Joululahjat (ja muutkin lahjat)
- Keskustelun aloittaja Steelsheen
- Aloitettu
Hero sanoi:
Jos leluja ym. on tarpeeksi, niin joku lasten lehden vuosikerta (esim Nalle Puh)on hyvä vaihtoehto eikä edes järjettömän kallis ja iloa on koko vuodeksi, tai sitten jos sinulle ei enää tule Akkaria, niin ainahan voit tilata sen pojalle... :wink:
Ei ehkä vielä osaa arvostaa lahjaansa, mutta ei mene montaa vuotta, kun ne ovat arvossa arvaamattomassa.
Itse tilasin Roope-setä lehden tänkin vuonna langon lapsille, tuli sillä ratkaistua kerta heitolla neljän mukulan (ja langon
) joululahja. Lähes tulkoon kaikille muille olen jo monena vuonna peräkkäin antanut itse tekemääni viiniä. Se on jostain syystä ollut erittäin haluttu lahja joka vuosi
Minulla lahjaostokset alkavat viimeisiä myöten olla pulkassa. Vaikka ostimme miehekkeen kanssa kummankin perheelle yhteiset lahjat, onnistuin lahjakkaasti jättämään miehen omat lahjat kuin myös omien kavereideni lahjat ostamatta näinkin pitkälle. Nyt on kuitenkin joko kaikki ostettu tai tilattu ja postissa matkalla tänne, ja mieli enemmän kuin huojentunut.
Vanhempani ostavat meille kaikille neljälle lapselle joka vuosi useamman lahjan, ja olen ihmetellyt aina hieman kuinka äitini pysyy laskuissa kiinni ja keksii aina jotakin paketteihin. Itse olen ottanut tavakseni pyytää yhtä isompaa lahjaa (tänä vuonna ihana rannekello sai väistyä Maailmanhistorian pikkujättiläisen tieltä
), ja annan äitini itse keksiä loput.
Huomasin jännän ilmiön mitä itseeni ja muiden joululahjoihin tulee, tosin trendi taitaa olla vallalla vain nuorisossa. Itse huomasin, etten ostanut juuri lainkaan lahjoja muualta kuin netistä, jollei Prismaa ja meidän maanista bonuksenhakukampanjaamme lasketa mukaan. Ei tullut mieleenkään lähteä kaupungille kaupoilla kiertelemään, vaan avasin suoraan koneen.
Vanhempani ostavat meille kaikille neljälle lapselle joka vuosi useamman lahjan, ja olen ihmetellyt aina hieman kuinka äitini pysyy laskuissa kiinni ja keksii aina jotakin paketteihin. Itse olen ottanut tavakseni pyytää yhtä isompaa lahjaa (tänä vuonna ihana rannekello sai väistyä Maailmanhistorian pikkujättiläisen tieltä
), ja annan äitini itse keksiä loput. Huomasin jännän ilmiön mitä itseeni ja muiden joululahjoihin tulee, tosin trendi taitaa olla vallalla vain nuorisossa. Itse huomasin, etten ostanut juuri lainkaan lahjoja muualta kuin netistä, jollei Prismaa ja meidän maanista bonuksenhakukampanjaamme lasketa mukaan. Ei tullut mieleenkään lähteä kaupungille kaupoilla kiertelemään, vaan avasin suoraan koneen.
Uuh, lahjat ovat minun migreenini. En keksi ikinä mitään kunnollista. Tänävuonna olen kovasti ongelmissa, kun haluaisin tehdä kahdelle hyvälle ystävälleni lahjat, jotka ovat käytännölliset, kestävät ja muistuttavat minusta, tämä on nimittäin viimeinen joulumme samassa kaupungissa tai maassa.
Ajattelin ensin avaimenperää. Sain itse viimevuonna metallisen avaimenperän, jossa luki: älä ikinä lähde minnekään ilman suojelusenkeliä, rakastan sitä. Minusta on jollakin tavoin äärimmäisen herttaista ajatella, että minun tekemäni avaimenperä seuraa ystävääni kaikkialle, minne hän meneekin. Osa minusta olisi tavallaan hänen mukanaan vaikka olisinkin itse kaukana ja avaimenperä olisi siitä konkreettinen osoitus. En vain millään keksi minkäänlaisia avaimenperäideoita. Höh.
