Harrastuksianne..?

Kitaransoitto on hyvä ja kehittävä harrastus,jolla voi kiusata naapureita.Huonona puolena voisi mainita opetuksen käsittämättömät hinnat.Lisäksi se vaatii pitkäjännitteisyyttä,
mikä TIETYSTI laskee harrastuksen arvoa:
Harrastus ei ole työntekoa vaan rentoutumista varten.

Miekalla mätkiminen on myös hyvin hauskaa ja ennen kaikkea opettavaista,joskin alkukustannukset ovat suunnattomia.
Jos joskus viillät itseäsi,niin olet oppinut jotain hyvin tärkeää..

Roolipelaus on mukava ja rentouttava harrastus,jossa ei välttämättä tarvita ollenkaan pääomaa.
(Eli omaat porvarikavereita)
Ainoana huonona puolena on satanistiksi leimautuminen.
ja harmi jos sattuu hymyilemään humalaisille yöjunissa vampyyrihampaat suussa....

Minulla näitä harrastuksia ei välillä voi kutsua harrastuksiksi... Harrastan niitä silloin kun satun sille päälle. :roll:
Vakituinen ja säännöllisin harrastukseni on ju-jutsu, jonka aloitin viitisen kuukautta sitten. Siitä olen pitänyt erittäin kovasti ja lopettamista en ole harkinnut. Siinä saa ruhjeita ja mustelmia aivan kylliksi! (viimeksi eilen kaveri kyynärpäällä hosaisi suoraan ranteeseen ja eilisen illan käsi tärisi kuin haavan lehti, mutta siitäkin selvitään!)
Laskettelua olen harrastanut jo noin 12 vuotta, mutta se on jäänyt hiukan vähemmälle parin viime vuoden aikana... Valitettavasti. Ensi talvena pitäisi vähän tsempata. En ole kilpaillut ikinä laskettelusta, koska en pidä kovin paljoa kilpailemisesta. (ju-jutsussakaan ei kilpailla)
Lukemisesta olen pitänyt aina, mutta sekin on jäänyt taas vähemmälle kun tietokone on vallannut elämäni. Luen aina silloin tällöin kun ei ole mitään parempaakaan tekemistä tai jos pikkusiskon on koneella. :evil:
Tietokone on siis viimeisen vuoden aikana vallannut suurimman osan elämästäni. Tykkään irkata ja keskustella eri keskusteluforumeissa. Valitettavasti Kontu on jäänyt hiukan taka-alalle, mutta yritän käydä niin usein kuin mahdollista.
Kavereiden kanssa harrastelen kaikkea kivaa, kuten jalista pelailemme ihan huvin vuoksi. (liekkö sitä lasketaan harrastukseksi) Mutta vietän yllättävän paljon aikaani myös kavereiden kanssani. Missähän välissä minulla on "vapaa-aikaa"? Tjaa-a...

Harrastan joukkuevoimistelua erittäin innokkaasti. Voimistelun löysin kun äippä minut siihen joukkueeseen joskus ilmoitti

Olen harrastanun lajia jo yli neljä vuotta ja toivottavasti into riittää vielä kauan. En oikeastaan tiedä miksi ja miten jaksan neljä kertaa viikossa, kahden tunnin treeneissä käydä.. ehkä se on se into ja rakkaus lajiin. Mulla on kisojen alla aina semmonen.. hurja vauhti päällä. Teen kaiken niin hyvin kuin vaan ikinä pystyn ja keskityn vain siihen mitä teen ja mitä valmentajat sanovat. Ja hyvin menneen kisakauden jälkeen taas jaksaa harjoitella entistä innokkaammin.

Harrastuksen hyvä ja huonot puolet.. No hyvää ainakin on että tutustuu moniin uusiin ihmisiin, joka puolelta Suomea, fyysinen kunto nousee ja..ja...ja... (listaa voisi jatkaa loputtomiin ^_^)
Huonoja puolia sitten.. no kavereille jää aikaa erittäin vähän ja suuren osan siitä vapaa-ajasta minkä voisi käyttää kavereiden kanssa chillailuun, käyttää kotona koneella kököttämiseen ja muuten vaan rentoutumiseen.

