Unista

Vampirelady sanoi:

Unesta vapautuminen onnistui, ja jotenkin saimme Mystisiä Voimia, joiden avulla pystyimme muuttamaan minkä tahansa asian kasviksi. Pystyimme myös lentämään. Sitten lähdimmekin kostamaan kaupungille kamalan kohtelumme, ja muutimme kaiken kukiksi yms.

Click to expand...

Tästähän saisi hyvän happohuuruisen animaation Monty Pythonin hengessä. Vaikka oikeastaan epäilen tässä vaiheessa, että myös Steel ja Original Steel ovat nähneet saman unen ja paljastuu, että olette tosiasiassa supersankarikolmikko oikeassa maailmassa ja tämä todellisuus on vain unimaailma.

Toissa yönä tuntui menevän lujaa!

Vietin kesäpäivää kauniilla kallioisella saarella. Aurinko paistoi ja meri kimalteli. Kävelin hiekkatietä, jota reunustivat kalliot ja ruusupensaat. Siellä täällä saaren rantaan oli vedetty puisia kalastajaveneitä, joidenkin vierellä istuskeli vanhoja kalastajaukkoja lakki päässä ja piippu suussa. Hiekkatie alkoi viettää alaspäin. Vasemmalla puolellani oli kallio, näin siellä liikettä - ystävällisen näköinen gepardi hyppeli kallioilla, välillä se istahti ja katseli minua. Panin merkille miten kauniit sen naamajuovat olivat. Jatkoin kävelyä, leopardi muuttui emokarhuksi ja sen poikaseksi jotka alkoivat jahdata minua. Tajusin pian että ne halusivat vain leikkiä joten juoksentelin siksakkia ja karhut läimivät minua lempeästi käpälillään. Lisäsin vauhtia ja karhut muuttuivat Frederikiksi, joka lauloi Kolmekymppistä ja lähti perääni. Näin lähellä rivitalon jonka ikkunoiden alla oli ruusupensaita, joten sujahdin piiloon talon seinän ja piikkisten oksien väliin. Sieltä ruusupuskan suojista sitten seurasin kuinka Frederik käveli tietä pitkin ohitseni ylioppilaslakki päässä, puoliksi juotu kaljapullo kädessä ja Kolmekymppistä koko ajan epävireisemmin laulaen.

Herättyäni päällimmäiseksi jäi mieleen se gepardi! Se oli yhtaikaa kaunis, surullinen ja ystävällinen. Mun uusi toteemieläin <3

Näin unta, että sain keskenmenon. Sen seurauksena minua jahtasi huoneesta toiseen lauma pahis-barbapapoja. Alkoi jo aika lailla ahdistaa, kunnes unessa oivalsin: "Tämä ei ole minun uneni, minun ei ole pakko tätä katsoa!" Niinpä nykäisin itseni hereille. Olin todella helpottunut, että onnistuin.
-Onko teillä kokemuksia unensisäisistä tietoisuudentiloista ja vastaavista kontrollikyvyn ilmenemistä kuin itse koin?

Minäkin koitan aina saada itseni hereille "pahoista" unista.
Vähän aikaa sitten näin unen jossa "Konnun puhdistus"/"hobitteen kapina" oli meidän etupikalla ja meidän talo oli joku majatalo. Terassillamma oli joku huone jossa ei ollut seiniä, ainoastaan jotkut pylväät näytämässä huoneen "rajat" se oli hyvin pieni ja siinä oli yksi sänky eikä siihen sitten mahtunut muuta. Mitähän tämäkin uni tarkoitti?

Olin viime yönä tipahtanut vanhan Serranon perhe-sarjan maisemiin, ja esitin perheen nuorempaa tytärtä, ja olimme metroasemalla uniystäväni kanssa. Olimme ilmeisesti pinnausreisulla, sillä törmäsimme Serranojen nuorempaan poikaan, eli kuviteltuun velipuoleeni ja hänen kavereihinsa, ja he huusivat meitä pysähtymään. En totellut vaan kiskoin toisen tytön, eli ystäväni, metroaseman hissille. Huomasin olevani yksin ystäväni odottaessa sivussa. Näin velipuoleni kavereineen, ja pakoyritykseni jälkeen velipuoleni sanoi, etten saanut lähteä, ja halasi minua, ja minä halasin häntä. Myöhemmin olinkin kahvilan edessä, ja näin miten velipuoleni kiusasi ystävääni. Vimmastuin ja lähdin kolistelemaan pois, tai kenties olin muka poistumassa. Eräs ystäväni veljen kaveri sitten alkoi jutella ja huomasin meidän juttelevan espanjaksi, enkå minä oikeasti osaa sitä! Hassu uni.