Perinteinen joululahja kaikille tutuille ja sukulaisille on ollut purkillinen joulukarkkeja. Niistä on kyllä pidetty kovasti, mutta jos haluaa jonkin pysyvän lahjan antaa, joulunamut ovat vaihtoehdoista viimeinen
Ajattelin ensin avaimenperää. Sain itse viimevuonna metallisen avaimenperän, jossa luki: älä ikinä lähde minnekään ilman suojelusenkeliä, rakastan sitä. Minusta on jollakin tavoin äärimmäisen herttaista ajatella, että minun tekemäni avaimenperä seuraa ystävääni kaikkialle, minne hän meneekin. Osa minusta olisi tavallaan hänen mukanaan vaikka olisinkin itse kaukana ja avaimenperä olisi siitä konkreettinen osoitus. En vain millään keksi minkäänlaisia avaimenperäideoita. Höh.
Perinteinen joululahja kaikille tutuille ja sukulaisille on ollut purkillinen joulukarkkeja. Niistä on kyllä pidetty kovasti, mutta jos haluaa jonkin pysyvän lahjan antaa, joulunamut ovat vaihtoehdoista viimeinen
Haltiamieli
Kontulainen
Joululahjat... ah, tuo jokavuotinen murheenkryyni tosiaan. Moisten keksiminen on täysin ja kerrassaan kykyjeni tuolla puolen. Koska niiden miettiminen on stressaavaa se myös jää aina viime tinkaan - yhtäkään lahjaa en ole vielä ostanut ja varmaan se joulunalusviikolle taas jääkin. Ainakin yhtenä vuonna olen mokannut enkä saanut minkäänlaisia lahjoja aikaiseksi. Sen jälkeen on vain yritetty pysyä kyseisen tason yläpuolella. Täältä Konnusta olen tainnut joitain ideoita saada ryöstettyä männävuosina, mutta nyt ei oikein tärpännyt sellaisiakaan tästä topiikista.
Vanhemmat ovat vaikeita, kun kirjamakunsa on niin kaukana omastani etten uskalla sokkona ruveta mitään poimimaan, musiikkia eivät juuri kuuntele eivätkä leffoja katso. Ehkä ostan taas joulukoristeita...![[22]](/styles/kontu/hymiot/22.png "Kakskakkonen [22]")
Veljelle (26 v.) suunnittelin ostavani jonkun LEGO-paketin, mutta niitäkin pitäisi tutkailla ja löytää joku sopivan palaisa ja kiinnostava malli.
Mummolla on alkanut dementian edistyessä ja iän karttuessa makeanhimo löytyä, joten jonkinlainen suklaavalikoima voisi käydä laatuun. Mitään liian hienoa sen vaan tuskin kannattaisi olla
Muilta tuskin saan lahjoja, joten ei ole velvoitetta myöskään sellaisia antaa (täti ja perhetutut toki saattavat antaa erillisiä lahjoja, mutta moiset hoidetaan keskitetysti eivätkä ne ole niin suuresti minun murheeni).
Vanhemmat ovat vaikeita, kun kirjamakunsa on niin kaukana omastani etten uskalla sokkona ruveta mitään poimimaan, musiikkia eivät juuri kuuntele eivätkä leffoja katso. Ehkä ostan taas joulukoristeita...
Veljelle (26 v.) suunnittelin ostavani jonkun LEGO-paketin, mutta niitäkin pitäisi tutkailla ja löytää joku sopivan palaisa ja kiinnostava malli.
Mummolla on alkanut dementian edistyessä ja iän karttuessa makeanhimo löytyä, joten jonkinlainen suklaavalikoima voisi käydä laatuun. Mitään liian hienoa sen vaan tuskin kannattaisi olla
Muilta tuskin saan lahjoja, joten ei ole velvoitetta myöskään sellaisia antaa (täti ja perhetutut toki saattavat antaa erillisiä lahjoja, mutta moiset hoidetaan keskitetysti eivätkä ne ole niin suuresti minun murheeni).
