Jännittääkö?

Toivotaan Titille parasta :) Teitä kovasti toivoisin voittajiksi!

Itseäni jännittää ylihuominen keikka, ei sillä että olisin itse
esiintymässä vaan olen katsomassa ensimmäistä kertaa
yhden uuden ystävän bändiä. Sen ihmisen kanssa minulla
on todella lämmin ja hyvä olo, mutta silti jotenkin aina
jännittää tavata. Hyvällä tavalla! :)
 
Ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa. No, vain nelituntuinen päivä, ja kuntouttavasta työstä on kyse eikä markkinataloudellisesta orjien ajosta, mutta silti. Pitääkin lähteä...
 
Taas on hakemusta vireillä moneen paikkaan. Kaksi niistä "vain" työharjoittelupaikkoja, mutta olisikin sitten hirveän kiinnostavaa ja kivanoloista työtä, yliopistolla kansainvälisen koulutuksen keskuksessa. Peräti puolen vuoden pätkä ja harjoittelupalkkakin sellainen, että se nostaisi opiskelijan elintasoa. [22]

Haluanhaluanhaluan. Ehkä tällaiset tilanteet olisivat helpompia, jos uskoisi rukouksen tms. voimaan.

Edit. Edistystä toisen harjoittelupaikan suhteen, tiistaina työhaastattelu. :)
 
En ole kuullut ystävästäni moneen päivään mitään, eilen illalla laitoin hänelle kaksi tekstiviestiä joihin ei ole tullut vastausta. Odottelen että päivä valkenee sen verran että kehtaan soittaa hänelle. Minulla on erittäin paha tunne tästä.
 
Olin kotona vasta klo 1.30 (ja kyllä tulin suoraan töistä) enkä jaksanut tehdä oikein mitään. En ole uskaltanut/saanut nukkua, sillä pakkaan hitaanlaisesti matkalaukkuani. Ensimmäinen Oxonmoot jännittää ja onhan tämä eka kerta kun käyn Englannin maaperällä. Voi myös olla, että jos/kun seuraavan kerran tämän jälkeen matkaan Iso-Britanniaan, Skotlanti on itsenäinen (äänestys 18.9.).

Jännittää myös, mitä jäynää keksivät eka kertalaisille. Ja mietin, pitäisikö napata jokin Tolkienin teos mukaan. Ja koska unet ovat vähissä tältä viikkoa - kiitos erittäin kiireisen ja raskaan parin viikon työrupeaman - pelkään nukkuvani liikaa pidennetyllä viikonlopullani. Onneksi kuitenkin myös maanantai on vapaapäivä minulla.

Jännittää myös se, että mitä mahdolliset paikalla olevat skotit sanovat, jos suomalainen ilmestyy esimerkiksi iltajuhlaan kiltissä.
 
Jännittää, odottelen juuri piirrosta ekasta Tolkien-aiheisesta tatuoinnistani. Tekstin toin itse, tatuoija suunnittelee loput (ja toki saan sanoa sanottavani). Kohta se sitten hakataan ihoon.
 
Minua jännittää näytelmämme talvella. Uusi vastanäyttelijä on aivan älyttömän ihana ihminen
ja hänen kanssaan on erittäin mukavaa, mutta hän on todella ujo mies. Tässä kohtaa varmasti
muutama Kontulainen tajuaa, mitä minä tarkoitan. Olen siis totaalisen jännittynyt ohjaajan
päätöksestä, jonka hän keksi viime harjoituksissa.

Tämän kyseisen miehen siis pitäisi tehdä aloite minua kohtaan, mutta hieman jännitän, että osaanko
antaa toisen viedä. Siis tottakai tanssiasioissakin on hankaluutta, koska yleensä olen tanssinut miehen
asemassa, joten tarvitaan ihan sellainen mies, joka varmasti ottaa minulta ns. luulot pois.

Hieman jännitän myös sitä, että kyseinen ihminen on siis ensimmäistä kertaa minun n. ikäiseni nuori mies
ja hän vieläpä siskoni vanha kaveri, isäni kanssa samassa työpaikassa, serkkuni hyvä ystävä, tuntee muutenkin
suvustani aika monta ihmistä. Jotenkin tämä tuo minulle hirveästi paineita. Haluaisin puhua jonkun kanssa tästä
asiasta, koska olen tilanteessa, jota minulla ei ole ennen ollut :D
 
Yksi kissoistani on eläinlääkärissä röntgenissä ja jännitän, löytyykö sieltä joku (pahakin) vika. Vielä 40 minuuttia ja saan mennä hakemaan "lapsukaiseni" :/
 
Ollaan menossa äidin kanssa katsomaan tänään Lumikuningatar-balettia, ja siihen liittyen jännittää lapsenvahdiksi lyhyellä varoitusajalla lupautuneen, miehen pelikavereihin kuuluvan ihmisen tapaaminen. En ole yleensäkään kauhean hyvä tekemään tuttavuutta, ja nyt pitäisi suorittaa tervehtiminen, talon ja lasten esittely sekä asiaankuuluva briiffaus ventovieraalle ihmiselle hänen saapumisensa ja meidän lähtömme väliin jäävässä noin kymmenessä minuutissa niin, että kaikki tarpeellinen tulee sanottua.