Amroth sanoi:

Olin viime yönä tipahtanut vanhan Serranon perhe-sarjan maisemiin, ja esitin perheen nuorempaa tytärtä, ja olimme metroasemalla uniystäväni kanssa. Olimme ilmeisesti pinnausreisulla, sillä törmäsimme Serranojen nuorempaan poikaan, eli kuviteltuun velipuoleeni ja hänen kavereihinsa, ja he huusivat meitä pysähtymään. En totellut vaan kiskoin toisen tytön, eli ystäväni, metroaseman hissille. Huomasin olevani yksin ystäväni odottaessa sivussa. Näin velipuoleni kavereineen, ja pakoyritykseni jälkeen velipuoleni sanoi, etten saanut lähteä, ja halasi minua, ja minä halasin häntä. Myöhemmin olinkin kahvilan edessä, ja näin miten velipuoleni kiusasi ystävääni. Vimmastuin ja lähdin kolistelemaan pois, tai kenties olin muka poistumassa. Eräs ystäväni veljen kaveri sitten alkoi jutella ja huomasin meidän juttelevan espanjaksi, enkå minä oikeasti osaa sitä! Hassu uni.

Click to expand...

Mietinköhän yhä tiedostamattomasti 2008 loppuneen Serranon perheen juonta, kun smaan ohjelmaan liittyvä uni kummitteli taas mielessäni? Nyt olin menevinäni kouluun ystäväporukkani kanssa, mutta joku oli rakentanut valtavat liikkuvat portaat ennen koulua. Tiedän pelkääväni korkeita paikkoja, ja tämä tieto kai sulautui uneeni niin, etten uskaltanut mennä portaita. Ystäväni koettivat vakuutella, mutta en kuunnellut heitä, vaan kiersin toista tietä, ja päädyin suoraan isä-Serranon eteen, ja hän tietystikin komensi minut kouluun. Siinä sitten pähkäilin taas niiden portaiden kanssa ystävieni huudellessa kannustuksiaan ylhäältä.
Mieleen jäi erityisesti kohtaus unen lopusta, jossa isä-Serrano tuli viereeni portaiden alapäähän, astahti yhdelleliikkuvalle portaalle, ja sanoi Sauli Niinistön äänellä: Mene. Sinä pytyt käyttämään portaita jos haluat. Ja minä astuin portaisiin, ja lähdin menemään kohti koulua, mutta portaat nousivatkin äkkiä lentoon. En tiedä minne olisimme päätyneet, sillä heräsin juuri siihen lentämiskohtaan että ei voi olla totta! Tämä on unta.

Joo-o, kuumallisia unia minäkin näen.

Jaahah, siinä on kaksi nuorta tyttöä, ehkä 15-16-vuotiasta, joista toinen on minun siskontyttöni tulevaisuudessa. Mutta kumpi? Kasvonpiirteistä sitä ei voi päätellä. Toinen on vähän nössö ja toinen lihaksikas tapaus. Kylläpä hän käy hienon leikkitappelun jonkun pojan kanssa hihattomassa paidassaan! En olisi lainkaan pahoillani, vaikka hän osoittautuisi siskontyttärekseni tulevaisuudessa. Mutta sitten se nössö alkaa höpöttää Skyrimin pelaamisesta ja tuumin, että geenit näyttäytyvät. Tämä hän on. Otan hänet mukaani kun menen Jötunheimariin, ensimmäiseen Tampereen asuntooni.

Tuleva siskontyttöni möyrii vuodevaatteissani kun kännykkäni soi. Toisessa päässä esittäydytään asianajotoimiston edustajaksi. Olen kuulemma käyttäytynyt huonosti bussissa ja saan kohta tunnustuspaperin allekirjoitettavaksi. Huudan puhelimeen: "En ole käyttäytynyt huonosti missään bussissa enkä allekirjoita mitään paperia! Kuulemiin!" Lopetan puhelun, mutta kännykkä soi kohta uudelleen samasta numerosta. Kiihdyksissäni mietin, miten blokata numerosta tulevat puhelut ja jalkani alkavat vapista holtittomasti. Tunne on niin epämiellyttävä, että herään siihen.

