Tätiammateista ja sukupuolittuneista titteleistä

RE: Tätiammateista

He eivät sitten ole lukeneet erästä scifikirjaa. Siinä perheen omalla androidilla oli käyttöikää satoja vuosia ja ihmiset sen (myöhemmin hänen) ympärillä vanhenivat lähes huomaamatta. Perheen pientä tyttöä se oli aina kutsunut pikkuneidiksi, kunnes havahtui huomaamaan, että pikkuneidillä oli ikää jo monta vuosikymmentä. Se yritti alkaa kutsua häntä rouvaksi, mutta kyseinen henkilö vaati, että häntä kutsutaan edelleen pikkuneidiksi. En muista kirjan nimeä; se saattoi olla novelli. Kirjoittajana luultavasti oli Isaac Asimov. Luullakseni tarinasta on tehty elokuvakin, jossa pääosaa esitti Robin Williams. (IMDB-haun jälkeen novellin alkuperäinen nimi paljastuu The Bicentennial Man:iksi ja elokuva on saman niminen. Suomeksi Robotin elämää. Robin Williams oli ääninäyttelijä.) Pikkuneiti-nimitys tuo minulle mieleen tuon sympaattisen androidin. Useimmille muille ei, mutta tavoitteenani ei olekaan kutsua ihmisiä mahdollisimman korrektilla tavalla, vaan herättää hilpeyttä. Naiset eivät yleensä ole millänsäkään rouvittelusta, mutta miehet saan virnistelemään herroittelemalla heitä. Se on tarkoituskin. Kunpa vielä saisin tietää pikkuneidin ja nuoriherran ranskalaiset ja espanjalaiset vastineet...

RE: Tätiammateista

Huomio kyseisestä elokuvasta että Robin Williams ei ollut ainoastaan ääninäyttelijä vaan robotin alkaessa kehittää itsenäistä ajatteluaan ja fyysistä olemustaan hän näytteli ihan itse kyseistä masiinaa.

RE: Tätiammateista

Minä olen aina luullut, että Ms on neiti ja Mrs rouva, jolloin Ms ei olisi yhtään sen neutraalimpi siviilisäädyn kannalta. Mutta näinkö ei nyt olekaan? Kyllä on Mrs englanninopettaja sitten johtanut meitä pienokaisia harhaan... Mutta tuntuipa hienolta kun toissapäivänä minua kutsuttiin töissä ladyksi! Olkoonkin että englantilaisrouva tarkoitti sillä varmasti ennemmin tätiä kuin korkea-arvoista naishenkilöä, niin kyllä se tätiä hienommalta kuulosti. Suomen kielessä ei taida vastaavaa termiä olla?

RE: Tätiammateista

Aiempaan liittyen, millä neidin ja rouvan sitten voisi korvata, jos haluaisi käyttää jotain sellaista termiä, joka ei riipu avioitumisesta? Minusta neiti on varsin hauska sana, samoin kuin rouvakin, vaikka rouva onkin ehkä vähän omituinen. Olisi pieni menetys, jos ne katoaisivat kielestä. Tätiammatteihin kuuluvia ihmisiä en ole koskaan kuullut puhuteltavan rouviksi, neidiksi puhutteleminen tuntuisi sopivammalta. Ehkä oletuksena on ollut, että kassan takana tms. oleva ihminen tuskin on naimisissa oleva nainen.

RE: Tätiammateista

Neiti on kyllä sanana kokenut pienoisen inflaation, kun siitä on tullut jonkinlainen synonyymi arkuudelle ja hienohipiäisyydelle: "Toiki on tommonen neiti, ryhdistäytyis vähän", "Älä viitti neiteillä".

Lapsena olisin varmaan pullistunut ylpeydestä ja omanarvontunnosta, jos joku olisi kutsunut minua neidiksi (ja ehkä joku joskus kutsuiki, mutten muista sitä enää). Nykyään en mielelläni kuulisi sitä sanaa itsestäni käytettävän, niin palveluammatissa kuin olenkin, mutta sata kertaa parempi sekin olisi kuin "tyttö", joka saa minut joka kerta kiristelemään hampaitani ainakin imaginäärisellä tasolla. Olkoonkin, että tytöttelijät ovat yleensä paljon minua vanhempia setämiehiä (ja ehkä itsekin hiukan hukassa, mitä termiä käyttää puhuessaan minusta taloon tuleville vieraille), silti tekisi mieli kiljua jokaiselle, joka sen sanan päästää suustaan livahtamaan. Minä olen 35, totisesti täysikasvuinen, täysjärkinen ja täysivaltainen nainen enkä mikään keskenkasvuinen "tyttö"!

