Hammaslääkäripelko

Lórien sanoi:

Enemmän minua jännittää/pelottaa mennä lääkäriin nykyään kuin hammaslääkäriin. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Click to expand...

Minäkin tunnustan pelkääväni lääkäriä. Jännitän jopa verenpaineen mittaamista. Sen takia minulle onkin todettu valkotakki hypertonia eli verenpaineeni nousee aina mittaustailanteessa, koska jännitän sitä. En pysty mitenkään hallitsemaan sitä. Yritän sitten ajatella mitä tahansa niin siltikin.

Minäkin olin verikokeissa kun tutkittiin tuota kohonnutta verenpainetta. Siinä otettiin muutama putkilo verta ja kun pääsin ovesta ulos, menin istumaan. Pyörryin sitten siihen. Herätessäni kuului ensimmäisenä "Kyllä siihen väri alkaa palaamaan!". Olihan tuo varmaan yksi parhaista paikoista pyörtyä. Lääkärikäynneillä pelkään, että mitä minulle tehdään ja sattuuko se. Ei myöskään niin kivaa.

Pystyin "kehumaan" sillä, että en pelkää hammaslääkäriä, mutta lääkärit ja sairaalat ovatkin sitten asia erikseen... Pelkkä ajatuskin sairaalaan menosta saa hermostumaan. Lähinnä kai pelkään sitä, että minusta huomataan ja löydetään jotain vakavaa. Mielenkiinnolla odotan, kun minut pistetään työskentelemään koulutuksen yhteydessä vuodeosastolla... :roll: Siitä ei voi hyvää seurata! Tai sitten siihen tottuu, kun on pakko! Toivotaan ainakin niin...

Mä inhoan hammaslääkärikäyntejä yli kaiken! Jännitän aivan hirveesti siinä maatessani valojen häikäistessä silmiä ja lääkäritädin tunkiessa muovihanskoja suuhuni. En kerta kaikkiaan osaa ottaa sitä tilannetta iisisti. Oikeastaan... pienempänä en pelännyt tätä läheskään yhtä paljon kuin nykyään mikä on aika hassua.

Erityisesti inhoan hammaskiven poistoa, tuntuu että koko hammas lähtisi irti... Siksi olenkin ruvennut kiinnittämään entistä enemmän huomiota hampaiden hyvään hoitoon ettei tarvitsisi enää tuollaisia kamaluuksia kestää (ainakaan kovin usein). Kuinka kukaan muuten voi haluta olla hammaslääkäri? Ihmettelen vain. Noh, kullakin omat mieltymyksensä

Mun yhdelle kaverille kävi kerran sellainen juttu että joku neula (en muista mihin sitä käytettiin) liukui melkein sen nieluun. Täti sitten sen kovalla vaivalla sieltä tonki pois... Hyi kamala!

Onko kukaan muuten nähnyt sitä Hammaslääkäri-leffaa? Mä en, enkä todellakaan ikimaailmassa haluakaan nähdä... (Enkä kaipaa sen puoleen mitään lisäinfoa ko. leffasta!)

Kääksis! Olimme joskus jossain huoltoasemalla tms., missä oli myös vuokrattavana videoita. Silmiini osui tuo kyseinen Hammaslääkäri- video, ja silmäni levisivät. Hui, se oli jotenkin niin sairaan oloinen, että oli pakko lukea takakansi... En sentään päätynyt vuokraamaan. ^ _ ^
Mutta ei, en todellakaan halua nähdä kyseistä leffaa! Brr, pelkäisin varmaankin hammaslääkäritätejä lopun ikääni!

Jotkut teistä kertoivat lääkärikammoistaan, ja tylsimyksenä minun on sanottava, etten kärsi sellaisestakaan. En oikeastaan edes ole ollut erityisemmin tekemisissä lääkäreitten kanssa, paitsi nyt äitini, sillä hän on lääkäri.
Mutta hei, mistäköhän nuo kammot oikein johtuvat? Traumoja? Henkinen este? Tietääkö kukaan?

