Suositeltavat WC -lukukokemukset.

WC:ssä lukeminen joko on tai ei ole kamala tapa. Mielestäni hyvä WC -kirja eroaa olennaisesti kaikista muista hyvistä kirjoista:
1:Hyvä WC -kirja ei ole paksu, vaan ohut.
2:Siinä pitää olla sellainen juoni tai rakenne, joka sallii sen että se luetaan pienissä osissa.
3:Sen aihepiirin pitää olla muuta toimintaa kevyempi.

Siksi mielstäni Wittgensteinin "Tractatus logico-philosophicuksen" on siksi kerrassaan surkeaa WC -lukemista, vaikka onkin ohkainen ja koostuu miltei aforisminomaisista lauseista. Mutta niiden yhdistäminen ei salli pätkittämistä "niin hyvin". Muuten kirja on toki melko ihana.

Itse suosittelen Örkényn "minuuttinovelleja". Ovat lyhyitä toisistaan erillisiä kertomuksia, ja useimmat melko hauskoja. Kirjan voi jättää kesken ja se silti viihdyttää. Sopivasti mutta ei liikaa.

PS:
En tiedä mihin muuhunkaan tälläisen ketjun voisi laittaa. Otsikostaan huolimatta? tarkoituksena olisi kerätä kirjoja jotka soveltuvat nimenomaan WC -lukemistoksi. Ja perustelut perään.
Tämä on kyllä jo melkein "yritys tehdä karmeimmasta aiheesta vakavampisävytteistä jutustelua." Tosin entinen "painekattila" -nimitys (vuodelta nakki.) olisi ollut tälle melko hupaisa. (Minun aloittama ketju oli silloin ensimmäinen alueella ja se SIIRRETTIIN sille muualta, aiemmin ei ollut koko aluetta. Koin, että tekoni jotenkin pakotti ratkaisuun. Kiäh.)

Pääsen ensimmäisenä heittämään klassikot: Aku Ankat.

Parhaiten lehdethän säilyvät niissä kansioissa, jatkotarinoidenkaan loppuja ei tarvitse jäädä miettimään. Yksittäiset tarinat ovat juuri sopivan pituisia niin lehdissä kuin AA:n taskukirjoissakin.

Ylipäätänsä meillä vessalukemiset keskittyvät lehtiin enemmän kuin kirjoihin, ensimmäisten lyhyemmän säilytyskaaren takia. Tai Akuthan säilytetään ikuisesti, mutta esimerkiksi pari vuosikerrallista Soundeja kirjaston poistomyynneistä oli varsinainen löytö vessalukemistoksi.

Protestina squirrelin hyvän wc-kirjan määritelmille haluaisin huomauttaa, että mikäli minulla on tarpeeksi hyvä kirja kesken, luen sitä vessassakin. Kyllä, ja hampaita pestessä.

Hyvässä kirjassa on se huono puoli, että sitä lukiessa muu maailma unohtuu, kunnes jossain vaiheessa tajuaa istuneensa vessassa tunnin. Tämän takia en ole enää vuosiin lukenut vessassa.

Meinasin alkaa äimistellä Douvin hampaidenpesulukemista, mutta tajusin, että itse surffaan netissä pestessäni hampaita. Eli enpä sanokaan mitään outoudesta.

Viivin Wagner se ihmetteli yhdessä stripissä että parturissa luetaan naistenlehtiä, vessassa lastenlehtiä ja sängyssä miestenlehtiä (missä vaiheessa Viivi kylläkin puuttui lukuvalintaan).

Oudoin vessalukemiseni oli eräs pieni kirja, joka roikkui vessapaperirullan alapuolella. Tapasin lukea yhden sivun, repiä sen irti, rypistellä pehmeäksi – ja eräänlaisena kirjallisuusarvosteluna käyttää sen vessapaperina. Asuin silloin yksin, totta kai.

Kammottavaa sensuuria ilmenee palstallamme! Aivan kuin yleinen epäsopiva käytös ja rienaaminen olisi jotenkin erityisen rikollista *grin*.

Sanotaan kuitenkin näin että olen lukenut Jehovia WC:ssä. Kohteliaasti. Muut viittaukset yllä mainitussa viestissä piilotetaan ja jäljelle jää vain tämä tynkä..

Upea topic!

