The Last Samurai

Siis nyt spekulointia, arviointia yms. kaikkea mitä voi leffasta sanoa ennen kuin sen on nähnyt (ensi-ilta 30.1). Ja kysehän on Tom Cruisen tähdittämästä leffasta, jota on mainostettu viime kesästä saakka.

Itse odotan paljon, lyhyet pätkät mitä on nähty on ollut hyviä, ja ehkä myös Tompan elokuva voisi olla kerrankin hyvä. Plääh, mää oon huono tässä selittämisessä etenkin tähän aikaan, laittakaahan vestiä tulemaan, ajatuksia, kaikkea!

Traileri oli kieltämättä aika kiinnostuva, mutta minulla on pieni epäily, että osoittautuuko tämä koreasta ulkoasustaan huolimatta samanlaiseksi pettymykseksi kuin Gangs Of New York. Kumpikihan ovat ison budjetin elokuvia.

En olisi osannut kuvitella Tomppaa tuollaiseen rooliin, mutta aika myönteinen yllätyshän se on. Aina kun näen tämän elokuvan mainoksen, jossa hän poseeraa, niin minulla tulee väistämättä mieleen Aragorn.. Kummallista. :roll:

Pistän siis kaiken toivoni Tomppaan. Toivottovasti hän onnistuu hyvin roolissaan vaikkei elokuva itsessään hyvä olisikaan.

pois

trailerien perusteella vaikuttaa hienolta elokuvalta, mutta miksi oi miksi siihen on täytynyt laittaa Tom Cruise? hepusta en tykkää yhtään...ällöttävä machoilija no, toivottavasti ei mene tuleva leffanautinto pipariksi tompan takia. muuten odotan kyllä laadukasta elokuvaa.

Jo ihan Tom Cruisen takia haluan leffan nähdä, ja onhan trailerikin aika hieno. Tom Cruise ei siinä trailerissa ole mikään kiiltokuvapoju, vaan semmoinen rehellisesti vähän vanhentunut, niin kuin pitääkin. Mielenkiinnolla jään odottelemaan. ^.^

Elokuva oli viihdyttävä ja siinä oli myös tunnetta. Lisäksi Tom Cruise sopi rooliinsa aivan hyvin ja onhan Cruise ollut pitkään jo laajan repertuaarin omaava näyttelijä (mm. Eyes Wide Shut ja Magnolia). Ken Watanabe vastanäyttelijänä, samuraijohtajana oli myös hieno. Elokuva päättyy upeaan lopputaisteluun, joten kaiken kaikkiaan ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

Elokuva vaikuttaa trailerin perusteella mielenkiintoiselta, ja hyvältä. Joskin olen hieman varautunut tuon Tom Cruisen suhteen. Huomenna kirjoitan luultavastikin lisää.

Ensin olin vähän skeptinen tuon suhteen, koko ajatus vaikutti jotenkin keinotekoiselta. Enää en ole ainakaan ihan niin jyrkästi elokuvaa vastaan ja kyllä se on tarkoitus mennä katsomaan pikapuoliin kunhan ehtii ensi-iltaan huomenna. Ne pätkät mitä siitä on nähnyt ovat kuitenkin vaikuttaneet ihan fiksuilta. Vaikka täytyy sanoa, että ensimmäisessä TV-trailerissa suurimman vaikutuksen teki silti käytetty musiikki.

Noniin. Nyt on tultu kotiin ja nähty The Last Samurai. Elokuvasta pidin todella paljon ja se herättikin todella paljon väristyksiä päästä varpaisiin. Tom Cruise ei juuri tuottanut elokuvassa pettymystä ja onnistui roolisuorituksessaan mainiosti kuten moni muukin elokuvan sankareista ja sivuhahmoista. Etenkin yllätyin positiivisesti lapsinäyttelijöihin jotka onnistuivat hyvin ja uskottavasti näyttelemisessä, ei niin kuin lapsinäyttelijöillä on yleensä tapana onnistua vähemmän tai enemmän menestyksekkäästi. Elokuvassa oli monia todella herkkiä kohtauksia joita viljeltiin upeiden taistelukohtausten molemminpuolin onnistuen siinä loistavasti. Tässäkin onnistuttiin loistavan kuvauksen ja kerronnan kautta joka loi todella kauniin tunnelman. Etenkin kohtaus jossa pikkupoika antaa lahjan Tomille on hyvin koskettava kuten loppukohtauskin. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa elokuva. Nyt vain odottelen innoissani DVD -julkaisua.