Rouva-sana taas on siitä hassu, että tarkoitettuaan käsittääkseni alun perin pitkälti samaa kuin lady eli jalosukuista, korkea-arvoista (tosin yleensä avioitunutta toisin kuin lady) naishenkilöä erotukseksi tavalliseen kansaan kuuluvista vaimoista se on kokenut melkoisen inflaation. Nykyäänhän kuka tahansa talonpoikaismorsiankin on rouva heti kun pappi on sanonut aamen. Puolustusvoimat on kuitenkin ottanut rouvan kauniisti käyttöön nimenomaan alkuperäistä hipovassa kunnioittavassa merkityksessä. Siviilisäädyllähän ei ole mitään väliä, kun alaiset puhuttelevat rouva alikersantteja, kersantteja jne.

Mitä tulee lyhennelmiin Ms ja Mrs, ainakin Lontoon viiden päivän matkalippua aikoinaan hankkiessani niiden lisäksi oli raksittavana vaihtoehtona tarjolla Miss eli neiti. Ms oli siis ainakin siinä lappusessa nimenomaan neutraali muoto, joka ei paljasta kantajansa siviilisäätyä.

RE: Tätiammateista

Juuei, Miss ja Ms eivät ole sama asia. Mrs lienee helppo muistaa rouvaksi, mutta muistisääntönä tähän kolmikkoon voi käyttää apuna vaikka Ms.-lehden nimeä.

RE: Tätiammateista

"Neiteily" on kyllä sanana sellainen, että niskakarvani nousevat siitä aina pystyyn! Itse en ole kuitenkaan ajatellut, että se vähentäisi neiti-sanan arvoa (tai sitten yritän vain kieltää tosiasiat), koska näitä sanoja käytetään perin erilaisissa tilanteissa. Yleensä, ainakin minun ajatuksissani, jos joku puhuttelee toista neidiksi, hän pyrkii sillä kohteliaisuuteen eikä viittaamaan hienohipiäisyyteen tm. ikävään sivumerkitykseen. Poislukien tietysti ivallisella tai ilkeällä äänesävyllä esitetyt kommentit.

Asiakaspalvelutilanteessa tytöttely on melkoinen riski asiakkaalta. Mutta minusta vielä loukkaavampaa/nolompaa on aikuisen miehen kutsuminen pojaksi, vaikken osaakaan perustella mistä tämä johtuu.

RE: Tätiammateista

Johtuisiko tottumuksesta? Tytöttelyä kuulee paljon useammin. Esimerkiksi urheilukisojen selostajilta tuppaa se "tyttö" lipsahtamaan paljon helpommin kuin "poika" urheilijoista puhuttaessa. Liekö sitten kyse tarpeesta vähätellä naisurheilijoita vai vaikkapa jonkinlaisesta mielikuvavääristymästä, jonka mukaan vain tytöt voivat olla reippaita ja urheilullisia, kun taas naiset ovat hillittyjä ja rauhallisia, kulkevat korkokengissä ja hoitavat lapsiaan. Tai toimivat tätiammateissa ;b

RE: Tätiammateista

Terveydenhuoltoalalla työskentelevien miesten pojittelu on yleistä. Minäkin olen "se röntgenin pitkä poika", vaikka olen jo viidennellä kymmenelläni. Ärtymyksen sijaan se tuottaa minulle lähinnä hupia.

Itse teitittelen potilaita, paitsi samassa talossa työskenteleviä sellaisia ja minua huomattavasti nuorempia. Se sopii yltiökohteliaaseen tyyliini. Tunnen silti itseni vanhaksi kaupan kassalla, jos minua teititellään. Tulen äkkiä surullisen tietoiseksi roikkuvasta leuastani ja muutenkin rupsahtaneesta olemuksestani.

