Hammaslääkäripelko

Eihän hammaslääkärissä käynti ole mitään kivaa - tiedän jännittäväni sitä niin paljon, että joudun esim. aina tietoisesti rentouttamaan hartiani (jotka ovat siis kohonneet suurinpiirtein korviin asti) siinä tuolissa maatessani. Minulla on ollut suht paljon reikiä, koska yhdessä vaiheessa en pitänyt hampaistani hirveän hyvää huolta ja alkavia reikiä pääsi syntymään.

Poraaminen tuntuu inhottavalta ja vihloo tosi karmeasti, mutta olen päätynyt nykyisellä hammaslääkärilläni olemaan ottamasta puudutusta, sillä se ei yleensä kerkiä edes ruveta kunnolla vaikuttamaan minulla ennen ajan loppumista . Sama on kyllä muidenkin puudutusaineiden osalla - minulta on esim. poistettu joitakin luomia ja silloinkin puutumisen alussa kesti jonkin aikaa. Osaankin nykyään sanoa lääkärille, että puudutuksen vaikutuksen alkaminen kestää minulla pidempään kuin yleensä, jos joskus pyydän sitä. Puudutuspiikki sattuu joka tapauksessa jonkin verran siinä vaiheessa kun se laitetaan ikeneen.

Viisaudenhampaiden poistosta kuulee yleensä vain niitä kauhutarinoista, mutta minulla ainakin se oli suht helppo operaatio. Ne poistettiin minulta kahdessa erässä, ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta puolelta. Sitä ennen ne eivät olleet vaivanneet minua pätkääkään. Ylähampaat olivat pelkkiä nysiä, joten lähtivät pois todella helposti. Alemmissa hampaissa jouduttiin niitä kiskomaan jonkin aikaa (se päässä kaikuva rutina kuulostaa muuten aika karmealta), mutta eivät nekään olleet mitään erityisen ongelmallisia tapauksia.

Ainoa haitta minkä voin mainita on että toisen poiston yhteydessä hampaan juuret olivat ilmeiseti tönäisseet tai painaneet jonkin verran leukaan tulevaa hermoa, joten toinen puoli leuastani tuntui 'hassulta' ja osittain puutuneelta joitakin viikkoja, mutta palautui kuitenkin lopulta normaaliin olotilaan.

Hui!

Hammaslääkäri, hui!
En pidä ollenkaan sinne menosta ja se on minusta aika kammottavaa,
sillä olen vältellyt hammaslääkäriin menoa,
kerran jopa keksin puolittaisia tekosyitä.
Parhain on että olin työssä oppimassa ja seuraavasta lukujärjestyksestä ei ollut tietoakaan, joten minun olisi pitänyt itse varata aika, mutta jotenkin se lappu joutui roskikseen!
Mutta pelkään muutenkin mennä sairaalaan,
todella ikäviä muistoja! ops:

Minathan sanoi:

Itselläni oli pienempänä aika paha hammaslääkäripelko. Aina oli ihan vatsa sekaisin, kun siellä odotushuoneessa istui ja odotti kuolemantuomiotaan. Se kivun pelkohan juuri tähän jännitykseen ja pelkoon johtikin, kyllähän se poraaminen ja repiminen aina sattuu... Lisäksi hammaslääkärissä haisee ihan steriililtä ja sekin herättää mielessä negatiivisia tunteita...

Click to expand...

Sama juttu pienempänä (ja tyhmempänä) mutta nykyään se rajoittuu pelkään hermostuneisuuteen ja olan yli kurkkimiseen joka alkaa vasta kun astun hammaslääkärin ovista sisään. Tosiaan , siellä haisee steriililtä ja se tuo oman tunnelmansa joka ei nyt ole niin hirvittävän positiivinen.Vain kahdesti minua on porattu ja vain toisella kerralla vihlaisi eikä sekään tuntunut paljoa.Juttuja hammaslääreistä monesti suurennellaan mutta on myös tapauksia jolloin lääkäri ei ollenkaan ajattele että siinä "leikkauspöydällähän" on ihminen jota hän sorkkii. Minulla on kokemusta hiukan näistä ei niin miellyttävistä hammaslääkäreistä.
Mutta koskaan en ole jäänyt käymättä ( "I'm so brave...")koska siellä käyminen ehkäisee vain suurempien vahinkojen syntymistä jos niitä pienempiä tietenkään on.