Viime yönä näin sellaistakin unta, jossa esiintyi monta kontulaista. Oltiin jonkinlaisessa miitissä. Se ilmeisesti tapahtui suuressa talossa, joka oli olevinaan minun. Kaivelin ainakin tottuneesti astiakaapeista tarjoilukippoja ihmisten tuomille herkuille: karkeille, sipseille ja sen sellaisille. Selkeästi muistan yhden pöydän ääressä istuneen ainakin Nerwenden ja Olórinin. Jaamarilla ja minulla oli samanlaiset pitkät ruskeat hameet ja valkoiset essut. Takassa paloi tuli, kynttilälyhtyjä pöydissä. Lautapelejäkin olin havaitsevinani.Pöytiä oli monta, huoneita oli monta, joka pöydän ääressä istui tyytyväisiä kontulaisia.
Unen tulkinta: mulla on ikävä teitä ja miittejä.

Ettet vaan vahingossa ollut miittaamassa Hovimäen kartanossa (Ruskeat mekot ja valkoiset essut, monta huonetta, takat ja kynttilät)?

Näin jotenkin todella levottomia unia viime yönä. Ensin sodasta. En edes muista ketä kaikkia oli mukana, mutta meidät pistettiin vaihdilla pakkaamaan ja kiidätettiin lava tms. autolla pressun alla tavaroinemme jonnekin toiseen paikkaan, mutta sekään ei ollut ihan turvallinen.
Sitten olin autossa Loirin ja kahden jonkun muun kanssa. Ensimmäinen ukko katosi jossain vaiheessa ja toinen jotenkin lensi autosta ja meni tajuttomaksi lossirannassa. Loiri vaan totesi ettei hoida tällaisia joten minä kiskoin ukon vedestä ja jätin rannalle makaamaan kun jatkettiin matkaa.

Sitten olikin uni jo aivan muuta. Jotain suunnistajamuijia kulki pitkin meidän pihaa ja kävelivät suoraan hiekkarinteestä johon on tarkoituksella tehty portaat että rinne ei valuisi minne sattuu. Minä seison terassilla karjumassa naama punaisena niille muijille että rappusia kun se rinne valuu jonnekin ties minne jos siinä kuljetaan. ja että voisivat muutenkin kiertää vaikka tietä pitkin ettei tarvitsisi ihan pihasta kulkea. Seuraavaksi vaihtuikin lapsuudenkotini piha ja se oli täynnä kouluikäisiä lapsia. Muistikuvat siitä mitä siellä tapahtui ovat aika kehnot, mutta pomon poika ainakin huuteli minulle että jotkut sotkevat jonkun tekemää hienoa piirustusta vanhan tiiligrillin seinässä.

Näin unta Pagbasta, Maysta ja Lathronista. Olimme piknikillä Suomen linnassa, kun
Pagba oli lähettänyt meille kaikille pienet lappuset, jossa ilmoitettiin aika ja paikka.

Kaiken huipuksi Pagba ei ollutkaan lähettänyt niitä! Pohdimme kaikki neljä sitten mahdollista
lähettäjää, että miksi, kuka ja milloin. Kysymyksiimme antoi vastauksen Sillanrakentaja ja Juspe,
jotka olivat päättäneet antaa meille opetuksen. Olimme kuulemma kaikki olleet liian kiireisiä
huomataksemme yksinkertaista asiaa. Toisinsanoen emme olleet muistaneet kirjoittaa kontuun
pariin kuukauteen (ihmettelen tätä kohtaa suunnattomasti). He olivat yhdessä rakentaneet
neljä tietokonetta ja antoivat ne meille, että Suomenlinnasta ei pääse lähtemään, ennen kuin
Käärmeessä on jokaiselta vähintään 60 uutta viestiä.

Soitin Jaamarille, että haalii kasaan Konnavahdit, jotta saisimme kirjoitettua vastauksia heidän
esittämiin kysymyksiin, aloittamiin keskusteluihin ja aika menisi sitten nopeammin. Lopulta
viestit kirjoitettuamme (siinä meni 45minuuttia) Silttis ja Juspe tarjosivat meille illallisen
Ravintola Murussa ja jäimme kaikki yöksi Sokos Hotel Vaakunaan. Hotellihuoneeseen
päästyämme huomasimme, että sänkyjä oli liian vähän, joten laitoimme Juspen ja Silttiksen
nukkumaan lattialle

Seuraavana aamuna herätessäni oli pakko varmistaa olinko soittanut Jaamarille, että tulee
kirjoittamaan Käärmeeseen topikkeja