RE: Tätiammateista

Auts. Minä teitittelen respana yleensä kaikkia asiakkaita ihan iästä riippumatta. Toivottavasti en ole tullut aiheuttaneeksi kellekään ikäahdistusta.

Kutsuvatko sinua töissä pojaksi kaikki vai vain tietyn ikäiset tai tietyssä asemassa olevat ihmiset? Olen itse ollut haistavinani, että hoitoalalla pojittelu liittyy joskus siihenkin, että joidenkin vanhemman polven hoitajatätien on vaikea sulattaa miesten lisääntyvää edustusta työpaikoillaan. Pojittelulla tuodaan sitten kautta rantain esiin se mielipide, etteivät miehet ole ihan samanveroisia hootajia kuin naiset. Tosin saman käsittelyn tuntuvat saavan myös "tytöt", joilla ei "tätien" mielestä ole kylliksi kokemusta ja viisautta ja selkeää vanhanajan käsitystä siitä, mitä hoitajana oleminen merkitsee

RE: Tätiammateista

Minä taisin Pagbasta puhuessani käyttää viimeksi termiä: keskenkasvuinen kossi tms. Tämä oli tarkoituksellisen halveksiva viittaus huomattavasti nuorempaan henkilöön.

Kyse oli siitä, kuka oli viime miitin The Grand Old. Minä !

May, The Grand Old Lady, puhuttelua voitte nyt vapaasti käyttää tämän jälkeen.

RE: Tätiammateista

Pidä tittelisi, kunnes 56-vuotias Centaurea alkaa käydä miiteissä. Uhkaan muuten saada vuonna 1955 syntyneen miehen työkaverikseni röntgeniin. Pojitellaankohan häntäkin? Minun pojittelussani todellakin vanhemmat hoitajat ovat kunnostautuneet. Heille saatankin näyttää siloposkiselta kossilta.

Lathron on jo antanut minulle D.O.M.-arvonimen, mutta sen merkitys ei ole aivan noin hieno.

RE: Tätiammateista

Hyvä on... tunnustan etten tiedä. Kertokaa nyt mikä se on?

DOM may refer to:

Deo optimo maximo, Latin for "to the Greatest and Best God", originally Jove, later the Christian God

RE: Tätiammateista

Dirty Old Man? Tämä on toki puhdas veikkaus, mutta kuitenkin ensimmäinen tulkinta, joka tuli mieleeni. Ja korostan, että mielleyhtymä tuli puhtaasti noista kirjaimista, ei Pagbasta

RE: Tätiammateista

Vasta tätä topikkia lukiessani hoksasin, että titteliä valitessa järjestään vaihtoehdot ovat Mr, Ms, Mrs ja Dr. (Täkäläinen tohtorittelu on vähän huvittavaa.) Itse olen naimisiinmenon jälkeen kokenut luontevaksi valita tittelin Mrs, vaikka pidin sukunimeni. Ehkä taustalla on se, etten koe hitustakaan olevani mieheni alaisuudessa tai omistuksessa. Joskus valinnan saa jättää tyhjäksi kaavakkeissa tm. Asiakaskyselyt ja sensellaiset ovat hyvin varovaisia. Demografisissa kysymyksissä on aina vaihtoehto "Prefer not to answer" ja yleensä myös sukupuolikysymyksen kohdalla "Other".

Ainakin vielä minun ikäisiäni (vajaa 30 v, mutta näytän yleensä ikäistäni vanhemmalta, joten ehkä ad 40 v?) neiditellään täällä oletusarvoisesti puhutellessa, paitsi toisinaan saatetaan sanoa "ma'am". Lähtökohtana lienee se, että harvempi pahastuu neutraaliuteen pyrkivästä miss-puhuttelusta kuin "missus"-puhuttelusta, vaikka se tarkoittaisikin olla kunnioittava.

RE: Tätiammateista

Isilmírë osui oikeaan. En kerro tilanteesta, jossa tittelin sain, koska tulin silloin loukanneeksi ystävää ja olen katunut sitä siitä lähtien. Vitsailin karkeasti hänen kustannuksellaan, enkä tahdo levittää juttua eteenpäin.

