Tietokilpailu (ei googlaajille yms.)

Suuren kaupungin nielaisema kylä? Lontoossahan esimerkiksi on lukuisia kaupunginosia, jotka ovat alun perin olleet erillisiä kyliä oman aikansa Lontoota ympäröineellä maaseudulla.
 
Kointähdellä on kaksi (ja osassa tapauksia kolme) ensimmäistä sanaa aika oikein.
 
Voisivatko nämä olla puoliksi autioituneita kuntia, jotka olivat säilyttäneet oikeuden parlamentti-edustukseen (muistelen termiä rotten boroughs). Joillakin suurmaanomistajilla saattoi 1800-luvun alkupuolella olla tällaisia kauppaloita - ja niiden parlamenttipaikkoja - kätevästi "taskussaan"?
 
Telimektarilta täydellinen vastaus; näitä kutsuttiin molemmilla termeillä. Parlamenttiin valittiin myöhäiskeskiajalta lähtien kaksi miestä kustakin kreivikunnasta ja lisäksi kaksi määrätyistä kaupungeista ja kauppaloista. Näiden rajat pysyivät ennallaan, vaikka kaupungit kasvoivat. Osa näistä tosin taisi olla myöhemmin luotuja tällä ajatuksella, että sen äänet voi ostaa. Tunnetuin esimerkki näistä on Vanhana Sarumina tunnettu vaalipiiri, josta valittiin edustajat yli 500 vuoden ajan aina vuoden 1832 ensimmäiseen parlamenttiuudistukseen asti, vaikka se oli jo alunperin kuihtuva paikka, koska kaupunki oli puoli vuosisataa aiemmin siirtynyt muutamalla kilometrillä uuden Salisburyn uuden katedraalin viereen. Muutamilla tonttien omistajilla oli äänioikeus, vaikkei siellä myöhempinä vuosisatoina ollut mitään asutusta.

@Telimektar voi jatkaa.
 
Kuningas on Englannin kirkon päämies. Kirkon varsinainen hengellinen johtaja eli korkea-arvoisin pappismies kuninkaan alaisuudessa on Canterburyn arkkipiispa. Englannin kirkossa on kuitenkin myös toinen arkkipiispan titteli. Mikähän se mahtaa olla?
 
Olórin sanoi:
Yorkin arkkipiispa?
Click to expand...

Tämähän se, "Yorkin arkkipiispa, Englannin primaatti". (Canterburyn arkkipiispa on "koko Englannin primaatti".)
Eli ilmeisesti keskiajalla katolisella kirkolla ei ollut sellaista organisatorista yksikköä, joka olisi kattanut koko Englannin ja vain Englannin, vaan Englannin alueella oli kaksi arkkihiippakuntaa jotka molemmat olivat suoraan paavin alaisia. Reformaation jälkeen molemmat arkkihiippakunnat (ja Irlannin arkkihiippakunnat) saivat ylimmäksi päämiehekseen Englannin kuninkaan, joka salli myös Yorkin arkkipiispan säilyttää tittelinsä.

Kysymysvuoro siis palautui saman tien Olórinille. (Omasta puolestani jätän seuraavan kierroksen väliin, ettei tämä käy liian yksitoikkoiseksi.)
 
Jatketaan siis edellisestä aiheestani. Ensimmäinen parlamentin uudistuslaki säädettiin kovan vastustuksen jälkeen 1832, uusia uudistuksia tuli useampia ennen nykyistä yleistä äänioikeutta. Eräs merkittävä muutos oli vuoden 1911 laki, jonka mukaan lait eivät tarvinneet enää parlamentin molempien huoneiden hyväksyntää, sillä ylähuone saattoi enää viivyttää lakia kaksi vuotta ja budjettilakia vain kuukauden. Mikä oli merkittävä syy siihen, että ylähuone lopulta taipui hyväksymään valtaansa näin radikaalisti kutistaneen lain?
 
Britannian yläluokka pelkäsi Ranskan suuren vallankumouksen leviämistä saarelleen. Ehkä valtaa suostuttiin rajoittamaan yhteiskunnallisten levottomuuksien rauhoittamiseksi.
 
Toki takana oli yleisen mielipiteen muutosta, mutta ennen kaikkea kyseessä oli liberaalien hallituksen ja ylähuoneen välinen kiista, joka kulminoitui vuonna 1909 hallituksen "kansan budjettiin", jossa esitettiin suurtilallisia kurittavaa maaveroa ja jonka ylähuone tyrmäsi. Mikä oli ratkaiseva tekijä kiistaan?
 
Tämän päivän vihje olkoon, että pääministeri tai hallitus ei pystynyt tähän ilman apua.
 
Syynä siihen että ylähuone suostui radikaaliin muutokseen sen vallassa, oli sen uhkaaminen toisenlaisella radikaalilla muutoksella.
 
Hallitusta auttanut vaikutusvaltainen henkilö ei ollut erityisen halukas auttamaan ja oli varmaan tyytyväinen, että pelkkä lupaus avusta riitti jättämään lain vastustajat vähemmistöön ylähuoneessa.
 
Annetaanpa inspiraatioksi lakien aloituslause:
"BE IT ENACTED by the King's [Queen's] most Excellent Majesty, by and with the advice and consent of the Lords Spiritual and Temporal, and Commons, in this present Parliament assembled, and by the authority of the same, as follows:—"

Eli vapaasti kääntäen jotain tällaista:
"SÄÄDETTÄKÖÖN Kuninkaan, kaikkei Erinomaisimman Majesteetin, päätöksen, ja nykyiseen parlamenttiin kokoontuneiden Hengellisten ja Maallisten Herrojen ja Kansan päätöksen ja neuvojen ja suostumuksen mukaisesti ja edellä mainittujen vallan nojalla, seuraavaa"
 
Puolen pisteen vihje: ratkaisevassa osassa oli kuningas. Mitä hän pääministerille lupasi tehdä tarvittaessa?
 
En tiedä, olisiko tuo mahdollista. Pelkästään parlamentin hajottaminen sinällään ei vaikuttaisi, koska pääreillä oli oikeus istua siinä päärin arvon perusteella ja piispoilla niin ikään asemansa, ei vaalin, perusteella. Jos tarkoitetaan päärin arvojen perumista, epäilen, olisiko kuninkaalla valtaa perua arvoja.
 
Olen tuon joskus kuullut, mutta enpä saa millään palautumaan mieleen. Heitän inspiraatiovihjeen nojalla veikkaukseksi, että kuningas lupasi olla vahvistamatta mitään lakeja, kunnes tämä menee läpi tms?
 
Ei aivan noin radikaali keino ollut kyseessä. Itse asiassa lueskelin tässä toissapäivänä Wikipediasta lisää Ison-Britannian ylähuoneesta, missä kerrottiin tätä keinoa käytetyn useastikin.

Eli tämä keino ei aina ollut vain uhkaus, mutta tässä poikkeuksellista oli sen suuruusluokka. Vaikka keino oli kuninkaalle ja hänen hallitukselleen kätevä, pitkän päälle siinä on ollut ongelmansa.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös