Taru Sormusten herrasta

Jos vastaisin ny ekax kysymykseen miksi luin?...
Vaikka sen takia, että olen perusteellinen olento. Kuulin jostain, että suurta kirjaa nimeltä Taru Sormusten Herrasta oltiin filmatisoimassa. Muistan ensimmäisen tietoni Tsh:sta...se oli örkki. Näin uutisissa erittäin ruman örkin, ja ajattelin että tuo voisi olla hyvä leffa. Ajattelin kumminkin lukea kirjan ennen elokuvaa.
Löysin kirjan kirjastosta. Kauhistuin heti sen paksuutta ja jätin sen hyllyyn. Sitten löysin sen koulun kirjastosta. Meinasin jäädä jo alkuteksteihin, mutta urheasti luin sitä kuitenkin Bilbon-juhliin asti(kyseessä oli mammutti-painos, ja olin pieni ihminen!). Lopulta, nähtyäni elokuvan sain tarmoa lukea kirjan kokonaan (osissa). Lopulta huomasin rakastavani kirjaa, ja miettiväni, miten olen pärjännyt ilman sitä! Siinä oli minun tarinani Sormusten herrasta.

pois

Minä tutustuin kyseiseen kirjaan vasta vuosi sitten nähtyäni FotR:in. Senkin vuokrasimme videovuokraamosta, koska "ei siellä mitään muutakaan ollut". Voi olla, että ilman kyseistä elokuvaa en olisi koskaan tarttunut kirjaan, enkä häpeile sitä yhtään myöntää. Ensinnäkin kuvittelin ennen että TSH on vain jotain fantasiahömppää joka ei minua kiinnosta ja toiseksi kirjan paksuus kauhistutti. Mutta elokuvan jälkeen menin heti ostamaan TSH:n ja luin sen kahdessa viikossa. Jollekin viidentoista tunnin maratoonarille tämä saattaa olla pitkä aika, mutta minulle se oli lyhyt. Kirja veti minut omaan maailmaansa heti ensi sivuilta lähtien ja pidin sitä vielä paljon parempana kuin leffaa.

TSH:ssa minua kiehtoo sen moninaisuus. Kirjasta löytyy huumoria, jännitystä, toimintaa, suuria tunteita ym. Kaikkea mitä kirjalta voi toivoa. En ole lukenut tarua vasta kuin yhden kerran, mutta ajattelin aloittaa oman jouluperinteeni ja lukea kirjan kerran vuodessa joululomalla. Joten nyt lähipäivinä aloitan toisen kierrokseni. Tarkoituksena on lukea TSH vielä joku päivä englanniksi, koska olen kuullut niin monelta positiivisia kommentteja siitä.

Muita kirjoja Tolkienilta en ole vielä saanut tarun lisäksi luettua kuin Hobitin. Mutta kaikki aikanaan, seuraava hankintani on varmasti Silma.

Jorban sanoi:

ajattelin vaan kun tää on vähän tämmönen fantasia aiheinen sivu et... onx kukaan lukenu sellast kirjaa ku taru sormusten hrrasta mä tykkään siit aika paljon siin on vaan liikaa sivuja

Click to expand...

omasta mielestäni hyvässä kirjassa pitää olla paljon sivuja.
Fantasia kirjat ovat sitä paitsi yleensä paksuja...

Jos Tolkien olisi kirjoittanut pelkän vihkosen jossa olisi Tarun pää asiat kukaan ei tuskin tuntis koko kirjaa...
8)

Koko kirjaa kun ei viitsi jatkuvasti lukea uudelleen kokonaan (kerran vuodessa riittää) niin onpa tuosta tullut ainakin hakuteos. Tällä hetkellä olen kiinnostunut tutkimaan hobittien ja Sormusten Ritareiden kulkemaa reittiä, virstoja ja päivien kulumista. Myös liitteiden parissa saa aikaa kulumaan kiitettävästi. Konnun kalenteri ja vuosiluvut sekä Neljännen Ajan tapahtumat ovat syventäneet aikaisemmin luettua. Ei tuosta kirjasta saa näppejään pysymään erossa, nyt se on nähty.