Itse pelkään hammaslääkäriä yli kaiken! ops: Olen koko ala-asteen ja vuosi sitten alkaneen yläasteen ajan yrittänyt vältellä sitä... Olen myös kymmeniä kertoja "lintsannut" sieltä niin, että lopulta hammaslääkäristä lähetettiin kirje kotiin. Onneksi äitini pelkää hammaslääkäriä (jos suinkin mahdollista) enemmän kuin minä! Joten hän ymmärtää täysin tunteeni ja pelkoni... Hänelle itselleen kun joudutaan aina hampilääkärissä antamaan esilääkitys, jotta hän suostuu edes avaamaan suunsa! :mrgreen:
Pelkäsin hammaslääkäriä jo pienenä ja minulle jouduttiinkin aina antamaan ilokaasua, jotta minut saatiin rauhalliseksi... Oikeastaan ilokaasun antaminen johtui varmaankin siitä, kun kerran vielä hiukan pienempänä minulla oli meispuolinen hammaslääkäri. Hän sitten yritti jaaritella ja vitsailla jotta olisin avannut suuni... Kun en sitten sitä suostunut avaamaan hän meni seisomaan tuolin päähän(jolla makasin) ja katsoi minua jotenkin toruvasti. Luulin hänen tekevän minulle jotain pahaa, niin ajattelinpa potkaista häntä niin lujaa kun vain pystyisin. Ja jalkani osui kuin osuikin juuri hänen hmm... jalkoväliinsä. :roll: Sen jälkeen minulla ei ole tuota mies-hammaslääkäriä ollut! Miksiköhän? :wink: 8)

Minä olen aina pelännyt hammaslääkäriä. Pienempänä pelkäsin vielä enemmän. Muistan kun itkin ja huusin kurkku suorana ja hammaslääkäri yritti saada rauhoittumaan.

Ala-asteen viimeisinä vuosina minulle tehtiin sellainen operaatio, jossa estettiin toista kulmahammastani katkaisemasta pysyvän hampaan juuren. Ne teki viillon tuonne ikeneen ja laittoi sellaisen "vetohärvelin", joka sitten ohjasi sen ajan myötä oikealle paikalleen. Myöhemmin yläasteella sitten sain raudat. On minulta joskus poistettu myös kulmahampaat, siis silloin kun ne vielä maitohampaita olivat.

Olin juuri viitisen vuotta käymättä hammaslääkärissä ja jännitti hieman mennä sinne. Kävi sitten ilmi, että oli kaksi reikää. Ne sitten paikattiin ja nyt ei tarvitse pariin vuoteen käydä. Hammaslääkäri on ihan ok. Ainakin niin kauan kunnes ei tarvitse mennä viisaudenhampaiden takia. Onneksi niitä ei näy. Helpottikin kun olin hammaslääkärissä ja setä sitten sanoi, että ei näy viisureita. Huoh.

On pakko ottaa kantaa, vaikka aihe on ikivanha! Olen itse opiskelemassa hammashoidonammattilaiseksi (en tosin hammaslääkäriksi, vaan suuhygienistiksi) ja kuin luin noita teidän juttujanne, tuli mieleeni ensimmäinen kerta kun pääsin katsomaan toisen ihmisen suuhun. Siis pakko kertoa, että siinä tuntee olevansa aika paljon toisen ihmisen "yläpuolella" kun hän ei voi puhua, eikä edes kertoa kuinka sattuu tms. Sen ensimmäisen kerran jälkeen todellakin mietin, onko minusta koko hommaan, mutta olo helpottuu kun oppii mitä tehdä ja kuinka olla satuttamatta toista. tai ainakin satuttaa niin vähän kuin se on mahdollista, koska vaikkapa hammaskivenpoisto sattuu aina ja sille ei voi mitään. Pelolle ei sinänsä voi mitään, mutta lohdutuksena voin sanoa, että koulutus on hyvää ja ihminen, joka suuhunne katsoo, todellakin tietää mitä tekee.

