Husky
Ilmaanhaukkuja
Meiltä on täällä näköjään puuttunut ketju, johon voi tulla hehkuttamaan/haukkumaan/whatever viimeisimmän kokemansa musiikkitapahtuman. Itselleni keikoilla käyminen on elämäntapa, ja on aina mukavaa kuulla mitä muut ovat olleet katsomassa ja mitä ovat keikoista tykänneet. Muiden arvioista muilla foorumeilla olen monesti löytänyt itsekin mielenkiintoista kuunneltavaa ihan yli genrerajojen.
Korkkaan tämän topicin nyt julistamalla, että avasin sekä keikka- että festarivuoden 2020 männä perjantaina Tampereella loppuunmyydyssä Talvihelvetissä. Talvihelvetti on siis kesäisin Viikinsaaressa järjestettävän Saarihelvetin sisartapahtuma, ja kuten tapahtuman nimestä saattaa voida arvailla niin kyse oli semmosesta vähän raskaamman musiikin sirkuksesta. Oltiin liikkeellä neljän hengen porukalla, josta muut asuvat Mansessa ja minä Helsingissä.
Ekana bändinä isossa salissa soitti saksalainen Lord of the Lost. En tiennyt bändistä juuri mitään etukäteen, mutta jännästi tuli heti ensitahdeista mieleen että ihan kuin Depeche Mode ja Rammstein kohtaisivat. Pidin tästä kovasti ja tarkempi tutustuminen on kyllä tarpeen.
Seuraavana esiintyi viime kesänä jo kovaksi todettu industrial metal -bändi Fear of Domination ja huh huh mikä meno. Piti jossain vaiheessa vaihtaa paikkaa kun joku ruuhkatukka innostui niin että hiukset olivat naamalla(ni) koko ajan
Ison lavan viimeisenä soitti Insomnium, joka on kyllä hyvä, mutta biisit ovat toisinaan vähän... pitkäveteisiä. Ohjelmisto tosin parani loppua kohti ja mitä pidemmälle keikka eteni sen parempi meno.
Klubin puolella soitti illan aikana pari pienempää orkesteria, mutta niitä emme jaksaneet tunkea kuuntelemaan (tapahtumassa oli 1500 ihmistä eivätkä kaikki mahtuneet millään pikkulavan puolelle) + illan viimeisenä orkesterina ruotsalainen Machinae Supremacy, joka oli viime kesän Saarihelvetissä jo todettu ei-ehkä-niin-kiinnostavaksi. Bändien lopetettua bileet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan Klubin lavalle nousi Stereo Terror DJ's, joka tanssitti porukkaa yhdestä puoli viiteen aamulla ja jota olin odottanut varmaan ihan yhtä paljon kuin bändejä. Kelatkaapa dj-settiä, jossa voi olla ihan mitä vaan Combichristista Güntheriin. Vähän jossain kohtaa harmitti, kun olin hankkinut lipun "jo" 3.35 lähtevään bussiin, mutta kyllä mä kolmen jälkeen olin sitten kumminkin jo ihan valmis lähtemään kotiin. Bussimatka meni nukkuessa ja pysäkiltä oli viiden minuutin kävely kotiin. Lauantai menikin ihan pelastusarmeijalle. MUTTA OLIPAHAN HYVÄT FESTARIT!
Korkkaan tämän topicin nyt julistamalla, että avasin sekä keikka- että festarivuoden 2020 männä perjantaina Tampereella loppuunmyydyssä Talvihelvetissä. Talvihelvetti on siis kesäisin Viikinsaaressa järjestettävän Saarihelvetin sisartapahtuma, ja kuten tapahtuman nimestä saattaa voida arvailla niin kyse oli semmosesta vähän raskaamman musiikin sirkuksesta. Oltiin liikkeellä neljän hengen porukalla, josta muut asuvat Mansessa ja minä Helsingissä.
Ekana bändinä isossa salissa soitti saksalainen Lord of the Lost. En tiennyt bändistä juuri mitään etukäteen, mutta jännästi tuli heti ensitahdeista mieleen että ihan kuin Depeche Mode ja Rammstein kohtaisivat. Pidin tästä kovasti ja tarkempi tutustuminen on kyllä tarpeen.
Seuraavana esiintyi viime kesänä jo kovaksi todettu industrial metal -bändi Fear of Domination ja huh huh mikä meno. Piti jossain vaiheessa vaihtaa paikkaa kun joku ruuhkatukka innostui niin että hiukset olivat naamalla(ni) koko ajan
Ison lavan viimeisenä soitti Insomnium, joka on kyllä hyvä, mutta biisit ovat toisinaan vähän... pitkäveteisiä. Ohjelmisto tosin parani loppua kohti ja mitä pidemmälle keikka eteni sen parempi meno.
Klubin puolella soitti illan aikana pari pienempää orkesteria, mutta niitä emme jaksaneet tunkea kuuntelemaan (tapahtumassa oli 1500 ihmistä eivätkä kaikki mahtuneet millään pikkulavan puolelle) + illan viimeisenä orkesterina ruotsalainen Machinae Supremacy, joka oli viime kesän Saarihelvetissä jo todettu ei-ehkä-niin-kiinnostavaksi. Bändien lopetettua bileet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan Klubin lavalle nousi Stereo Terror DJ's, joka tanssitti porukkaa yhdestä puoli viiteen aamulla ja jota olin odottanut varmaan ihan yhtä paljon kuin bändejä. Kelatkaapa dj-settiä, jossa voi olla ihan mitä vaan Combichristista Güntheriin. Vähän jossain kohtaa harmitti, kun olin hankkinut lipun "jo" 3.35 lähtevään bussiin, mutta kyllä mä kolmen jälkeen olin sitten kumminkin jo ihan valmis lähtemään kotiin. Bussimatka meni nukkuessa ja pysäkiltä oli viiden minuutin kävely kotiin. Lauantai menikin ihan pelastusarmeijalle. MUTTA OLIPAHAN HYVÄT FESTARIT!