Husky
Ilmaanhaukkuja
Seuraa juttua Vedenjakajareitistöltä Pieksämäeltä, Etelä-Savosta.
En muista mistä kuulin tämän reitistön olemassaolosta n. vuosi sitten, mutta tiesin heti että sinne on päästävä. Matka ei ole ilman autoakaan este - reitille on juna-asemalta pari kilometriä.
Saavuin Pieksämäelle tihkusateisena perjantaina klo 20.30 ja totesin että tässä ilmassa nyt mennään pari päivää. Ei kun tossua toisen eteen. Tahinlammen ja pitkospuiden kautta saavuin Kukkarojärvelle. Alkoi jo hämärtää, ja koska satoi päätin vastoin tapojani pystyttää leirin ihan tulipaikan viereen. Paikassa ei ollut valittamista, järvi oli muutaman metrin päässä. Ajoittainen sade ei unia häirinnyt, mutta kovaääninen kuikka katsoi asiakseen huudella neljältä aamulla.
Mietin illalla tulisiko joku mekkaloimaan tulipaikalle yöllä. Hiljaista oli, koko reitillä ei tuntunut liikkuvan ketään ja sateinen sää karsi paikallisen nuorisonkin pois.
Aamulla heräilin kuuden maissa vessahätään. Eihän sieltä riippumatosta olisi viittinyt poistua kun oli niin lämmintä ja mukavaa, mutta kun luonto kutsuu niin se kutsuu. Ja sen jälkeen onkin sitten ärsyttävän pirteä. Eli nousin ylös, tein aamupalan, purin leirin ja lähdin jatkamaan matkaa klo 9 aamulla. Päivä oli epävakainen. Palloilin aamupäivän reitillä ilman sen kummempaa suunnitelmaa (reittikartat ovat näkyvillä useilla parkkialueilla) ja vasta iltapäivällä jouduin valinnan eteen: jäisinkö Kukkarojärven liepeille, vai lähtisinkö pohjoiseen kohti Salvosta? Valitsin jälkimmäisen ja voi veljet että reitillä oli korkeuseroja, jos oli kohta komeita maisemiakin. Edelleenkään muita retkeilijöitä ei näkynyt. Kuljin läpi Partaharjun toimintakeskuksen, jossa näytti olevan porukkaa pelaamassa frisbeegolfia, mutta muita ihmisiä ei ollut mailla eikä halmeilla. Lopulta tulin Salvosen pohjoisrannalla olevalle hiljaiselle tulipaikalle, jonne pystytin leirini. Sen jälkeen lähinnä odottelin että kello tulisi 21 ja saisi mennä nukkumaan. Olin ihan poikki.
Enpä kerennyt nukkua kuin tunnin kun heräsin siihen että satoi aivan kaatamalla. Se ei toki haitannut koska olin mukavasti tarpin alla suojassa. Aamuyöllä heräsin vielä klo 3.40 siihen että laulujoutsen töräytteli oikein äänekkäästi menemään. Mietin pitäisikö nousta katsomaan kun lintu vaikutti olevan ihan vieressä, mutta makuupussi oli liian lämmin. Olisi ehkä kannattanut, sillä vähän ajan päästä se töräyttelevä kaveri lähti lentoon ja äänestä päätellen se oli aikamoinen spektaakkeli!
Sunnuntai eli poislähtöpäivä valkeni luonnollisesti kauniina ja aurinkoisena. Leiriä purkaessani paikalle sattui paikallinen ulkoilija, jonka kanssa juttelin pitkän tovin. Purettuani leirin patikoin rautatieasemalle ja hurautin Helsinkiin.
Reitillä on valtava määrä tauko- ja tulipaikkoja. Puuvajoissa olevien omavalvontalappujen mukaan puita täydennetään n. 2 vkon väkein. Leiriytyä saa mihin mielii. Myös esteettömyys on osalla reittiä huomioitu. Reitistö on merkitty sinisillä saloilla, ja karttoja ja opasteita on riittävästi.
Testissä reissulla:
Deuter Orbit 0 makuupussi
Olen aiemmin retkeillyt Retki-merkkisillä markettipusseilla ja voi veljet ja sisaret, kyllä tää on materiaalin tuntua myöten eri maailmasta. Kyllä kelpas nukkua!
Grayl Geopress vedenpuhdistuspullo
Mä olen kova juomaan ja veden kuskaaminen selässä litroittain on ihan tuskaa. Pahimmillaan olen kantanut mukana neljäkin litraa vettä. Veden kantamisesta ei pääse kokonaan eroon meren rannalla tai sinileväaikaan, mutta tällä reissulla mulla oli mukana ainoastaan tämä yksi 0,7 l pullo. Vesi kahmaistaan pulloon ja puristetaan suodattimen läpi. Pöpöt ja roskat jäävät suodattimeen. Vähän tavan juomapulloa isompi, mutta säästää silti tilaa ja painoa kun muita pulloja ei tarvita.
Edit. Reitistöön voi tutustua täällä:
En muista mistä kuulin tämän reitistön olemassaolosta n. vuosi sitten, mutta tiesin heti että sinne on päästävä. Matka ei ole ilman autoakaan este - reitille on juna-asemalta pari kilometriä.
