Hobitti-elokuvien arvioita

Jatkoa!

Katsoin Smaugin desolaation joskus kuukausi sitten, mutta halusin kirjoittaa epäselvien ja todella hupaisten muistiinpanojeni perusteella jotain.

Valitetaan ensin Synkmetsästä. Se näyttää muoviselta. Se ei ole yhtään kirjan kuvailema ahdistava metsä, niin tiheä, että aurinko ei pääse oksien läpi, vaan pikemminkin jonkinlainen esiversio Stranger thingsin upside down:ista. En osta. Kääpiöt vaikuttavat vetäneen vähän jotain viiniä vahvempaa koko Synkmetsän ajan enkä ollenkaan pitänyt tästä toteutuksesta.

Videopeli numero 1: jättihämähäkit.

Haltiavaltakunnassa on paljon kivoja juttuja, Thranduil on paljon syvempi hahmo kuin kirjassa ja Lee Pace myy roolin uskottavasti. Jes! Taurielinkin ostaisin ideana edelleen ja pidän hahmosta sinänsä mutta miksi oi miksi tämä turha kolmiodraama. Miksi jokaiseen elokuvaan pitää laittaa rakkaustarina?

Videopeli numero 2: tynnyripako. Minulla on tästä kohtauksesta yksi sana: EI.

Legolas is FLYINGGG SO HIGHHH DEFYYING GRAAAVITY

Bard on hyvä, uskottava ja inhimillinen hahmo eikä ne lapsetkaan nyt niin häiritse. Järvikaupunki on loistava lookatio, mutta miksi meidän täytyy tietää niin paljon sen politiikasta ja miksi Alfrid on olemassa? Maailmassa on noin äärettömästi asioita mitä näkisin mieluummin kuin Legolasin ja Bolgin nyrkkitappelun, jossa ei ole minkäänlaista jännitettä, koska Legolas selviää kyllä. Dah. Ja miksi kaikki ovat humalassa järvikaupungissa?

Videopeli numero 3: örkit järvikaupunkissa

Smaug. Smaug on elokuvan paras osa. Loistavaa. Benedict Cumberbatchilla on niin hauskaa tässä roolissa ja sen huomaa. Arvostan mocap-teknologiaa tämän hahmon teossa. Miksi tämäkin hyvä asia pitää pilata juoksuttamalla lohikäärmettä ympäri Ereboria jälleen täysin turhan ja jännitteettömän tappelukohtauksen takia? Kääpiöiden olisi pitänyt kuolla niin monta kertaa tämän elokuvan aikana.

Videopeli numero 4: trying to kill a dragon with gold (idiots)

Tämä elokuva ei itsekkään tiedä omaa tyylilajiaan. Seikkalluelokuva? Ehkä. Komedia? Toisinaan. Lastenelokuva? Harvoin. Itsensä liian vakavasti ottava draama/saippuaooppera? Liian usein.
Allekirjoitan viimeisen repliikin. What have you done, indeed.
 

Luvailin

Kontulainen
Olen tainnut jo onnellisesti unohtaa suuren osan elokuvasta, mutta muistan että minustakin moni kohtaus vaikutti tulevan videopelin mainokselta. Tällaisia pelejä ei kai kuitenkaan sentään tullut (vai?).

Muistelen, että pidin aika monesta paikasta, mutta en niinkään asioista, joita niissä tapahtui. Taisin pitää ainakin Ereborin sisäosista ja Beornin talosta (vai oliko se jo edellisessä elokuvassa).

Järvikaupunki oli omalla tavallaan hieno, mutta ei vastannut omaa mielikuvaani, koska en ollut ajatellut, että sen sisällä olisi kanavia tai muutenkaan vettä. Parhaiten siitä tosin jäi mieleen, että elokuvan nähtyäni pidin siellä olleita jäälauttoja ihan epärealistisen näköisinä... kunnes seuraavana talvena näin melkein samanlaisia Helsingin rannalla. :)
 
Jaa sitten vielä kolmonen perään!
Se pitää paikkansa suosikkinani näistä kolmesta, vaikka suosikin valitseminen näistä onkin vähän kuin pelaisi fuck, marry& kill vaihtoehtoina Dolores Pimento, Järvikaupungin isäntä ja Jabba the Hut. Pitää vain valinta pienin paha.

On totta että noin viiden sivun mittainen taistelu on venytetty tässä elokuvassa puolitoistatuntiseksi paatokseksi, mutta siedän senkin yllättävän hyvin. Sen perusulkonäkö on muovinen ja täynnä CGI-höyryjä ja siitä tulee mieleen muovisotilailla leikkiminen. On siinä hyviäkin hetkiä. Mutta mistä ne vuohet tulivat?

Aloitus vetää hyvin mukaansa ja on visuaalisesti hieno. Smaugin kuolema ensimmäisen kymmenen minuutin aikana on toki varsin antiklimaattista ja olisi voinut tapahtua edellisessä elokuvassa. (Tai sitten olisivat vaan voineet tehdä ne kaksi elokuvaa eivätkä venyttää turhaan, murrr.) En edelleenkään voi sietää Alfridia, eikä pakollinen comical relief-hahmo vaan sovi elokuvan luonteeseen.