Pelot johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että ihminen ei voi kontrolloida tilannetta itse, vaan ovat ns toisen vietävissä... Hammaslääkärissä on vaikea puhua tai muutenkaan elehtiä, että "nyt sattuu" kun toisen sormet ja pari instrumenttia ovat suussa. Pitää vain luottaa toiseen! Ja jos tähän vielä yhdistää huonon hammaslääkäri kokemuksen tai alkaa miettimään muiden huonoja kokemuksia, niin siinä sitä sitten on, alkaa pelottaa...

Ja lasten hammaslääkäri pelossa kyse on usein vanhemmista. Ensin vanhempi käy itse hammaslääkärissä ja voivottelee, kuinka oli taas kauheaa ja kun lapsen vuoro tulee ja hän "matkii" vanhempaansa. Silloin ei enää selittelyt auta...

Ainakin muutamissa tapauksissa on kyse juuri tästä, tosin traumoillakin voi olla usein osuutta asiaan ja "huonolla" henkilökunnalla. (Osaa kyllä hoitaa suun, mutta ei koko ihmistä periaatteella.)

Nyyti sanoi:

Onko kukaan muuten nähnyt sitä Hammaslääkäri-leffaa?

Click to expand...

Nähty on ja nyt nykyisenä hammaslääkärikammoisena sitä suostuisi katsomaan enää. Kammoinen minusta tuli tänä kesänä, kypsässä 26 vuoden iässä. Minulla on ollut tasan yksi pieni reikä 8 vuotta sitten ja yksi kaikkea muuta kuin taiten irroitettu viisaudenhammas. Siinä hammaslääkäritietoni, muuten kaikki ollut kunnossa. Lääkärit ovat lähinnä ihmetelleet miten hyvässä kunnossa hampaani ovat ikäisekseni.
Olen kauhulla odotellut, milloin toisessa viisaudenhampaassani oleva reikä alkaa vihoitella. Se huomattiin kun ensimmäinen (ja tällä hetkellä sekä toivottavasti pitkän aikaa viimeinen) viisaudenhampaani poistettiin. Siitä seikkailusta löytyy infoa ketjun ekasta viestistä.
Sen verran olen päättänyt, etten anna hammaslääkäreiden enää koskea viisaisiin hampaisiini, vaan menen suoraan yksityiselle kirurgille. En todellakaan sitä helvettiä enää aio käydä läpi.

Minulla ei ole koskaan ollut suurempia ongelmia hampaiden kanssa ja ennen tätä syksyä edellisestä vierailusta hammaslääkärille ehti kulua viisi vuotta. Olin todella hermostunut, mutta en ehkä varsinaisesti kuitenkaan pelännyt. Tai pelkäsin mutta sitä hammaslääkäriä. Jostain järjettömästä syystä kuitenkin säikähdin sitä että hammaslääkäri oli nuori mies, ajattelin että hänen täytyy olla jotenkin inhottava (en tiedä mitä se kertoo minusta). Varsinaisia ongelmia ei ollut viisauden hampaiden lisäksi. Kun kaikilla on aina kauhutarinoita voisin kertoa että ei se välttämättä niin kamalaa ole. Tai se hampaiden poisto sujui helposti, puudutusta vain inhoan, se oli jotenkin inhottavaa kun tuntui ettei pystynyt nielemään. Muuten kaksi ensimmäistä lähtivät helposti. Hammaslääkäri monta kertaa korosti ettei sen ole tarkoitus tehdä kipeää, jos minuun sattuu niin pitää nostaa käsi ylös tai vastaavaa. Ja hengittämisen tärkeydestä kaikki siellä puhuivat. Se oli melkein hauskaa Puudutuspiikki oli kyllä vähän hurjan näköinen mutta toisaalta en pelkää verenluovutusneulaakaan. Itseäni en pystyisi piikittämään mutta en erityisesti pelkää sitä muiden tekemänä.
Huomenna on loppujen viisauden hampaiden poisto. Hieman kyllä jännittää. Varsinkin kun minulla on ollut pientä flunssaa. En tiedä vaikuttaako se.

