Seurasin sydäntäni enkä järjen ääntä, ja ostin musikaalintekorahoillani kitaran.
Oi tätä materialistista onnea! Tavallaan aika sopivaa, että musiikilla tehdyillä rahoilla ostaa lisää musiikintekovälineitä, mutta nyt saan olla ostamatta yhtään mitään seuraavat puoli vuotta vähintään. Omistan nyt väliaikaisesti kolme kitaraa, mutta saan ikivanhan ja umpisurkean naikkarin ilmeisesti myytyä. Mutta nyt on ainakin GAS (Gear Acquisition Syndrome) taas tyydytetty seuraavaksi x ajaksi. Kyllä siitä pianon ostamisesta olikin jo vuosi.
Olen tietysti soittanut koko päivän. Sormissa on vielä vähän tuntoa jäljellä. Minua jaksaa ilahduttaa se, kuinka luonnottoman nopea olen oppimaan kaikkia uusia sointuja, likkejä ja riffejä. Olen koko kesän soitellut myös viulua, joka kuulostaa edelleen lähinnä kissan kidutukselta, mutta edistystä on tapahtunut. Viuluni on mummoni edesmenneen veljen tekemä, ja tavoitteenani on oppia soittamaan "Vaiennut viulu" tyydyttävästi ja soittaa se mummolleni. Siihen on vielä jonkin verran matkaa mutta I'll get there. Ja viulu on upea soitin. Kaikki soittimet ovat aika upeita. Oppimislistallani ovat vielä kaikki loputkin bändisoittimet (vaikka niitä osaankin kyllä jotenkin soittaa), pianoharmonikka ja saksofoni. Laulu ja piano kyllä pysyvät kärkisijalla, mutta nyt pitää soitella kitaraa sen verran, että voin mennä katusoittamaan ja yrittämään ansaita takaisin näitä kitararahoja
. Tarvitsisin muutenkin keikkoja (ja rahaa) ja olisi tosi siistiä saada joskus "oman alan töitä", mutta kaikkea ei voi saada.
Mitä enemmän saan elämäni ensi vuonna pyörimään näitten juttujen ympärillä, sitä iloisempi tulen olemaan. Olen harkinnut jopa sitä, etten kirjoittaisi filosofiaa, jotta saisin löysemmän lukujärjestyksen ja enemmän aikaa kaikelle muulle
. Minulle, ihmiselle, joka käy matikkaakin vain kolme kurssia, on turha edes yrittää sanoa, että mahdollisesti tuhoan tällä priorisoinnillani jonkun sellaisen tulevaisuuden, mitä en koskaan edes halunnut. Mutta minä haluan tehdä tätä, ja rakastan esimerkiksi musiikkia ihan suunnattomasti ja se on ikuinen ilonaiheeni. En ole enää edes vain quadruple threat (ihminen, joka osaa laulaa, näytellä, tanssia ja soittaa jotakin instrumenttia), vaan olen pääsemässä niin paljon multi-instrumentalistimaailmaan, että täytyy keksiä näillekin kummajaisille joku hyvä termi.