Varmaan uskotte, että mä en mitenkään ole joululahjatohkeissani, kun talossa on kolme alle kouluikäistä lasta?
*pistää sormet ristiin selän takana*
Mun mielestä lahjojen suunnittelu ja antaminen on ihanaa.
Varsinkin mun lähisuvun lahjojen suunnittelu on haasteellista - on sovittu, ettei aikuisten kesken anneta lahjoja, mutta aina jotain kuitenkin annetaan toisillemme. Mä olen tehnyt itse kaikenlaisia herkkuja, pikkuleipiä, karamelleja... ehkä tänä vuonna jotain herkkusäilykkeitä.
Lapsille sitten tulee ostettua kaikenlaista. Ei monta lahjaa per lapsi, mutta jotain. Totesin itsekin, että on vaikea keksiä 1-vuotiaan lahjaa. Keskimmäiselle ostin yhteiseksi lahjaksi isin kanssa Autot (Cars) -pc-pelin. Saavat keskenään touhuta. Hoppelia odottaa Winx-nukke, joka puuttuu vielä ja "Helsingin tontut" (iskänsä ja iskän avopuoliso) etsivät sitä kuudetta puuttuvaa Winxiä. Sitten on kaikenlaista pientä hömppää vähän.
Meillä on joulu tänä vuonna vähän eri lailla aikataulutettu kuin tavallista. Mulla on töitä aattona ja joulupäivänä. Aattoiltana jaetaan lahjat perheen kesken + ne mitä tulee kauempana asuvilta sukulaisilta eli miehen suku. Tapanina olen pyytänyt sukulaisiani ja ystäviä meille kylään, ja jaetaan heidän kanssa lahjat. Kaksi jouluaattoa melkein.
Mä haaveilen joululahjaksi sitä U2:n kirjaa, ja mulla on vakavahko aavistus, että mies sen on sanomatta tiennyt... Saa nähdä.
Miehelle yritän keksiä kivaa lahjaa, ehkäpä uusi lompakko kun vanha niin rikki ja lompakkoon juuri kuvaamosta tulleet lasten tarrakuvat. Niin ja sitten tällainen iso "paketti" lahjanarun ympäröimänä...
*viheltelee ja katselee kattoon*
Muoks.[color=red:6f5751b753]Lahjavinkkiä toivotaan![/color]
Eli meillä ovat lapset ensimmäistä syksyään hoidossa. Hoppeli päiväkodissa, nuoremmat hurjapäät perhepäivähoitajalla. Päiväkodin opejen lahjasta en tiedä, onko jotain yhteiskeräystä vai mitä?
Mutta siis perhepäivähoitajan lahja. Mitä hälle veisi? Jotain halutaan antaa, kun on ihan enkeli ihmisen hahmossa, sellainen upea ihminen ja Löytö. Ajateltiin sitä mitä sanotaan lasten hoitohenkilökunnan lahjoista, että ei mitään pystejä hyllyyn vaan jotain mitä voi joko syödä tai polttaa. Eli jos laittais suklaarasian, nätit kynttilät ja niihin sopivat servietit. Onko liikaa? Vai laitetaanko vaan servietit ja kynttilät tai vaan suklaarasia tai... Kun kukista en tiedä, allergiaa perheessä on, niin jos onkin kukille allerginen!
Mä en yhtään tiedä kun ei ole kokemusta, että millainen muistaminen olisi sopiva.
*pistää sormet ristiin selän takana*
Mun mielestä lahjojen suunnittelu ja antaminen on ihanaa.
Varsinkin mun lähisuvun lahjojen suunnittelu on haasteellista - on sovittu, ettei aikuisten kesken anneta lahjoja, mutta aina jotain kuitenkin annetaan toisillemme. Mä olen tehnyt itse kaikenlaisia herkkuja, pikkuleipiä, karamelleja... ehkä tänä vuonna jotain herkkusäilykkeitä.
