Ärsyttää!

Täytyy sanoa, että itse kasvoin jossain määrin kieroon 80-luvulla mitä tulee työntekoon. Ehdottomasti parhaat työkokemukset ovat 80-luvulta, sen jälkeen on ollut vaihtelevaa alamäkeä. Sieltä on jäänyt jonkinlainen päähänpinttymä, että töissä on oltava hauskaa, tasa-arvoista ja lupauksiin pitäisi voida luottaa, joka asiasta ei pitäisi tarvita mutkikkaita sopimuksia.

Jos olette lukenee Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" niin tiedätte suurin piirtein mitä tarkoitan. Uskon, että vaikutelma ei ole pelkkää nostalgiaa tai sitä, että aika kultaisi muistot.

Viime aikoina lisääntyneet paniikkioireet.

Luulin jo päässeeni mokomasta vitsauksesta eroon, mutta ei niin ei. Viime viikkoina paniikki on vieraillut luvattoman usein, ilman mitään näkyvää syytä. Nukun entistä huonommin, oikeastaan uni tulisi pelkästään rauhoittavilla (ei siis nukahtamis- ja unilääkkeillä, joista ainakin kokeilemillani merkeillä ja annostuksilla on ollut sama vaikutus, kun olisi syönyt lääkkeiden sijaan karkkia), ja kun niitäkään ei voi jatkuvasti popsia, lisää varmasti unen laatu ja määräkin tätä paniikki-alttiutta. Sen lisäksi ettei rauhoittavien elimistöön kertyminen tee kovinkaan hyvää, pelkään vähän että joku kaunis päivä voisin jäädä koukkuun siihen "pörröiseen tunteeseen". Tai sitten lääkkeiden vaikutus inhimillisinä annoksina lakkaisi, eikä koko tropeista olisi enää mitään hyötyä.
Itse paniikkikohtauksiksi oireet eivät ole päässeet yltymään, sillä viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa tärisyttämään, kuvottamaan, paleltamaan, sydänalaa kourimaan ja sormista häviää tunto, nappaan "paniikinesto-pillerin". Tai pari. Mutta ei silti mitenkään kiva.

Tsemppiä Ane. Auttaa en osaa edes fiksuilla neuvoilla, joten voin tarjota vain myötätuntoni.

Minua sieppaa tällä hetkellä herttainen pikku pichumme, joka jo kunnon yöunille opittuaan on nyt ottanut tavakseen alkaa heräillä kolmen ja neljän välillä aamuyöllä ja siitä eteenpäin noin puolen tunnin - tunnin välein. Seurauksena myös minun yöuneni ovat käyneet jälleen riekaleisiksi, eikä tunnu yhtään siltä, että jaksaisin palata töihin ensi viikolla.

Olin iltavuorossa töissä kun yöhoitaja soitti sairastuneensa...keikkalaista ei saatu joten jouduin jäämään myös yöksi töihin. Lopputulos? Työvuoro välillä 13-07.15 eli yli 18h yhtä soittoa. Toivottavasti pysyn hereillä aamuun asti enkä tee väsyksissäni kovin radikaaleja virheitä. Pitkää vapaata ja rahaahan tästä tulee, ärsyttää silti että joudun olosuhteiden pakosta raatamaan itseni ihan puhki.

Vasemman puolen keskimmäisten kylkiluitten kohdalle paikallistunut jäytävä, polttavantuntuinen, voimistuva kivuntunne. Kipu vain alkoi äkkiä. Ei varmaan ole mistään vakavasta kyse, ärsyttää vain.:just:

Revähtänyt kylkivälilihas?

Hm, ehkä, en kyllä ymmärrä missä kyseinen lihas olisi voinut kipeytyä/revähtää. Tämänpäiväinen ärsytyksenaiheeni on aika hölmö:
Jotkut varmaan miustavat, kun kerroin siitä pojasta, joka on minuun ihastunut jne... No hyvä, tänään hän soitti minulle, en vastannut, herra otti ja lähetti tekstiviestin, jossa hän pahoitteli ´´ettei voi soittaa minulle huomenna ja ettei enää tänään soita minulle.´´ Minä ku olin aikaisemmin möläyttänyt, että ´´minulla on meno, enkä voi vastata puhelimeen.´´ vaikkei niin ollut. Örkinluonteeni näyttäytyi taas. Hirvittää nähdä poikaparan ilme tiistaina.ops::hups:

Handan DVB-C 6000 -digiboksimme näyttää tietävän että takuuaika on päättynyt ja puuhailee omiaan melko ennakoimattomasti.