Harrastan myös pianon soittoa, mutta en ole siinä erikoisen hyvä ja voimistelu on kuitenkin mun ykkös laji.

(jos Wanhasta löytyy joukkuevoimistelijoita laittakaapa yksäriä tai mailia ja kertokaapa missä seurassa ja missä joukkueessa voimistelette ^_^)

Tennistä olen pelannut kahdeksisen vuotta, tällä hetkellä kuitenkin on menossa aika paha laskukausi ja olen miettinyt lopettamista syksyllä, mutta katsellaan nyt, en haluaisi nimittäin luopua urheilusta, enkä voisi kuvitella harrastavani mitään muuta päivittäistä urheilua, kuin tennistä. :roll:
Tenniksen oheisharjoitteena alkoi tänä keväänä karate, mutta siellä kerkesin käydä vain kerran, ennekuin selkäni murtui, harmi vaan, vaikutti mukavalta lajilta, katellaan sitten syksyllä, kun se jatkuu.
Koripalloa pelasin kolme vuotta, mutta menasi vuorokaudesta loppu tunnit kesken tenniksen ja koripallon kanssa, sitäpaitsi koripallossa on aivan kauheat valmennusmaksut! Korista tulee kuitenkin rävellettyä kavereiden kanssa kesäisin ulkona aika paljon.
Muulla vapaa-ajalla luen, vuokraan karmeita kasoja elokuvia, kuuntelen aina musiikkia(paitsi elokuvia katsellessa) ja ajattelen kaikkea epäkehittävää, joka johtaa hirmuisiin salaliittokehitelmiin..
Tietokoneella tulee leikittyä vähän liikaa, sen huomaa silloin, kun silmät punottavat ja pullottavat ulkona päästä, takamus on ihan turta, sormissa on suurinpiirtein haavoilla ja kone savuaa... tämä on kai aika monelle tuttua.. :wink:

Minä olen harrastanut teatteria jo 8 vuotta. (ja ylättäen unelmani olisi näyttelijän ura) Teatterista on tullut minulle todella tärkeä osa elämää...En pystyisi lopettamaan sitä. Minä rakastan näyttelemistä ja on mahtavaa kun saa ihmiset nauramaan. Kävin 8 vuotta kuvataidekoulussa (se ei ole koulu) piirtämässä ja maalaamassa. ja siihen kuului vielä kaksi vuotinen valokuvaamiskurssi, mutta se loppui keväällä . Ajattelin että voisin jatkaa valokuvausta. Se oli kivaa. Pelasin joskus pesäpalloa, mutta lopetin ajanpuutten vuoksi. Nyt harmittaa että lopetin. Mulla ei ole mitään liikunnallista harrastusta, mitä nyt joskus käyn lenkillä. Sitten piirrän, luen paljon ja kudon. Kutominen on kivaa ja käytännöllistä. harrastan... en minä muuta kait harrasta.

Harrastuksia... jaa, no ainakin mä kuuntelen musiikkia, joka useimmiten saa ihmiset mutisemaan tyyliin "Onko tuo kitara vai patarumpu" tai "Voiko noin nopeasti rääkyä". Sen lisäksi käyn karatessa, soittelen kitaraa, luen, surffaan netissä ja päästelen epäinhimillisiä ääniä. Et sillei.

Harrastin joskus discotanssia ja bailatiinoa. Lopetin, koska se oli tylsää :arrow: siinä ei oppinut mitään :!: Nykyään harrastan netissä surffausta

Ûwa sanoi:

Olen joskus muinoin omaksi häpeäkseni harrastanut vanhoja kansantansseja, silloin se oli jopa mukavaa. Saatuani kirjaimellisesti sekopään vetäjän alkoi into hiipua, sillä suurinpiirtein kaikissa esityksissä sai pukunsa vuoksi hävetä silmät päästään. Kansallispuvustani pidän silti yhä, se on kaunis

Click to expand...