Jännittää myös vähän, osaavatko muksut olla ihmisiksi, vaikka ovatkin vakaasti luvanneet olla kilttejä ja totella lapsenvahtia.
 
Saimme tällä viikolla tietää ensi tammi-helmikuun työssäoppimispaikat ja jo keskiviikkona pitäisi mennä tutustumaan paikkaan (juu, ei yhtään tiukemmalla aikataululla kiitos koulun). Jännittää joka kerta uusi paikka ja uudet ihmiset.
 
Huomenna on edessä lähtö yöjunalla Yllästä kohti. Nyt jännitys alkaa tuntua jo paljon selkeämmin ja ärsyttävämmin.
Esimerkiksi aamulla oli maha sekaisin (jännitysvatsa on niin ihana juttu) ja nyt on semmoinen lievä ahdistusolo,
muttei onneksi mikään kauhean paha. No jaa, onneksi kyseessä on tosiaan yöjuna josta varasin kaverin kanssa
makuuvaunun, niin voin sammua heti ja olla ahdistumatta koko matkaa.

Emt ei minua sinänsä se itse työssäoppiminen jännitä, vaan se sinne lähteminen.
 
Lähipäivinä tulee tieto taas yhdestä apurahahausta. Olis niiiiiin kiva jos tärppäis nyt, olis vähän muutakin rahaa kuin kotihoidontuki. Eikä tarvis rustailla uusia hakemuksia ihan heti taas...
 
Jännittää lapsen puolesta. Meidän Mario hakee Helsinkiin yläasteelle, jolla on erillinen matematiikkalinja, ja pääsykoe on tänään. Ei tiedetä edes, paljonko hakijoita suunnilleen on, määrä on kuulemma vaihdellut paljonkin vuosittain.
 
Onko kyseessä MAYK? Jos on, sen käyneenä voin sanoa että pääsykokeesta pääsee kyllä läpi ihan perusosaamisella. Sinä vuonna, kun olin pääsykokeessa, hakijoita taisi olla jotain 30 ja sisälle pääsi 18. Muutama kokeen tehtävistä on tarkoitettukin sellaisiksi, että niistä ei pitäisi kenenkään hakijan saada täysiä pisteitä tai edes puolia pisteitä.
 
Kunpa olisin avautunut asiasta täällä aikaisemmin, olisin voinut vinkata pojalle. Nyt se on varmaan armottomana perfektionistina ollut ihan varma totaalisesta tuhosta ja epäonnistumisesta.

Muoks: Ei kun sori, menivät lyhenteet ja lempinimet sekaisin. Eihän se lapsi MAYKiin hakenut vaan Munkkaan. Ja koe meni kokelaan mielestä hyvin, kertoi isänsä äsken fesessä. Nyt voi siis huokaista helpotuksesta.
 
Last edited:
Hirveästi harjoittelupaikkahakemuksia on lähtenyt kohti potentiaalisia paikkoja, tällä viikolla vielä muutama lisää. Ja sitten odotettavissa lähes kuukauden odottelu, ennen kuin mistään alkaa kuulua haastattelukutsuja tai automaattisia hylkäyskirjeitä. Pitäisi kai hakea ainakin muutamasta paikasta kesätöitäkin siltä varalta, etten pääse mihinkään harjoitteluun tai pääsen harjoitteluun vain vaikkapa huhti-touko-kesäkuuksi. Litterointitöitä kun kesäisin on aiempina vuosina ollut hyvin vähän, niillä tuskin maksaa edes asumiskuluja, ruuasta tai muista menoista puhumattakaan.
 
Huomenna järjestetään yleisurheilun SM-hallikilpailut ja suureksi yllätyksekseni seurani valitsi minut naisten 4x300m viestiin. Tosi mahtavaa, että minuun luotetaan ja uskotaan, kunpa vain minäkin uskoisin itseeni. :grin: Oma lajinihan on pituushyppy ja juoksen myös pikamatkoja satunnaisesti, mutta siitä on jo aikaa kun olen juossut vähän "pidemmän" matkan. Jännittää nyt jo todella paljon, kun mietin miten pärjään juoksussa, sillä muut juoksijat ovat todennäköisesti paljon kokeneempia keskipitkillä matkoilla kuin minä. Jostain pitäisi nyt kaivaa itseluottamusta juoksuun, eikä antaa jännityksen ottaa liikaa valtaa.
 
Yo-kirjoitukset. Pitäisi kahdessa viikossa saada päähänsä kaikki fysiikasta ja suurin osa matikasta. Pelottaa ihan älyttömästi, varsinkin kun haluaisin oikeasti hyvät tulokset niistäkin, vaikka molemmissa on huonot arvosanat todistuksesa enkä ymmärrä tärkeimmistäkään aiheista juuri mitään..
 
You must log in or register to reply here.
Ylös