Vauva on kipeä, mies on kipeä ja minä olen ilmeisesti tulossa kipeäksi. Viime aikoina on vähän liian monta yötä mennyt hyvin vähillä unilla, kun kurjaa oloaan itkevää lasta on pitänyt nousta hyssyttelemään uudelleen ja uudelleen. Ja keskiviikkona pitäisi jaksaa palata työhön, joka ei ennenkään ollut herkkua ja on hoitovapaani aikana kaikenlaisten firmanyhdistämisten, kohteiden osastolta toiselle siirron, työaikoijen muutoksen ja toimintaohjeiden huomattavan tiukentumisen myötä ilmeisesti muuttunut aika sietämättömäksi. Samaan aikaan joutuu vielä olemaan huolissaan vauvasta, joka viettää ensimmäistä päiväänsä päiväkodissa ja tuntee todennäköisesti itsensä aika hylätyksi. Ja kohta siirryn ärtymyksestä murheen puolelle ja joudun jatkamaan tilitystäni surunaihetopsussa, jos en nyt lakkaa hautomasta näitä asioita.

Kaikkialla, minne olen viime aikoina ajanut tai olen ajamassa on huono tai erittäin huono ajokeli. Ei voi sanoa, että työmatkat olisivat erityisen rentouttavia. Kun vielä pari pvää sitten tuli otetuksi kontaktia puhelinpylvääseen. Olenko vaan aiempina vuosina ajanut niin paljon vähemmän, vai onko nyt ollut näitä liukkaita ja pöllypöpperökelejä tavanomaista enemmän?

Jotenkin olen muistavinani edellisiltä vuosilta, että muutaman kerran talvessa on ollut erittäin ikävät ajokelit. Ei niin, että se on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus... kiuks kiuks kiuks.

Onhan Maylla nastarenkaat alla?

Ärsyttää kun oikeasti mukavaa ja rentoa oloa kokee vain puolen tunnin puuskina. Eikä jaksais asioita. Eikä joulua. Puhumattakaan ihmisistä.

Hukkasin pankkikorttini jonnekin kotimatkalla ekan työpäivän jälkeen.

Vaikka sain kortin suljettua ja uuden kortin tilattua Kymenlaaksossa sijaitsevasta "lähikonttoristani" Tampereelle, niin onhan se ärsyttävää olla pelkän käteisen varassa ehkäpä yli kaksikin viikkoa. Huomenna nostamaan pankin kassalta rahaa.

Enkä muistanut pankkiin soittaessani kysyä miten saisin lähikonttorin vaihdettua. Blaah.

eowynofmay sanoi:

Kaikkialla, minne olen viime aikoina ajanut tai olen ajamassa on huono tai erittäin huono ajokeli.

Click to expand...

Olin juuri tulossa paapattamaan samaa. Tämä on viimevuosiin verrattuna kummallisen pitkä liukas jakso. Ja kaikki tiet tuntuvat olevan liukkaita. No moottoritiellä en ole ajanut viimeaikoina, mutta kaikki keskikokoiset ja sitä pienemmät tiet ovat ihan jäisiä. Ja jos itse uskaltaisikin ajaa juuri sallittua vauhtia niin edessä on aina joku joka ei uskalla ja se ärsyttää ja sitten taas kun on vieraammalla tiellä ja joutuu ajamaan varovaisemmin niin aina on joku takana töräämässä ja se ärsyttää. Mihinkään ewi tunnu meinaavan ehtiä vaikka kuinka varaisi aikaa. Lisäksi olen ilmeisesti sattunut ruuhka-aikoihin liikenteeseen (tai sitten kansa on ihastunut keliin niin että on päättänyt lisätä autoiluaan ja ajella huvikseen vaan joka paikkaan) kun risteyksistä on mahdotonta päästä vasemmalle. Tai siis pitää varata 5 min./risteys lisäaikaa. Ja kun kelin takia ei edes uskalla mihin tahansa väliin törätä itseään. Argh ja örkinulosteet!

H sanoi:

Onhan Maylla nastarenkaat alla?

Click to expand...

Siinä vaiheessa, kun yhtenä päivänä huomasin ajavani TUUPOVAARAN ohi, niin oikeampi varustus olisivat olleet ketjut... . Tie kimalsi auringonpaisteessa kauttaaltaan monen sentin jäässä. Ja korkeuserojakin alkoi löytyä mutkallisista mäistä.