Tähän mennessä en ole pelännyt hammaslääkärille menoa, eikä minun todellakaan kannattaisi nyt alkaa sellaista pelkoa hankkia. Minulta poistettiin tänään alaleuasta kaksi maitohammasta alkusoittona myöhemmin keväällä tehtäville isommille ja ikävämmille operaatioille. En muistanutkaan, kuinka iljettävältä puudutuspiikki ikenessä tuntuu. Maaliskuussa seuraa luusiirteitä ja implanttijuttuja. Tosin sain tänään kuulla, että jos kovasti haluan, ne voidaan tehdä nukutuksessakin, paikallispuudutuksen sijasta. Houkuttaa kovasti, eikä vähiten siksi, ettei minua koskaan ole nukutettu, ja luulen, että se voisi olla mielenkiintoista.

Minulle on tärkeää, että hammaslääkäri kertoo minulle jatkuvasti, mitä tekee. Mielellään hän ei myöskään saisi jatkuvasti jutella hoitohenkilökunnan kanssa avonaisen suuni ylitse, ikään kuin minä en edes olisi paikalla. Minua kiinnostaa se, mitä suussani tehdään, ja seuraisin sitä mielelläni peilin kautta, jos mahdollista. Minua pelottaa vähemmän, ja kokemus on muutenkin parempi, jos saan osallistua siihen edes sen verran, että ynisen myöntävästi aina kun hammaslääkäri puhuu minulle.

Itselläni ei ole ollut koskaan hammaslääkäriin tai mihinkään lääkäriin kohdistuvaa pelkoa. (ajatella minä joskus halusin siihen ammattiin.. siis lääkärin en hammaslääkäriksi.)
Paitsi en ole tykännyt yhtään hammaslääkäreistä. Ne ovat jotenkin niin... en osaa sanoa olen vain mielusti pysynyt niistä erossa. Varmaan johtuu siitä, että minulla on ollut se sama hammaslääkäri niin pitkään kuin muistan.. olis varmaan tarpeen vaihtaa sitä...

Melilot sanoi:

...kauhistuttaa on viisauden hampaiden poisto. Olen kuullut liian monta kauhutarinaa niiden pois repimisestä.

Kun menin vähän aikaa sitten ottamaan hemoglobiinin, järkytyin kun labra-hoitaja sanoi että verikoe otetaankin käsivarresta eikä sormen päästä. Kun koe oli otettu tunsin pyörtyväni, mikä oli ihan hullua koska verta ei otettu kuin pieni putkilo. Käyttäydyin aivan kuin suuremmassakin verivajeessa.

Click to expand...

Mä en tiedä, voiko mut luokitella hammaslääkäripelkoisten joukkioon. Mutta jos sitä mitataan puristusvoimalla, jolla mä pahoinpitelen tuolia hammaslääkärissä, tai sydämenlyöntien ja huolestuneiden ajatuksien määrällä ennen hammaslääkäriä - mä ehdottamasti kuulun joukkoon. ops: Kaverit tuntee mut mun hurjapäisyydestä, ja eilenkin tuli ensimmäisenä vedettyä se pystysuora rinne, mutta hammaslääkärin ovesta sisään meneminen...se on kova paikka se.

Hammaslääkärissä oon joutunut käymää useammin kuin olisin halunnut. Noh...sillon yksikin kerta olisi ollut liikaa. Raudat, yöraudat, viisauden hampaiden poisto, reikien paikkaukset ja jopa tavalliset tarkastukset saa mun ihon kananlihalle. Kivusta mun pelko ei johdu, koska esim. paikkaaminen hoituu ilman puudutusta ihan kivuttomasti. Mutta nyt jo mietin kauhulla maaliskuista hammaslääkäriaikaa Mut onneks se ei oo sillä mun ihannoimalla kauhutädillä!

Suuhygieniasta: Vaikka olisin kuinka väsyneenä rojahtanut sänkyyn, en voi mennä nukkumaan pesemättä hampaitani. Aamulla taas missään nimessä en voi lähteä pesemättä hampaita.