Oma suositukseni on Suomen Kuvalehti, ja siitä etenkin kaikki kolumnit.
Sitten sen lisäksi jo mainitut Akut tai voisin kuvitella että joku seiskan kaltainen todella surkea lehti menisi hyvin pöntöllä istuskellessa.

Jos on hyvä kirja kesken, niin yleensä sitä tulee raahattua joka paikkaan. Muussa tapauksessa WC:ssä voi lukea HS:n Kuukausiliitettä, kun muulloin sitä ei kuitenkaan jaksaisi.

Hoo! Vessassa lukeminen on ihan ehdotonta!

Akkareista se taisi alunperin lähteä, ja siitä että isällä oli (ja on edelleen) tapana lukea vessassa. Pian akkareiden rinnalle tulivat muut perinteiset sarjikset kuten Asterix, Lucky Luke ja Tintti. Sarjakuvat ovatkin erinomaista vessalukemista, varsinkin tuollaiset vähän vähemmän syvälliset. Sin Cityt tai V niinkuin Verikosto vaativat jo sen verran keskittymistä ja pidempiä lukusessioita, että ne eivät vessalukemisena oikein toimi. Noiden luettelemieni lisäksi erinomaisia vessasarjiksia ovat mm. Jere, Kamut ja itsemurhapuput.

Sarjisten lisäksi vessassa tulee lueskeltua erilaisia lehtiä, oikeastaan mikä tahansa lehti käy. Artikkelit ovat yleensä sopivan lyhyitä, eikä haittaa vaikka niitä lukisi osissakin. Sanomalehdet ovatkin jo vähän hankalampaa vessalukemista suuren kokonsa vuoksi, joten pääasiass tulee pitäydyttyä aikakauslehdissä.

Myös kirjoja tulee lueskeltua vessassa, varsinkin jos on jokin erinomaisen kiinnostava romaani kesken niin sitä tulee kyllä raahattua kaikkialle ja luettua jopa hampaita pestessä. On oikeastaan kahdenlaisia kirjoja, niitä jotka tulee raahattua loistavuutensa vuoksi jopa vessaan mukaan, ja niitä jotka päätyvät vessalukemiseksi (eli niitä ei yleensä lueta muualla kuin vessassa). Esimerkiksi Linnunradan käsikirjan kolme ensimmäistä osaa päätyivät vessalukemistooni, kolmas osa on vielä kesken. Käsikirja on vaan sopivan kevyttä ja juonessa pysyy hyvin kärryillä vaikka sitä lukisi lyhyissäkin pätkissä.

P.P.A. Pönttö, paperi ja Ankka. Nuorempana sain satinkutia aika useinkin äidiltä kun vessassa lehdet jäi lojumaan välillä pitkin lattiaa ja sopivasti pöntön vieressä ollut vetolaatikko avitti pitämään lehtijemmaa kätevästi käden ulottuvilla. Siivoustarkastusten aikana sieltä aina silloin tällöin joutui kuitenkin kantamaan ison kasan lehtiä pois, mutta yllättäen ne sieltä pian taas löytyi. Ominaista oli nimenomaan se, että uusia lehtiä meni melkein aina sisään muttei yhtään tullut pois, ja älkää nyt ymmärtäkö väärin että ne olisi joutuneet vessapaperin rooliin, vaan niitä kasautui sitten kaappeihin nopeasti lojumaan.

Kaikesta huolimatta WC-lukeminen vain loppui jossain vaiheessa nuoruusvuosia kun Aku Ankan tilaaminen lopetettiin, sitäkin tapahtuu uskokaa tai älkää, eikä mitään korvaajaa löytynyt. Siitä lähtien WC on ollut armeijan tapaan vain suorittamista varten. Viimeisin kerta lienee kuukauden takaa kylläkin, kun otin ihan sattumalta Optimistin käsikirjan mukaan luettavaksi. Sattuma ei ole johtanut tavaksi, kun näin nykyisin pienessä soluasunnossa asuessa ei wc-tilastakaan löydy mitään hyvää säilytyspaikkaa lukulehdillä taikka kirjoille.

Imelät naistenlehdet. Yh. Niiden sairaat jutut ovat sekä sopivan mittaisia että sopivan epämiellyttäviä, että niitä sopii lukea vessassa. Tosiaan, vessassa ei kannata pitää kovin hyvää luettavaa, koska sinne jää pitkiksi toveiksi istumaan, tai sitten ne ovat niin hyviä, että ne luetaan loppuun vessan ulkopuolella. Miau.

Eli siis Reginat ja Me Naiset vessaan mukaan ennaltaehkäisemään venähtäneita vessapiknikkejä!

Minulla WC-lukukäytössä on lähinnä Hesarin NYT-liite, joka ei juuri kelpaa muualla luettavaksi. Sitäpaitsi puolisoni paheksuu (ilmeisesti joistakin oletetuista hygieniasyistä) jos vien WC:hen jotain sellaista luettavaa mitä joku toinen vielä saattaisi käsitellä. Mutta NYT-liitettä hän ei ole enää pitänyt lukemisen arvoisena sen jälkeen kun Tuomas Nevanlinnan pakinatkin loppuivat sieltä.

Huomasin juuri kuinka ärsyttävä tauko tulee kun on pesemässä käsiä ja täytyisi päästä kääntämään sivua...

Ehdottomasti loistavinta vessalukemista ovat Quick&Flupke -sarjakuvat! Eli siis ne Hergen luomukset, Tintin serkkupoikia kait...?

Koostuu aukeaman pituisista pikkutarinoista (tai sketseistä), eli siis ihan täydellistä vessan ilmapiiriin. Istuu hienosti Squirrelin aloitusviestin "hyvän WC-kirjan" määritelmään.

Siis, Aku Ankka on ainoa oikea vessa!lehti.

Kyllä täytyy myöntää, että TSH:stakin on tullut luettua vessassa, ja hyvinhän aika siinä kului, kun unohtui sinne. *grin*

Mutta siis, Aku ANkka, all the way, ei ole parempaa.

Sarjakuvat yleisestikin. Ne voi jättää rauhassa kesken ja jutut ovat hyvän pituisia. Mutta jos on joku hyvä kirja niin kyllä sitä tulee luettua ihan missä vaan

Vessaan on miltei harmi mennä jos ei ole jotakin luettavaa (sama pätee muuten välipalan syömiseen yksin, huomasin aamulla). Aku Ankka on sitä parasta, mutta meillä niitä on niin kirotun vähän että osaan puolet sarjoista ulkoa.

Aina jos tiedän istuvani vessassa pidempään kuin minuutin, yritän löytää jotain luettavaa mukaan. Katselen vaate- ja sisustuskuvastoja, luen sanomalehtiä, ja olenpa omaksunut sisareni huushollista ihailtavan "kakkakirja" D) - käytännön: Vessassa on joku ihan paksumpi romaani, jota voi lueskella aina pöntöllä istuessaan. Kirjan pitää olla tarpeeksi selkeä, epäaddiktoiva ja "helpohko", niin ettei pidempikään tauko haittaa. Usein tosin saatan jäädä vielä useiksi tunneiksi lukemaan kirjaa suljetun veskipöntön kannen päälle.

Ennen yo-kokeita kuuntelin saksan vanhoja yo-kuunteluita korvalappustereoilla vessassa istuessani tai hampaita harjatessani. Vessa oli sopivan rauhallinen paikka istua silmät kiinni ja kuunnella Heidien ja Petereiden edesottamuksia.

vanhat aku ankat, parempaa vessa lukemista saa etsiä!
sen joku jo mainitsikin, hitto, en ollut ensimmäinen...

Mä olin ennen tätä threadia siinä uskossa että vessassa lukeminen on vain miesten harrastama toimenpide. Kaikkea sitä oppiikin

Vessassa pitää olla kalenteri, johon on merkitty kaikkien sukulaisten ja tuttujen syntymä- ja nimipäivät. Eivät enää unohdu. Kalenteria on sitä paitsi mukava silmäillä. Vessassa nyt mihinkään pitkäjänteisempään lukemiseen harvemmin ehtii ja viitsii syventyä.

Yleisten käymälöiden paras puoli on tietysti runsas seinäkirjoitusten tarjonta. Niistä pitäisi joskus julkaista kunnon valikoima. Tietääkseni joskus sellainen on tehtykin, muistaisi vain koska ja kuka.

Tikin kaipaama teos on Arto Paasilinnan <i>Kansallinen vieraskirja, graffiitti eli vessakirjoituksia</i>, 1971

Olen täysin samaa mieltä seinäkirjoitusten suunnattomasta mielenkiintoisuudesta. Yliopiston tilojen ja armeijan vessoissa on mielenkiintoisimmat. Itse asiassa Vekaran soden vessat taidetaan maalata lähes vuosittain, koska ne tulevat hetkessä täyteen.