HÄPEÄKSESI!? Tuollaisen suusta päästämistä saisi hävetä... Ovathan ne puvut välillä hieman hassuja, mutta oman paikkakuntani kansallispuvusta olen pitänyt ja niin ne muutama kymmentä kansantanssijaakin, 4-25 vuotiaita ja ylöspäin.
Minua harmittaa yhä, etten ryhtynyt aikoinani tanssimaan, jos siihen hommaan olisin lähtenyt, saattaisin tämäkin kesänä olla vaikka Jenkkilässä esiintymässä. No, ei voi mitn.
Mutta älä älä älä mollaa tuollaisia harvinaisuuksia, vaikka opettaja voikin olla sekopäinen. =D

---

Kansantanssi _ei_ ole häpeä kenellekään! Ja Velkynille tiedoksi; sitä voi mainiosti harrastaa vielä vanhemmallakin iällä, itse aloitin 20-vuotiaana.

Monille kansantanssista tulee mieleen rivi mummoja vaappumassa ympyrää. Näinkin, muttei vain näin. On perinteistä kansantanssia, modernia kansantanssia, kaikkea tältä väliltä (vaikkapa tanssiryhmä Tsuumin teokset). On karjalaisia hurjia ripaskoita ja länsisuomalaisia kävelykatrilleja. Ja sitten on kaikkien muiden maiden kansantanssit. Sekä omat suosikkini: kansanparitanssit kuten sottiisi, hambo ja polkka.

Minusta on surkeata, että nykyään niin harva uskaltaa tanssia tai luulee, ettei maailmassa ole muuta kuin valssi. Etenkin nuoret miehet tuntuvat nykyään pitävän tanssimista jotenkin "tyttömäisenä". Herran tähden, mies, joka osaa tanssia, se vasta ihanuus on.

"Ennen vanhaan" kaikki hallitsivat edes jotenkuten monia nykynuorten autuaasti unohtamia tansseja. Aidosti, jos bailatino tai hiphop eivät innosta, kokeilkaapa lavatansseja: jive ja tango ovat varsin hauskoja ja tunnelmallisia. Ja valssissakin on vaikka mitä variaatioita...

Vai pelottaako se parin koskettaminen niin paljon, että yksin- tai ryhmätanssit ovat ainoa vaihtoehto? *provo*

"Eli mitä harrastatte? Miksi? Milloin aloititte, miksi jatkatte vieläkin? Harrastuksen hyvät ja huonot puolet?
Oletteko joskus harrastaneet jotain, mutta ette enää? Mitä? Miksi ette harrasta enää? Kauanko harrastitte? yms.. "

Harrastan piirtämistä ja maalausta. Aloitin joskus 11v. Huomasin,että se on kivaa,enkä mä voi sitä lopettaa,koska se on niin iso osa mun elämää. Siinä ei ehkä oo muita huonoja puolia kuin se,että se on niin eristäytyvää.
Mulla on ollu nuorempana vaikka mitä harrastuksia,mm. lentopallo,ratsastus,aerobic jne. Kaikki on jääny,koska mulla ei riittäny kiinnostus jatkaa. Enkä muutenkaan oo mikään kovin sporttinen... :roll:

Jaa-a. Ennen sentään soitin bändissä. Mutta sitten sitä aikuistuttiin, muutettiin muille paikkakunnille, ja soittamiset vain jäivät... Mutta kyllä minä vielä joku päivä ostan kamani takaisin ja pistän bändin pystyyn!

Nuorempana jaksoin myös piirrellä paljon... Kuvis oli aina kymppi jne, mutta nykyään on kyllä taiteilut vähentyneet. Se vähä, mitä itse joutuu enää taiteilemaan (työn puolesta), tulee väkisinkin väännettyä koneella. Tuskin enää kynä pysyy kädessä... ;-)

No, muita harrastuksiani (tai ajankulua) ovat yhä intohimoinen musiikin kuunteleminen sekä elokuvien katseleminen. Luen lähinnä enää silloin, kun uusi Kingi ilmestyy suomennettuna... eli aika vähän. Täytyisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä!

