Elämätapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Terveydenhoitajan aika oli aamulla, painon todettiin nousseen huhtikuusta 2,1 kiloa nykyiseen 86 kiloon. Läskiintyminen tapahtui toukokuun aikana, kesä oli taistelua, jonka voi sanoa päättyneen torjuntavoittoon. Nyt pitäisi sitten jälleen palata hitaaseen laihtumiseen, eikä kunnon kohenemisestakaan haittaa olisi. Seuraava aika olisi joulunalusviikolla, jospa siihen mennessä saisi 1-2 kiloa pois, vaikka tiukkaa tekisikin varmasti.
Kilon sainkin pudotetuksi. Nyt vain hillitysti jouluun ja paastoten pääsiäistä kohti, niin pääsen mättämään mämmiä yhtä ruipelona kuin vuotta aiemmin!
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minäkin olen itseasiassa saanut painon lopulta kääntymään laskusuuntaan. Ei ylittänyt sitä maagista 60 jota olen pelännyt viime kuukausina. Otan aamupainon vessassa käynnin jälkeen ennen aamiaista :p Minulla oli parin viikon vaakatauko (en nyt muutenkaan ravaa päivittäin, mutta muutaman päivän välein tarkastelen suuntaa) ja sen aikana oli suunta lopulta kääntynyt.
Mitään ihan hirmuisen dramaattista en ole tehnyt. Tiputettiin jossain vaiheessa tosiaan toinen lämmin ateria pois päivärytmistä kun meni hermo siihen että tuntui etten muuta teekään kun kokkaan tai siivoan pöytää. Tuo päivällinen on korvattu välipalalla tai jos tuntuu että pärjään hyvin eikä ole nälkä niin sitten olen jättänyt sen väliin kokonaan. Lapset saa välipalan iltapäivän aikana kyllä ja siinä helposti tulee itsekin otettua vähän jotain jos tulee nälkä. Mitään näännytystä tai kärvistelyä en halua alkaa. Siitä ei ole kuin harmia.
Askeltavoitteena on omalla mittarillani (näissä tuntuu olevan aika paljon eroja miten herkästi ottaa) ollut saada vähintään 12 000 joka päivä. Lähestulkoon joka päivä tuon saavutan ilman suuria ponnisteluja. Eilen sain peräti 19 000, mutta nyt tänään on tullut 12 400 (luvut aika rankasti pyöristettyjä). Huonoin päivä viime aikoina on tainnut olla 9000, mutta silloin käytiin uimassa ja kaupungissa syömässä niin tuli pitkä pätkä ilman mittaria ja silti tuli liikuttua ja sitten tuli autossa istumista.
Nuo aamuiset jumpat on kyllä tipahtaneet vaivihkaa pois ja joogaamaankaan en tunnu ehtivän kun yksi ipana ei oikein tahdo päivisin nukkua ja joogatessa tulee päälle makaamaan, mikä vähän haittaa tekemistä :p

Joulutopikissa mainitsinkin ohimennen että olen onnistunut pikkuhiljaa muuttamaan ajatustani lihan syönnistä siihen suuntaan että liha ei ole se ykkösvaihtoehto enää kun mietin ruokia vaan aina jos valitsen siipikarjaa tai punaistalihaa niin teen sen tietoisesti ja ajatuksella. Toki sen lisäksi menee mm leikkelettä, mutta ei kyllä joka päivä. Esim. tänään tein kukkakaalicurrya jossa oli papuja mukana. Maistui muuten Spyrollekin. Tuollaiset nopeat improvisoidut ruuat alkavat olla useammin kasvisruokia kuin liharuokia. Eikä minulla siis ole ollut mitään erityistä tavoitetta kasvissyönnin lisäämisestä tai lihan vähentämisestä vaan enemmänkin sellaista kokeilua että josko vähän kokeilisi ehkä lisätä kasviksia ja katsotaan miltä tuntuu. Se ilo ja tyytyväisyys kun huomaa löytäneensä kivoja ruokia joissa lihaa ei ole ja on oppinut improvisoimaan ihan maukasta lihatonta ruokaa on varmasti isoin syy siihen että kasvispäivät ovat lisääntyneet. Ja meidän kasvisruuat eivät ole mitään terveysruokia. Tänäänkin kaadoin curryyn purkillisen kookosmaitoa. Eikä lautaselle kyllä löytänyt mitään muita kasviksia kuin ne mitä curryssa oli. Mutta jos vertaa aikaan jolloin ruokavalioon kuului melkein vuoronperään kanasuikaleet ja jauheliha ja välillä ehkä jotain kalaa tai kokolihaa, pakastepitsaa ja ranskalaisia niin onhan tämä muutos aika huima. Nyt meillä on ranskalaisia tai pakastepitsaa tms ehkä 1-2 kertaa kahdessaviikossa kun joskus oli helposti kahdesta neljään kertaa viikossa.
 