Itse en ole koskaan pelännyt hammaslääkäriä, vaikka olen käynyt läpi aika kivuliatakin toimenpiteitä rautojen yms vuoksi. Tosin minulla on muutenkin jotenkin luonnottoman korkea kipukynnys.

Mutta oli mielenkiintoista lukea ihmisten kokemuksista, varsinkin kun saatoin lukea niitä "lasin toiselta puolelta"! Ja jos saa laajentaa topiikkia, niin kertokaa mitä mieltä te olette muutenkin suuhygieniasta? Onko se tärkeää? Ja kiinnitättekö huomiota muiden ihmisten hampaisiin hänen hymyillessään tms? Mielenkiinnolla kuulisin mielipiteitä!!!

Minua ei ole koskaan porattu, eikä hampaitani ole revitty, enkä antaisikaan! :evil:

Pelkäsin hammaslääkäriä ala-asteella, mutta kerran niinkin paljon, että en yksinkertaisesti uskaltanut mennä minulle tarkoitettuun toiseen aikaan jonka olin siis saanut tarkastuksella Eipä siitä mitään sitten tullut.

En ole enää pelännyt hammaslääkäriä, vaikka hammaskiven otto ei niin kivaa olekaan.Ihan kun hammas kaivettaisiin irti Mutta ei se onneksi satu.Toivon etten saa elämässäni koskaan reikiä

Kauhukertomuksia näyttää piisaavan! Jospa minä sitten kertoisin, miten äärettömän iloinen olen siitä, että olen saanut hampaani suoriksi, "juuttuneet" maitokulmurit poistettua ja nyt ihan pari kuukautta sitten viisurit veks. Kaikissa on kyllä ollut ammattilainen asialla! Niin minimaalisella kivulla olen selvinnyt, vaikka olen suunnilleen seitsemänvuotiaasta käynyt n. kuuden viikon välein hammaslääkärissä. Viisaudenhampaiden poisto oli positiivinen yllätys: pientä kipua kyllä tuntui alahampaissa, mutta ylähampaiden poistoa en kumpaakaan edes huomannut! Siinä makasin kuin pöljä, kun suukirurgitäti sanoi, että nyt olisi valmista, ja kysyin, että ettekös te otakkaan sitä ylempää. Koko hoito kahdella käyntikerralla ja kumpainenkin puudutuksineen puoli tuntia! Hyvä neuvo kaikille viisureita poistaville: hankkioutukaa kirurgille. Kirurgilla on paremmat välineet ja uskomaton rutiini.

Tämä tulkoon tiettäväksi kaikkien noiden kauhutarinoiden rinnalla.

mellon sanoi:

Ja jos saa laajentaa topiikkia, niin kertokaa mitä mieltä te olette muutenkin suuhygieniasta? Onko se tärkeää? Ja kiinnitättekö huomiota muiden ihmisten hampaisiin hänen hymyillessään tms?

Click to expand...

Minulle syyhygienia on erittäin tärkeää. Pesen hampaat vähintään kaksi kertaa päivässä ja esim. nukkuminen likaisilla hampailla on aivan mahdoton ajatus.
Olen onnekseni saanut paksun hammaskiilteen, eikä minulla ole ollut reikiä kuin kolme koko ikäni aikana.
Kiinnitän ihmisessä melkeinpä ensimmäisenä huomion hampaisiin. En tiedä mistä se johtuu, mutta näin olen havainnut tekeväni.