Lapsille sitten tulee ostettua kaikenlaista. Ei monta lahjaa per lapsi, mutta jotain. Totesin itsekin, että on vaikea keksiä 1-vuotiaan lahjaa. Keskimmäiselle ostin yhteiseksi lahjaksi isin kanssa Autot (Cars) -pc-pelin. Saavat keskenään touhuta. Hoppelia odottaa Winx-nukke, joka puuttuu vielä ja "Helsingin tontut" (iskänsä ja iskän avopuoliso) etsivät sitä kuudetta puuttuvaa Winxiä. Sitten on kaikenlaista pientä hömppää vähän.
Meillä on joulu tänä vuonna vähän eri lailla aikataulutettu kuin tavallista. Mulla on töitä aattona ja joulupäivänä. Aattoiltana jaetaan lahjat perheen kesken + ne mitä tulee kauempana asuvilta sukulaisilta eli miehen suku. Tapanina olen pyytänyt sukulaisiani ja ystäviä meille kylään, ja jaetaan heidän kanssa lahjat. Kaksi jouluaattoa melkein.
Mä haaveilen joululahjaksi sitä U2:n kirjaa, ja mulla on vakavahko aavistus, että mies sen on sanomatta tiennyt... Saa nähdä.
Miehelle yritän keksiä kivaa lahjaa, ehkäpä uusi lompakko kun vanha niin rikki ja lompakkoon juuri kuvaamosta tulleet lasten tarrakuvat. Niin ja sitten tällainen iso "paketti" lahjanarun ympäröimänä...
*viheltelee ja katselee kattoon*
Muoks.[color=red:6f5751b753]Lahjavinkkiä toivotaan![/color]
Eli meillä ovat lapset ensimmäistä syksyään hoidossa. Hoppeli päiväkodissa, nuoremmat hurjapäät perhepäivähoitajalla. Päiväkodin opejen lahjasta en tiedä, onko jotain yhteiskeräystä vai mitä?
Mutta siis perhepäivähoitajan lahja. Mitä hälle veisi? Jotain halutaan antaa, kun on ihan enkeli ihmisen hahmossa, sellainen upea ihminen ja Löytö. Ajateltiin sitä mitä sanotaan lasten hoitohenkilökunnan lahjoista, että ei mitään pystejä hyllyyn vaan jotain mitä voi joko syödä tai polttaa. Eli jos laittais suklaarasian, nätit kynttilät ja niihin sopivat servietit. Onko liikaa? Vai laitetaanko vaan servietit ja kynttilät tai vaan suklaarasia tai... Kun kukista en tiedä, allergiaa perheessä on, niin jos onkin kukille allerginen!
Mä en yhtään tiedä kun ei ole kokemusta, että millainen muistaminen olisi sopiva.
Joululahjojen ostaminen ja tekeminen on mukavaa.. mutta vielä mukavampaa on niiden antaminen en itse välittäisi vaikka en saisi lahjan lahjaa.. joulussa ja sen ajassa minusta parasta on iloisen mielen jakaminen muille,lahjat tulevat vasta sen jälkeen niinkuin kaikki muutkin jouluun liittyvä.. joululahjat olen kyllä hankkinut jo hyvissä ajoin,mutta poikaystävälle lahjan hankkiminen on hiukan tuottanut päänvaivaa aika monet lahjoista olen kuitenkin itse tehnyt..
en itse välittäisi vaikka en saisi lahjan lahjaa.. joulussa ja sen ajassa minusta parasta on iloisen mielen jakaminen muille,lahjat tulevat vasta sen jälkeen niinkuin kaikki muutkin jouluun liittyvä.. joululahjat olen kyllä hankkinut jo hyvissä ajoin,mutta poikaystävälle lahjan hankkiminen on hiukan tuottanut päänvaivaa aika monet lahjoista olen kuitenkin itse tehnyt.. 
Incánus
Welho
Olen ostanut ehkä kaksi tai kolme lahjaa täksi jouluksi. Vaikka menen
risteilylle tulevana viikonloppuna, en ajatellut sieltäkää hirveästi
mitään tuoda. Mutta senhän näkee vasta jälkeenpäin.