eowynofmay

Kontulainen
Miten kuntoiluhommat ovat tänä vuonna kontulaisilla menneet? Huomaan itse, että iän kertyminen tekee aina vain hankalammaksi kunnon ylläpitämisen. Vaikka liikun enemmän kuin pariin vuosikymmeneen, niin paino lähtee herkästi nousuun ja saavutettua kuntotasoa on vaikeampi saada pysymään. Lihasvoima tuntuu pelottavasti katoavan jonnekin mustaan aukkoon. Ja kaikenlaista pientä kremppaa tulee sinne tänne pitkin kroppaa.

Mutta periksi ei anneta! Tavoitteena olisi vuoden päästä kiivetä erään maan korkeimmalle vuorelle. Ja ei, kyseessä ei ole Nepal eikä Kiina. Eikä edes mikään alppimaa :grin: Matalammista huipuista on kyse. En uskalla maata edes ääneen sanoa, katsoin kuvia noususta ja loppu on pelottavan jyrkän näköinen... Saas nähdä sit.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Liikuntaan kuuluu aika hiljaista. Pyörän ostin ja sillä olen yrittänyt pyöräilykuntoa vähän kohentaa ja onnistunutkin hiukan.

Sen lisäksi päätin lähteä testailemaan kiisteltyä 5/2 dieettiä. Vaikka pystynkin selvästi vaikuttamaan ruokailutottumuksiin niin enemmän se lopulta on laadullista muutosta (mikä on tietty hyvä), mutta aina kun yritän kohtuullistaa ruokamääriä ja saan homman hyvälle alulle niin tulee jotain. Joku henkinen romahdus mikä johtaa siihen että ei jaksa skarpata tai kuukautiset jotka saavat aikaan mässäilyä. Kun viikossa on ne kaksi päivää kun ruokailua rajoitetaan pystyn keskittymään niihin enkä lipsu niin herkästi. Tuon dieetin ajatus on siis se että 5 päivänä viikossa syödään kuten tavallisesti ja kahtena päivänä jotka eivät saa olla peräkkäiset tiputetaan kalorimäärää. Alunperin naiset saivat syödä 500 kaloria, mutta myöhemmin määrää nostettiin peräti 800 kaloriin. No minä en jaksa laskeskella turhan tarkkaan. Pidän päivän sellaisena että pyrin syömään puolet tai vähemmän siitä mitä tavallisesti enkä herkuttele. Vaihdan mehu- tai maitolasilliset veteen ja teehen ja esim. perunaa korvaan vihanneksilla. Minulle ei myöskään onneksi käy niin että paaston jälkeen ahmisin seuraavana päivänä. Pikemminkin päinvastoin. Yksi paastopäivä on jäänyt välistä kun kesäloma sotki asioita ja totesin olevan fiksumpaa nyt vaan jättää se välistä ja jatkaa sitten normaalilla rytmillä. Tuo on myös minusta tässä hienoa että se joustaa. Paastopäiviä voi siirrellä sen mukaan mikä milloinkin parhaiten sopii. Tällä hetkellä "viralliset" paastopäiväni ovat tiistai ja perjantai. Ensi viikolla kuitenkin alkaa taas työt ja varmaan yritän saada paastot sopimaan mahdollisimman hyvin työrytmiin. Oikeastaan aika näyttää mikä on parasta.
Kolme viikkoa tätä on tänä iltana takana. Olen huomannut että enää nälkä ei aiheuta niin paljon äkäisyyttä vaan kroppa on jotenkin tottunut siihen. Toki paastopäivinä pyrin siihen että silloin otetaan rennosti eikä rehkitä fyysisesti. Mihinkään isoihin urheilusuorituksiin energia ei riittäisi, mutta enää ei tunnu että nälkä sumentaan ajatukset ja vie kaiken keskittymiskyvyn.
Jos fyysistä olemusta katsotaan niin paastopäivän iltana ja seuraavana päivänä vatsan turvotus on vähentynyt ihan huomattavasti. Kiloissa laskettuna 1,5-2 on kadonnut.
Sen miten tämän dieetin kanssa käy näyttää vaan aika. Tavoitteeni olisi että tästä tulee jonkunlainen tapa. Ehkä jossain vaiheessa vähennän paastopäiviä yhteen viikossa, mutta tarkoitus ei ole lopettaa. Jos lopetan niin sitten lopetan, mutta tämän ei ole tarkoitus olla mikään pikaratkaisu nousseen painon aiheuttamiin itsetunto-ongelmiin vaan tapa jolla pystyisin pitämään painon hallinnassa myös pidemmällä aikavälillä. Tapa jota ei romuta kuukautiset tai mielialan vaihtelut.
 

