Suuria (ja ei niin suuria) surunaiheita
- Keskustelun aloittaja Vehka
- Aloitettu
Kiitos. Olo on nyt lähinnä hämmentynyt. Olin lääkäriin mennessä ihan sillä mielialalla, ettei siinä EEG:ssä missä pikku-ukko kävi ollut mitään. Olihan siinä sitten.
Onneksi on oma iloinen (ja välillä kyllä kiukkuinen ja vastaanväittävä) oma hurmaava itsensä kaikesta huolimatta.
Ja oppi tänään sanomaan rrruuuSu. Kun ostettiin ruusuja perhepäivähoitajalleen, pojat jäi tänään hoidosta kolmen viikon kesälomalle.
Olo on mulla tosiaan tärähtänyt. Mitä tekee siinä tilanteessa? No, mä surffaan pitkin poikin Epilepsialiiton sivuja. Nykyihminen kriisissä turvaa Googleen?
Kai sitä kestää tovin tajuta.
Onneksi on oma iloinen (ja välillä kyllä kiukkuinen ja vastaanväittävä) oma hurmaava itsensä kaikesta huolimatta.
Ja oppi tänään sanomaan rrruuuSu. Kun ostettiin ruusuja perhepäivähoitajalleen, pojat jäi tänään hoidosta kolmen viikon kesälomalle.Olo on mulla tosiaan tärähtänyt. Mitä tekee siinä tilanteessa? No, mä surffaan pitkin poikin Epilepsialiiton sivuja. Nykyihminen kriisissä turvaa Googleen?
Kai sitä kestää tovin tajuta.
Joo, lääkehoito aloitettiinkin heti ja se toivottavasti pitää kohtaukset kokonaan poissa. Hyvä kun huomattiin nopeasti ja päästiin tutkimuksiin ripeästi.
Sitä vaan toivoo, ettei lapsille tulisi mitään huolia ja murheita. Jos joutuu pitkään lääkkeitä syömään, niin vaikuttaahan se kaikkeen. Tuleeko sitten nuorena aika kun häntä ärsyttää kun pitää AINA muistaa lääkkeet ja huolehtia niistä, ja entäs jos ei pääse armeijaan - ja jos pääsee, niin suoraan B-porukkaan? Ei sillä, jospa ei tahdokaan, mutta jo se jos homma sulkee jotain teitä edestä. Harmittaa.
On varmaan aika höpsöjä huolenaiheita mulla. :roll:
Sitä vaan toivoo, ettei lapsille tulisi mitään huolia ja murheita. Jos joutuu pitkään lääkkeitä syömään, niin vaikuttaahan se kaikkeen. Tuleeko sitten nuorena aika kun häntä ärsyttää kun pitää AINA muistaa lääkkeet ja huolehtia niistä, ja entäs jos ei pääse armeijaan - ja jos pääsee, niin suoraan B-porukkaan? Ei sillä, jospa ei tahdokaan, mutta jo se jos homma sulkee jotain teitä edestä. Harmittaa.
On varmaan aika höpsöjä huolenaiheita mulla. :roll:
Titi, sympatiaa tältäkin suunnalta. Olet varmasti jo googlailuillasi kaiken mahdollisen löytänytkin, mutta tuli mieleen silti muistuttaa että kannattaa liittyä potilasyhdistykseen, todennäköisesti tarjolla verratonta vertaistukea. 
En tiedä lohduttaako, mutta juuri kuukausi-pari takaperin luin HyväTerveys-lehdestä tytöstä, joka sanoi että ei haluaisi vaihtaa epilepsiaansa pois, koska se on tuonut niin paljon myös hyviä kokemuksia. Tai siihen suuntaan se tyttö sanoi. Että jos jotkut tiet sulkeutuvat, toiset ja ehkä antoisammat aukeavat!
En tiedä lohduttaako, mutta juuri kuukausi-pari takaperin luin HyväTerveys-lehdestä tytöstä, joka sanoi että ei haluaisi vaihtaa epilepsiaansa pois, koska se on tuonut niin paljon myös hyviä kokemuksia. Tai siihen suuntaan se tyttö sanoi. Että jos jotkut tiet sulkeutuvat, toiset ja ehkä antoisammat aukeavat!
