Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Michael Moorcock

Michael Moorcock: Elric Melnibonélainen

Moorcock on yksi merkittävimmistä fantasiakirjailijoista, ja Elric-sarja on ehkä hänen tunnetuin luomuksensa. Ensimmäiset Elric-novellit ilmestyivät jo 1960-luvulla, ja viimeisin romaani vuosi sitten. Suosittelemani kirja on ainut suomennettu Elric-romaani. Se on alkukielellä julkaistu 70-luvulla ja on sarjan ajallisesti ensimmäinen.

Kirja kertoo Melnibonén saarivaltion viimeisestä keisarista Elricistä. Saaren asukkaat eivät ole täysin ihmisiä, ja he ovat aiemmin hallinneet koko maailmaa. Nuori Elric on kansansa ainoa jäsen, jolla on omatunto ja moraali. Hän on syntynyt sairaalloisena ja tarvitsee yrttejä pysyäkseen hengissä. Kirja kertoo albiinon Elricin taistelusta serkkuaan vastaan, hänen moraalisesta kamppailustaan ja siitä, miten hän saa haltuunsa sieluja syövän pahan riimumiekan. Elric ei ole selkeästi hyvis tai pahis.

Kirja on tunnelmaltaan aika synkkä ja sisältää väkivaltaa, joten se ei ehkä sovi kaikkein nuorimmille. Kirja on myös melko lyhyt: 168 sivua. Koska suomennos ilmestyi jo vuonna 1992, on se todennäköisesti myynnissä enää divareissa. Kirjastoista sen kyllä pitäisi löytyä. Suosittelen kirjaa kaikille hyvästä, aikuisesta fantasiasta kiinnostuneille, jotka haluavat lukea jotain omaperäistä. Elric Melnibonélainen tuntuu olevan täysin vapaa Tolkienin vaikutuksesta. Kirjan kaunis kieli välittyy suomennoksestakin, ja teos on suomalaisen taiteilijan kuvittama.

Jos suomennettu Elric kiinnostaa, voi vielä etsiä käsiinsä v. 1989 julkaistun, Juhani Hinkkasen toimittaman kokoelman Velhojen valtakunta. Siitä nimittäin löytyy Elric-novelli Unelmoiva kaupunki. Novelli sijoittuu ajallisesti myöhemmäksi kuin Elric Melnibonélainen, mutta on ensimmäinen Moorcockin kirjoittama Elric-tarina.

EDIT: Huomasin, että Helsingin Fantasiapeleissä oli myynnissä Elric Melnibonélaisesta ihan uusia kappaleita. Ilmeisesti liike on saanut jäännöserän konkurssiin menneeltä kustantajalta. Kirja saattaa olla myynnissä myös muiden kaupunkien Fantasiapeleissä; kannattaa tarkistaa.

Apokalyptista kulttuuria

Seuraava suositus ei sovi lapsille eikä herkkämielisille. Tai siis suositeltavat teokset eivät sovi...

Kyse ei ole fiktiosta vaan epämääräisestä "fakta"kirjallisuudesta, mutta "fakta" todellakin isoissa lainausmerkeissä ja epämääräisyyskin olisi syytä kirjoittaa isoin kirjaimin..,

Kaikkien maailman bizarrimmasta (todellisesta) puolesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Adam Parfeyn toimittamiin teoksiin Apocalypse Culture ja Apocalypse Culture II. Parfey on koonnut kirjoihin enemmän tai vähemmän epämääräisiä esseitä/kirjoituksia enemmän tai vähemmän epämääräisistä aiheista ihmissyönnistä taiteeseen, salaliittoihin ja niin edelleen. Aluksi aika hämmentävä kokonaisuus, mutta hyvä kuva nykymaailman menosta, tabuista ja niiden rikkomisesta.. Kirjoittajina laaja joukko omaperäisiä hehnkilöitä Issei Sagavasta Pentti Linkolaan ja T. Kaczynskiin. Osa kirjoituksista käsittelee todella rankkoja juttuja jo sensuroidun kuvituksensa puolesta, joten itseään herkkinä pitävien ei kirjaan kannata tarttua.

Jos joku on tutustunut teoksiin, niin aiheesta voisi keskustella jollain toisella palstalla.

Ringlad sanoi:

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
Intialaisten kaksosten sekä heidän värikkään perheensä(symppiksiä ja ymmärrettävistä syistä inhoja, molempia löytyy. Yksikään ei ole samanlainen.) elämää kumotun kastilaitoksen varjossa.
Kielellisesti kutkuttava ja runsas, nautinnollinen lukea. Kerronta pomppii ajassa ja näkökulmissa jatkuvalla syötöllä heittäen väliin ihastuttavaa toistoa. Hauska ja ajatuksia herättävä. Lukekaa.

Click to expand...

Juu-u. Hyvä kirja on. Luin sen joskus kesälomalla, kun kaipasin luettavaa mökillemme. Minäkin suosittelen sitä.