Mun viisauden hampaita ei revitty vaan ne leikattiin, niin en tiedä, oonko häävi poistamaan pelkoja. Mutta kipua ei siinä suoranaisesti tunnu ollenkaan, hieman painetta ja inhotusta vaan kun ikeniä leikataan auki. Hmm...mahtokohan onnistua "suoranaisesti...inhotusta...". Mutta hyvää tarkotin, ja niin tarkottaa hammaslääkäritkin, vaikka perunankokoinen poski ei olekaan tavallisin hyvän tahdon ja auttamisen osoitus. Raudoistakaan en ollut järin innoissani, mutta muoteista (yritäkste tukehduttaa mua?!) huomasin tilanteen ennen ja jälkeen, ja melkoinen peikkosuu sitä on ollut. Kannattaa muuten harjata hampaita paljon huolellisemmin sillon kun on raudat! :idea:

Mulla on samanlainen verikoe-kokemus. Pienenä yksi täti esitteli mulle piikkikokoelmaa. Ketään ei varmaan ollu kertonu sille, että "katso näinkin suurella piikillä voidaan pistää...mutta sua pistetään vaan tän kokoisella" ei lohduta ketään. Joten yli kymmenen vuotta myöhemmin tämän likan käsivarsi tärrää julmetusti edelleenkin verikokeissa.

Tämä topikki on taas ajankohtainen kohdallani kun tunnen pientä vihlontaa alaleuassani. Jotenkin tuttu tunne viime kesältä.(katso topikin eka viesti) Pelottaa niin pirusti! Viimeksi hammaslääkärissä kun ottivat sitten sen viisaudenhampaani pois, niin huomasivat että toisessa on reikä. Lääkäri kysyi, että otetaanko pois samantien johon vastasin että ei, tulen sitten kun on pakko. Tuntuu siltä että kohta on pakko..
Täytyy myöntää, että välttäisin tämän jos vain jotenkin voisin. Kauhukuvissani on taas se sama hammaslääkäri, joka selittää samat litaniat ja joudun olemaan tuntitolkulla siinä tuolissa.
Itseasiassa tästä on pelko kaukana. Olen enemmänkin kauhuissani tulevasta..
Edit/Kävin lukemassa ensimmäisen viestini ja kyllä sen päivän muistelu saa vieläkin kyyneleet silmiini.

Reilu kaksi viikko olen ollut syömättä kun hammas lohkesi päivää sen jälkeen kun oli saanut hammaslääkäriajan. Huomenna vihdoinkin hammaslääkäriin, vaikka pelottaakin aivan vietävästi, niin pakko on mennä.

Syömättä olen ollut sen takia että kaikki pureskeltava ruoka on heti ilmoittanut itsestään alkamalla jomottamaan tuota lohjennut hammasta, lisäksi pelkään että jos syön niin hammas lohkeaa lisää ja sitten se on täysin korjauskelvotomassa kunnossa

Lisäksi tiedän ainakin kaksi hammasta jossa on reikä/paikka lohjennut, joten iso remotti on tiedossa, yök, yök. Pitäisi käydä useammin mutta...

Edit: Jatketaas tähän samaan:

Selvisin hengissä! eikä edes sattunut yhtään!
Onni on mukava ja ymmärtäväinen hammaslääkäri sekä korvalappustreot josta saa mökää niin että poran ääni häviää tajunnasta.
Mutta toden totta pitäisi käydä useammin, nyt tuo lohjennut hammas oli päässyt kuolemaan ja siihen jouduttiin tekemään elämäni esimmäinen juurihoito. Meinasi pelottaa kun hammalääkräri-täti sano että siihen joudutaan tekemään juurihoito, mutta puudutus oli kyllä niin hyvä että ei tuntunut miltään. Ja nyt kun tuo puudutuskin on poissa niin hammas tuntuu ihan kohtuulliselta ja ehkä tänään vois vihdoinkin syödä...

Hirveintä on odottaa odotushuoneessa, sitä, että pääsee istumaan hirveään tuoliin ja porattavaksi. poraaminen on kamalaa, ei se loppujen lopuksi satu paljoa, mutta vihloo inhottavasti. Mutta hammaslääkärit sucks! xP

Huh. Onneks mulla on viel viisaudenhampaat tallella eikä oo yhtään reikääkään. Sen verran hurjia juttuja. Musta on kyllä aika pelottavaa istua hammaslääkärin tuolissa, kun ei yhtään nää, mitä ne tyypit tekee. Ja sit ne viel päästelee sellasia epäilyttäviä lipsahduksia niin kun "oho" tai "hups".