Pidän eniten kirjalahjojen saannista, vaikka en tietäisikään mitään,
millaisia kirjoja saan. Siinä suhteessa olen helppo. Huomattavasti
vaikeampaa onkin miettiä toisille lahjoja. Jotkut lahjat muodostuvat
perinteiksi (Potter-seinäkalenteri), mutta toisinaan on hyvin vaikeaa
keksiä mitään sopivaa lahjaa toiselle. Varsinkin kun tahtoisin antaa
jotain sellaista, mille olisi käyttöä, josta olisi hyötyä ja ennen kaikkea
joka ei olisi vain materiaalinen lahja, vaan jolle muodostuisi tunne- tai
symboliarvo.
Joulu on turhaa ajan ja rahan tuhlausta, ystäville ostetaan lahjoja
silloin, kun on mahdollisuus ja siltä tuntuu.
risteilylle tulevana viikonloppuna, en ajatellut sieltäkää hirveästi
mitään tuoda. Mutta senhän näkee vasta jälkeenpäin.
Pidän eniten kirjalahjojen saannista, vaikka en tietäisikään mitään,
millaisia kirjoja saan. Siinä suhteessa olen helppo. Huomattavasti
vaikeampaa onkin miettiä toisille lahjoja. Jotkut lahjat muodostuvat
perinteiksi (Potter-seinäkalenteri), mutta toisinaan on hyvin vaikeaa
keksiä mitään sopivaa lahjaa toiselle. Varsinkin kun tahtoisin antaa
jotain sellaista, mille olisi käyttöä, josta olisi hyötyä ja ennen kaikkea
joka ei olisi vain materiaalinen lahja, vaan jolle muodostuisi tunne- tai
symboliarvo.
Joulu on turhaa ajan ja rahan tuhlausta, ystäville ostetaan lahjoja
silloin, kun on mahdollisuus ja siltä tuntuu.
Joululahjojen hankkiminen ja väkertäminen on joskus kovin vaikeaa varsinkin kun olen itse niin vaikea lahjottava, että tunnen tarvetta kompensoida sitä jollain. (Incánus on kyllä mielestäni ihan oikeassa siinä, että ei niitä lahjoja pidä väkisin ostaa, se on turhaa tuhlausta.) Lahjojen paketointi sen sijaan on suunnilleen hauskimpi asioita maailmassa. Jonhtuneeko tämä sitten siitä, että en juurikaan taiteile nykyään muuten, joten joudun vuodattamaan kaiken luovuuteni paketointiin, en tiedä.
Tänä vuonna paketoin sanomalehtipaperiin ja leikkelin pari vanhaa lettinauhaani pakettinaruiksi. Aika usein olen kirjoittanut lahjaperiin. En oikein edes muista, koska viimeksi olisin käyttänyt kaupan lahjapaperia. Aikaisemmin paketointipaperinani oli kukkakaupan &c ruskea käärepaperi, johon oli hyvä kirjoittaa vaikka runoja, mutta varastoni loppui. Jäljellä kuitenkin on kaikkea tarpeellista vielä ensi jouluksi: punaista lakkaa, lisää käyttämättömiä lettinauhoja, sulkia, muovikukkia ja mitä lie. Jostakin syystä syntymäpäivälahjat eivät herätä minussa lainkaan vastaavaa luovuden purkausta.
Entäs te muut? Herättääkö joulun jälkeinen lahjapaperiröykkiö vain vastenmielisyyttä?
Tänä vuonna paketoin sanomalehtipaperiin ja leikkelin pari vanhaa lettinauhaani pakettinaruiksi. Aika usein olen kirjoittanut lahjaperiin. En oikein edes muista, koska viimeksi olisin käyttänyt kaupan lahjapaperia. Aikaisemmin paketointipaperinani oli kukkakaupan &c ruskea käärepaperi, johon oli hyvä kirjoittaa vaikka runoja, mutta varastoni loppui. Jäljellä kuitenkin on kaikkea tarpeellista vielä ensi jouluksi: punaista lakkaa, lisää käyttämättömiä lettinauhoja, sulkia, muovikukkia ja mitä lie. Jostakin syystä syntymäpäivälahjat eivät herätä minussa lainkaan vastaavaa luovuden purkausta.