Pelkään hammaslääkäriä ihan ylipaljon. Olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä 5 vuotta sitten, ja menen sinne vasta kun pakotetaan tai raahataan. Minuun sattuu jo pelkästään se muovinen imuputki, ja jonkun toisen sormet omassa suussa on ällöttävää. Ne aurinkolasit on aina liian pienet, valo häikäisee, kaikki maistuu ja haisee pahalle ja tuoli on epämukava ja hammaslääkärit ei koskaan hymyile. Pelkään ja inhoan.

Pelkään hammaslääkäriä. Nytkin minulla on edessä vielä vähintään kolme hammaslääkärikäyntiä pienen ajan sisällä. Ensi tiistaina porataan reikä, myöhemmin erillisillä ajoilla jatketaan kahden muun syvän reiän hoitamista. Eijeij, kyseessä ei ole juurihoito; ainakaan vielä. Menin pitkän ahdistuneisuuden jälkeen (=pelko siitä, että on reikiä) tarkistamaan ja sieltä löytyi kolme reikää. Tähän mennessä kaksi niistä on ollut niin syviä, että niihin on pistetty ns. lääkepaikat, jotka vahvasti emäksisiä ja parantaa hammasta. Kohta selviää, onko nämä toimineet; jos ei, edessä on juurihoito. Pystyykö juurihoidosta aiheutuvaa kipua poistamaan puudutusaineilla?

Minua ahdistaa ja on suorastaan paha olo kun ajattelen tulevia hammaslääkärikäyntejä. Toivon vain, että ne olisivat ohi jo ja kaikki olisivat kunnossa.

Ruokailutapani ovat tiukentuneet huomattavasti entisestä, ettei vain tulisi reikiä; korkeintaan viisi kertaa syön päivässä (mehun juominen on yksi pois tuosta), jokaisen syönnin jälkeen xylitolia ja kahdesti aamuin ja illoin pesen hampaat ja harjaan ikenet verille. Tässä on painokin jo tippunut, mutta sillä nyt ei ole mitään väliä, kunhan hampaat pysyy kunnossa.
Pelottaa niin vietävästi.

Olisi hirveän kivaa saada jotain apua tähän hammaslääkäripelkoon. Huoh.

Ne tädit joiden luokse nyt menen, on kyllä kivoja tapauksia. Ne huomaa kuinka hermostunut olen ja kyselee kokoajan "Sattuuko? Jos sattuu, niin me tehdään asialle jotain. Ei täällä ole yhtään tarkoitus mitään ylimääräistä turhaa kipua tuottaa." Ne lässyttävätkin minulle, jotta rauhoittuisin. Se on kieltämättä ihan hyvä asia, vaikka se lässytys onkin hieman.. öh, lapsellista. Niiden tätien ansiosta nyt ei pelota niiiin paljoa kuin yleinsä.

Muuten, kun tulin sieltä sen tarkastuksen jälkeen ja ne olivat pistäneet ensimmäisen lääkepaikan, koko matkan hammaslääkäristä kotiin itkin. Pelkästään hermostuksesta ja jännityksestä, joka purkautui. Ja siitä, että saan käydä siellä vielä monta kertaa.

Kauheeta. Nuo teidän viisaudenhampan repimis kertomukset sai minun ihoni ihan kananlihalle. Enpä koskaan haluaisi joutua kyseiseen toiminpiteeseen.

En nyt oikeastaan kauheasti hammaslääkäriä pelkää. Tietysti rupeaa minuakin hermostuttamaan, kun kävelee siitä hammaslääkärin ovesta sisään. Minulla on alahampaiden sisäpinnassa rautalanka, jota joudun pitämään vielä 2,5 vuotta. Saan sen pois vasta kirjotusten aikaan 3. luokan keväällä! Sitä ennen on keväisin tarkastukset.
Mulle on nyt viimeiset 3 vuotta sanottu, että voi, kun on hyvät hampaat, joten poraamisia tms. ei ole tarvittu.