Miten joku voi mennä aamulla töihin/kouluun pesemättä hampaita??

Click to expand...

Krhm, mä voin *nostaa hieman pelokkaana kätensä*. Mä nukun yleensä niin pitkään, et mul ei oo aamulla aikaa harjata hampaita. Ja sen lisäks mä inhoan hammastahnan makua, kun se ei puoleen päivään lähe suusta.

Siis pakko kertoa, että siinä tuntee olevansa aika paljon toisen ihmisen "yläpuolella" kun hän ei voi puhua, eikä edes kertoa kuinka sattuu tms. Sen ensimmäisen kerran jälkeen todellakin mietin, onko minusta koko hommaan, mutta olo helpottuu kun oppii mitä tehdä ja kuinka olla satuttamatta toista.

Click to expand...

Tää menee nyt aivan offtopiciks, mut mulla oli samanlainen tunne kun mä ekan kerran jouduin nukuttaan hiiren. (Siis silleen, et sen oli tarkotus herätä myöhemmin. En oo onneks viel joutunu lopettaan.) Se oli raukka niin pieni ja heiveröinen ja aivan avuton. Sit sitä piti lämmittää kädessä, ettei siihen iskis hypotermia ja mä pelkäsin koko ajan et mä pudotan sen tai puristan liian kovaa (kun se oli tietysti aivan rento kuin mikäkin kypsä spagetti ja hyvin hankala käsitellä näin ollen). Tunsin todella olevani täysi noviisi.

Minun kauhein painajaiseni on totetutunut! Minun ensimmäinen viisauden hampaani on puhkeamassa. Voin tuntea sen aukon tuolla takana. Se ei ole kipeä eikä mitään, mutta silti pelottaa. Olen päättänyt, että en poistata sitä ellei nyt ihan pakko ole. Kysyin siskoltani, että mitenkäs on hänen viisurinsa laita (kun muistan, että sellainen puhkesi hänelle Espanjan matkalla) ja hän sanoi, että niitä on jo kolme. Luultavasti sama kohtalo on myös minulla, koska hampaamme ovat niin samanlaiset. Hammaslääkäri oli sanonut hänelle, että ensi kerralla voisi poistaa ja sen jälkeen ei häntä ole nähtykään hammaslääkärissä sen koommin.

Pakko sanoa että minulta poistettiin viisaudenhampaat viime syksynä. Ainoa epämukavuus johtui puudutuksesta (jota en ollut aikaisemmin kokenut ja joka oli hyvin epämiellyttävää) ja siitä että hampaat jättävät jälkeensä aika ison kolon jonka paraneminen ei tapahdu hetkessä. Kai se voi olla todella kamalaakin mutta melkein kaikki joiden kanssa asiasta puhuin olivat päässeet aika vähällä. Viisaudenhampaat ennen poistoa olivat ainakin minulla paljon kivuliaammat ja hankalammat, puhumattakaan siitä että toisella puolella oli tulehdus. Aina on mahdollista että kaikki sujuukin helposti, hammasongelmat eivät taida parantua odottamalla.
Epämiellyttävää mutta ei niin kivuliasta kun voisi kuvitella