Jenkkilän käytännöt eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Jos Rob Smith nai Margaret Wilsonin, niin vaimo tunnetaan nimellä Mrs Rob Smith. Vai esiintyykö tätä vain länkkäreissä? Junioreita on edelleen, eikä sekään mene kaaliini. Miksi haluaisin olla isäni nuorempi versio? Matti Junior? Lapsuudenkodissani on kaksi Mattia ja minä olen niistä se nuorempi. Nac Mac Feeglen nimeämiskäytännöt alkavat tuntua tätä taustaa vasten ihan järkeviltä. No'-As-Big-As-Medium-Jock-But-Bigger-Than-Wee-Jock-Jock voi olla ylpeä ainutlaatuisesta nimestään. Salamyhkäisyys kaavakkeissa juontunee oikeuskäytännöstä; jos todistaja haluaa, niin hänen ei tarvitse vastata kysymyksiin. Tiettyä johdonmukaisuutta olisi tietty hyvä noudattaa.

Lawyer: "Did you ever stay all night with this man in New York?"
Witness: "I refuse to answer that question."
Lawyer: "Did you ever stay all night with this man in Chicago?"
Witness: "I refuse to answer that question."
Lawyer: "Did you ever stay all night with this man in Miami?"
Witness: "No."

RE: Tätiammateista

Sikäli kuin Kanadassa ja jenkkilässä asuneiden sisarusteni puheet olen oikein ymmärtänyt, vaimosta saatetaan siellä edelleen hyvin puhua ikään kuin hän olisi miehensä feminiiniversio. Ilmiö ei siis rajoitu länkkäreihin. Jossain tyttökirjassa olen kyllä törmännyt sellaiseenkin versioon, että miehestä puhutaan kuin hän olisi vaimonsa maskuliiniversio (esim. Mr Betsy Chester), jos hänen katsotaan olevan tossun alla, tai kirjan ilmaisua lainatakseni jos "pöksyt ovat vaimolla".

Veljeni aikoinaan avioituessa hänen nuorikkonsa päätyi kuulemma lopulta ottamaan miehensä sukunimen, koska he olivat lähdössä Kanadaan eivätkä halunneet joutua selittelemään uudelleen ja uudelleen olevansa kyllä naimisissa, vaikka heillä on eri sukunimet. Sellainen kun on (tai ainakin oli 90-luvulla) heidän mukaansa kanadalaisille melkein ylittämättömän vaikea ilmiö käsitettäväksi.

RE: Tätiammateista

Pagba sanoi:

Jenkkilän käytännöt eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Jos Rob Smith nai Margaret Wilsonin, niin vaimo tunnetaan nimellä Mrs Rob Smith. Vai esiintyykö tätä vain länkkäreissä?

Click to expand...

Muistaakseni Carpenteryn Tolkienin elämänkerrassa Edith ja Ronald miettivät Edithin käyttämää nimeä tai allekirjoitusta. Vaihtoehtona oli myös Rouva J.R.R. Tolkien. En kylläkään muista mihin he päätyivät, mutta huomasin saman asian kuin Pagpa. Eli ilmeisesti tapa on ainakin Englannissa ollut (tai on) käytössä. Sieltähän se on siirtynyt luontevasti Amerikkaan.

RE: Tätiammateista

Ehka naissa ilmioissa on alueellisiakin eroja, tai sitten reilussa kymmenessa vuodessa on tapahtunut muutosta: Mina siis pidin oman sukunimeni, eika sita ole kukaan kauhistellut tai ollut ymmartamatta, riippumatta siita, olenko kertonut etta (ainakin ensin) kyseessa oli kaytannollinen ratkaisu paperisodan rauhoittamiseksi. Mutta totta on, etta suurin osa pareista kulkee miehen sukunimella, mieleen tulee vain yksi muu oman nimensa pitanyt nainen.

Taalla voi omaa tyttonimeaan kantaa "toisena nimena". Eli Etunimi Tyttonimi Sukunimi - mutta sita en sitten tiedakaan, putoaako mahdollinen toinen nimi siina vaiheessa unohduksiin.