No voi pientä. Älä ota sitä ihan näin raskaasti. Kaikella on aikansa, aika aikaa kutakin. Tällä kertaa oli aika minun lopetella konnavahdin hommissa. Annetaan pesti seuraavalle sukupolvelle. Innokkaammalle väelle. Soihtu vaihtaa kantajaa.
Keksisinkö vielä kliseisiä sananlaskuja lohduttamaan Vohiksen riipaisevaa itku-hymiötä?
Keksisinkö vielä kliseisiä sananlaskuja lohduttamaan Vohiksen riipaisevaa itku-hymiötä?
Huomasin, etten ole kirjautunut moneen viikkoon Vihreään ja vielä surullisempaa oli se, etten ole kokenut siihen pitkään aikaan mitään tarvetta. Kontu ei vain nyt tunnu enää siltä lohdulliselta kotikololta, joka se minulle on niin pitkään ollut. Harmittaa toisaalta, mutten oikein osaa tehdäkään asialle yhtään mitään, paikka vain ei tunnu enää samalta.
Ehkäpä jossakin vaiheessa se tuttu ja turvallinen olo palaa. Sitä odotellessa.
Ehkäpä jossakin vaiheessa se tuttu ja turvallinen olo palaa. Sitä odotellessa.
Ukilla pätkii. Hämmentävää, pelottavaa ja surullista, miten ihminen ei löydä asioita päänsä sisästä vanhettuaan. Lauseet jäävät usein kesken tai ovat täynnä idenfiniittejä, jotkut, siellä, sellaisessa tilanteessa, silloin. Äidin ja tädin kasvot, kun ukki kysyy missä onkaan tavannut heidät.
Alx sanoi:
Aika monella vanhalla parralla on jossain vaiheessa ollut tuo fiilis. Itsekin sen koin, ja sitten kun se meni ohi, Kontu vahvisti lopullisesti asemansa elämässäni alkuhuuman jälkeen. Viestimäärä kylläkin laski merkittävästi, en ole kokenut enää tarvetta samanlaiseen spämmäilyyn kuin silloin. Olenko havaitsevinani yhtäläisyyksiä keskimääräiseen parisuhteeseen?
Nerwende
Kontulainen
puputar, kurja kuulla. :/ On ollut mukavaa seurata uutta aktiivia keskustelujamme tuulettamassa. Ehkä löydätte jostain edullisemman palveluntarjoajan?
Alxille toteaisin, että lomailu Konnusta voi tehdä ihan hyvääkin. Ja me olemme täällä aina varmasti paikalla sitten kun päätät tulla takaisin visiitille.
douv.
Tilanne on varmaan monille osapuolille yhtä ahdistava. Voimia siihen suuntaan. *ruts*
Alxille toteaisin, että lomailu Konnusta voi tehdä ihan hyvääkin. Ja me olemme täällä aina varmasti paikalla sitten kun päätät tulla takaisin visiitille.
douv.
Tilanne on varmaan monille osapuolille yhtä ahdistava. Voimia siihen suuntaan. *ruts*Eilen loppui protu ja surettaa ihan hirveästi. En enää näe niitä kaikkia rakkaita ihmisiä joka päivä ja pelottaa, että yhteydenpito katkeaa. Nyt on niin suunnaton ikävä, haluaisin vain kömpiä jonkun rakkaan syliin ja itkeä. Vastaanotto kotona oli penseä. Soitin kaikille kavereille ja osa ei edes olisi jaksanut kuunnella minua. Tuli todella paha mieli, kun ei olla yli viikkoon nähty ja toisia ei edes kiinnosta, mitä minulle kuuluu. Tuli todella tarpeeton olo.
Koiramme on nyt lopetettavana. En voinut lähteä mukaan ja nyt en edes tiedä, että kaikki menee hyvin. Suru on murskaava. En edes osaa muotoilla sitä.
Koiramme on nyt lopetettavana. En voinut lähteä mukaan ja nyt en edes tiedä, että kaikki menee hyvin. Suru on murskaava. En edes osaa muotoilla sitä.
Hathaldir sanoi:
Minulla on ollut vastaava tauko-olo jo kertaalleen aiemmin eli otan näköjään hiljaisemman kauden uudelleen (sekä mahdollisesti uudelleen ja uudelleen). Satunnaisesti käyn lueskelemassa kyllä keskusteluita ja välillä kirjaudun sisäänkin, mutta jotenkin nyt on menossa tosielämässäkin niin paljon hässäkkää, että netti on saanut väistyä hieman. Liekö ahkeralla kesäduuniputkella asian kanssa tekemistä?