Oi voi voi voi voi... Minulla on tänään hammaslääkäri. En kyllä sinänsä pelkää hammaslääkäriä, mutta en tykkää siitä, että hammaslääkäri repii suuta joka suuntaan ja tunkee kaikkea tavaraa sinne.
Minulla ei ole hammasrautoja, koska minulla ei ole purentavikaa tai mitään, mutta haluaisin raudat, koska minulla on kamalan vinot hampaat. Hammaslääkäri ei ole minulle näistä puhunut, sillä eräs tuttuni jolla oli myös vinot hampaat joutui menemään yksityiselle, koska se (vinot hampaat siis) on kosmeettinen vika tai jotain. Ainakin hammaslääkäri sanoi hänelle niin. Eli sitä pitäisi mennä yksityiselle. Äitini on onneksi sanonut että voi ihan hyvin maksaa raudat minulle, koska minä todella tarvitsen ne.
Reikiä on joskus hampaissa ollut. ops: Toivottavasti ei tällä kertaa. Yksi kaverini ottaa aina puudutuksen kun häneltä porataan. Minä en ymmärrä sitä, sillä eihän poraaminen edes satu. Ehkä vihloo vähän, mutta eikö se puudutus muka tunnu? Ja viimeksi kun tällä kaverillani oli reikiä hän otti puudutuksen ja sitten koulussa hänen naamansa oli ihan kummallinen. Huuli vääntyi kaverini huomaamatta ihan oudosti. Ja kyllä oli kaikilla hauskaa. En kyllä usko että kaverillani oli yhtä hauskaa kuin muilla. Mitäs otti puudutuksen.
Ja sitten hammasten pesusta. Minä pesen joka aamu hampaat, mutta aina joskus se vain unohtuu. ops: Kerran kun heräsin viittä vaille kahdeksan, kun oli kahdeksan aamu, pesin kuitenkin hampaat ennen kouluun ryntäämistä ja kyllä minä ehdin ihan hyvin kouluun. En edes myöhästynyt. Kaverit kyllä sanoivat hulluksi, kun tyyppi herää viittä vaille kahdeksan ja pesee heti ensimmäiseksi hampaat.

Ei yhtään reikää. Alkoi vähän naurattamaan tuolla hammaslääkärissä tänään, koska aloin miettimään miltä mahdan siinä näyttää, kun suuta revitään joka suuntaan. Hammaslääkäri sanoi vielä, että olen pessyt hampaat hyvin, mutta kyllä pitäisikin olla hyvin pestyt, koska pesin ne ainakin viisi kertaa ennen hammaslääkärille menoa. ops: Ja hän sanoi myös, että jos tahdon raudat minun pitäisi mennä yksityiselle. Eli ihan hyvin meni hammaslääkärissä.

Itse en hirmuisesti hammaslääkäriä pelkää, mutta en kyllä sinne hymy huulin mene. Välillä sen lääkärin käsi horjahtaa kuitenkin ja suussa alkaa maistua ihana veren maku. Melkein joka kerta ikenet verta vuotavina lähden hampilekurista pois. Kaikista ällöttävintä on kuitenkin se itse hammaslääkärin haju. Desinfiointiaineet ja kaikki muut. Joskus on sattunut sellainen lääkäri joka ei pidä suojahanskoja. Ajatus siitä miten lääkärin kynsienalustojen mömmöt siirtyvät suuhuni, on todella puistattava!
Ikinä ei ole ollut reikiä, enkä haluaisikaan, että porattaisiin. Se varmasti sattuu..

Käsittääkseni niin hammaslääkärit kuin muutkin lääkärit pesevät ja desinfioivat kätensä ja kynnenalusensa aikasta huolellisesti ennen kuin alkavat sorkkia potilasta. Noin sivuhuomautuksena.

menetin kaikki 4 viisaudenhammastani kerralla. omasta pyynnöstäni, vaikka yksi ei ollut edes vielä puhjennut.

en olisi nimittäin enää palannut.

puudutus päälle, krunts-ääniä ja epämiellyttävää kiskontaa ja satunnainen vilkaisu skalpelliin. 40 minuuttia saapumisestani suussani oli n. 9 tikkiä ja hampaat poissa. en nähnyt hampaitani lähtiessäni mikä lienee hyvä asia. olisin tod.näk. pyörtynyt.

kotiin bussilla nenäliina leuassa kiinni ettei veri/sylki valuisi pitkin tunnottomia leukapieliä, kotona suun avaus toi esiin verta pitkin lattiaa ja seiniä. kieli ei suostunut lainkaa yhteistyöhön ja paniikki iski siinä vaiheessa kun huomasin etten saanut nieltyä antibioottejani kipulääkkeistä puhumattakaan. kieli on täysin turta.

seuraavat kaksi vuorokautta menivät horroksessa josta en mitään muista, leuka turposi kahdeksi viikoksi ridgeforrester-mittoihin ja kiinteän ruoan syöminen ei tullut mieleenkään. ja leuka oli kramppilukossa koko kuukauden.


vaan nyt ei enää ikinä.