Viimeinen samurai, kyllä, parhaita elokuvia mitä ikinä olen nähnyt pitkästä aikaa. (Uskalsin jopa väittää, että elokuva olisi voittanut Kuninkaan paluun, mutta tasavertaisia ovat. Kummallakin vahvat puolensa.)
Mitä voi sanoa?
Upea elokuva. Puvustus oli hienoa, samoin lavastuskin. Juonikin toimi, aika erikoinen, mutta jotain samaa näissä kaikissa tuntuu olevan.
Ilman aiempaa tutustumista olisi ollut hankalaa tajuta samuraiden tapoja (esim. siskoni kyseli niistä itsemurhista.) Niitä oltaisiin voitu hieman selittää, mutta selitystä olisi voinut olla aika hankalaa ujuttaa elokuvaan. Ellei sitten Algrenin ja Katsumoton keskusteluihin oltaisi sijoitettu niitä. Mutta parempi näin, olisi vaikuttanut jotenkin höpsöltä kaikki selitykset.
Eniten minua häiritsi se, että Algren tuntui oppivan täysin uudet tavat ja elämänmuodot niin lyhyessä ajassa. Kielikin sujui muka niin hyvin.
Mutta hyvä silti, että Algren ei tunkenut liikaa samuraiksi. Silti tuntui hieman "törkeältä", että vihollinen muka ujuttautui toiselle puolelle.
Tämähän onkin vain elokuvaa.
Tomppa oli kyllä älyttömän hyvin näytellyt. Aiemmin minulla oli kauhea inho häntä kohtaan, mutta tämän jälkeen ilmoittaudun faniksi (fani kuulostaa muuten tyhmältä sanalta.)
Katsumoton poika, tyyppi, jolta leikattiin nuttura, oli ihana. Hänen kuolemansa taisi olla niitä harvoja kohtia, jossa meinasin itkuun purskahtaa.
Taistelut olivat aivan hienoja.
Jos verrattaisiin vaikka Matrixin taistelukohtauksiin, kyllä minä mieluummin tätä katsoisin. Oudon vaatimattomasti tehtyjä (ei kovinkaan tehosteita, niitä ei kaivattukaan), mutta realistisuus oli hieman hukassa tässäkin. Eikös se tosiaan elokuvissa aina ole, niin kyllä taistelut siltikin mahtavia olivat. Huolellisia, ehkä liiankin.
Vaikka Viimeinen samurai aika totinen olikin, oli siinä kivasti huumoriakin.
Yleensä tarvittaisiin hieman hiljempaa meininkiä saavuttamaan se totinen ilme, mutta tässä sai hyvin vauhtiakin. Taistelut nopeuttivat ja antoivat jonkinmoista kiinnostusta, mutta mietiskelyt sun muut rauhoittivat sitä. Tasapainoista ja onnistunutta.
Elokuva ei siltikään kovin poikkea perinteisistä Hollywood-elokuvista; etsitään jokin jännä historiallinen juttu, muokkaillaan vähän, keksitään tyypille jokin hauska tarina... Juuri näitä Gladiaattoreita sun muuta.
Eh. Olen kyllä haksahtanut juuri tällaisiin elokuviin, historiallisiin ja samuraihin.
Eli minua ei niinkään haitannut.
Tykkäsin siis aivan hirviänä sikana.
Ei kai nyt sentään.
(vaikka kieltämättä tuosta tekstistäni sellaisen vaikutelma saa). Olen seurannut muutamia aiheesta käytäviä keskusteluja ja usein törmännyt em. mielikuvaan asiasta. 
Mitäs muuta... Muuten hyvä elokuva, mutta sen samuraipäällikön (minulla on huono nimimuisti) pojan kuolema sekä Algrenin & Takan suudelma kyrsi.
Minusta Tomppa oli hyvä roolissaan. Minustakin Tomppa olisi voinut kuolla urhoollisesti leffan lopussa. Joteskin se olisi ollut paljon parempi.. En tiedä sitten.