Penkalla on näkynyt paljon autoja, joten kohtalotovereita riittää. Toisaalta se ei yhtään rentouttanut matkantekoa, kun Kotkan moottoritiellä huomasin, että kas, tuonneppa tuokin pyörähti...

Kauhea työpäivä jonka huippu oli se, että jouduinkin jäämään tuntia pidempään kuin mitä työvuorolistaan oli merkitty ja uusien käytäntöjen takia en ehtinyt aiempaan bussiin -> jouduin odottamaan melkein tunnin ja sitten se bussi ei edes tullut enkä tiedä koska olisin ehtinyt kotiin asti, jos ei äitini olisi tarjonnut kyytiä junalta. Ja tämän kaiken seurauksena vauvani, joka on hyvin väsynyt ja sylin tarpeessa ensimmäisen hoitopäivänsä jäljiltä, jäi vanhempieni vaivoiksi hyvin lyhyellä varoitusajalla isänsä joutuessa lähtemään yövuoroon, ja minä kekkuloin täällä edelleen hereillä kahden pojan kanssa, joiden olisi pitänyt olla nukkumassa jo tunti sitten mutta jotka ovat vasta saaneet iltapalan syötyä ja ovat nyt menossa pesulle. Ja minua väsyttää aivan käsittämättömästi ja inhottaa ajatuskin tässä työssä jatkamisesta, mutta kun muutakaan ei löydy vaan kaikista hakemistani paikoista tulee aina vain vastaus "valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun." Ärh.

Jaamar sanoi:

eowynofmay sanoi:

Kaikkialla, minne olen viime aikoina ajanut tai olen ajamassa on huono tai erittäin huono ajokeli.

Click to expand...

Olin juuri tulossa paapattamaan samaa. Tämä on viimevuosiin verrattuna kummallisen pitkä liukas jakso. Ja kaikki tiet tuntuvat olevan liukkaita.

Click to expand...

NIIN, ja sitten vielä tiet jätetään auraamatta. . Eipä ole aurauskalustoa juuri näkynyt meidän kulmilla. Asun Turun suurimman lähiön kupeessa ja sieltä keskustaan johtava katu muistuttaa lähinnä perunapeltoa ja risteykset ovat täynnä sohjoontunutta lunta. Pitää vain ajella varoen ja yrittää välttää äkkinäisiä ohjausliikkeitä, koska muuten voi olla autoineen joko lumipenkassa tai rekan alla.

Minä, tyttöystäväni, ja kaksi kaveriani olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa muuttavamme kimppakämppään. Taloja oli etsiskelty ahkerasti, ja yhteenmuuttamisesta puhuttu paljon. Tänään toinen kaverini sitten ilmoitti, ettei haluakaan oikeastaan muuttaa kanssamme, ettei hänen koulunsa kärsi. Tää tieto sai mut aika lailla ärsyyntyneeksi, sillä olimme puhuneet aika paljonkin yhteenmuuttamisen vaikutuksista koulunkäyntiin, ja vielä viimeksi puhuessamme kaverini oli sitä mieltä, että kykenee kyllä hoitamaan koulunsa hyvin vaikka yhdessa asuisimmekin. (Sitä paitsi en ymmärrä, miksi hänen koulunkäyntinsä muka voisi muuttamisen seurauksena kärsiä yhtään sen enempää kuin nytkään, kun tyyppi ei juurikaan koulussa viihdy nytkään, ja saattaa helposti esimerkiksi päätyä juomaan keskellä viikkoa koulusta huolimatta...) MUR.
Mulla on kyllä itselläni jo mukava oma kämppä, joten en oikeastaan loppujen lopuksi tiedä, ärsyttääkö mua enemmän se, ettemme muutakaan saman katon alle kaikki neljä, vai se, että kaveriani ei näköjään paljon hetkauta yhtäkkiä perua asiaa, joka on aikaa sitten jo sovittu. Kiitän vain onneani,että me kolme muuta, jotka asumme jo omissa kämpissämme, emme ehtineet vielä irtisanoa asuntojamme...