Entäs te muut? Herättääkö joulun jälkeinen lahjapaperiröykkiö vain vastenmielisyyttä?
Angervoinen sanoi:
Kaupan joululahjapaperit on hirveitä! Niillä ei kunnolla saa paketoitua kun ne menevät niin helposti rikki. Ja ne eivät edes kunnolla pala takassa. Tänä vuonna käärin itse lahjat biltemasta ostamaani ruskeaan "rakennussuojapaperiin". Se on kestävää ja sen voi nätisti koristella naruilla, sitä paitsi se oli erittäin edullista.
Sanomalehtipaperissa on kyllä vähän tuo sama hajoamisen ongelma, mutta ratkaisin sen kaksinkertaista peperia käyttämällä. Se ei kuitenkaan maksa mitään. Jos kotiin ei tulisi lehtiä liiankin kanssa, niin keräyspaperilaatikossa voisi käydä dyykkaamassa vaikka sarjakuvalehtiä (parhaat löydöt kannattaisi kyllä varmaan lukea mieluummin kuin käyttää paketointiin) ja samaan paikkaan laittaa kun lahja on avattu, ellei takkaa omista.
Isilmírë
Kuukivi
Angervoinen sanoi:
Röykkiö? Nehän tungetaan pahvilaatikkoon sitä mukaa kuin lahjoja avataan, ja seuraavana päivänä laatikko kiikutetaan roskakatoksen kartonki- ja pahvikeräysastiaan.
Itse olen jo useamman vuoden käärinut lahjat ruskeaan voimapaperiin jota saa riittoisana rullana, sitonut ne punaisella tai valkoisella puuvillaisella virkkauslangalla (niitäkin on isot rullat) ja viitseliäällä päällä ollessani sulattanut vielä lakkaa lankojen risteyskohtiin ja läimäissyt syntyneisiin läntteihin leimat sinettileimasimella (tämä vuonna törsäsin yhden päivän ruokarahojen verran uuteen leimasimeen, hyi minua). Aikaisemmin kirjoitin saajan nimen suoraan paperiin, mutta nyt ovat jo kolmatta vuotta käytössä vaaleanpunaisesta paperista taitellut origamipossut, joiden kyljestä lahjan saaja saa nimensä tavata.
Voi härtsyygeli, ettäkö lahjapaperit kiikutetaan roskikseen? Ei tule kuuloonkaan. Vain avaamisessa käyttökelvottomaksi rikkoontuneet sinne viedään. Muut otetaan talteen ja kierrätetään perheen kesken. Meillä kotopuolessa on minuakin vanhempia joululahjapapereita.
Parina viime vuonna minulla ei ole edes ollut tapana paketoida perheen kesken annettuja lahjoja. Kyllä ne kuitenkin tietää jo etukäteen mitä saavat. Ei minullekaan vanhemmat mitään juuri paketoi. Tai, no äiti rakastaa pakettien tekemistä, joten kyllä se jotain aina papereihin käärii. Sanomalehtiin käärimistä ajatellen tulee vastaan se ongelma, että mainoslehtiset ovat turhan pieniä, enkä ihan kuitenkaan kehtaa dyykata toisten vanhoja sanomalehtiä, kun keräysastia taidetaan tyhjentää ennen kuin se täyttyy edes puoliväliin asti, joten en yltäisi tarpeeksi pitkälle hyppäämättä sisään.
Parina viime vuonna minulla ei ole edes ollut tapana paketoida perheen kesken annettuja lahjoja. Kyllä ne kuitenkin tietää jo etukäteen mitä saavat. Ei minullekaan vanhemmat mitään juuri paketoi. Tai, no äiti rakastaa pakettien tekemistä, joten kyllä se jotain aina papereihin käärii. Sanomalehtiin käärimistä ajatellen tulee vastaan se ongelma, että mainoslehtiset ovat turhan pieniä, enkä ihan kuitenkaan kehtaa dyykata toisten vanhoja sanomalehtiä, kun keräysastia taidetaan tyhjentää ennen kuin se täyttyy edes puoliväliin asti, joten en yltäisi tarpeeksi pitkälle hyppäämättä sisään.