Mutta jos jokin on sellaista, jossa hermo lepää, niin autoilu. Pitkät reissut Suomen maanteillä... Aijai.

---
Niin, ja "Kallein harrastukseni on juoksevalla vedellä tiskaaminen". (Absoluuttinen Nollapiste: Hyviä muistoja, huomenna suihkuun)

Voi, niitä on monia!

Minulla on monia harrastuksia, mutta vain yksi niistä on jonkun muun järjestämää kuin minun.

Se on larppaus. Liveroolipelit ovat hyvä tapa paeta todellisuutta. Saa jonkin aikaa olla jotain muuta kuin on ja olla miettimättä ongelmiaan, elää aivan toisessa maailmassa. Huonoja puolia ei nyt heti tule mieleen , muita kuin ettei sitä voi harrastaa ihan milloin vain huvittaa...kunnolla. :roll:

Muita harrastuksia ovat musiikin kuuntelu (tottapuhuen aika karmean sellaisen) , tarinointi tietokoneella, käsin ja suullisesti, tarpeettoman paljon piirtelyä, täällä lohikärmeksessä pyöriminen, kaverit, suurien asioiden suunnittelu, pyöräily, sekalainen pelaaminen... Lista voisi jatkua loputtomiin. :mrgreen:

Yletön kahvin kittaaminen myös, mutta liekö tuo nyt harrastus.

Joskus kävin piirustuskurssilla, mutta kun mitään uutta ei ilmaantunut, eikä aikaa ollut, niin lopetin. Harrastuksia tulee ja menee, mutta LARPpaus on kyllä pysynyt.

Harrastuksia ei ole, pelkästään elämäntapoja..

Ratsastusta harrastin vuosia, mutta jouduin jättämään sen rahapulan takia. Aloitan kuitenkin uudelleen heti kun mahdollista.
Toinen on basson soitto bändissä, jota harrastin pari vuotta, mutta se vain hiipui kun bändin jäsenet lähtivät omille teilleen.
Ja vielä teatteri, näytteleminen, harrastus mitä suorastaan rakastan.. Valitettavasti aika ei riitä, toivottavasti sentään joskus tulee uusi mahdollisuus.

Aikani kuluu siis paljon paperin pariss.. Lukeminen ja kirjoittaminen. Kaikki näillä sivuilla tietävät takuulla mikä niissä kiehtoo. Kolmas paperi-harrastus on öljyvärimalaus. Ja lyijikynillä myös. On niin rentouttavaa luoda jotain ennennäkemätöntä.. Koulun kuvistunneilta tuo on lähtöisin.

Yrttien kasvatus.. Möyrin puutarhassa, rakastan luontoa ylipätänsä.

Kanit.. Ja eläimet muutenkin. Kasvatan siis kaneja, hermeliinejä ja ravaan näyttelyissä sun muissa tapahtumissa. Ne pikku veitikat ovat varastaneet sydämeni aivan kokonaan :wink:

Joskus urheilen, joskus en.. Ja tutkin mystiikkaa ja mytologiaa. Erittäin kiehtovia asioita..

no. tällä hetkellä harrastan tennistä. ja lukemista jos sitä nyt varsinaiseksi harrastukseksi voi sanoa.
tässä aikaisemmin on tultu harrasteltua koripalloa, itsepuolustusta, ratsastusta ja partiota. partion lopetin, koska se ei todellakaan ollut minua varten! koripallon harrastelu loppui joukkoehengen myötä... itsepuolustuksen lopetin jostain ihme syystä, jota en edes tiedä. no ratsastusta olen harrastanut yhteensä neljä vuotta, mutta en oikein osaa sanoa miksei se enää jaksanut innostaa. talvisin ratsastaessa varpaat ja sormet jäätyivat todella pahasti vaikka kengät ja hanskat oli tungettu täyteen lämmikkeitä. kesäisin taas ei voinut ratsastaa, koska hevoset olivat laitumilla.
no, mutta nyt olen todennut, että tennis on todella kivaa ja sitä aion harrastaa pitkään.

