Kointähti
Koala on steroids
CMX:stä innostuin joskus 90-luvun puolivälin jälkeen, ja levyistä omistan kaikki Veljeskunnasta Aioniin. Sittemmin musiikin kuuntelu on jäänyt vähemmälle, enkä ole päivittänyt levyhyllyäni kuin satunnaisesti.
Yrjänän tekstit olivat sen verran väkevää kamaa, että aloin digata bändistä, vaikkei se muuten ollutkaan senhetkisen musiikkimakuni tyyliä - tuolloin kuuntelin enimmäkseen skandinaavista black ja death metallia. Sittemmin opin nauttimaan myös muusta kuin örinähevistä, ja CMX:stä tuli entistä läheisempi. Valitettavasti ikääntyminen on saanut minut kovin flegmaattiseksi musiikin suhteen. En jaksa seurata, mitä musiikkirintamalla tapahtuu, ja kuuntelen musiikkia harvemmin. Silloinkin pistän yleensä pyörimään vaan jonkun vanhoista kiekoistani.
Yrjänän tekstit olivat sen verran väkevää kamaa, että aloin digata bändistä, vaikkei se muuten ollutkaan senhetkisen musiikkimakuni tyyliä - tuolloin kuuntelin enimmäkseen skandinaavista black ja death metallia. Sittemmin opin nauttimaan myös muusta kuin örinähevistä, ja CMX:stä tuli entistä läheisempi. Valitettavasti ikääntyminen on saanut minut kovin flegmaattiseksi musiikin suhteen. En jaksa seurata, mitä musiikkirintamalla tapahtuu, ja kuuntelen musiikkia harvemmin. Silloinkin pistän yleensä pyörimään vaan jonkun vanhoista kiekoistani.