Meillä oli koulussa kai kirjaesittely ja joku esitteli TSH:n luokassa ja silloin minä oikeastaan innostuin. Se oli juuri silloin FotR oli tullut elokuvana, joten kirjaa ei todellakaan ollut hyllyssä ainakaan meidän kirjastossa, kun kaikki halusivat lukea sen ennen leffan näkemistä, mutta jonotin sitä silti ja luin odotellessa kaveriltani lainaaman Hobitin. Se oli minusta ihan hyvä. Sitten sain kirjastosta TSH:n ja tykkäsin siitä kovasti. Vaikka monet niin tuttuni niin sanoivat, kirjan alku ei minusta ainakaan ollut yhtään pitkästyttävä. Kuvittelevatkohan kaikki, että kirjat alkavat niiden kohokohdista? No, joka tapauksessa pidin siitä ja lainasin Silman ja Keskeneräisten tarujen kirjan ja nyt olen lukenut TSH:n kokonaan läpi liitteineen kuusi kertaa. Kirja ei minusta todellakaan ole liian pitkä. Enemmänkin nyt alkaa tuntua, että olisi voinut lukea vielä paljon lisää...

Luin kirjan juuri ja minusta se on aika epätarkka. Se poikkeaa niin paljon elokuvien tapahtumista! Mukana on ihan turhaakin materiaalia kuten sen Tom Bombardillon osio. Koko kirja pitäisi kirjoittaa uudelleen vastaamaan paremmin elokuvia.

Toinen mikä pisti silmään Tarussa oli klisheiden määrä. Kääpiöitä, haltioita ja velhoja suorastaan vilisi silmissä. Niitähän on jokaisessa fantasiakirjassa entisestään kyllästymiseen saakka. Eikö Tolkien voinut keksiä mitään omaperäisempää?

Kahta edellistä kappaletta ei kukaan toivottavasti ottanut tosissaan. Jokainen on varmasti nähnyt nerokkaampiakin fleimisyöttejä. Todellisuudessa olen nimenomaan Kirjan fani ja pidän elokuvia vain lisähöysteenä. Totta kappaleissa on vain se, että luin kirjan - mutten tosiaankaan ensimmäistä kertaa. Oman kirjani ostin vuonna 1986 ja olen lukenut sen... aika monta kertaa. Vieläkin useammin olen avannut kirjan jostain mielikohdastani ja lukenut sitä pari sataa sivua eteenpäin.

Jos Tarua Sormusten Herrasta ei olisi, ei olisi olemassa koko fantasiakirjallisuutta. TSH on se ensimmäinen. Toki näitä esiintyi jo aiemmin, mutta Tolkien yhdisti näistä oman loisteliaan kokonaisuutensa.


Darth Ari, toivottavasti et ottanut edellistä kappaletta tosissasi. Todellisuudessa olen mahdoton peelo joka ei ole kirjaa lukenutkaan

Oikeastaan tällä kertaa jäi toinen kappale epäuskottavammaksi. Enpä luule että olisit keksinyt nimen sivuillesi Kontulan lapsikuoron mukaan.

Mutta kirjoitetaanpa asiaakin ettei mene ihan off-topiciksi. Tämä lukukerta oli sikäli pettymys, että Taru oli mielessäni ollut loistavampi kirja kuin se olikaan. Se johtuu siitä, etten ollut lukenut sitä pitkään aikaan vaan keskittynyt muuhun fantasiakirjallisuuteen. TSH toki loi pohjan fantasialle, mutta pohjalle rakentuvat muut maailmat eivät nekään ihan onnettomia tekeleitä ole. Toiset kirjailijat ovat loistaneet niillä alueilla missä Tolkien oli vähemmän loistelias. Niinpä tällä lukukerralla kiinnitin ylenpalttisesti huomiota Tarun kirjallisiin heikkouksiin. Se vähän häiritsi lukukokemusta.

Vertaisin Tolkienia ja muita fantasiakirjailijoita elokuvan lavasteiden tekijöihin. Kuvitellaanpa muutamaa kynäniekkaa, joille kullekin annetaan tehtäväksi rakentaa fantasiaelokuvan linnan julkisivun kulissi. Tolkienin kulissi tuntuu ensiksi jäävän keskinkertaiseksi tekeleeksi muiden, hienompien pahviviritelmien rinnalla. Mutta sitten tuleekin ilmi, että Tolkien, täysin tietoisena siitä että kulissi vain vilahtaisi elokuvassa, rakensi sen kolmiulotteiseksi, huoneita, pihoja ja tyrmiä pullolleen ja täytti sen yksilöllisillä ihmisillä, joilla jokaisella on oma historiansa, tulevaisuudensuunnitelmansa ja haaveensa. Muut kynäniekat naureskelevat Tolkienin perinpohjaisuudelle, mutta hän vain itsepintaisesti sanoo, että jos jotain aikoo tehdä, se täytyy tehdä perusteellisesti.

Tässä asiassa Tolkien ansaitsee ylittämättömän kunnioitukseni. TSH on vain pikavilaus Tolkienin luomiin kieliin ja kulttuureihin. On kuin lumettaisi keskikokoisen laskettelurinteen voidakseen asettaa yhden lumihiutaleen näytille.