eowynofmay

Kontulainen
Nyt pitää kovasti tsempata siinä armollisuudessa itselleen. Kevät on ollut sellainen, että stressipisteet ovat olleet tapissa, nukkuminen heikkoa ja sitä myötä myös jaksaminen. Kaikenlaiset rankemmat kuntoilutavoitteet pitää laittaa jäähylle.

Olo oli niin huono, että hakeuduin päivystykseen. Poistuin sieltä apteekin kautta mukanani muovikassillinen sydän-, verenpaine- ja kolestrolilääkkeitä. Jatkotutkimuksia seuraa.

Sinänsä ketuttaa ihan tosi paljon, koska elintapojen muutosten kautta on vaikea tilannetta huomattavasti petrata. Olen jo vuosia tiedostanut perimän kautta tulleen riskin, mutta uskonut välttäväni sen juurikin hyvillä elintavoilla.

Muutos tapahtui muutamassa kuukaudessa ja vieläkin on epäuskoinen olo. Tällä hetkellä kuntoilu on rauhallista kävelyä ja silloinkin pitää välillä puhallella. Muistelen kaiholla alkuvuotta, kun kävelin reippaalla vauhdilla oman kunnon kestämisestä nauttien.

Elättelen vielä toiveita siitä, että tämä olisi vain joku tilapäinen häiriö, mutta se selvinnee lähikuukausien aikana.

Kävely Mordoriin haaste tuli hyvään aikaan, rauhallisesti köpötellen sinne edetään. Matka on tärkein, ei vauhti tai perillemeno. Rivendell ja Lothlorien olisi kyllä kiva nähdä :D
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Koleran aikana olen saanut kehiteltyä itselleni edes jonkinmoista kävelyrutiinia. Tänä aamuna kiersin maastoltaan aika miellyttävän ehkä noin 4,5 kilometrin lenkin 50 minuuttiin, tätä jos alkaisi käyttää peruslenkkinä. Länsipäästä sitä voisi pidentää kaupungin suuntaan, josta kulkee hyvin busseja, eli voisin joskus kävellä niin pitkään kun jaksan ja palata bussilla takaisin.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Kahden kuukauden lomautus on saanut aikaan perin kummallisia ja ennen kaikkea nopeita muutoksia elämäntavoissani. Ensinnäkin nousen joka aamu viimeistään klo 5.30 vaikkei tarvitsisi. Liikun paljon (siis PALJON) normaalia enemmän. En osta mitään mitä en välttämättä tarvitse (koska ei ole rahaa :D). Harrastan asioita jotka eivät maksa mitään tai joihin mulla on jo välineet. Lisäksi painoni on pudonnut melkein 5 kg, mikä johtunee pitkälti siitä että liikun enemmän ja teen kaiken ruoan itse. Olen siivonnut kämppää ja myynyt pois paljon sellaista mille ei tunnu olevan mitään tarvetta, ja jokaisen turhan esineen poistuminen tuntuu mukavalta. Luopuminen on helpompaa kuin luulisi.