Partio lienee piirtämisen jälkeen pitkäaikaisen harrastukseni, sitä on tullut HeMen riveissä puuhailtua kohta kymmenen vuotta. Nyt tosin jäämässä koko ajan vaan vähemmälle ja vähemmälle. Paha paha. Mutta hauskaahan se on ollut.

Piirtäminen taas on se rakkain ja parhaiten taitamani touhu. Kai sitä olen 'harrastanut' heti kun osasin pitää kynää kädessä, nyt tosin lienen aika lailla kehittynyt alkuaikojen tikku-ukoista, olen prinsessojen ja muiden fantasiakuvien jälkeen siirtynyt shoujohtavampaan tyyliin. Taide'galleriani' on täällä, vetäkää omat johtopäätöksenne (*äyk*). Pidän erityisesti tietokoneella piirtämisestä ja värittämisestä, vaikka en kyllä ole erityisen haka kummassakaan.

Webdesign onkin suoraa jatkoa tuolle digitaalipiirtämiselleni. Sivujen tekeminen on hauskaa ja antoisasa puuhaa, ja välillä kyllä hyvinkin raskasta *lääh puuh*. Suunnitelmissa on seuraavaksi tietokannan hankkiminen.

Jalkapalloa olen harrastanut harrastuksistani eniten, jo kait vuodesta 96 jolloin pelasin viellä pikkujättiliigaa Harkkoja ja pelejä meillä on varsinkin kesällä 5-7 kertaa viikossa ja joskus lähdetään ehkä jonnekkin matkalle leirille tai turnaukseen. Fudis on vain jotenkin jäänyt mun elämään, ei ole vaan tullut tilannetta milloin olisi halunnut lopettaa...

Kitaraa soittelen ja oikein musiikkiopistossa käyn tunneilla. Kait se meni niin että aloitin kun iskä ja äippä halusi että mä alkaisin soittamaan jotain, en tiedä miksi aloitin juuri kitaran soiton koska silloin olin viellä aika pieni napero...

Footbagilla koitan joskus pomputella ja tuli aloitettua kun näki että kaupassa on joku pieni pallo ja kun myyjiltä tiedustelin asiasta niin kerrottiin että sillä tehdään jotain temppuja... Nykyään mun footbag on kadonnut, sinnehhän meni ne 17 euroa mutta ehkä se viellä löytyy ja aloitan taas harjoittelun kahta kauheammin...

Tässä viime puol vuotta harrastin salibändiä mutta ei ollut aikaa olla 2 kertaa viikossa harkoissa ja sitä mukaan jäi vähän ulos porukasta, lopetin sen koska en vain löytänyt aikaa sille, kyllähän sitä olisi viellä kiva pelailla mutta en usko että aloitan sen enää uudestaan...

Seinäkiipeily olisi tarkoitus aloittaa syksyllä tai joskus kun on aikaa. Kiinnostuin lajista joskus talvella Itäkeskuksessa olevassa Nokia 5100 mainoskamppanjan yhteydessä kun siellä oli seinäkiipeilykilpailu, ja silloin huomasin että se tunne on mahtava kun on kiivennyt pitkän seinämän ylös ja kun on ylhäällä asti ja katselee ihmeissään alas ja ihmettelee että mitenköhän näin korkealle ollaan päästy. Ja sitten kun tulee sen köyden varassa alas, se on niin "ihmeellinen" tunne. En tiedä onko minulla siihen aikaa mutta ainakin innostusta riittää...