Loistava. Hienot taistelukohtaukset, muutkin kohtaukset onnistuneita, hyvät hahmot, samurai yleensäkin on kiinnostava aihe. Tom Cruisekin oli hyvä roolissaan. Minä pidin. Kannattaa todellakin käydä katsomassa.

Eilen kävin kyseisen leffan katsomassa ja pidin. Paljon hyviä taistelu kohtauksia, paljon liikuttavia kohtia ja muutama hauskakin. Ihmettelen vain kuinka jenkit uskalsi tollasen leffan tehdä jossa amerikkalaiset on osittain "pahiksia".
Itse en tota Samurai hommaa oikein ymmärrä. Miten he voivat pitää keisaria niin jumalallisena, vaikka tässäkin tapauksessa oli vain nuori mies.

Pidin Viimeisestä Samuraista todella paljon, vaikka alku ei ihan vakuuttanutkaan, mutta elokuva alkoi toimimaan Cruisen astuessa Katsumoton maailmaan. Taistelukohtaukset olivat ehdottoman hienoja, parhaiten suunniteltut ja toteutetut kaikista viime aikojen elokuvista (kyllä, kyllä, myös Kuninkaan Paluuta paremmat). Elokuva ei keikistellyt turhilla kamerakikkailuilla tai erikoistehosteilla, vaan siitä paistoi läpi vanhanaikaisen, suuren sota/draamaeepoksen tekemisen riemu perinteisin keinoin, jossa ei tarvitse katsojaa hengästyttää nopeilla leikkauksilla tai tietokoneella ohjatulla kameralla. Japanilaiset näyttelijät olivat upeita, ja Tom Cruise jäi heidän taustalleen, itsekin selvästi huumaantuneena vanhasta samurai -kulttuurista. Elokuvassa ei ollut turhaa väkivaltaa tai pakollista seksikohtausta, vaan niiden sijaan löytyi henkilöiden välistä jännitettä, Kurosawamaisia henkilöhahmoja ja aitoutta.

Minä tosin jo rakastuin tähän elokuvaan katsellessani sen traileria töissä kerta kerran jälkeen, etenkin sen upeaan äänimailmaan, joka ainakin itse elokuvaversiossa (Tennispalatsi 1) tuntui kärsineen nähtävästi huonosta miksauksesta, jossa henkilöiden puhe tuntui hiljaiselta, mutta taistelut jyskyivät niin kuin pitääkin.

Amerikkalaisten näyttäminen roistoina ja länsimaisen kulttuurin kuvaaminen (salavihkaa) rappiollisena olivat todella positiivisia yllätyksiä, joita ei ehkä osaisi odottaa sellaiselta elokuvalta, jota on kuvattu Japanin lisäksi Uudessa-Seelannissa, ja jossa rahoittajana on ollut niinkin mammutti-jenkki-yhtiö kuin Warner Brothers...

Menen kyllä katsomaan toisen kerran, mutta minä olenkin samurai -friikki ja Japani -fani.

Oih. Tulin juuri leffateatterista, ja yllätys oli positiivinen ja hyvä.

Ajattelin, että leffa on varmaan täynnä kliseitä (kuten osittain olikin) ja että Tom Cruisesta on tehty koko kansakunnan suurin sankari, mutta kuten Alexandra sanoikin, hän tuntui jäävän vähän japanilaisten taustalle, loppuratkaisusta huolimatta. Katsumoto ja hänen poikansa, oi että. Varsinkin Katsumoto. Minusta tuli niin fani. Ja minusta tuli todellakin samurai-fani. Samuraiden elämää kuvattiin hienosti ja äärettömän mielenkiintoisesti, ja koko Japanin kulttuuri aukeni minulle ihan eri tavalla kuin ennen.

Musiikki, oi mikä musiikki. Hankittavien soundtrackien listalle joutaa tämäkin ehdottomasti. Taistelukohtaukset olivat tosiaan aivan mielettömän upeita, ja musiikki niissä hieno. Visuaalisesti kovin lämminhenkinen ja mukava ja kaunis.

Jotkut kliseet hieman häiritsivät, kuten tämä 'can a man change his destiny' tms, se on niin loppuunkaluttu laini, ettei ole enää missään hyvä ja toimiva. Ja kiitos, kiitos siitä, ettei lopussa ollut sellaista Tuulen viemää-suuteloa. Tai ylipäätänsä mitään.

Leffan erinomaisuudesta huolimatta olin pettynyt, että Tomppa ei kuollut. Se olisi sopinut niin hienosti Katsumoton kuoleman jälkeen.

Kyllä, nyt on nähty Viimeinen Samurai ja täytyy sanoa, että pidin ja olin yllättnyt, sillä odotin (muiden tapaan) liian länsimaista tuotantoa.

Kaikkein pahin moka olisi ollut, jos japanilaiset olisivat solkanneet englantia. Juoni oli onnistunut, ei kulkenut liian nopeasti, ja taistelukohtaukset oli tehty..sanoisinko tyylikkäästi. Tosin lopputaiston traagisesti lentävät veripisarat olivat hieman...teatraaliset.

Elokuvasta ei noin suuremmin jäänyt vaivaamaan mikään, paitsi että ne "uudet aseet" eli hopeanhohtoiset tykit, joilla kukistettiin lopullisesti samurait, olivat hieman liikaa. se siisteyden hohto ei sopinut kuvaan. Ja mistä ne sai sellasen leikatun ruohokentän sotatantereeksi?

Ja kyllä minäkin odotin jotain yhteistä harakiria Cruiselle ja samurai-päälikölle. Mutta eihän se tomppa kuole...

olen lukenut kahdenlaista arvostelua. toinen antaa neljä tähteä, toinen kaksi.

varmasti hienosti tehty, ja komea, suuren budjetin elokuva, mutta ei se todista vielä mitään. en ole itseasiassa kovin kiinnostunut.

Leffa oli aika paljolti juuri sellainen kuin olin odottanutkin; jotain hyvää, jotain huonoa. Puvustus ja lavastus ihastuttivat kovin. Aitoudesta en osaa sanoa, mutta minut ne vakuuttivat. Tosin se samuraiden kylä oli aikasta idyllinen, ja eivätkö samurait oikeasti olleet feodaaliherroja hienoissa kartanoissaan nälkäisten maaorjien raataessa pelloilla...? Mutta se ei tokikaan ole järin kuvauksellista.

Tykkäsin myös japanin kielen kuuluvuudesta, se oli tavallaan aika rohkea veto tuollaisessa isossa spektaakkelissa. Kulttuurien isot eroavuudet tulivat mukavasti esille, samoin se länsimaalaistamisprosessin äkillisyys ja järjettömyys. Historiallisten juttujen todenmukaisuudesta minulla ei ole kuin hämäriä aavistuksia.

Mutta kyllä se jenkkityylin mukainen paatos ja sentimentaalisuus vähän kävi silmille. Etenkin loppua kohti sankarillisuutta alkoi tunkea jo ovista ja ikkunoista. Tavallaan omaleimaisetkin piirteet, seppuku ja alinomaa toistuvat kumartamiset ym. oltiin onnistuttu liiankin sulavasti ujuttamaan osaksi sitä yleistä länsimaista leffakuvastoa.

Kaiken kaikkiaan pidin enemmän kuin olin ehkä odottanutkaan. Haluan nähdä sen uudestaankin, katsella maisemia ja pukuja ja toisaalta myös nähdä uuelleen sen aika hyvin näytellyn valkoisen miehen häpeän, jota aika harvoin valkokankaalla näkee.

Voi pirulainen.
Kaverini painostivat minut leffaan, eikä minua nyt niin paljon kiinnostanut, mutta meninpähän kumminkin. Ja onneksi menin. Mindrel tuolla valitti että miksi Tomppa, mutta Tomppa sopi kyllä tähän roolin kuin nakutettu, tai ainakin melkein. Ken Watanabe oli kyllä aivan mahtava. Jos Mindrel aikoo katsoa tämän leffan niin se kannattanee tehdä elokuvateatterissa, on hieman vaikuttavampi.