No, luin Sormusten herran sillälailla puolittaisesti kokonaisena. En oikein osaa selittää koko juttua. Luin siis toisinsanoen sillä tavalla, että aina, kun luin illalla, sain hirveän pelotuskohtauksen, ja jätin kirjan sikseen ja luin seuraavana iltana taas sivun, ennenkuin jäin sängynpohjalle valittamaan. Sillä tavalla kävi varsinkin Klonkku-kohdissa. Sitten huokaisin, jätin kirjan kuukadeksi ja aloitin alusta. Luin sitä kaiket päivät koko viikon joka ikisenä hetkenä, mikä liikeni, ja pääsin johonkin neljänneksiviimeisen luvun alkuun, mutta silloin piti lähteä syyslomaksi Helsinkiin, ja äiti kielsi ottamasta "Sitä hirveää tiiiliskiveä" mukaan. Syytin sitä koko matkan Helsinkiin yöjunassa, ja äiti-parka varmaan ehti katua sinä yönä useammin kuin kerran päätöstään. Helsingissä minun ainoa tavoitteeni oli sitten löytää jostain se kirja, että voisin lukea sen loppuun. Löysin sen yhdestä kirjakaupasta kolmoisaisena, 40 euroa koko sarja, en saanut ostaa (!"#4%&/(/((=?`@£$€{[[]]]]}] äiti!) Ja sitten, kun ilmestyin seuraavana päivänä siihen kirjakauppaan (ahkeran kinuamisen ja kiukkuisen syömälakon jälkeen) se oli jo myyty. Itkin sitä oikein kunnolla, ja olin niin pahalla tuulella, että äiti luovutti ja lähti kanssani etsimään sitä "typerää romaania" jostain. Ja sitten se löydettiin, yhdestä kirjakaupasta, kokonaisena ja viimeinkin sen hintaisena, ettei tarvinut edes anella kovin kauaa, 20 eurolla, ja sain sen luetuksi kotimatkalla junassa (oli tositosi kivaa, kun mentiin kaiken maailman tunnelisysteemeissä, niin valot olivat joskus silloin sammuksissa, ja sain tihrustaa raivoissani kirjaa, kun jäin mitä tympeimpiin kohtiin kesken lukemisen, kun valot sammuivat) mutta sain sen leutuksi siis kertaalleen läpi 5 päivässä (mukaanlukien liitteet ja sukupuut ja alkuhömpötykset hobittien tavasta polttaa piippukessua) ja se on merkinnyt melko paljon minulle, vaikka se olikin minulla vähän katkonaisen lukemistavan alla luettu :roll: .... Ja se sitten onkin siinä, olen lukenut myös Silman ja Keskeneräisten tarujen kirjan, ja hobitinkin, ja katsonut elokuvat ja muuta. Eläköön Tolkien ja upea kertomataito!

Tuli nyt sellainen asia mieleen, että onko kukaan kyllästynyt koskaan koko hommaan? En muista itse, milloin olisin viimeksi lukenut TSH:n kokonaan. Innostun välillä lukemaan jonkin aikaa, mutta sitten taas kyllästyn. Tiedän, että olen lukenut kirjan noin 7 kertaa kokonaan, mutta en minä silti tiedä tarpeeksi ollakseni varsinainen Tolkien-ekspertti. Yhteen aikaan kirjoittelin Tolkienin teoksista sitaatteja, opettelin riimukirjaimet ja yritin pysyä kärryillä Feänorin poikien nimistä ja Silmarillionin tapahtumista muutenkin. Ja luin Tolkienin elämäkerrat ja jonotin ensi-iltalippuja. Kävin Tolkienin haudalla. Nyt ei ole enää oikein tuntunut miltään aikoihin. En osaa edes perustella, miksi se on niin hyvä kirja. Tuntuu, että leffat pilasivat loppujen lopuksi aika paljon koko tätä hommaa. Ihmiset ovat kiinnostuneempia siitä, koska joku extended-versio taas julkaistaan kuin itse tarinasta ja sen kauneudesta. Henkilökohtaisesti voin sanoa, etteivät leffojen uudet versiot paljokaan enää kiinnosta. Itselläni puutuu perse, jos tuijotan neljä tuntia putkeen jotain leffaa, enkä sitä paitsi edes omista dvd-soitinta.

Mortal Illusion sanoi:

Tuli nyt sellainen asia mieleen, että onko kukaan kyllästynyt koskaan koko hommaan?

Click to expand...

