Jospa sovitaan, että tarpeeksi lähellä ja Olorin jatkaa.
Jarmo on siis
lautapeli, jota tarinan mukaan pelasi myös mongolijohtaja Batu Khan (1205-1255) (Genghis Khanin lapsenlapsi) ennen taisteluja päästäkseen tunnelmaan. Pelissä molemmilla pelaajilla on jousimiehiä jotka koittavat päästä epäsymmetrisen laudan toiselle puolelle. Jos syö vastustajan nappulan niin oma nappula kääntyy ympäri ja tällaisella nappulalla toiseen reunaan päästessään saa oman syödyn nappulan takaisin peliin. Pelejä pelataan usein kaksi peräkkäin pelilaudan epäsymmetrian takia. Kirjoin jarmon
tuohon pelilaudan pussiin, joka näkyy oikealla ylhäällä. Pelilaudan voi tehdä monella tapaa; nahalle, kankaalle, puulle, tuohelle, metallille, paperille, kiveen, jne tai vaikka piirtää hiekkaan.
Toinen vaihtoehto olisi sitten ollut 1940-luvulla löytynyt
arkeologinen kohde Qal'at Jarmo, joka sijaitsee nykyisen Irakin alueella. 20-25 talon maatalouskylä joka on ollut käytössä 7090-4950 eaa paikkeella. Se on yksi vanhimmista paikoista, joista tunnetaan keramiikkaa. Siellä on viljelty emmer- ja yksijyvävehnää, ohraa ja linssejä. Kerätty ruuaksi ainakin yrttejä, herneitä, tammenterhoja, johanneksenleipäpuun siemeniä, pistaaseja, villivehnää ja kotiloita. Heillä oli vuohia, lampaita, koiria ja sikoja. Löytynyt uuneja, luisia neuloja, kivisiä kehriä, lasten leluja, koruja jne.
Obsidiaania saatiin käymällä kauppaa (lähimmät Anatoliassa).