Isilmírë
Kuukivi
ghâsh sanoi:
Ja meidän perheessä tuohon luokkaan kuuluvat kaikki papaerit minun omien lahjojeni päältä kuorimiani lukuunottamatta - ja niistä kyllä säästän kaikki sen verran säädyllisessä kunnossa olevat, että niitä kehtaa vielä uusiokäyttää. Suurin osa paperijätteestä on kuitenkin peräisin pikku-ukkomme lahjojen ympäriltä, ja joululahjakiihkossa tärisevälle nelivuotiaalle on aika turha yrittää tähdentää, ettei papereita tarvitse välttämättä repiä silpuksi. Ja mieheni mielestä nyt lahjojen avaaminen ei vain ole yhtään hauskaa, jos pitää ruveta nyhertämään narujen ja teippien kanssa. Siispä valtaosin kartonkikierrätykseen menevät meidän lahjapaperimme.
Kyllä nelivuotiaskin ymmärtää. On tosin hieman eri asia, hennotko olla yhtä julma kuin meillä aikoinaan oltiin: sanottiin, että jollei niitä papereita varota, niin ei yhtään lahjoja saada. Jos vastassa ovat päättäväisen näköiset kasvot, niin asia menee perille. Tosin samalla saattaa tulla pyyntö auttaa avaamisessa. Ehkä olen vain outo, mutta pidän oikeastaan hyvin suljettujen pakettien avaamisesta. On vallan mukavaa pohtia, missä kulmassa ja millä tekniikalla saisi jonkin teipin parhaiten irti. (oikeastaan niistä paketista löytyvistä tavaroista en sitten niin paljoa välitäkään, yleensä suklaarasia ja seinäkalenteri + jotain, jota en tule ikinä käyttämään)
Isilmírë
Kuukivi
Minä en aio olla julma. En jouluna, en meidän pikku tohottajalle, jolla todennäköisesti keittäisi yli alta aikayksikön ja sitten ei enää sinä iltana avattaisi lahjoja vaan kuunneltaisiin itkua ja valitusta. Ja saataisiin suostutella seuraavan viikon verran jatkamaan lahjojen avaamista. Nytkin on jo tullut sellaista kommenttia, ettei hän haluakaan lahjoja ollenkaan, kun odottamisen jännitys käy aika-ajoin ylivoimaiseksi. Ne ovat pikku-ukon lahjoja, myös niiden päällyspaperit ovat hänen, ja hän saa toimia niiden kanssa kuten parhaaksi katsoo. Itse sen sijaan aion nauttia täysin rinnoin pakettien avaamisesta ja teippien irrottelusta papereita vahingoittamatta (ja mies tietysti vahtii vieressä päästäkseen nauttimaan vahingonilosta, jos joku paperi sittenkin repeää =D).
ghâsh sanoi:
Ehkä olet outo, mutta ainakaan et ole yksin outouksinesi. Minulla ja siskollani oli aikanaan suorastaan kilpailua siitä, kumpi sai lahjapaperit siistimmin auki. Ei meillä koskaan kovin ankarasti kehotettu olemaan paperia repimättä, vaikka lahjapaperien uusiokäyttöä harrastettiinkin. Nykyään minä olen tässäkin varmaan perheenjäsenistä ehdottomin, vaikka en ole vuosikausiin itse edes uusiokäyttänyt niitä lahjapapereita. Lahjan avaaminen on vaan osa sitä koko homman viehätystä. Melkein niin kuin älypeli.
Mortal Illusion
Hobitti
Ovatko lahjapaperit muka kierrätyskamaa? Väittäisin, etteivät ne kyllä mihinkään kartonkikeräykseen kuulu. Pitänee tavailla pöntön kannesta, mitä siinä sanotaan. Ainahan sitä kuitenkin puhutaan, että suomalaisten käyttämillä papereilla voisi päällystää tien Helsingistä Rovaniemelle.