Teemallisesti elokuva on onnistuinein: siinä nimittäin on teema. Trilogian päätösosana Viiden armeijan taistelu onnistuu jotenkin antamaan jonkilaisen tyydytyksen katsojalle, ei kuitenkaan niin suurta, että se oikeuttaisi melkein 9 tunnin ajantuhlauksen. Kullan ja omaisuuden vaikutus ihmisiin (ja kääpiöihin ja haltioihin) tuntuu jotenkin ajankohtaiselta teemalta juuri nyt. Richard Armitage tekee parhaansa kultahulluutta näytellessään. Ja kyllä, ihmiset ovat tasan niin tyhmiä, että ajautuisivat tappamaan toisiaan rahan tähden. Ainoa ero on siinä, että ihmiset eivät näytä tajuavan yhdistää voimiaan yhteistä eksistentiaalista vihollista vastaan vaan tavoittelevat omaa etuaan kunnes on auttamatta liian myöhäistä. (Anteeksi että teen tästä allegorian, mutta maailman tila ahdistaaaa.) Elokuvalla on siis jokin sanoma. Jee.

Viiden armeijan taistelu yrittää liian kovasti olla prequel Sormusten herralle. Sauron-sivujuoni voisi tavallaan toimia, mutta on hobitti-leffojen juonen kannalta täysin merkityksetön. Random käynnit Angmarissa ja Gundabadissa eivät voisi vähempää kiinnostaa. "There is a young ranger among them, you should meet him." Yeah, a young ranger. Kuinkas nuorena se Aragorn sinne luontoon yksin lähtikään? Ja Legolas jatkaa linjallaan KISS ME GOODBYYYYEEE I'M DEFYIING GRAAVITYY (miksi en ole tajunnut tätä vitsiä aiemmin).

Aidan Turnerin esitys tässä elokuvassa onnistuu koskettamaan. En osaa sanoa miksi, mutta propsit sinne. Oikeasti jopa tunsin jotain kun nuoret kääpiöt ja Thorin menettävät henkensä. Harvinaista näissä elokuvissa. Erityisesti Bilbon suru on koskettavaa. Kun vaan tarinan fokus pysyisi koko ajan Martin Freemanissa, kaikki menisi paremmin. Samaistun Taurielin social justice warrioriin, mutta hänelle ei ole paikkaa tässä elokuvassa, hänet on vaan tungettu sinne. Huonoa kirjoittamista. Jälleen.

Mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tällä elokuvalla olisi jotain kummallista paikkaa sydämessäni. Olen nähnyt sen liian monta kertaa, niin monta että suurimman osan aikaa tiedän, mitä seuraavaksi sanotaan. Kaikista lukemattomista ongelmista ja epäloogisuuksistaan huolimatta se onnistuu koskettamaan. Tämä oli minulle tärkeä elokuva, silloin kun se tuli ja ensimmäinen kosketukseni kontulaisiin ollessani Tennispalatsin ensi-illassa Bilboksi pukeutuneena. My opinion is biased. Mutta olkoon niin.
 

Aldarian

Dúnadan
Yeah, a young ranger. Kuinkas nuorena se Aragorn sinne luontoon yksin lähtikään?
Nuorena kyllä, mutta tuskin lapsena sentään. Aragornin ja Arwenin tarussa on seuraava maininta: "... Mutta kun Estel oli vasta kaksikymmenvuotias, tapahtui että hän palasi Rivendelliin tehtyään suuria urotöitä Elrondin poikien kanssa; ..." Hiukan myöhemmin kerrotaan hänen saman vuoden syksyllä lähteneen jälleen erämaihin. Viiden armeijan taistelun (2941 KA) aikaan Aragorn (syntynyt 2931 KA) oli kuitenkin vasta 10 vuotias koltiainen. Joten "a YOUNG ranger" indeed. :lol:

Pitkiä, perusteltuja arvosteluja on aina mukava lukea ja mielipiteesi käyvät aika hyvin yhteen omien tuntemuksieni (ja arvostelujeni) kanssa. Ehkä suurin ero on se, että itselleni ensimmäinen osa on se paras noista Hobitti-leffoista.
 

Micco

Jäsensihteeri, rahastonhoitaja
Suomen Tolkien-seura
On siinä hyviäkin hetkiä. Mutta mistä ne vuohet tulivat?
Vuohethan olivat apuun tulleiden kääpiöiden ratsuja. Tämmöisillä kiipeilijävuohilla ja kääpiöillä voisi ihan hyvin uskoa olevan samankaltainen vuoristoinen asuinseutu. Erityisesti tästä kolmannesta elokuvasta pidennetty versio on minusta ehdottomasti perusversiota parempi, sillä vaikka siinä onkin enemmän joidenkin kammoksumia toilailuja, niin siinä myös korjaillaan tämmöisiä perusversion jättämiä logiikka-aukkoja. Ja ne kääpiöiden ilmatorjunta-aseet on hienoja. :D
 
Last edited:

Aldarian

Dúnadan
Noista kääpiöiden ratsuvuohista puheenollen. Iski äkkiä mieleen, että voisiko niiden "ilmaantuminen" Hobitti leffoihin olla jollain tavoin yhteydessä LOTRO:n kanssa. LOTRO:ssahan matkataan tavallisesti pitkiä välimatkoja hevosilla mutta Moriassa "kulkuneuvona" on sitävastoin juurikin kääpiöiden (vuori)vuohi, joilla noita Morian pimeitä loukkoja sitten "sahataan" edestakaisin. Ja kun Moria lisäosa ilmestyi peliin jo vuonna 2008 niin ainakin sellainen mahdollisuus on mielestäni olemassa että joku Hobitti leffojen tekijätiimissä olisi sieltäkautta ideaa saanut/ottanut.
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Minulle hiisikaupunki toi elokuvassa mieleen vanhan Hobitti pelin vastaavan, joka taitaa olla joku hylätty kaivos vaunuineen ja hisseineen. Yhteläistä molemmille on suuri avoin luola, jonka seinillä kulkee enemmän ja vähemmän huteran näköisiä kulkuteitä. Myöhemmistä elokuvista en tosin muista samanlaisia mielleyhtymiä.
 
Ylös