Saksofonia olen jo pari vuotta haaveillut soittavani, kaverin iskä soitteli klarinettia ja kun olin heillä joskus pikkusena käymässä niin innostuin siitä.
Sitten myöhemmin kuuntelin Saksofoni kappaleita ja aloin miettiä että olispa ehkä ihan kiva soittaa Saksofonia.
En nytten tiedä millon pääsen saksofonin päähän puhaltelemaan mutta kait joskus parin vuoden päästä, ehkä...

Tällä hetkellä harrastan *miettii* kaikkea oma-aloitteista eli en käy säännöllisesti missään harrastamassa jotain. Pihalla tulee hoidettua kukkapenkkejä (istuttamista, kastelua, kitkemistä suunnittelua yms.) joten kait sitä voi sanoa harrastukseksi kun tuo on melkein jokapäiväistä ainakin kesäisin. Sitten on tietysti lukeminen, piirtäminen/maalaaminen, ompeleminen ja sisustus. Urheilulliselta puolelta tulee sitten rullaluistelu, tanssi, uiminen ja tennis. Että sellaista.

Mitä olen sitten joskus harrastanut? Noh, nuorempana kävin baletissa. Sen lopetin, koska opettaja oli kauhea. Baletti itsessään taas oli kiinnostavaa ja yksi hupsuista haaveistani olikin tuolloin tulla ihan oikeakasi balettitanssijaksi. Olen kuitenkin päässyt siitä yli :wink: Lajin huonoja puolia oli ehkä se että nuorille tytöille tuli hieman vääristynyt kuva siitä minkälainen oman kropan pitäisi olla: ylilaiha siis. Hyviä puolia taas lajin kauneus, vaativuus ja liikunnallisuus.

Ala-asteella ollessa soitin lyhyen ajan pianoa. En edes enää muista syytä minkä takia lopetin. Myöhemmin opettelin kuitenkin soittamaan sitä oma-aloitteisesti. Kävin jossain vaiheessa myös kuvataideryhmässä. Sekin harrastus on jatkunut vapaa-ajan lisäksi ainoastaan koulussa valinnaisina opintoina. Nytkin lukiossa olisi tarkoitus suorittaa kuviksen diplomi. Saa nähdä miten käy. Piirtämisen/maalaamisen hyviä puolia taas on, että saa toteuttaa itseään hyvin suuressa määrin. Siinä pystyy myös purkamaan paineita ja rentoutumaan. Huono puoli kuviksessa taas on se jos siihen tarrautuu liikaa ja siitä muodostuu "pakko". Ei pysty enää tavallaan tekemään mitään nopeasti vaan kaikki alkaa viemään aivan tuhottomasti aikaa ja se ei vapauta enää samalla tavalla.

Tanssi jatkui harrastuksena hieman myöhemmällä iällä kun aloitin modernin. Jotkin sarjat ja liikkeet toivat mieleen baletin mikä oli ihana lisä. Erityisesti rakastin esiintymisiä suurissakin tapahtumissa. Ne oli kerrassaan ihania. Modernin lisäksi kävin mix-dancessa mutta lopetin kummankin viimevuonna. Miksi ? Noh, modernin opettaja lähti muualle ja mixin jäi äitiyslomalle. Saa nähdä jatkanko kumpaakaan enää. Mieluummin haluan harrastaa jotain uutta.

Ja tuosta uudesta puheen ollen Nyt syksyllä olisi tarkoitus aloittaa Aikido ja moottoripyöräilykin tulee kuvaan kunhan saan sen inssin ensin läpi ja pyörän tänne Suomeen asti

Ja anteeksi. Ei ollut aikaa lukea edellisiä viestejä. Lupaan kuitenkin tehdä sen.

No pistetäänpäs omakin lista tänne(mitä muutakaan 0600 herättyään voi tehdä...):

Eli läheisin harrastus on...no, en oikein osaa päättää onko se urheilu vai musiikki(siis soittaminen); molemmat kun ovat olleet mukana niin pitkään kuin muistan. Ehkä kuitenkin seksin jälkeen itsensä kehittäminen on se ykkösharrastus. Tähän kuuluu oman itsensä parantaminen kaikessa ja omalla kohdallani edistys on melkein olematonta.