Täytyy myöntää, että joskus on tullut yliannostuksia koko Tolkienista ja kyllästymisoireita on ollut havaittavissa. Esim. tässä kesällä aloittelin TSH:ta, mutta lopetin ensimmäisen kirjan jälkeen, kun ei vaan enää huvittanut. Joskus täytyy vain pitää taukoa koko hommasta. Nyt en ole lukenutkaan mitään Tolkieniin liittyvää pariin kuukauteen enkä tule vähään aikaan lukemaankaan ja siihen vaikuttaa myös se, ettei ole oikein aikaakaan. Ehkä sitten joskus kesällä voisi taas enemmän innostua ja niin edespäin, mutta ei nyt vähään aikaan todellakaan. Joskus sitä on vain pidettävä "lomaa". Tosin liian pitkässä "lomassa" on huonotkin puolensa, jos jotkin asiat ja eräät tärkeät yksityiskohdat alkavat unohtua. Helpostihan ne saa takaisin päähänsä tsekkaamalla jostain Tolkien-kirjastoni uumenista, mutta silti sitä joskus käy ajattelemaan joidenkin Silman henkilöiden (siis usein sivuhenkilöiden, kaikkia tärkeimpiä ei nyt ikinä unohda eikä saakaan unohtaa, se olisi häpeällistä!) nimiä tms. :roll:

Luin Tarun ensimmäisen kerran kokonaan putkeen viime kesänä. Ennen sitä olin tarkastanut elokuvissa olevia juttuja ja ehtinyt jo Sormuksen Ritarit melkein kerran lukea, joo, olen laiska Ihastuin kirjaan. Lopetettuani kirjan lukemisen rippileirin jälkeen ei ole ollut taaskaan aikaa, josta kärsin ensimmäisissä kirjan lukemisen aloitusyrityksissä. Muuten, nyt joululomalla voisi sen lukea

Olen lukenut Silman kerran koulun esitelmää varten, jäi vähän sekainen kuva. Hobitin aloitin koulussa seiskalla ja ostettuani sen luin alusta kovalla innolla loppuun asti. Ja KTK:ssa olen menossa Kurjenmiekan kohdalla...

Onneksi löytyy iteltäni kaikki niin voi sitten jossain vaiheessa ottaa itseään niskasta kiinni ja lukea kunnolla kirjat läpi, kunhan tuon KTK:n on saanut luettua läpi ekan kerran.

Olenhan sitä minäkin muodostanut henkilöt aika pitkälti elokuvien perusteella, ne vain sattuvat olemaan niin hyviä

Tolkienille palajon respektiä 8) Hieno kirjailija, hienoja kirjoja.

Itse aloitin Hobitilla 1980-luvun puolella ja noin 11 vuotiaana kahlasin Tarun ensimmäisen kerran läpi. Jäin koukkuun. Seuraavat 15 vuotta onkin mennyt molempain Tolkienien kaikkia Keski-Maa-aiheisia teoksia uudelleen ja uudelleen lukiessa.

Kerran on tullut testattua sekin, että kyllä Sormusten herran pystyy lukemaan helposti yhden mökkiviikonlopun aikana, kunhan ei tee mitään muuta kuin lukee ja enintään syö silloin tällöin.

Onkos kukaan muuten jaksanut alkaa lukemaan TSH:ta muulla kuin omalla äidinkielellään?

Itse olen muutaman kerran lukenut TSH:n suomeksi ja nyt on ollut viime kesästä asti prjoketi käynnissä, että luen sen englanniksi.
Hirveän hyvin ei ole siinä mielessä mennyt, että Tom Bombadil on nyt tällä hetkellä sivun päässä siitä mihin olen saanut luettua. Laiska kun olen.

Minä sain TSH:n kummilta joulahjaksi, oliskohan ollut 2 vuotta sitten, kun olin 10... Ihan sama, kirja jäi kumminkin pölyä keräämään hyllyyn. Yritin kyllä aloittaa tosi monta kertaa, mutta en päässyt Bilbon juhlista pidemmälle. Johtuukohan siitä, että mulla on aina vähintään 4 kirjaa samaan aikaa kesken... Sitten eräänä kauniina päivänä älysin, tattadaa, että tuossahan on maailman paras kirja. Mutta, kun niitä kirjoja oli kesken paljon, luin sen muutamassa kuukaudessa. Mutta kunnialla pääsin loppuun asti.
Sittenpä luinkin Silman, Hobitin ja muut. Näin se meni.