Aleks-i: kuulostaa valitettavan tutulta, taisin reilu vuosi sitten käydä itse täällä avautumassa samasta asiasta - olimme kaikki kolme kämppistä muuttamassa pois asunnosta remontin tieltä ja toisen kanssa sovimme etsivämme yhteistä kimppakämppää. Sillä välin kun minä olin sovitusti tehnyt työt täyttämällä asuntohakemuksia ja kirjoittelemalla/selailemalla ilmoituksia, hän olikin etsinyt itselleen omaa asuntoa. Onneksi tämä tuli ilmi vähän vahingossa tarpeeksi ajoissa ja ehdin lopulta itse löytää oman yksiön ennen häntä. Välitkin ovat pysyneet lämpiminä, kun kyseisen ihmisen tuntien kaikkea vastaavaa on jo vähän tottunut odottamaan

Oma ärsytyksenaiheeni on jatkuvasti temppuileva unirytmi. Pimeän talven mukana normaalistikin erikoinen (mutta minulle sopiva) rytmini taas ensin luisui siihen, etten hyvästä tahdosta huolimatta päässyt sänkyyn ennen aamuyötä ja vähintään kymmenen tunnin yöunien jälkeen pääsin hyvällä tuurilla heräämään ajoissa ennen auringonlaskua. Nyt olen useampana iltana ollut juuri mukavan väsynyt juuri sopivaan aikaan ja päätynyt sänkyyn jo puoliltaöin. Poikkeuksetta yö on kuitenkin jatkunut melko tarkkaan tunnin välein heräämällä. Tämäkään ei ole haitannut, kun uni on jatkunut saman tien.

Neljän tunnin pätkityn nukkumisen jälkeen kuitenkin herään lopulta niin "virkeänä", etten enää saa uudelleen unta - fyysisesti väsyttää kyllä vielä niin penteleesti, mutta aivot alkavat jo pyörittää kaikkea mahdollista eikä nukahtamisesta tule enää mitään. Vietän tälläkin hetkellä aamuani jo liian tuttuun tapaan, viimeisen kolmen tunnin aikana olen ehtinyt katsella Conania, lueskella lehteä ja kirjaa ja tehtailla aamupalaakin. Toiveena on, että kohtapuoliin pääsen vielä sellaiseen väsymystilaan, että onnistun nukkumaan pari lisätuntia ennen päivän lopullista aloittamista, jotta saisin päivästä irti muutakin kuin puolikuolleena sohvalla makaamista.

Ärrrrrh.

Joku on ilmoittanut nettiin äitini puhelinnumerolla moottorikelkan myyntiin. Nyt kun he tulivat meille saunailtaa viettämään, on puhelin soinut jo pitkään ja useita kertoja. Otimme itsekin selvää hieman asiasta, kun yksi ostaja-ehdokas vinkkasi missä tuo ilmoitus on.

Myyjän nimi on meille uppo-outo, ja haimme numerotiedustelusta kaikki tämän nimiset henkilöt ilmoitetulta paikkakunnalta. Kenenkään numero ei vastaa edes lähellekään äidin numeroa, tyyliin puhelinnumeroissa on alku (siis se osa mikä ennen kertoi minkä operaattorin liittymä on) ja ehkä yksi tai kaksi numeroa samaa, eri paikoilla nekin. Numero on ollut äidillä myös melko kauan, joten tuskinpa tämä joku olisi vahingossa laittanut entistä numeroakaan. Soitimme näille ja yksi numero jättää vastaamatta, muutkaan eivät ole myymässä. Tutkimme ilmoitusta lisää, ja siinä näkyykin olevan kaksi paikkakuntaa, mikä lisää epäilyksiä. Yksi ostajaehdokas myös sanoi epäilleelleensä hinnankin perusteella huijariksi.

No, eihän tässä periaatteessa mitään, eipä tuo huijarimyyjä tästä mitään hyödy kun puhelut ohjautuvat meille. Vahinkokin tuo voisi olla, mikäli joku myyjän niminen todella omistaisi liki samanmoisen puhelinnumeron. Ainoa mikä jotenkin nostaa hiuskarvat pystyyn, on pari ihmistä menneisyydestä. Ihmeellisen hiljaisia viime vuodet ovatkin olleet, joten pikkuisen pelko hiipii takalistoon, että entäs jos tästä alkaakin taas jokin häirintäkierre tai enemmänkin. Mitään periaatteellista syytä ei ole epäillä ketään yksittäistä, mutta siltikin. Entäs jos.

Ja minä höperö kun olin tosiaan jo siirtämässä miekan pois sängyn alta, aattelin että aikuisen ihmisen on pikkuisen höperöä nukkua "ase" vuoteensa alla :roll:

Ärsyttää LotRO:n valmisteluun kuluva aika. Ensin se ladataan, sitten installoidaan, ja kun luulee että pääsee testaamaan, niin sitten alkaakin päivitys, joka kestää ja kestää ja kestää...