Olin töissä ja lähdössä kotiin. Kummitäti oli antanut autonsa avaimen minulle, ajokortittomalle ja -taidottomalle. Menin ulos, mutta kummitäti olikin autossaan. Annoin avaimen hänelle sivuikkunan kautta ja menin pikkubussin kyytiin sen takaosaan. Ajon aikana selvisi, ettei hän ollutkaan kummitäti, mutta hän suostui heittämään minut keskustaan. Hän kurvasi bussipysäkille, mistä arvasin hänet ammatiltaan bussinkuljettajaksi ja kehotin häntä ajamaan autoaan kuin taksia. Taisin vähän huutaa, koska kaukalossa ollut vauva heräsi ja alkoi itkeä. Kaukalo oli keskellä käytävää lattialla eikä missään kiinni. Käänsin kantoaisan ylös ja menin eteen istumaan kaukalo sylissäni. Vauva rauhoittui vasta kun aloin leikkiä kaikkien tarttumaikäisten vauvojen rakastamaa "minä annan sinulle esineen ja sinä heität sen lattialle"-leikkiä. Huomasin, että lankoni oli samassa kyydissä ja se sai minut arvelemaan kokemustani uneksi, mutta jatkoin sen katsomista paremman tekemisen puutteessa. Poika istui nyt sylissäni sivuttain ja silitin hänen mustaa takatukkaansa. Hän tuntui pitävän siitä.

Hah, viime yönä näin unta tulevasta Hobitti-elokuvasta Ei ollut kuitenkaan ehkä miellyttävin uni, jota siitä voisi nähdä. Unessani Jackson oli saanut loistoidean yhdistää Keski-Maa ja Liisa Ihmemaassa ja Gimli putosi kaninkoloon, jonka seinillä kasvoi kaikenlaista kasvustoa muratista sammaleeseen ja jossa Angelina Jolien näköinen noita/haltia/mikälie sorcerer odotti tippujaa. Kaiken lisäksi luolassa oli sohva, jolla röhnötti mies, jolle Angelina Jolien näköinen mäkätti. Seuraavaksi siirryttiinkin johonkin fantasiamaahan, jossa eli yksisarvisia ja merenneitoja, joiden takia ei saanut mennä uimaan. Loppu uni oli niin sekava, etten muista siitä enää oikein mitään ja eikä oikein liittynyt Keski-Maahan taikka Hobittiin. Mutta toivon mukaan Jackson ei ole keksinyt mitään yhdistämisideoita Hobittiin

Näin muutama yö sitten hiukan ahdistavaa unta, jossa ilmeni asia useissa aiemmissakin unissa ilmennyt. Unissa en koskaan saa lukkoja toimimaan luotettavasti, jos olen pakenemassa ja yritän lukita ovea perässäni ja kokeilen sitten menikö varmasti lukkoon, lukot yksinkertaisesti kieltäytyvät tottelemasta. Käykö muille näin? Mistä se mahtaa kertoa? Veikkaisin jonkinlaista kontrollifriikkiyttä.

Unessa pakenin vanhan ala-asteeni pihalta lähtien epämääräistä soturijoukkoa. Juoksin pellon yli kohti vanhaa kotitaloa, onneksi soturit eivät päässeet hyppäämään ojan yli pellolle, joten voitin aikaa. Etuovea en saanut lukkoon lainkaan vaikka yritin monta kertaa, takaoven onneksi tiesin olevan kiinni. Ensimmäisenä saapunut soturi ei näyttänyt tajuavan oven olevan auki, vaan uhosi oven läpi että hänellä on moottorisaha, kyllä hän läpi pääsee. Piilouduin peremmälle taloon ja muistin takaoven eteisessä lattialla lojuneen viidakkoveitsen (?). Pysähdyin portaikon kulman taakse odottamaan moottorisahalla varustettua soturia, toivoen yllätysedun riittävän. Koirani oli talossa, mutta olin jossain vaiheessa lukinnut sen makuuhuoneeseen, pelkäsin että se satuttaisi itsensä moottorisahaan. Ennen heräämistä muistan miettineeni haluanko oikeasti tappaa sen ensimmäisen saapujan, sittenhän minun pitäisi tappaa ne kaikki ja siitä olisi kamala vaiva ja hiukan paha mieli.

Herättyäni päätin ensi kerralla pyrkiä minkä tahansa rakennuksen katolle ja hankkia itsellenikin moottorisahan. Tikkaat poikki ja ilmahyökkäystä odottelemaan.