Jotenkin tuntuu, että päässäni on moni asia nimenomaan kulutukseen liittyen naksahtanut uuteen asentoon. Kun palaan töihin kesäkuun alussa, niin toivon että nämä muutokset seuraavat ainakin osittain mukanani. En toki halua ihan näin pihisti elää loppuikääni, eikä askeesi ole tavoitteena. Kassan korvausten odotteleminen käy toki hermoille kun olisi laskuja maksettavana, mutta muuten tämä koronalomautus on mahdollisesti sitten kuitenkin antanut enemmän kuin ottanut.
 

Fairy tale

Lapinorava
Aloitin tämän vuoden alussa melko radikaalin 3kk kestävän ruokavalion ja tavoitteena painon pudotus. Lähdin taas sillä ajatuksella, että siitä jäisi myös samalla jotain pysyvämpää tavalliseen arkeen. Yksi työpaikan lounaspaikka onneksi mahdollistaa sen, että lautaselle voi koota syötävää oman mielensä mukaan. Tämä korona ja kotiin jääminen vain pelkästään auttavat minua terveellisesti syömistä (voin keskittyä lounastauolla vain omaan syömiseen eikä tarvitse ajatella muita kuten vaikkapa etäkoululaisia).

Huhtikuussa pidin välikuukauden ja söin kaikkea mahdollista, mutta en liikaa, sen verran laskin kaloreita. Nyt touko-kesäkuussa jatkan 5/2 periaatteella eli arkena selkeä kalorivaje, viikonloppuna täydet ja viikonloppuun kaikki herkut. Olen vuoden alusta alkaen saanut 10 kiloa jo pois ja toinen mokoma pitäisi jossain vaiheessa vielä saada pois, mutta otan sille sitten oman spurtin vaikka ensivuoden alusta. Tässä välissä pitäisi oppia syömään normaalinkokoisia annoksia, eikä syödä kuin mikäkin hobitti - eli koko ajan ihan kaikkea mitä vain mieli tekee. Sillä minullakin alkaa olla sitä ikää sen verran, että energian tarve vähenee ja jenkkakahvat eivät halua minua jättää.

Liikkuminen sen sijaan saisi olla säännöllisempää ja innostavampaa. Korona ei ole auttanut asiaa, sillä nyt siirryn suoraan aamupalapöydästä työhuoneeseen, kun normaalisti lähtisin pyörällä töihin. Nyt ne pyöräilykilometrit pitäisi jaksaa töiden jälkeen ja toisinaan ei vain jaksa. Istun myös ihan liikaa. Päätin jo että ostan itselleni aktiivisuusrannekkeen synttärilahjaksi tuossa ensikuun aikana.
Kävin viimeviikolla fyssarilla kipuilevien varpaideni takia. Fyssarin silmä tunnisti kävelytyylistäni jo tiettyjä ongelmia, joten nyt pitäisi venytellä ja jumpata varpaita ahkerasti. Nuo varpaat kun eivät siedä kuin reilun 2km reipasta kävelyä, jonka jälkeen alkaa kipu. Liiku siinä sitten. Olen sitten kävellyt hidastaen, jolloin kipukin on hellittänyt, mutta kun kovaakin on kiva kävellä.

Olen kuunnellut että monilla nämä korona-ajan syömiset ja liikkumiset menevät tosiaan ihan toisinpäin. Eli toisilla on enemmän aikaa liikkua ja toisilla taas syömisten kanssa on vähän niin ja näin - syödään mitä sattuu ja milloin sattuu.
 

Lindëalda

Hobiittinen
Tänä keväänä on ollut aikaa miettiä, mitä suuhunsa pistää. Olen kunnostautunut kotiruoan laittamisessa, ja hobittimiehenkin mielestä murkinat maistuvat hyviltä.
Jo jonkin aikaa tavoitteenani on ollut kiinteämmän vartalon saaminen. Veikkaan, että jos luopuisin herkuista, laihtuisin varmasti jo sen takia pari-kolme kiloa. Koska olen pienikokoinen ja selässä ja lantionseudulla on ongelmia, kilojen tippuminen tekisi varmasti hyvää. Ongelmani on, etten uskalla syödä tarpeeksi. Saan viikossa paljon hengästyttävää liikuntaa, koska olen luonteeltani pyrähtelevä kirmaaja. Keho siis varmasti kuluttaa jo kiitettävästi energiaa, mutta ei varmasti oikeista paikoista, kun en muista syödä säännöllisesti. Hyvä esimerkki eilisaamusta: laitoin pakastimen sulamaan, ja tajusin etten syönyt ennen sitä. Puolentoista tunnin kuluttua söin, kun sain jääkaapin ja pakastimen päälle ja uskalsin availla ovia. Heräsin siis kahdeksalta, söin yhdeltätoista. Sen jälkeen liikuin, riehuin ja kirmailin koko päivän, ennen kuin kahdeksalta illalla tajusin, että olen syönyt vain kerran. Muistin kyllä juoda vettä - toinen asia, mikä minulta meinaa usein unohtua, ja johtaa siihen että päässä vippaa.

Nyt ajattelin sitä, että pitäisikö vain olla brutaali ja laittaa herätyskello soimaan kolmen tunnin välein. Jos jokaiselle aterialle koostaisi suunnilleen proteiinit, hiilarit ja rasvat niin, että lopullinen kalorimäärä olisi 300kcal/ateria, niin saisi 1500 kcal/ päivä, verensokeri ei tippuisi, ei tekisi mieli herkkuja, aineenvaihdunta toimisi, ja kroppa ei menisi säästöliekille.

Odotan myös, että unisportin treenit alkavat kesäkuun alussa. Varausmahdollisuuksia tunneille lupailtiin jo maanantaille, mutta ei siellä mikään toiminut. Olisi ihanaa päästä jatkamaan tanssia ja kehonhuoltoa ulkona.
Toivon että koulun alkuun mennessä olisin vähän sirompi ja enemmän tiimalasi, vaikka strategiset mittani 95-70-104 ovatkin jo aika tiimalasi. Mutta luulen, että trampoliinilla pomppiminen ja tiukka ruoan aikataulutus auttaisivat siihen. Sitä paitsi, koska ruoan syöminen, tai pikemminkin sen muistaminen ovat aiheuttaneet minulle hankaluuksia jo monta vuotta, niin siitä voisi tulla kesän mittaisella harjoittelulla jopa rutiini. Kaikenkaikkiaan olisi ihanaa, jos jaksaisi paremmin ja lihakset tukisivat kroonisesti lukkiutuvaa lantionseutua.
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Itse olen taas saanut viisi kiloa lisää takaisin syömällä kaiken minkä näen varmaan puolen vuoden ajan, ihanaa kun en enää ole niin tikku! Eikä meinaa pyörtyä koko ajan! Kroppa jopa osaa kertoa nälästä nykyään muutenkin kun menemällä pökerryksiin! Ongelmani oli siis se että en masennuspäissäni jaksanut tehdä ruokaa ja lääkkeet kadottivat aluksi näläntunteen. Tarkoitus on siis lekurin mukaan saada vielä toiset 5 kiloa niin olisin turvallisessa normipainossa ja kroppa toimisi oikein ja hienosti. Olen muutenkin pienikokoinen kaikin puolin joten - 10kg vajaus alkoi olla hälyttävää, siksi vikisin yths:lle ja sain sieltä kehoituksen syödä runsaasti pitsaa ja muita täyttäviä ruokia.
Olen huomannut sen että jaksan tehdä asioita ihan eri tavalla ja aivot eivät ole koko ajan sumuiset, jolloin yliopiston jututkin onnistuvat vähemmällä vaivalla :) Lisäksi alan olla vähän naisellisemman näköinen joten vaatteetkin näyttävät kivoilta päällä, eivätkä vain roiku päällä kuin mistäkin henkarista.
 
Ylös