Minua on kutsuttu Mrs. Miehenietunimi Miehenisukunimi -tittelilla vain kirjallisesti, kerran plaseerauskortissa ja kerran saapuneessa kirjeessa, ja vain kun meita puhutellaan molempia. Etenkin plaseerauskortissa se oli kaytannollinen juttu, kun samaa sukunimea oli siella useampia, eika korttiin olisi mahtunut molempien etunimet kuitenkaan. Eli Mr & Mrs. Etunimi Sukunimi Junior.

Mieheni etunimi on siis sama kuin isansa. Itse en tekisi sita ratkaisua oman teoreettisen lapsen kohdalla, mutta takalaisille se on ihan luontevaa. Junior saa yleensa -ie-paatteen, ja jos samaa nimea on jo kolmessa sukupolvessa, kutsutaan pieninta yleensa nimityksella "little sejajse-ie". Miehen serkun isa on Steven, serkku Steven (aina Stevie, paitsi ehka omissa vihkiaisissaan tai poliisintyossaan) ja serkun poika on myos Steven (little Stevie - tosin epaloogisesti lapsen aiti ei halua hanta kutsuttavan Stevieksi vaan Steveniksi, eli little Steven). Suureksi osaksi sekaannuksilta valtytaan, etenkin kun taalla on ihan normaalia kutsua setaa Uncle Steveniksi, mita Suomessa olen enoista tai tadeista kayttanyt vain hellittelytermina.

(Anteeksi skandien puuttuminen, tanaan nappaimisto ei suostu niita nappaamaan...)

RE: Tätiammateista

eowynofmay sanoi:

Kyse oli siitä, kuka oli viime miitin The Grand Old. Minä !

May, The Grand Old Lady, puhuttelua voitte nyt vapaasti käyttää tämän jälkeen.

Click to expand...

Pagba sanoi:

Pidä tittelisi, kunnes 56-vuotias Centaurea alkaa käydä miiteissä.

Click to expand...

Jos päädymme miittiin samaan aikaan, Mayta puhuteltakoon edelleenkin haluamallaan tavalla. Vierastan kovasti tuota "Ladya", joten May olkoon "The Grand Old Lady" ja minä olen sitten se "The Grand Old"

Pojittelusta: Olen muutaman kerran työpaikallani pojitellut miespuolisia työkavereitani (Kuulkaas nyt pojat!), kun kahvipöytäjutustelu on kääntynyt liian härskiksi, ja tavanomaisin keskustelun suunnan kääntöyritykseni (On viime aikoina ilmoja pidellyt...) ei ole tuottanut toivottua tulosta.

Neiti, rouva ja teitittely: Muistan hyvin, kun minua ensimmäisen kerran sanottiin neidiksi ja teititeltiin: Olin silloin 12 - 13-vuotias ja meille tuli käymään (herras)mies, jolla oli asiaa isälleni. Hän teititteli ja puhutteli minua neidiksi ja tunsin itseni tosi tärkeäksi ja lähes aikuiseksi.

Rouvaksi minua on varmaan ensimmäisen kerran puhutellut esikoisen synnytyslääkäri ja se tuntui kummalliselta, kun en osannut pitää itseäni rouvana, enkä 27-vuotiaana vielä tuntenut olevani edes rouvaikäinen.

Pystyn luontevasti puhuttelemaan (arvioini mukaan) yli 40-vuotiasta naista rouvaksi, mutta nuoremman kohdalla neidiksi kutsuminen tuntuu vanhanaikaiselta ja rouva asiattomalta. Samoin on herran kohdalla: nuorta miestä en osaa puhutella herraksi, mutta yli nelikymppistä kyllä. Nuoriherra -puhuttelu tuntuu aivan hassulta.

Mietiskelin tässä, mikä olisi korrekti tapa puhutella nuorta, ei entuudestaan tuttua, naista/miestä esim. tilanteissa, jolloin tämä on huomaamattaan pudottanut käsineensä? "Hei sinä siellä, sun käsineet putosivat!" vai: "Hei neiti / poika / herra / nuori mies / nuori herra, sun käsineet..." Meiltä taitaa puuttua nykykielenkäyttöön sopiva, kohteliaan neutraali puhuttelumuoto.