Minä taisin tarttua Sormusten Herraan ensimmäisen kerran pakon edessä. Se tapahtui aikoinaan lukiossa, muistaakseni toisella luokalla, jollakin englannin kurssilla piti lukea vapaavalintainen engl.kielinen kirja ja tehdä siitä arvostelu. Epätoivoisena lähdin sitten kirjastoon etsimään jotakin opusta ja otin sieltä sen joka ensimmäisenä käteen sattui: "Mikä tää on? Tolkien...Fellowship of the Ring..no oli mikä oli, otan tämän kun ei ole tämän paksumpi." Alku oli melkoista takkuamista, en ymmärtänyt outoja nimiä ollenkaan ja kielikin tuntui jotenkin vanhahtavalta, mutta alun taistelun jälkeen aloin ymmärtää idean ja ihastuin kirjaan ikihyviksi. Kirjoitin Sormuksen Ritareista ylistävän arvostelun ja halusin kovasti lukea trilogian muutkin osat pian, mutta jotenkin en saanut sitä aikaiseksi ennenkuin suht pitkän ajan päästä. Ja kun sen tein, luin kirjan suomeksi, ja sen takia olin jonkin aikaa vähän pihalla taas kerran nimien takia, kun en aina osannut yhdistää suomenkielistä käännöstä engl.kielisiin nimiin. Rakastuin kuitenkin kirjaan täysin, jopa ennenkokemattomalla tavalla, ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen luultavasti loppuiäkseni.
Olen hidas lukija enkä sen takia usein viitsi lukea paksuja kirjoja, kun pelkään etten kuitenkaan hitauteni takia saa niitä koskaan loppuun asti. TSH oli poikkeus, sen lukemiseen ei mennyt kuin....5kk...luin sitä vieläpä lähes joka päivä. Olen vakaasti päättänyt, että kirjaan ja sen tarinaan kiintyy ja uppoutuu sitä paremmin, mitä kauemmin lukemiseen käyttää aikaa..

Ensimmäisen lukukerran jälkeen olen lukenut TSH:n suomeksi muutaman kerran, ja joka lukukerralla se on vain onnistunut vaikuttamaan yhtä paljon, ja aina siitä on löytynyt uusia tasoja. Olen lukenut sen myös pari kertaa englanniksi...ja tietysti myöhemmin sitten monia muita Tolkienin kirjoja. Niin ja olen muuten lukenut TSH:n jokailtaisena iltasatuna ääneenkin pikkusiskolleni, joka oli silloin vielä sen verran lapsi ettei ehkä olisi jaksanut lukea sitä itse. Nyt hän on 13-vuotias ja pyysi minua lukemaan sen ääneen uudestaan, vaikka itsekin varmaan jo jaksaisi sen hyvin lukea.

Kiitokseni lukion englanninopettajalle, joka tavallaan pakotti minut tarttumaan Sormusten Herraan. Tuskin olisin saanut sitä muuten aikaiseksi. En varmaankaan edes tsh-elokuvat nähtyäni.

Icegorn sanoi:

Onkos kukaan muuten jaksanut alkaa lukemaan TSH:ta muulla kuin omalla äidinkielellään?

Click to expand...

Englanninkielisessä pääsin Moriasta ulos, sitten lopahti into. Vironkielisessä olen jossain kakkososan puolivälissä. En yksinkertaisesti viitsi lukea muilla kielillä kuin suomeksi. Ehkä vielä joskus saan kummankin projektin loppuun, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että suomenkielinen versio on tosi hyvä. Ihmetyttää, miten tosi nuoretkin nykyään lukevat lempikirjojaan englanniksi. Olen opiskellut kuutta vierasta kieltä, mutta silti tunnen olevani niin huono vieraissa kielissä, että luen laiskana mieluiten suomeksi. Olenko ihan juntti..?

Mortal Illusion sanoi:

Olen opiskellut kuutta vierasta kieltä, mutta silti tunnen olevani niin huono vieraissa kielissä, että luen laiskana mieluiten suomeksi. Olenko ihan juntti..?

Click to expand...

Et ole! Itse koen olevani hyvä englannissa ja melko hyvä ruotsissa, mutta ainakaan ruotsiksi ei tulisi luettua mitään sanomalehtiä pidempää. Olen yrittänyt lukea HoMEja englanniksi, mutta nihkeäähän tuo on. "Kevyempää" kuin Tolkien tulee jonkun verran englanniksi luettua. Ja ehkä alkuperäiskielet on myös jonkinlainen muoti-ilmiö.

Vähän mä nauroin, kun luin ekan viestin ja sitte katoin, et porukka on kirjottanu tätä ihan täysillä!!! Hauskaa, että pieni vitsi saa tällaisen kirjotusvyöryn!