Ja sitten toinen kirja mitä tahdon suositella. Daniel Quinnin Ismael on kirja mikä kannattaa lukea. En oikein osaa kuvailla sitä joten laitan tähän takakansitekstin:

"Kirja alkaa pikkuilmoituksesta henkilökohtaista-palstalla: "OPETTAJA ETSII OPPILASTA. Vaaditaan vakavaa halua pelastaa maailma. Henkilökohtainen yhteydenotto." Tämä ilmoitus saa kirjailija-päähenkilön raivon valtaan, mutta johdattaa hänet elämänmittaiseen seikkailuun. Hänestä tulee gorilla Ismaelin oppilas, ja keskusteluissaan he etsivät vastausta kysymykseen: Miten tähän on päädytty?
Löytääkseen vastauksen Ismael jakaa ihmiset kahteen ryhmään: jättäjät ja ottajat. Edelliset elivät maan päällä kolme miljoonaa vuotta luonnon elimellisenä osana. 10 000 vuotta sitten tulivat ottajat, jotka "tiesivät" että maailma kuuluu heille. Siitä alkoi kohti tuhoa vievä syöksykierre, joka kiihtyy sitä mukaa kuin elämän monimuotoisuus vähenee.
Ismaelin opetuksen päämääränä on saada ottajat lopettamaan maailman riistäminen, ymmärtämään että hekin ovat osa elämän yhteisöä."
Tämänkin kirjan ostin, kun ei ollut mökillä mitään luettavaa etukannen perusteella... (Kannessa oli gorilla... ) Tämä kirja todella pistää lukijan pohtimaan. Suosittelen lämpimästi.

Vernor Vinge: Linnunradan ääret ja Taivaan syvyydet (kaksi kirjaa, mutta hyvin läheisesti tekemisissä keskenään). Eeppistä, älykästä scifiä, valtavia välimatkoja ajassa ja avaruudessa, hyvin innovatiivisia rotuja ja kulttuureja. En ole lukenut avaruusoopperoita aikoihin, mutta nämä viehättävät kovasti. Parasta ovat maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyvät ideat, jotka ovat kummalla tavalla hyvin todennäköisen kuuloisia. Henkilöhahmot eivät ehkä ole kovin erityisiä puitteisiin verrattuna, mutteivät nekään kokonaisuutta haittaa.

Toisessa kirjassa keskeinen elementti on tähtienvälinen kauppiasrotu Qeng Ho, jonka laivue haaksirikkoutuu kummallisen aurinkokunnan laitamille ja joutuu kahnauksiin tyrannimaisten Emergenttien ihmislajin kanssa. Ensimmäinen kirja käsittelee vuosimiljoonia (miljardeja?) myöhemmin Qen Ho-kauppias Pham Nuwenin ja kumppanien taistelua valtavaa, pahansuopaa keinotekoista älyä vastaan Linnunradan uloimmilla vyöhykkeillä. Molemmat kirjat olivat jotenkin avartavia ja antoivat elävän kuvan siitä, että Maapallo on lopulta hyvin pieni paikka, ja sen ulkopuolella maailmankaikkeus on loputtomasti kummallisempi kuin mitä yhden elämän aikana ehtii ymmärtää.

Oho, jo toinen suositukseni tänne Kirjastoon!

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie (2002)
---
Ahmin tämän kirjan yhdessä päivässä. Lukemista olin kaavaillut jo pitkään, mutta jotenkin ajatus kirjasta, joka kertoo omakotitalon hankkimiseen hurahtaneesta miehestä, tuntui hieman tympeältä. No, tänään sitten sain kirjan kouraani ja ryhdyin kuitenkin lukemaan.

Matti Virtasen vaimo lähtee tyttärineen lätkimään, kun Matti on kerran erehtynyt huitaisemaan tätä. Mies ei kuitenkaan ole millään muotoa paha, ei todellakaan mitään vaimonhakkaajatyyppiä, ja pitääkin koko välikohtausta ja sen seuraamuksia täysin liioiteltuna. Pohjimmiltaan hyväsydäminen "kotirintamamies" päättää saada vaimonsa ja tyttärensä takaisin hankkimalla vaimonsakin aikoinaan unelmoiman omakotitalon. Mutta ei aivan täysin perinteisin keinoin. Sen saavat huomata pian mm. tulevat entiset naapurit, mahdollisten ostokohteiden omistajat sekä kiinteistönvälittäjät. Yksinäisen miehen yksinäinen matka kerrostalolähiöstä omakotitaloon tehdään suomalaisen miehen sisulla.

