Aloitanpa uudestaan keskustelun, jota käytiin jo ammoin vanhassa Lohikäärmeessä vuosien 2003-2008 aikana. Tuo keskustelu, nimeltään "Tolkienin kirjojen kannet", löytyy täältä.
Viimeisten kuuden vuoden aikana on toki tullut lisää keskusteltavaa ja toivottavasti lisää on luvassa. Tarun Sormusten herrasta ja Hobitin kansikokoelmaan kuuluu ensinnä mainitun osalta ainakin neljä erilaista ("Louhikantinen" ensimmäinen laitos, "Kaapuhemmo", uusittu laitos ja Musta ratsastaja -elokuvakansi), jälkimmäisen osalta (Tove Janssonin Lohikäärmevuoren lisäksi) kait kolme erilaista: Tolkienin oma Smaug-kuva, Tove Janssonin Bilbo-kansi sekä elokuvakansi. Kuka mistäkin pitää.
Mutta ennen kuin päästän keskustelun kunkin kärmesläisen vapaamuotoisista kansikuva-ajatuksista valloileen, kerron uutisen. Tai siis välitän osan Parnassossa (5/2014) ilmestyneestä Matti Louhesta kertovasta jutusta. Ville Hänninen on artikkeliinsa "Mies joka luuli kelloaan silmäksi" (s. 12-13) haastatellut myös Louhea itseään, joka kertoo muun ohella myös Tolkien-kansiensa synnystä mielenkiintoisia muistoja:
"Kun Taru sormusten herrasta ilmestyi suomeksi, sen kanssa oli kova kiire. Teoksen englanti oli sen verran hankalaa, että luin vain jonkin matkaa ja päätin käyttää mielikuvitusta. Myöhemmin tein muutkin Tolkien-suomennokset samanlaisella kuvitustyylillä."
Tästä saavat puhdasoppisimmat Tolkien-fanit vastauksensa heitä kauan hiertäneeseen kysymykseen kansikuvien vaikeasti selitettävistä yksityiskohdista, joille ei tunnu löytyvän tukea kirjan tekstistä. Ja Louhi jatkaa fanien nettikeskusteluista, joita hän on myös itse seurannut:
"He ovat keskustelleet hyvin tarkasti kansieni sisältämistä asiavirheistä ja pohtineet, olenko edes lukenut kirjoja. Olen miettinyt, että kirjoittaisin viestin: 'Hei, olette aivan oikeassa. Terveisin Matti Louhi.' – Toisaalta kyllä niissä jotain on, puutteista huolimatta. Myöhempien painosten valokuvakannet ovat hengettömiä. Ehkä tärkeintä on tunnelman tavoittaminen."
Omasta puolestani voin sanoa, että asiavirheitä näistä kansista varmasti löytyy, mutta minua ne eivät ole kovasti haitanneet. Olen samaa mieltä taiteilijan kanssa: tärkeintä on tunnelman tavoittaminen, ja siinä (tärkeimmässä!) tehtävässään Matti Louhen kannet ovat onnistuneet erinomaisesti.
Ensimmäisiä lukukertojani (kauan sitten) ajatellen: kansia jaksoi katsella; piikkikehyksen pieneneminen Tarun osasta toiseen oli mielestäni hieno juttu ja Morgoth valtaistuimellaan oli jykevän pelottava hahmo ja sopi paikalleen kuin nakutettuna (jos nyt Morgothia kukaan uskaltaisi nakuttaa, ehkä [Louhen kansikuvassakin taustalla liihottelevaa] Thorondoria lukuun ottamatta).
P.S. Lisätietoja Matti Louhesta Kontuwikin artikkelissa Matti Louhi.
Viimeisten kuuden vuoden aikana on toki tullut lisää keskusteltavaa ja toivottavasti lisää on luvassa. Tarun Sormusten herrasta ja Hobitin kansikokoelmaan kuuluu ensinnä mainitun osalta ainakin neljä erilaista ("Louhikantinen" ensimmäinen laitos, "Kaapuhemmo", uusittu laitos ja Musta ratsastaja -elokuvakansi), jälkimmäisen osalta (Tove Janssonin Lohikäärmevuoren lisäksi) kait kolme erilaista: Tolkienin oma Smaug-kuva, Tove Janssonin Bilbo-kansi sekä elokuvakansi. Kuka mistäkin pitää.
Mutta ennen kuin päästän keskustelun kunkin kärmesläisen vapaamuotoisista kansikuva-ajatuksista valloileen, kerron uutisen. Tai siis välitän osan Parnassossa (5/2014) ilmestyneestä Matti Louhesta kertovasta jutusta. Ville Hänninen on artikkeliinsa "Mies joka luuli kelloaan silmäksi" (s. 12-13) haastatellut myös Louhea itseään, joka kertoo muun ohella myös Tolkien-kansiensa synnystä mielenkiintoisia muistoja:
"Kun Taru sormusten herrasta ilmestyi suomeksi, sen kanssa oli kova kiire. Teoksen englanti oli sen verran hankalaa, että luin vain jonkin matkaa ja päätin käyttää mielikuvitusta. Myöhemmin tein muutkin Tolkien-suomennokset samanlaisella kuvitustyylillä."
Tästä saavat puhdasoppisimmat Tolkien-fanit vastauksensa heitä kauan hiertäneeseen kysymykseen kansikuvien vaikeasti selitettävistä yksityiskohdista, joille ei tunnu löytyvän tukea kirjan tekstistä. Ja Louhi jatkaa fanien nettikeskusteluista, joita hän on myös itse seurannut:
"He ovat keskustelleet hyvin tarkasti kansieni sisältämistä asiavirheistä ja pohtineet, olenko edes lukenut kirjoja. Olen miettinyt, että kirjoittaisin viestin: 'Hei, olette aivan oikeassa. Terveisin Matti Louhi.' – Toisaalta kyllä niissä jotain on, puutteista huolimatta. Myöhempien painosten valokuvakannet ovat hengettömiä. Ehkä tärkeintä on tunnelman tavoittaminen."
Omasta puolestani voin sanoa, että asiavirheitä näistä kansista varmasti löytyy, mutta minua ne eivät ole kovasti haitanneet. Olen samaa mieltä taiteilijan kanssa: tärkeintä on tunnelman tavoittaminen, ja siinä (tärkeimmässä!) tehtävässään Matti Louhen kannet ovat onnistuneet erinomaisesti.
Ensimmäisiä lukukertojani (kauan sitten) ajatellen: kansia jaksoi katsella; piikkikehyksen pieneneminen Tarun osasta toiseen oli mielestäni hieno juttu ja Morgoth valtaistuimellaan oli jykevän pelottava hahmo ja sopi paikalleen kuin nakutettuna (jos nyt Morgothia kukaan uskaltaisi nakuttaa, ehkä [Louhen kansikuvassakin taustalla liihottelevaa] Thorondoria lukuun ottamatta).
P.S. Lisätietoja Matti Louhesta Kontuwikin artikkelissa Matti Louhi.