Pesen hampaat aina iltaisin. Tiedän, kyllä ne aamuisinkin pitäisi pestä, mutta ei energia/aika tunnu riittävän, eikä aikaisemminkaan sitä varten jaksa nousta. Ihmisen hymyillessä pakostikkin kiinnitän huomioni henkilön hampaisiin. Ovatko ne valkoiset, keltaiset tai muuten likaiset ym. Hyvät hampaat on iso plussa. Sinne hammaslääkäriin on vaan aivan pakko mennä, että välttää suuremmat vaivat.

Kun pienenä saavuin hammaslääkäriin koko paikka oli kauhusta kanekea heti kuin pieni ja pahansisuinen tyttönen astui ovesta sisään. Ensinnäkin tyttö väitteli puoli tuntia siitä, että hänellä ei todellakaan ole mitään reikiä ja sen jälkeen tarvittiin peräti viisi lääkäriä pitämään hullua lasta paikoillaan. Ja silloinkin se oli vaikeaa.
Sen jälkeen pelkäsin ala-asteen loppuun saakka, mutta yhtäkkiä taisin kokea jonkinlaisen valaistuksen ja tajusin, että siinä ei todellakaan ole mitään pelättävää.
Mielestäni rullaportaissakin on pelottavampaa.
(Juu, pahin pelkoni. Oikeasti.)

Jännä että näin monet pelkäävät hammaslääkäriä. Itse olen käynyt hammaslääkärissä 4-vuotiaasta asti. Alussa hampaitani hiottiin, sitten sain ekat raudat, ensimmäiset hampaat minulta poistettiin 9-vuotiaana ja sitten sainkin lisää ja lisää rautoja suuhuni. Sellanen tosi mukava yörautasysteemi on minullakin ollut. Mutta olen tyytyväinen, että olen kaiken tuon kestänyt. Nyt minulla on kauniit ja suorat hampaat. Kyllä se on ollut tuon arvoista.

En ole koskaan pelänny mennä hammaslääkäriin, lähinnä minä vain jännitän (mutta se nyt ei ole mikään ihme kun minä jännitän aina ja kaikkea). Hammaslääkäri on epämukava paikka. En minä ole koskaan tykännyt sinne mennä, mutta ei se nyt niin kamalaa minulle ole. Meidän hammashoitolassa suurin osa hammaslääkäreistä on onneksi mukavia. Ei mitään lässytystä tai sellaista. Minulta on nyt poistettu kaksi viisaudenhammasta (toinen niistä viime tiistaina), ja kummallakaan kerralla ei ole sattunut ollenkaan (minulla oli tarumoja niistä ensimmäisistä hampaanpoistoista, silloin se hammaslääkärisetä ei ollut yhtään kiva). Se hammaslääkäri, joka nyt on hampaani poistanut, on tosi mukava. Se kertoo koko ajan mitä tekee ym. Viime kerralla en ymmärtänyt että hammas oli jo irti. Poistossa kesti ehkä minuutti, ei välttämättä sitäkään. Tosin kipu tulee sitten kun puudustus lakkaa. Mutta siitä selviää buranalla. Hui, tajuisin juuri, että minulta on poistettu yhteensä 6 hammasta.

Ja kyllä minusta juurihoitoon saa puudutuksen, pakkohan siihen on saada. Minullakin saattaa olla yhden hampaan kohdalla juurihoito edessä, ja täytyy sanoa, että se vähän hirvittää.

Miten joku voi mennä aamulla töihin/kouluun pesemättä hampaita??

Lunatic sanoi:

Miten joku voi mennä aamulla töihin/kouluun pesemättä hampaita??

Click to expand...

Tosiaan, aamulla hengitys haisee kamalalta ja suussa on hirveä maku... Tosin en aina kerkeä pestä hampaitani ja silloin on pakko saada purkkaa.