Viime yönä oli Hämeenkosken leirikeskuksessa miitissä, jossa oli osallistujina minun lisäkseni Shetai, Caele ja Gilan sekä lohikäärmeet Masi ja Kyty. Muita ei koko viikonlopun aikana siellä käynyt. En muista itse miittaamisen yksityiskohdista muuta, kuin että saunoimme. Sunnuntaiaamun muistan sen sijaan paremmin: koska meitä oli vain neljä (kuusi), meidän ei tarvinnut siivota siellä juurikaan, mutta meidän piti ottaa Jasdrilille lähikuvia lattiasta, jotta hän näkisi, että lattiat sentään olemme imuroineet kunnolla. Shetai käski minun ottaa kuvat purrin järjestelmäkameralla. Yritin oikaista, että kamera on kylläkin minun, vaikka Shetai intti, että kyseessä on purrin rimpula halpisjärkkäri. Taisin herätä juuri, kun olin ryhtymässä lattian kuvaamiseen.

Isílin treeneissä kävin unessani. Katselin siitä outoa kuvakirjaa, että kuvat liikkuivat kuin elokuvat. Ne esittivät Isílin kamppailuporukan kesätapahtumaa: maatalon pihapiirissä he heittelivät toisiaan aseistettuina ja ilman. Tapahtuman huippukohta saavutettiin, kun haarniskoitu soturi selätti virtahevon vain joutuakseen krokotiilin hampaisiin pää edellä! Hänet kiskottiin suusta ulos ja haarniskan ansiosta hän selvisi vähäisin vammoin.

Onneksi treeneissä ei irl ole ihan noin jännää =D

Juuri eilen illalla nukkumaan mennessäni mietin, miten erikoista oikeastaan on, etten koskaan näe unia treeneistä, en edes silloin kun menen nukkumaan melkein suoraan niistä tultuani. Ilmeisesti ne unet ovat karanneet Pagban iloksi.

Jaaha. Haukuin sitten viime yönä kaikki

Menin valokuvaliikkeeseen hakemaan valmiita valokuvia ja tiskillä myyjä kysyi että "niin, oliko ne A130?" Mä kysyin että mitä se A130 tarkoittaa, jolloin myymälässä notkuva äijälauma alkoi virnistellä ja nälviä että hei, naisten ei varmaan kannattais ottaa niitä valokuvia ollenkaan jos ei tekniikasta tuon vertaa ymmärrä. Kilahdin aivan täysin, aloin huutaa, karjua ja sättiä kyseisiä miehiä kirosanoja ja alatyyliä säästelemättä. Sanalla sanoen järjestin sellaisen kohtauksen, että lopulta ukot luikkivat korvat luimussa pihalle joka sorkka.

Ei lainkaan mun tyylistäni käytöstä, mutta jollain lailla tuo oli jopa aika piristävä uni.

Näin muutama viikko sitten unta, jossa löysin lapsuuden kirjojen joukosta Disney-laulukirjan, tyyliin vuodelta 1994 tai 1994. Kirjassa luki, että laulut oli koonnut Jasdril (siis nimenomaan "Jasdril [sukunimi]") ja alla luki joidenkin muidenkin asiassa auttaneiden kontulaisten nimiä. Oliskohan siinä ollut Pagba ainakin, joskaan en muista, millä nimellä se siellä oli. Mietin joka tapauksessa siinä, että no tottakai, ihan loogista, että seura on ollut mukana tekemässä Disney-laulukirjaa! Aamulla sit kelasin, että hetkinen, mihinköhän seuraan mä olen luullut liittyväni Mainittakoon, että huvitti hivenen, kun ehkä viikon tuon jälkeen näin valokuvakeskustelun kohdalla tämän:

Dracaena sanoi:

purr sanoi:

Erityinen kiitos yhteislaulajille, vielä kun saadaan joku Disney-nuotti/laulukirja niin tulen kuolemaan onnesta.

Click to expand...

Minulla on yksi englanninkielinen Disney-nuottikirja. Se on jopa Disneylandistä ostettu. Voin tuoda sen seuraavaan miittiin, jos purr lupaa olla kuolematta.

Click to expand...

Viime yönä taas näin unta, että Isilmírë oli pukeutunut Nuuskamuikkuseksi. Tai muuten sillä kyllä oli oranssit vaatteet, mutta hattu oli oikeanlainen, minkä lisäksi hartioille ja kaulaan oli kiedottu vihreä huivi. Hereillä ollessa tajusin varsin kirkkaasti, mistä tämä Nuuskamuikkus-mielikuva oli tullut

Minä heräsin viime yönä siihen, että kuului hirveä jysähdys (se ei totisesti ollut mikään kamelin pieru), ja tuntui, että koko talo tärisi. Tai ainakin luulen, että heräsin. Olin sen verran unenpöpperössä, että näin jälkeen päin luulen sen kaiken olleen unta. Täytyy kysyä kämppikseltä, kun se herää.