Jotta pysyisin hieman paremmin topicissa, totean että minulle hyvin rakas ihminen kuoli muutama päivä sitten. Häntä lämmöllä muistaen.
Ihan pikkuruinen surunaihe.
Jäi nimittäin kauhea ikävä muutamaa kissarassua(2+3) kohtaan.
Hoivailin niitä perheen kanssa viikon ja kummasti ehti mokomiin kiintyä. Katit sielläpäin eivät ole erityisen arvostettuja ja ne saavat tuta sen ilmeisesti nahoissaan. Olivat aika surkean näköistä sakkia.
Parempi puoli asiassa on se, että meidän aikana ne saivat kerättyä vähän vararavintoa ja pennut alkoivat kisata keskenään kuin pikkutiikerit.
Juu, olen kovin sentimentaalinen...
Jäi nimittäin kauhea ikävä muutamaa kissarassua(2+3) kohtaan.
Hoivailin niitä perheen kanssa viikon ja kummasti ehti mokomiin kiintyä. Katit sielläpäin eivät ole erityisen arvostettuja ja ne saavat tuta sen ilmeisesti nahoissaan. Olivat aika surkean näköistä sakkia.
Parempi puoli asiassa on se, että meidän aikana ne saivat kerättyä vähän vararavintoa ja pennut alkoivat kisata keskenään kuin pikkutiikerit.
Juu, olen kovin sentimentaalinen...
echocardiograph
Hobitti
Hmm no niin. Lääkärithän tahtovat vain potilaiden parasta ja niin päin pois, ja on toki mukavaa, että hiukka ahdistunut ihminen pääsee käymään psykiatrilla puhumassa huolistaan ja ongelmistaan.
Mutta se ei enää ole mukavaa, että psykiatri lykkää potilaan jatkotutkimuksiin ja jatkotutkimuksien jatkotutkimuksiin, ja loppujen lopuksi saat kuusi eri taudinkuvaa ja kasan lappusia, joissa määrätään erilaisia reseptilääkkeitä ja ohjastetaan milloin pitää ottaa yhteyttä terapeuttiin, ja milloin pitää ulkoilla ja milloin hakeutua ihmisten seuraan, ihan arvioitujen tunnetilojen mukaan. Niinpäniin.
Mutta se ei enää ole mukavaa, että psykiatri lykkää potilaan jatkotutkimuksiin ja jatkotutkimuksien jatkotutkimuksiin, ja loppujen lopuksi saat kuusi eri taudinkuvaa ja kasan lappusia, joissa määrätään erilaisia reseptilääkkeitä ja ohjastetaan milloin pitää ottaa yhteyttä terapeuttiin, ja milloin pitää ulkoilla ja milloin hakeutua ihmisten seuraan, ihan arvioitujen tunnetilojen mukaan. Niinpäniin.
Lentävä lumi
Kontulainen
Minun hiukseni!! Avauduin jo hius-topiikkiin, mutta olen niin surullinen ja vihainen, että jonnkein tämä on pakko purkaa, kun ei voi miehellekään koko ajan tiuskia.. Kampaaja pilasi minun hiukseni, kun minun piti vain käydä tasoittamassa latvoja!! Haluan minun hiukseni takaisin..
Haluan minun hiukseni takaisin..
Isilmirëlle paljon voimia odotukseen!
Rakas koiravanhus Vili kuoli viime yönä... Luonnollisen kuoleman kuitenkin onneksi. Sattuu vain tätini perheessä olemaan muutenkin niin paljon surua tällä hetkellä, että tuntuu pahalta heidän puolestaan. Lemmikki oli heille tosi tärkeä, miltei "lapsenkorvike". Meillekin tosi läheinen.
Rakas koiravanhus Vili kuoli viime yönä... Luonnollisen kuoleman kuitenkin onneksi. Sattuu vain tätini perheessä olemaan muutenkin niin paljon surua tällä hetkellä, että tuntuu pahalta heidän puolestaan. Lemmikki oli heille tosi tärkeä, miltei "lapsenkorvike". Meillekin tosi läheinen.
