sopivat parhaiten junamatkoille ja lomille, paperisina.

Minäkin hurahdin sudokuihin joskus syksyllä, kun niitä Aamulehdessä alkoi olemaan. Päivittäin ne teen, vaikka helpoimmat ovat vähän liiankin helppoja. Äitini sai myös joululahjaksi sudokukirjan ja minusta sen tehtävät olivat täysin liian helppoja. Vaikeimmatkin menivät hetkessä läpi, kun niitä aikani kuluksi ratkaisin. Jotenkin hassulta tuntui, että täyttöohjeet oli kirjassa kerrottu, sillä mielestäni ne pystyy itsekin huomaamaan parin ruudukon täyttämisellä. Kertomalla ohjeet osa huvista menee hukkaan.

Sudokua kuitenkin kiinnostavampi on kakuro (?), jossa koitetaan 1-9 numeroilla saada määrättyjä summia ristikkoon. Harmittaa, kun näitä ei ole lehdissä. Netistähän näitä löytyy vaikka kuinka, mutta en tykkää tuijottaa ruutua ja naksutella hiirtä. Luontevampaa minulle on kynä ja paperi.

Pienempänä tykkäsin kryptoista ja aina mummun ristikkolehdistä niitä täyttelin. Mummon kanssa tein tavallisiakin ristikoita pienempänä. Edelleen tykkään kryptoista, mutta kun niihin ei itselle tulevissa lehdissä törmää ja rahaa ei niihin viitsi tuhlata, niin ei tule tehtyä. Ristikoita koitan aina välillä tehdä, mutta kun ne nykyään ovat täynnä julkisuuden henkilöiden nimiä, en osaa niitä tehdä. Minulla on niin kamalan huono nimimuisti, eikä minua kiinnosta jonkun laulajan/näyttelijän/hömppäjulkkiksen/vastaavan nimi.

Sudokut? Kävin joskus joulukuun alussa Ärrällä ja ostin sellaisen söpön pienen kirjasen ihan mielenkiinnosta - en osannut yhdistää nimeä mihinkään ja se näytti kiinnostavalta. Jäin koukkuun, myönnetään.

Aluksi ratkoin niitä kirjoittamalla ruutuihin kaikki numerot jotka kys.ruutuun sopivat, mutta nyt en enää merkitse, yritän pärjätä ilman, kun en jaksa kumittaa koko ajan. Nettisudokuja en ole vielä kokeillut, johtunee siitä, etten omista internetyhteyttä ja käytän koulun konetta surffailuun (ja silloin ajan hyödyntäminen tarkoin nousee prioriteetiksi, vapaatunteja kun on minimaalisesti).

Nämä japanilaiset väritysristikoita olen tästä tieteen kuvalehden aivojumppaversiosta (oikea nimi ei nyt muistu, tyypillisesti, mieleen) yrittänyt ratkoa, siellä myös ensi kertaa sudokuun törmäsin. Olin ideasta ymmärtävinäni, että tällainen Langsuirin mainitsema kakurokin sieltä kerran löytyi.

Kryptoja ratkoin joskus, mutta yleensä sain vain helpoimmat valmiiksi (eli ne, joista arvasin kuvaan liittyvän vihjesanan, yksinkertainen ja kärsimätön kun olen). Sanaristikotkin ovat jääneet vähemmälle ajanpuutteen vuoksi. Oikeat sanat löytyvät yleensä vahingossa. Sanomalehtien sanaristikoita pidän muutenkin liian vaikeina.

Ihanneristikko käsittelisi fantasiaa tai nykymusiikkia, koska niistä voisin jotakin tietääkin (ja se tietäminenhän siinä on kaikista hauskinta). Niin, millainen olisi teidän ihannesanaristikkonne?

Hmm. Netissä olevissa sudokuissa on se harmi ettei niihin voi tehdä mitään merkintöjä. Tai siis ainakaan joillain sivuilla.

Minäkin sain tuollaisen sudoku-vihkosen lahjaksi jouluna ja kaikki helpot, pari melko helppoa ja yksi vaikea on tullut vasta tehtyä.

Kryptojakin oli joskus taannoin tehtyä mutta sitten niihin alko kyllästymään. Sanaristikot taas on liian haastavia minulle.

Langsuir sanoi:

Pienempänä tykkäsin kryptoista ja aina mummun ristikkolehdistä niitä täyttelin. Mummon kanssa tein tavallisiakin ristikoita pienempänä.

Click to expand...

Minäkin rustasin ristikoita mummini kanssa yhdessä pienenä! Ja joskus hänen kanssaan aikaa viettäessä saattoi olla niin, että mummi väsäsi ristikoita ja minä kryptoja ja sitten kyselimme helppiä toisiltamme tyyliin "mikäs on sen Sillanpään etunimi?" tai "mikä sana alkaa s:llä ja siinä on kaksi k:ta keskellä?" Voi, voi. Täytyykin tässä ensi viikonloppuna pitkästä aikaa käydä mummia tervehtimässä. On tässä viimeisen parin vuoden aikana kyllä muutenkin tullut liian harvoin käytyä mummolassa.