Purkasta tulikin mieleen... Onko täällä muita, joiden on pakko saada purkkaa aina kun on syönyt jotain (riippuvuus purukumista toisin sanoen)? Itselläni on ainakin älytön himo siihen, tulee ihan outo olo, jos ei ruuan jälkeen saa purkkaa! Purukumiriippuvuus on onneksi hampaille hyväksi...

Minathan sanoi:

Lunatic sanoi:

Miten joku voi mennä aamulla töihin/kouluun pesemättä hampaita??

Click to expand...

Tosiaan, aamulla hengitys haisee kamalalta ja suussa on hirveä maku... Tosin en aina kerkeä pestä hampaitani ja silloin on pakko saada purkkaa.

Purkasta tulikin mieleen... Onko täällä muita, joiden on pakko saada purkkaa aina kun on syönyt jotain (riippuvuus purukumista toisin sanoen)? Itselläni on ainakin älytön himo siihen, tulee ihan outo olo, jos ei ruuan jälkeen saa purkkaa! Purukumiriippuvuus on onneksi hampaille hyväksi...

Click to expand...

Minäpä minä.
Olen suoranainen purkan suurkuluttaja.
Helposti menee pakettikin päivässä.
Ilman purkkaaon niin likainen olo.
Varsinkin ruoan jälkeen jos ei saa purkkaa
tuntuu, että ei voisi suutaan avata.
Kerrankin hyvä riippuvuuden aihe.

Itse en pelkää hammaslääkäriä. Siihen on totuttu kun äitini on hammaslääkäri. Pienenä olin niin reipas kuullemma ja en pelännyt mitään.

Nykyään on vähän eri asia. Hammaslääkärissä on jotenkin ällöttävää kun lääkärit pistävät kätensä toisten suuhun. Joku lääkäri on juuri raapinut päätä sormillaan, kynsien välissä on moskaa.. yöks.. :wink:
Siksi toivonkin että lääkäreillä olisi aina hanskat kädessä.. :roll:

Minä käyn hammaslääkärissä usein, koska minulla on
a) kiinteät raudat sekä ylä- että alahampaissa
b) yöraudat
c) aivan järkyttävän sekainen hammasrivistö

Huu, olen pelottava ilmestys! ^ _ ^
Mutta voin ylpeänä ilmoittaa, ettei minulla ole koskaan ollut yhtä ainuttakaan reikää. Ei yhtään. En siis voi jakaa poraamiskauhukuvianne tms. mitä nyt muutamalta löytyy.
Sitten palataan sekaiseen hampuarmeijaani: Todellakin, minä olen kriisitilanne! Minusta otettiin kuvia edestä ja sivulta [tuntui kuin minua olisi kuvattu rikosrekisteriin] ja sitä ennen vielä inhottavilla pidikkeillä ronkittiin suutani jotta saatiin suu mahdollisimman ammolleen onnistuneita kuvia varten. o.O Yäk.

Julistan ylpeänä, etten pelkää hammaslääkäriä. En ole koskaan pelännytkään. Mutta pikkusiskollani on lievä kammo, kuulin, että hän oli saanut jonkinmoisen paniikkikohtauksen nähtyään (hän välttämättä halusi nähdä ne) hammaslääkäritädin instrumentit. Siitä pitäen ei äiti ole halunnut mennä pikkusiskon kanssa hammaslääkäriin. ^^

On toinenkin hupaisa juttu; olin odottamassa vuoroani tuolissa istuen, kun jostakin hoitohuoneesta kuului kammottava, vertahyytävä karjuna:
Aaaaaaaaaaarrrgghhhhh! Voitte varmaan uskoa, että repesin! Mitä ihmettä ne tädit siellä oikein tekivät?

Sitten tästä hygieniasta. Juu, pesen hampaat aamuin illoin, tosin joskus viikonloppuaamuisin unohtuu. ops:
Purkkaa en rautojeni takia syö, se on kiellettyä. Näyttäisin varmaankin aika järkyttävältä purkkarihmoja raudoissani. ^^

Niin, hammaslääkäri on ihan tuttu juttu meikäläiselle, niin usein minä siellä ravaan ja kaikenmoisia värkkejä on tullut suussa pidettyä. Mutta en minä siitä pidä, en.

mellon sanoi:

Ja jos saa laajentaa topiikkia, niin kertokaa mitä mieltä te olette muutenkin suuhygieniasta? Onko se tärkeää? Ja kiinnitättekö huomiota muiden ihmisten hampaisiin hänen hymyillessään tms? Mielenkiinnolla kuulisin mielipiteitä!!!

Click to expand...

Minun mielestäni suuhygienia on tärkeää. Vietän iltaisinkin monen monta minuuttia hampaiden pesuun. Kaikki aina kummastelevat sitä, että minulla menee niin kauan. Koko homma on tehtävä huolella. Syön myös jatkuvasti purkkaa. Kiinnitän huomiota tietenkin ihmisten hampaisiin tai siihen, että hengitys saattaa haista. Sille ei ole paljoa tehtävissä, mutta yritän kuitenkin huolehtia, jotta muut eivät minun kohdallani joudu tuosta kärsimään. :roll:

Muutimme juuri eilen uuteen taloon, joka ei ole ihan valmis vielä. Tietenkin tavarat olivat siellä täällä ja en meinannut löytää hammasharjaani. Siitä meinasikin nousta mekkala. ops: Ilman hampaiden pesua on todella inhottavaa mennä nukkumaan.

Myös minunkin pitää saada pestyä hampaat aamuisin ja iltaisin. Muuten suu tuntuu todella likaiselta. Vaikka tulisin miten myöhään yöllä kotiin ja olisin kuinka väsynyt tahansa, hampaat pitää saada pestä.

Tuosta hammaslääkäripelosta en ole koskaan pahemmin kärsinyt. Kyllä minä sitä jonkun verran joka kerran jännitän, koska pelkään että minulle on tullut reikä hampaaseen. Tämä johtuu siitä että joskus ala-asteella minulle ehti tulla elämäni ainoa reikä seiskahampaaseen ennekuin se ehdittiin pinnoittaa. No rutiinitarkastuksessahan se löytyi ja paikattiin samantien, ilman puudutusta. Se koski todella paljon, koska hammas ei ollut vielä kunnolla puhjennutkaan. Toinen asia mikä minua kauhistuttaa on viisauden hampaiden poisto. Olen kuullut liian monta kauhutarinaa niiden pois repimisestä. Minulle on tullut molemmat viisaudenhampaat ylös ja olen lykännyt ja lykännyt hammaslääkäriin menoa. Se on ollut liian helppoa, koska minulle ei ole ollut mitään vaivaa näistä hampaista.

Enemmän minua jännittää/pelottaa mennä lääkäriin nykyään kuin hammaslääkäriin. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ajattelin että tästä aiheesta voi varmaan keskustella samassa topicissa, kun niin läheltä liippaa. Minulle on pikkuhiljaa kasvanut lääkäripelko. Tai ei niinkään varsinaisesti lääkäripelko vaan se mitä he siellä minulle tekevät. Kun menin vähän aikaa sitten ottamaan hemoglobiinin, järkytyin kun labra-hoitaja sanoi että verikoe otetaankin käsivarresta eikä sormen päästä. Kun koe oli otettu tunsin pyörtyväni, mikä oli ihan hullua koska verta ei otettu kuin pieni putkilo. Käyttäydyin aivan kuin suuremmassakin verivajeessa. :mrgreen: Myös kaikenlaiset rokotukset ym. ovat minulle nykyään vaikeita, vaikka koulussa jouduimme harjoittelemaan injektion antoa monen monta kertaa toisiimme. Fyysisinä oireina minulle tulee huimausta ja tuntuu siltä etten pysy pystyssä. Sydänkin jyskyttää niin että tuntuu että se tulee ulos rinnasta. Ei kiva.