Saavuin Pieksämäelle tihkusateisena perjantaina klo 20.30 ja totesin että tässä ilmassa nyt mennään pari päivää. Ei kun tossua toisen eteen. Tahinlammen ja pitkospuiden kautta saavuin Kukkarojärvelle. Alkoi jo hämärtää, ja koska satoi päätin vastoin tapojani pystyttää leirin ihan tulipaikan viereen. Paikassa ei ollut valittamista, järvi oli muutaman metrin päässä. Ajoittainen sade ei unia häirinnyt, mutta kovaääninen kuikka katsoi asiakseen huudella neljältä aamulla.
Mietin illalla tulisiko joku mekkaloimaan tulipaikalle yöllä. Hiljaista oli, koko reitillä ei tuntunut liikkuvan ketään ja sateinen sää karsi paikallisen nuorisonkin pois.
Aamulla heräilin kuuden maissa vessahätään. Eihän sieltä riippumatosta olisi viittinyt poistua kun oli niin lämmintä ja mukavaa, mutta kun luonto kutsuu niin se kutsuu. Ja sen jälkeen onkin sitten ärsyttävän pirteä. Eli nousin ylös, tein aamupalan, purin leirin ja lähdin jatkamaan matkaa klo 9 aamulla. Päivä oli epävakainen. Palloilin aamupäivän reitillä ilman sen kummempaa suunnitelmaa (reittikartat ovat näkyvillä useilla parkkialueilla) ja vasta iltapäivällä jouduin valinnan eteen: jäisinkö Kukkarojärven liepeille, vai lähtisinkö pohjoiseen kohti Salvosta? Valitsin jälkimmäisen ja voi veljet että reitillä oli korkeuseroja, jos oli kohta komeita maisemiakin. Edelleenkään muita retkeilijöitä ei näkynyt. Kuljin läpi Partaharjun toimintakeskuksen, jossa näytti olevan porukkaa pelaamassa frisbeegolfia, mutta muita ihmisiä ei ollut mailla eikä halmeilla. Lopulta tulin Salvosen pohjoisrannalla olevalle hiljaiselle tulipaikalle, jonne pystytin leirini. Sen jälkeen lähinnä odottelin että kello tulisi 21 ja saisi mennä nukkumaan. Olin ihan poikki.
Enpä kerennyt nukkua kuin tunnin kun heräsin siihen että satoi aivan kaatamalla. Se ei toki haitannut koska olin mukavasti tarpin alla suojassa. Aamuyöllä heräsin vielä klo 3.40 siihen että laulujoutsen töräytteli oikein äänekkäästi menemään. Mietin pitäisikö nousta katsomaan kun lintu vaikutti olevan ihan vieressä, mutta makuupussi oli liian lämmin. Olisi ehkä kannattanut, sillä vähän ajan päästä se töräyttelevä kaveri lähti lentoon ja äänestä päätellen se oli aikamoinen spektaakkeli!
Sunnuntai eli poislähtöpäivä valkeni luonnollisesti kauniina ja aurinkoisena. Leiriä purkaessani paikalle sattui paikallinen ulkoilija, jonka kanssa juttelin pitkän tovin. Purettuani leirin patikoin rautatieasemalle ja hurautin Helsinkiin.
Reitillä on valtava määrä tauko- ja tulipaikkoja. Puuvajoissa olevien omavalvontalappujen mukaan puita täydennetään n. 2 vkon väkein. Leiriytyä saa mihin mielii. Myös esteettömyys on osalla reittiä huomioitu. Reitistö on merkitty sinisillä saloilla, ja karttoja ja opasteita on riittävästi.
Testissä reissulla:
Deuter Orbit 0 makuupussi
Olen aiemmin retkeillyt Retki-merkkisillä markettipusseilla ja voi veljet ja sisaret, kyllä tää on materiaalin tuntua myöten eri maailmasta. Kyllä kelpas nukkua!
Grayl Geopress vedenpuhdistuspullo
Mä olen kova juomaan ja veden kuskaaminen selässä litroittain on ihan tuskaa. Pahimmillaan olen kantanut mukana neljäkin litraa vettä. Veden kantamisesta ei pääse kokonaan eroon meren rannalla tai sinileväaikaan, mutta tällä reissulla mulla oli mukana ainoastaan tämä yksi 0,7 l pullo. Vesi kahmaistaan pulloon ja puristetaan suodattimen läpi. Pöpöt ja roskat jäävät suodattimeen. Vähän tavan juomapulloa isompi, mutta säästää silti tilaa ja painoa kun muita pulloja ei tarvita.
Edit. Reitistöön voi tutustua täällä:
Etusivu - Vedenjakajareitistö
VedenjakajaReitistö – monipuolista luontomatkailua Pieksämäellä Pyöräile, juokse, melo, retkeile! Vedenjakaja tarjoaa reittejä niin seikkailuun kuin luonnosta nauttimiseen. Vedenjakajan alue toimi vesireittien risteysasemana, jonka kautta kulkivat niin ihmiset, kauppatavarat kuin...
vedenjakajareitisto.fi
Last edited: