Ärsyttää!

Sidhiel sanoi:

Tämä opettaja ei suostu uskomaan että jooga/pilates tunneilla (kerran vk) minä en todellakaan veny edes siihen 90 asteeseen takareisien ja pohkeiden takia. Hän tuli kokeilemaan jalkaani, mistä johtui että vedin sen koukkuun kun en pitänyt ylivetämisestä.

Click to expand...

No wut.
Aikanaan kun taekwondossa tehtiin venytyksiä ohjaajat aina painottivat, että kaikilla on eripituisia ruumiinosia
ja kaikkien kehot ovat erimittaisia, joten jokainen tekee oman fiiliksen mukaan. Pääasia että venytys tuntuu jossain.

Sidhielin ärsytyksen aiheeseen voin vain antaa vertaistukea. Olen ollut kropaltani jäykkä ja venymätön koko ikäni, nykyään varmasti enemmän kuin kouluaikoina, jollloin silloinkin sain vain sormenpäät nippanappa maahan kun suorilta jaloilta taivuttaa selkää eteen ja kurottaa käsillä lattiaan. Monissa vastaavissa liikkeissä istualtaan, selältään, kun pilateksessa kehotetaan tarttumaan nilkasta kiinni tai kurottamaan kohti varpaita, yletän minä vain polviin.

Muistelen vieläkin ärtyneenä koululiikunnan ns. kuntotestejä, joissa mitattiin mm. ponnistusvoimaa, lihaskuntoa ja taipuisuutta ja verrattiin tulosta taulukkoon ikäluokan tyttöjen saavutuksista. Niin juuri tuossa osoittautui, että 0 % on huonompia taipumaan/venymään kuin minä. Ei siinä paljoa auta, vaikka opettaja kuin painaisi selkää, jos kroppa ei vain taivu. Olen tullut vuosien varrella siihen tulokseen, että päivittäisellä ahkeralla venyttelyllä pääsin (po. pääsisin) ehkä samalle tasolle kuin liikuntaa harrastamaton keskivertotaipuisuudella varustettu henkilö.

Lisätty (po. pääsisin)

Toiset on jäykempiä ja toiset notkeampia. Varmasti siihen vaikuttaa ihan treeni tosi paljon, mutta se on myös ominaisuus. Meillä on tosi jäykkäselkäinen suku. Äiti on kuitenkin usean vuoden joogalla saanut itsestään aika taipuisan. Mutta kenelle taipuisuus on prioriteettilistan yläpäässä ja kenelle taas ei. Enkä usko että kaikista voi edes tulla lopulta yhtä taipuisia.

Tsemppiä uuden kodin metsästykseen koirolle @Jaamar . Minäkin olen yrittänyt varovasti tiedustella lähipiirin eläinihmisiltä, josko löytyisi ottajaa, mutta kaikilla on joko tupa täynnä eläimiä ennestään (ymmärsin, ettei tämä olisi hyvä ratkaisu Eddien kohdalla, vaikka joku yhden lisäkarvaturrin olisikin suostunut laumaansa ottamaan), pieniä lapsia tai niin hektinen elämäntilanne, että eläin joutuisi käytännössä olemaan yksin suurimman osan ajasta.

Kiitos vaivannäöstä kuitenkin. Nova löysi jonkun ongelmakoirakouluttajan ja tahtoo vielä kokeilla onko hänen opeista hyötyä. Jos ei ole hyötyä niin kyseinen kouluttaja myös sijoittaa ongelmakoiria uusiin kokeneisiin koteihin.

Jaamar sanoi:

... Ärsytys on tässä suurimpana tunteena siksi että kyse on lopulta niin pienestä jutusta. koira omalla käytöksellään pilaa mahdollisuutensa ja terrorisoi koko huushollia. Muuten tykkään tuosta elukasta kyllä edelleen ja olen sitä mieltä että noin tervettä koiraa olisi ihan älytöntä mennä lopettamaan.

Click to expand...

No himputa. Kuulostaa kyllä melkoiselta rantanplanilta. Se oli pari vuotta sitten mukana Seitsemisessäkin ja kun tiedän kyseisen piskin, niin ei sille mitään ikävääkään toivoisi. Silloinkin se oli lääkekuurin voimalla vääntämässä sitkeänä otuksena pitkää lenkkiä kuumana päivänä ja upposi sinne sammaleeseenkin kerran pari...

Tietäisiköhän joku jotain koirat.comin keskustelupalstalla? Ehkä joku haluaisi oman koiran, muttei sitoutua koiranomistajaksi 15 vuodeksi. Kenties on tiedossa lähtö ulkomaille muutaman vuoden päästä tai jotain muuta vastaavaa. Fesessä on myös suljettu ryhmä nimeltä Myydään/ostetaan/sijoitetaan koirat, jossa on yli 34000 jäsentä. Jamppa toki haluaisi hoitaa asian pienemmissä piireissä, mutta jos vaihtoehtona on piikki, niin...

Sidhiel sanoi:

sitten vielä väitetään että "sä et kyl varmaa venyttele tai liiku hirveesti". Juu. Enhän minä. Joka toinen päivä vain olen lenkillä.

Click to expand...

Liikkuminen ja notkeus ei kyllä välttämättä mitenkään korreloi keskenään. Mun mies on entinen kilpaurheilija (juoksu) ja se ei taivu juuri mihinkään. Mä taas olen luonnostani notkea vaikka en ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen (tosin sen että en ole aikoihin venytellyt/joogannut kyllä valitettavasti huomaa tälläkin kropalla). Liikunnanmaikkojen pitäisi tiedostaa tällaiset asiat ja neuvoa mitä asialle voisi tehdä ilman turhaa taivastelua, mutta ei ne kyllä aina tajua mistään mitään. Mutta toisaalta jos vaan lenkkeilee paljon ilman asianmukaista venyttelyä (tai rullailua tms lihashuoltoa, et nyt maininnut kuuluuko niitä ohjelmaasi) niin ei ole ihmekään jos jalat on kireällä

Flunssa, keuhkoja väsyttää, lapsi, koira, on liian kuuma, nenä vuotaa, stressaa, en halua, en jaksa enkä varmasti tee. Jatkuva epävarmuus kaikesta alkaa olla minulle oikeasti liikaa. Harkitsin vakavasti että otan erään työhakemukseni pois eräästä palvelusta kun joka ikinen päivä stressaan siitä että soittavatko vaiko eivät. Nyt kun olen ollut kipeänä niin pelkään tuota puhelua, koska se tarkoittaa että pitäisi ruveta pää täynnä räkää sumplimaan lapsen hoitokuvioita ja muita ja hankkiutua johonkin hel... hups, Melkorin haastatteluun, mihin en todellakaan halua koska stressaan sellaisia tilanteita ja olen elänyt viime ajat taas sellaisessa stressissä että pelkään jonkun tuon kaltaisen stressipiikin suistavan minut täysin raiteiltaan. Suurimmat stressin syyt lääkäriajan odottelu, raha ja työhön liittyvä epävarmuus sekä sen asian järjesteleminen.

Luennoilla keskittymiseen (ja sen häiritsemiseen esim. supinalla) liittyvässä fb-keskustelussa on tullut ihan käsittämättömän vihamielisiä kommentteja luennoilla tai vastaavissa tilanteissa neulovia ihmisiä kohtaan. Mä neulon lähes kaikissa paikoissa joissa se on mahdollista, ts. ei tarvitse vaikkapa jatkuvasti kirjoittaa muistiinpanoja, ja oon aina ajatellut että se on muille harmiton tapa mutta mulle todella hyödyllinen, ajatus ei harhaile jonnekin someen ja sosiaaliset jne tilanteet ahdistaa vähemmän kun on käsillä jotain tekemistä. Mutta ilmeisesti siitä kuuluu ääni jonka takia jotkut ihmiset vihaavat mua (vaikka voin vaikka vannoa että tämänhetkisen neuleen tuottama ääni ei kuulu ainakaan viereistä paikkaa kauemmas), tai se on rinnastettavissa mihin tahansa muuhun tekemiseen, riippumatta siitä kuinka meluisaa ja häiritsevää ko. tekeminen on (takominen ja käsilläseisonta mainittu), ja jos en pysty istumaan luennoilla täysin hiljaa liikkumatta niin mun ei kuuluisi käydä niillä. Onneksi ei enää tarvikaan. Vaikka tää nyt olikin ehkä kahden ihmisen mielipide ja tajuan että suurin osa porukkaa varmaan suhtautuu neuloviin kurssikavereihin ihan neutraalisti, se tuli esitetyksi niin kovaan ääneen että ahdistaa ihan sikana.

Olin itsekin ihan O_o niistä kommenteista, joiden mukaan "luennolla kuunnellaan luennoitsijaa, käsityökerhossa tehdään käsitöitä", kun ensin liuta ihmisiä oli kertonut, miten käsitöiden tekeminen nimenomaan auttaa heitä keskittymään luennoijan kuuntelemiseen ja miten he pyrkivät puikko- ja istumapaikkavalinnoilla minimoimaan muiden opiskelijoiden korviin kuuluvan äänen. Lisänä vielä se, miten näiden oheistoimitavihamielisten kommenttien esittäjä alkoi toisaalta inttää oman kantansa puolesta ja toisaalta väittää, että hänet on ymmärretty väärin, kun noin kymmenen muuta ihmistä esitti perusteltuja vastalauseita.

Olen kuukautiskipuinen ja väsynyt ja tänään olin 6-12 töissä ja huomenna taas sama homma. Ensi kerran saa nukkua pitkään vasta keskiviikkona ja viikon ainoa vapaapäivä on lauantai.

Yritän taas syödä terveellisemmin mutta menkat lisää herkkujen himoa ihan hirveästi.

Ärsyttää oksettava läskinaamani joka hikoaa niin herkästi ja jota joudun töissä koko ajan pyyhkimään.

Ärsyttää olla saamaton ihrakasa joka koko ajan yrittää laihtua mutta ei tunnu koskaan onnistuvan.

Ärsyttää kun sukulaiset kyselevät olenko saanut oman alan töitä. Ihan niinkuin en hehkuttaisi kaikille heti jos saisin töitä.

Ärsyttää olla epäonnistunut, amiskoulutettu ja lahjaton siivooja.

Minusta ei ole laitaa pitää hevosta vapaana niin, että se kulkee toisten pihoilla.

Maanviljeliä ei kunnioittanut pinen ihmisen suurta riemua aina hänen nähdessään isoja peltokoneita, Maanviljelijä päätti suorittaa suuresti odottamamme puimisen tuossa takapihan pellolla yhdenkän tienoilla illalla kun Mushu oli jo nukkumassa. ja niin kun me oltiin sitä puimuria odotettu
Onneksi ei tehnyt kun pari kierrosta ja nyt pidetään peukkuja että jatkaisi vasta iltapäivällä kun Mushu on taas kotona.

(Oikeasti maanviljelijän työt on täskeämpiä ja tosikoille, tämä on vähän pilke silmäkulmassa kirjoitettu viesti.)

Jaamar, ymmärrän! Nykyään maanviljelijöillä on vielä niin isoja ne koneetkin, että siinä ei kauaa mene, kun tuollaiset vähän pienemmät peltopläntit on puitu. Mä jännitin samaa tuon meidän edessä olevan pellon kohdalla, että toivottavasti ei käy just silloin, kun ollaan nukkumassa tai kerhossa tmv

Huono päivä. Valinnaisliikkapäivät tuppaavat aina olemaan. Tykkään yleensä koripallosta, enkä edes ole siinä aivan totaalinen luuseri, mutta on tosi hauskaa kun fiksu liikanope laittoi jälleen kaikki koripalloa oikeasti pelaavat samaan joukkueeseen. Minä olen yleensä ainoa, joka edes yrittää puollustaa, ope ei sano muille ikinä mitään, vaikka ne ei edes yritä, jäävät vain seisomaan sinne kauemmas ja katselemaan kun yritän ottaa palloa pois viideltä toisilleen kopittelevalta henkilöltä, jotka nauravat. Mutta jos minäkään jostain syystä en yritän puolustaa tai luovutan se huutaa "Arwen, mee nyt sinne puollustaan!" vähän niinkuin se olisi vain minun vastuullani. Muutkin tietystä nauttii tästä showsta, joten niitä huvittaa entistä vähemmän tulla auttamaan. Tarpeetonta sanoakin, että vihaan tuollaista nöyryyttämistä. En ole tehnyt sille akalle (anteeksi nyt vaan) mitään pahaa!
Aiemmin tunnilla piti ottaa parit ja katselin hiukan epätoivoissani ympärilleni. Hetken olin jo varma, että joutuisin tekemään tehtävän opettajan kanssa mutta thank god siellä oli yksi muukin pariton, eikä hän edes näyttänyt siltä, että oli ihan ylitsepääsemättömän ällöttävää pelata minun kanssani.

Huomenna olisi 1500m. Päätin jo viikkoja sitten, etten mitenkään jaksa stressata taas ihan sairaana, eikä minulla oikeastaan ole hirveesti ylimääräistä aikaa käydä juoksulenkeillä. Saisin todennäköisesti vaan jonkun paniikkikohtauksen jo ennen lähtöä ja sitten pyörtyisin matkalla, kun opettaja pakottaisi minut siitä huolimatta juoksemaan ja sitten makaisin jossain puskassa ja saisin nelosen kuitenkin. Ei kiitos. Minulla ei edelleenkään ole mitään juoksemista vastaan, tuo tilanne vain on jotain sellaista mihin en juuri nyt pysty. Tunnen silti järkyttäviä tunnontuskia menemättä jättämisestä. Tosin minulla on käytännössä samaan aikaan huomenna psykologi, joten tekosyyt ovat hallussa, vaikkakin ehtisin varmasti juoksemaan jos haluaisin. En vain nyt pysty siihen henkisesti. Kiitos.

Menemme syyslomalla Sisiliaan ja pelkään lentomatkaa jo nyt. Jotenkin rakastan sitä kuinka palasina mieleni on nykyään.

Arwen, vaikuttaa melko mielenkiintoiselta tuo sinun koulusi. Sanon mielenkiintoinen koska harvoin käy niin huono tuuri että sekä opettaja että luokka ovat huonoja/tyhmiä/ääää. Olisiko sinun mahdollista jättää valinnaisliikka pois? Tai olla itse pois koulusta vaikka pari viikkoa, missä ajassa voisit keskittyä siihen oikeaan elämään koulun sijasta? Peruskoulu on peruskoulu ja siellä yleensä kyllä ollaan kaikkea tuollaista itsenäistä suoritusta/pakollista poisoloa mielen takia/ryhmän vaihtamista ym vastaan. Koska peruskoulun opettajatkin tuppaavat olemaan niin ahdistuneita koululaisten huonosta käytöksestä ja muusta, etteivät jaksa puuttua oppilaidensa huonoon vointiin. Tämä kylläkin taitaa olla enemmän yhteiskunnallinen ongelma kuin sellainen, mitä voisi itse yrittää ratkaista. Koulua ei vielä tuossa vaiheessa voi edes jättää tilapäisesti kesken ilman että erinäiset viranomaiset tulevat koputtelemaan oveen.
Mutta yritä jotenkin raahata itsesi seuraavaan päivään. Uusi päivä ei välttämättä ole yhtään parempi kuin tämä, mutta on se silti ihan uusi ja ennenkokematon vuorokausi.

Itseä ärsyttää muutamakin asia. Ensinnäkin laitoin uunin vahingossa 225 asteeseen 200 sijasta ja poltin ruokani. Lukion enkuntunnit tuntuvat olevan viimeinen välttämätön paha josta nyt vain nitkutetaan läpi kirjotuksiin asti. Kieli on kiva mutta sen tunnit eivät. Varsinkin kun sain tietää että "to boldy go where no man has gone before" on kieliopillisesti väärin. Kielioppi hyvä: mitä jos et olisi ilonpilaaja?
Lisäksi ärsyttää kehon reagoiminen äkilliseen stressin loppumiseen: tulen kipeäksi. + tietysti lisäksi vielä se, että kaikki opettajat tuputtavat meille älläpakkoa, hokien koko ajan että "jos et tee tätä niin et saa ällää ja elämäsi on pilalla". Muttakun minä en halua saada ällää. Niitä tulee jos tulee. Haluan ylioppilaaksi, vain ja ainoastaan. Turha yrittää saada minut tuntemaan itseni laiskaksi ihmiseksi kun en tavoittele ällää silmät kiiluen ja raivopäisenä.
Ja sitten olen vielä addiktoitunut sokeriin, taas. Tai ainakin sokerinhimo yllättää koko ajan ja huomaan ramppaavani koulun lähellä (200m tai alle) sijaitsevassa Alepassa herkkuostoksilla melkein joka päivä. Minun pitäisi lopettaa sokerin mussuttaminen keinona käsitellä stressiä, olen yrittänytkin mutta sitten joku on taas menossa sinne ja pyytää seuraksi ja menen. Tietenkään tämä ei ole mitenkään ylivakava asia. Voisin olla koukussa paljon vaarallisempiinkin aineisiin, mutta silti. Raah.

Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:

Menemme syyslomalla Sisiliaan ja pelkään lentomatkaa jo nyt. Jotenkin rakastan sitä kuinka palasina mieleni on nykyään.

Click to expand...

Kyllähän se tavallaan antaa paljon anteeksi kun alkaa olla niin hajalla ettei enää jaksa välittä'ä eikä tunne enää tarvetta liiaksi peitellä hajoamistaan. Kun siihen peittelemiseen ei riitä voimia. Tai näin itse koen asian.
Tosin enemmän se ärsyttää. Eilen oli työpäivä ja huomenna on työpäivä. Tänään oli verikoe. Olen koko päivän ollut vähän samaan tapaan hajalla kuin pari vuotta sitten kun oli pahin aallonpohja. Pelkään ihan koko ajan milloin napsahtaa ja kunnolla. Olen jo pari kertaa suuttunut suhteettoman paljon Mushuraukalle jolle on kehittynyt oma tahto ja meinasin jättää ruuanlaiton kokonaan kun se ei tahtonut sujua. Ärsyttävää etten voi tehdä kahta työpäivää ilman että menen ihan totaalisesti rikki. Kun vastapainona taas minulla ei ole oikeasti rahaa mihinkään. Näiden kahden työpäivän ansiosta ehkä pystyn maksamaan puolet ensikuun lainasta, mutta miittimaksu pitää kerjätä Novalta. Pelkäöän töitä, koska olen ihan rikki aina töiden jälkeen, mutta jos ei ole töitä niin pelkään kotona sitä että puhelin soi ja joku soittaa töihin liittyen ja pitäisi taas ruveta sumplaamaan tytön hoitopäiviä ja järjestelemään aikatauluja. Se vaan ahdistaa ihan älyttömästi. Jos sillon joku aika sitten iloitsin ettei ole yhtään sellainen tunne että tahtoisin tappaa itseni niin nyt tuntuu siltä senkin edestä. Tulevaisuuden asiat ahdistaa, en näe mitään mieltä tässä olemisessa.
Ärsyttävää että tämän piti taas mennä tähän.

Sidhiel sanoi:

sain tietää että "to boldy go where no man has gone before" on kieliopillisesti väärin.

Click to expand...

Miten sen oikeasti kuuluisi mennä? Terveisin A-saksan lukenut, jonka viralliset englanninopinnot rajoittuvat kahteen vuoteen C-kieltä yläasteella

kaikki opettajat tuputtavat meille älläpakkoa, hokien koko ajan että "jos et tee tätä niin et saa ällää ja elämäsi on pilalla".

Click to expand...

Okei, joissain jatko-opinnoissa ehkä katsotaan niitä arvosanojakin, mutta yleensä tuollaisissa kommenteissa kyse tuntuu olevan enemmän siitä, että koulu ja opettajat haluavat mahdollisimman paljon laudatureja ihan vain oman maineensa takia. Itselleni aikoinaan lopullinen niitti päätökseen olla hakematta Sibelius-lukioon oli koulun rehtorin ysiluokkalaisten tutustumispäivänä tiukkaan sävyyn esittämä ukaasi "Tästä koulusta ei sitten koskaan ole kukaan reputtanut!" Jos koulun asenne on se, että opiskelijoiden ensisijainen velvollisuus on ylläpitää oppilaitoksensa mainetta, se ei ole minun paikkani. Torkkelissa sen sijaan oltiin ainakin siihen aikaan vielä liikkeellä rennommalla asenteella "Meidän oli pakko laittaa hakijoille jonkinlainen keskiarvoraja (7,45), koska meillä alkoi olla se ongelma, että osa oppilaista ei vain yksinkertaisesti osannut yhtään opiskella, vaikka oli kuvataiteellisesti tosi lahjakasta väkeä", joten se oli sata kertaa parempi vaihtoehto.

Muoks: Ai niin, tulin itseasiassa valittamaan päänsärystä, joka vaivaa nyt jo toista päivää niskan ja hartioiden venyttelystä huolimatta, pohjattomasta väsymyksestä ja ennen kaikkea siitä, etten saa elämäntapojani sillä lailla järjestykseen, että tulisi nukuttua ja ulkoiltua tarpeeksi ja syötyä terveellisesti.

Minusta on ihanaa, että @Sidhiel osaa opiskeluympäristön absurdeista paineistaan huolimatta sanoa, että pääasia että se valkolakki tulee.

Minua ärsyttää tyypilliset ongelmat siitä, että ihmiset eivät vastaa sähköpostiin tai puhelimeen kun yritän selvittää melko akuutteja ongelmia, tai siitä, että tietyt asiat on esimerkiksi järjestössä pakko tehdä, enkä minä jaksa ja voi tehdä kaikkea, mutta kukaan muukaan ei tee, joten teen sitten kuitenkin itse. ("Pakko ei ole kuin kuolla", lässynlää ja önnönnöö, kyllä esimerkiksi talousarviotkin vaan on aika pakollisia, vaikka niillä ei ole elämän ja maailmankaikkeuden jatkuvuuden kannalta merkitystä.)

Lopputulos on, että koska on niin paljon kaikkea tehtävää, lamaannun enkä lopulta tee mitään. Lamaannuksen takia en jaksa tehdä edes kivoja, palauttavia asioita, kuten lukea kirjoja tai ulkoilla.

Olen ollut konservatorion oppilaana vasta kuukauden, mutta nyt jo on sellainen olo, etten harjoittele riittävästi. Omaa jaksamista pitää kuunnella ja jos naama ei kestä niin ei kestä (enkä todellakaan halua esimerkiksi hermovauriota huuliin liian rankasta treenistä), mutta silti huono omatunto vaivaa. Ja sitten kun oikeasti varaan kalenteriin "riittävästi" harjoitteluaikaa (eli ainakin pari tuntia päivässä), minua ärsyttää, miten täydeltä kalenteri näyttää koko ajan. Ikään kuin osaisin käyttää sen ajan paremmin, vaikka en olisi soittamassa.

Viime vuosina on selvästi tapahtunut muutosta huonompaan, koska tajusin, että kyllähän minä 12 vuoden ajan olin maanantaista perjantaihin, kahdeksasta kahteen tiiviisti saman porukan kanssa, eikä siinä ollut mitään erityistä ja ylivoimaisen kiduttavaa (jos ei oteta huomioon tiettyjen ihmisyksilöiden käytöstä läheisesti tarkasteltuna, ajattelen nyt pelkästään yleistä ihmismassan kohtaamista arjessa), mutta nyt pää tuntuu hajoavan pelkästään siitä, että joka päivä kouluruokalassa on joku, joka istuu samaan pöytään juttelemaan. Normaalin elämisen sosiaalisuus on käynyt kovin kuluttavaksi.