Matikkapääni vuotaa kuin seula. Minua on pitkään vaivannut olo, että minulle ei tule maisterintutkintoon vaadittavaa määrää pisteitä, 120kpl, joten olen hamstrannut kursseja paniikin vallassa. Tänään sitten laskeskelin uudestaan ja kunnolla, ja kävi ilmi, että olin suorittamassa maisterintutkintooni yli 230 pistettä. Miten tämmöinen on edes mahdollista, kysytte varmaan? No siksi, että en ollut laskenut gradun pisteitä (40) ja sitä, että totta tosiaan opiskelen siellä Norjassa (35). Kolmas päin puuta johdattanut seikka oli se, että maisterivaiheessa ei tarvita enää kahta sivuainetta, josta toisesta olisi tullut vielä se 30 lisää.
Miksi tämmöinen ihmeellisyys on siis syntynyt? Etäopiskelu, kukaan ei ole ollut katsomassa perään tai tarkistamassa laskujani. Onneksi olen valmistumassa yhtälöllä kandi + maisteri nyt kuudessa vuodessa, ja maisterin 150-160 pisteen voimin. Tuota ylimääräistä 30-pistettä ei oikein voi enää poistaa, koska tämän kevään opintotukeni riippuu niistä. Pisteiden puolesta voisin lopettaa kevään urakan tähän ja siirtyä suoraan Norjaan, mutta rahan puolesta en.
Onneksi tietysti näin päin, mutta nyrjäyttää, että tämmöisiä kummallisuuksia on edes päässyt syntymään ilman kenenkään ihmetellessä, että hetkinen eikös tuo vaikuta aika paljolta.. Koko ajan on ollut semmoinen olo, että jossain mättää, kun olen opiskellut enemmän kuin kaverini ja olen silti vuoden myöhemmin menossa graduseminaariin. No, syy selvisi.