Klassista kitaraa olen soittanut jo n.14v ja rumpuja about 8-9v. Sähkistä olen soittanut hyvin vähän, mutta parin viime vuoden aikana on kiinnostus herännyt siihenkin.

Nykyään harrastan myös kirjallisuutta. Tietysti pääasiassa englannin kielistä kun kyseisestä kielestä meinaan itselleni ammattia kääntäjänä. Runous kiinnostaa myös todella paljon ja William Blake on kyllä yksi idoleitani.

Urheilusta sitten...no, uintia olen harrastanut jostain 10v ikäisestä lähtien ja se on jotenkin iskostunut tuonne selkärankaan eikä varmaan koskaan suostu sieltä poistumaankaan(such a stubborn bastard). Kamppailulajit ovat myös lähellä sydäntä: isäni kautta kiinnostuin niistä nassikkana ja on tullut kokeiltua vähän sitä sun tätä(kaikkea karaten, jeet kune don, pentjak silatin, nyrkkeilyn, brasilialaisen jiu-jitsun ja krav magan väliltä) En niinkään välitä perinteisistä lajeista enkä sen puoleen moderneistakaan mikäli eivät ole itsepuolustukseen helposti sovellettavissa. Eli lähinnä vain sellaista käytännön läheistä kamaa.
Myös ammunta on todella mielenkiinoinen laji ja olenkin tässä pikkuhiljaa hankkimassa ensimmäistä asettani mikäli poliisisetä vain antaa luvan. Sitten kun on pyssy ostettu niin tarkoituksena olisi aloittaa jossain practical shooting-seurassa niin saisi vähän rutiiniakin tuohon hommaan. Myös kaikennäköiset ja kokoiset teräaseet ovat kiinnostaneet jostain yläasteikäisestä lähtien; etenkin "taktiset" veitset ja niiden käyttö kiinnostavat ja yksi vähän poikkeava kiinnostuksen kohde on katana ja ennen kaikkea leikkaustekniikka katanalla(tietääkö kukaan kestäisikö katana mikäli sen törkkäisi auton katon läpi? ).
Kamppailulajeista haen paitsi itsepuolustustaitoja niin myös päättäväisyyttä, itsekuria ja ennen kaikkea mielenrauhaa. Krav Magan tunnuslause kuuluukin "...so one can walk in peace"

Sitten tulee vielä tuo henkinen kehitys ja uskonto.
En oikein jaksa uskollisten johtajien tiukkapipoisia tulkintoja(kaikissa kirkoissa uskonnosta riippumatta tuntuu olevan vähän sama meininki: usko tähän tai menet helvettiin) joten olen ottanut vähän sieltä täältä ja tehnyt oman sekoituksen(afterall, mehän olemme kaikki yksilöitä joten miksi kaikkien pitäisi ahtautua samaan muottiin) joka mielestäni parhaiten edustaa uskontojen perimmäisiä oppeja: jotain länsimaisesta kristinuskosta, jotain intiasta(no lähinnä mitä Amman kirjoista ja Bhagavad Gitasta olen saanut irti) ja sitten on aimo annos zeniä.
Noin ei uskonnollinen henkinen kehitys koostuu lähinnä epätoivoisista pyrkimyksistä tulla ystävällisemmäksi, välittävämmäksi, viisaammaksi(yeah, right! :roll: ), avoimemmaksi, henkisesti "jaksavammaksi"(eli kestää hyvin henkisiä kolhuja ja osaa auttaa muita jaloilleen jos ovat vaikeassa elämän vaiheessa) ja kaikin puolin vähemmän itsekkääksi...eli kai voisi sanoa, että olen ikuinen oppilas ja etsijä.

Have a bad day all :wink:

Tällä hetkellä en harrasta muuta kuin kirjoittamista se on mukavaa vaihtelua koulun käynnille.