The Last Samurai

En minä nyt sen kasarisarjan pohjautumisista tiedä, tulipahan vaan mieleen, että se muistuttaa aikas paljon The Last Samuraita.

Itse tykkäsin elokuvasta.
Olihan se vähän alleviivattua ja osin aivotontakin viihdettä,
mutta kuitenkin hyvää sellaista.

Viimeisenä sanana täytyy soturin tietysti saada haiku-runo valmiiksi.
Nerokasta.
Vähän sama kuin istuttaisi omenapuun.
Muutenkin Haikurunous oli asetettu oikeaan arvoonsa.

Mutta harvapa sitä tietysti runouden takia elokuvaa katsoo.
On mukavaa katsoa kun Tom Cruise pieksee porukkaa mekkoon pukeutuneena.
(länsimaalaisen silmään kimonot tms.
näyttävät hyvin mekkomaisilta,
ja Tomppaha on amerikkalainen siinä elokuvassa,
niin että kyllä se voidaan mekoksi laskea.)

DVD

Torstaina sitten ilmestyi suureksi ilokseni ja sateisen illan pelastajaksi Viimeisen Samurain DVD, kahden levyn painoksena. Itse elokuva on pakattu yhdelle, kaksikerroksiselle levylle, ja toisella levyllä on sarja erinäisiä dokkareita, jotka melkein kaikki katsoin.

Dokkareissa oli mm. History Channelin hiukan hölmö History vs. Hollywood, missä pohdittiin Viimeisen Samurain todenmukaisuutta, mutta koko homma maistui enemmän leffan puffaukselta, etenkin kun asiantuntijatkin olivat jenkkejä, olisi ollut mukavampi kuulla itse japanilaisten kommentteja leffasta. Lisäksi oli melko lyhyitä dokkareita leffan tekemisestä, jotka olisivat saaneet kyllä olla pidempiä ja laajempia. Lisäksi sieltä löytyy kaksi poistettua kohtausta.

Itse leffa oli kyllä yhtä hyvä kuin ennenkin, ja nyt irtosi minulta myös hiukan arvostusta Tom Cruisen suoritusta kohtaan, kun tajusin katselevani häntä hänen hahmonaan eikä omana itsenään, mikä on ollut hyvin yleistä muiden Tompan leffojen suhteen. Mutta japanilaisnäyttelijät ovat kyllä edelleen leffan parasta antia, ilmaisten niin paljon pienillä eleillä ja katseella. Lopun taistelukohtauskin edelleen säväytti, etenkin samuraiden viimeinen hyökkäys oli niin kaunista ja hienoa katsottavaa, ja kuten eräs ystävänikin leffaa katsoessaan huomautti: että kerrankin ne hevoset hyppäävät kentällä makaavien ylitse...

Ja tajusinpa vasta nyt että leffan puvustaja oli sama kuin LOTRissakin, Ngila Dickson.

Viime yönä katsoin Viimeisen Samurain ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa että nyt olen hyvin harmissani kun en tuota aikoinani leffateatterissa käynyt katsomassa!
Viimeisen puolisen tuntia taisin itkeä. Siitä lähtien kun samurait lähtivät viimeiseen hyökkäykseen. Se kosketti. Useinkin kyyneleet minulla tulevat, mutta nyt todellakin itkin. Se vain oli niin surullista, miten he vanhoja tapojaa kunnioittaen lähtevät sotimaan tuliaseita vastaan. Toivoton yrityshän se oli, mutta urhea ja lopulta ihan hyvinhän he olosuhteisiin nähden pärjäsivät. Ja lopulta kuitenkin he kaikkihan palvelivat keisaria.
Tykkäsin koko elokuvasta ja Tom Cruise osasi taas hommansa. Ja kaikki muutkin siinä sivussa. Keisari vain oli minusta aivan liian raukka.

(Puhunkohan ihan puuta heinää kun kuitenkin olin aikasta väsynyt katsellessani leffaa.)

Se on mielenkiintoista kuinka syvä vaikutus tuolla leffalla saattaakin olla ihmisiin, vaikka sen ehkä ensin ohittaisikin vain yhtenä jenkkipläjäyksenä. Itsekin itken aina lopussa, sillä se viimeinen taistelu on vain niin kaunista katsottavaa, ja itken kun kaikki vanha aina tahdotaan unohtaa ja tuhota. Ja itken koska tunnen ettei nykymaailmasta voisi koskaan löytyä vastaavaa vakaumusta kuin elokuvan samurailla. Laitoin myös vanhempani ja veljeni katsomaan sen, ja kaikki pitivät siitä yhtä lailla, eikä heitä ole aina helppo miellyttää, etenkään asehistoriaa tuntevaa isääni, jonka tiesin katsovan jenkkien ratsuväen univormut tarkalla silmällä.

Muutamaan vuoteen ei ole kyllä ollut sellaisia elokuvia, jotka olisivat tehneet yhtä lähtemättömän vaikutuksen minuun kuin tuo Viimeinen Samurai.