Minua (Idols-Nanna sanastoa käyttäen) kosketti se ensimmäinen taistelukohtaus jossa japsien armeija Nathanin johtamana kohtasi samurait. Samuraiden saapuminen (ne kypärät ne kypärät, whee! ^__^) ja sitä ennen se tyhjä metsä, ja taistelun jo päätyttyä Nathanin sitkeä puolustus sen tiikerilipun kanssa. Voi juku.

Minulle on aivan sama tässä tapauksessa miten todenmukainen tai "amerikkalainen" tämä leffa oli, se on kuitenkin elokuva. Ja se oli minun mieleeni.

//edit: True, kyllä, olisi se voinut loppua toisin, paremminkin.

Se loppuratkaisu on häirinnyt näköjään aika monia.. Minunkin mielestä elokuva olisi toiminut hieman paremmin, jos Tomppakin olisi lopulta kuollut uljaasti muiden mukana sinne taistelukentälle.

Onnellinen loppu vähän latisti sitä jotenkin niin ylpeätä samurai-fiilistä..

Däni ja Alexandra summasivat jo pitkälti ajatukseni tästä elokuvasta. Suitsutusta, kyllä vain.
Vaivaamaan jäi vain historiataustan huono pohjustus, samuraiden syyt ja motiivit tekoihinsa olisivat jääneet paljon epäselvemmiksi, ellen tietäisi asiasta vähän etukäteen.

Niin tai näin, upeinta tässä elokuvassa oli, miten se tempasi mukaansa. En ole useampaan vuoteen nähnyt sellaista elokuvaa, joka saisi minut unohtamaan ajan ja paikan ja vain elämään sitä tarinaa. Oli aivan ihanaa pystyä ja saada heittäytyä johonkin niin upeaan, en voinut olla heittäytymättä.
Kaikki hienot hetket, tunnelmat. Oikeat arvot ja mietteet siitä, millainen elämä on merkityksellinen.
The Last Samurai on täysosuma. Ja pisteet kotiin japanilaisnäyttelijöille. Huh. Uskomattoman hienoa jälkeä.

Aika jännä juttu, olen käsittänyt elokuvan lopun aivan eri tavalla kuin suurin osa porukasta. Minua ei leffan loppu häirinnyt yhtään. Eikä se latistanut samurai-hommaa, vaan jotenkin kohotti sen ihan uudelle tasolle. Tomppa ei minun mielestäni ollut se "last samurai" vaan viimeinen samurai kuoli sinne taistelukentälle. Samalla kuoli tavallaan kokonainen pitkän historian omaava kulttuuri.

Koska Tomppa jäi henkiin, lopusta tuli vielä katkerampi, sillä hienon samuraiperinteen ylläpitäjäksi (paljon yleistäen) jäi amerikkalainen entinen juoppo. Mikä voisi olla kitkerämpää. Ikivanha kulttuuri jäi sinnittelemään henkiin ainoastaan tuhoajansa kautta. Koskaan ei kuitenkaan ole enää saavutettavissa sitä alkuperäistä kauneutta ja ylpeyttä. Oi oi, kuinka hieno vertauskuva, kyynelehdin pelkästään tämänkin asian takia.

Kaikki näytelijät olivat hyviä, Tomppa mukaan lukien. Magnoliasta lähtien olen alkanut uskoa hänen kykyihinsä. Ehkä vanhemmiten hän pääsee ulos siitä ulkonäöstään ja pystyy osoittamaan, onko hänestä todella näyttelijäksi. Tämän leffan ja Magnolian perusteella sanoisin, että on.

Muutenkin leffa oli todella suuri yllätys positiivisessa mielessä. Samurait olivat aivan fantastisia ja se suuri taistelu oli uskomattoman näköinen. Sodan järjettömyys iski silmille täydellä teholla. Amerikkalaisten vanhat synnit oli hienosti punottu juoneen mukaan ja ne vertautuivat aika ovelasti Japanin sisäisiin ristiriitoihin. Tällaiseen kuvioon en ollut aikaisemmin törmännyt, joten se oli todella virkistävä.