Hotakainen kirjoittaa hyvin. Suorasukaista, mutta sopivan kieroa ja mielenkiintoista tekstiä. Päähenkilöt kuvataan riittävän syvällisesti, heihin pääse hyvin sisään. Mielenkiintoista on myös se, että Hotakainen vaihtaa minä-muodossa kirjoitetussa tarinassaan kertojaa tiuhaan tahtiin, saaden näin kaikkien osapuolten näkemyksen asiasta nivottua yhteen todella nautittavalla tavalla. Tarina on erittäin tragikoominen, joten se sopii erinomaisesti suomalaiseen makuun. Kyse ei ole kuitenkaan mistään nuortenkirjasta. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!

MUOKS: Niin, ja tästähän on pikapuoliin (?) tuloillaan elokuvakin, joksi tämä kyllä hyvin kääntyneekin.

<b>Michael Moore: Stupid White Men</b>

Bush-vihaajien ja USA:n synkkien salaisuuksien paljastajien ykkönen, Michael Moore, kirjoitti kohukirjansa jo vuonna 1999. Pelkästään kirjan prologi kertoo, miten korruptoitunut USA:n ns. sananvapaus on; kirja jätettiin julkaisematta WTC-hankkeen takia, ja Moorea käskettiin muuttamaan yli 50% kirjan sisällöstä, mm. korjaamaan kaikki Bushista kertovat "ilkeät faktat". Onneksi toinen yhtiö kumminkin suostui julkaisemaan kirjan sellaisenaan, monen mutkan jälkeen.

Kirja on täynnä mukavaa nippelitietoa, jolla pääsee näpäyttelemään jenkkiläisiä nenälle. Tiesittekö, että Bushin lempi lapsuudenkirja oli "The Very Hungry Catepillar" (joskin myöhemmin kävi ilmi, että ko. kirja julkaistiin vasta vuosi sen jälkeen kun Bush oli päässyt collegesta...) tai että Al Gore sai yli 500,000 ääntä enemmän kuin Bush tai että Floridassa tummaihoiset henkilöt, joilla oli lähes samanlainen nimi, syntymäpäivä tai sosiaaliturvatunnus kuin kenellä tahansa rikollisella eivät saaneet äänestää?

Kirjan lukee nopeasti läpi. Se on hauska, se on paljastava ja välillä jopa shokeeraava. Viimeisellä sivulla kumminkin ilmestyy kysymys; what's the point? Onko Mooren tähtäyksenä vain pilkata Bushia, Clintonia ja USAta? Välillä Moore heittäytyy kovinkin hyperboliseksi, ja vaikka hän selvästi yrittää esittää puoluuentonta faktojen tarjoajaa, tekstissä vilahtelee enemmän kuin usein hänen omia mielipiteitään. Tätä kirjaa ei kannata alkaa siis sisäistämään radikaalisti, ellei omaa erinomaista mediakriittisyyttä.

Siltikin helposti lukemisen arvoinen kirja. Suosittelen kaikille Mooren faneille ja niille, jotka haluavat mustamaalta Bushia.

(Tiesittekö, että Bush oli ensimmäinen presidentti, joka ei traditionaalisesti kävellyt hänen paraatinsa viimeistä neljä korttelia? Jokainen presidentti ennen häntä on tehnyt tämän, näyttääkseen kansalaisille, että presidenttikin on vain ihminen. Bush jatkoi paraatin loppuun asti limusiinilla, säästyen näin kananmunapommitukselta).

Pyörin tässä taas pitkästä aikaa kirjastossa ja törmätessäni tähän topicciin, muistin erään ihanan kirjan, jonka tätini suosittelemana viime kesänä luin:
Torey Hayden: Tiikerin Lapsi
Todella koskettava tositarina tytöstä, jonka äiti hylkäsi ja jonka isä on pahasti alkoholisoitunut.
Kirja alkaa siitä, kun Torey Haydenin erikoisluokalle tuodaan 6-vuotias Sheila, joka oli karannut kotoaan, kidnapannut pari vuotiaan pojan ja vienyt tämän metsään jossa Sheila oli käristellyt tätä pientä vauvaa. Kun Sheila sitten tuodaan Toreyn luokse, Sheila ei puhu mitään ja käyttäytyy väkivaltaisesti ja kun Toreyn silmä välttää, Sheila ottaa erikoisluokassa olevasta akvaariosta kaloja ja kaivaa niiltä silmät kynällä....
Erittäin hyvä kirja, hieman tylsästi kerrottu, mutta tapahtumat ovat niin uskomattomia, että sen lukemista on hankala lopettaa. Ansaitsee viisi tähteä: *****

Aeron Clement, Kylmät kuut on eläinkirjan ja fantasian (?) yhdistelmää parhaimmillaan. Se kertoo mäyristä, jotka lähtevät pakoon ihmisiä ja löytävätkin sitten sen oman paratiisinsa, Elysian.
Kirja oli hyvin koskettava, mäyriä tuli ja meni ja monilla oli ihastuttavia luonteenpiirteitä.
Kirjassa oli muutamia pieniä epäkohtia, joista en pitänyt. Mäyriä kuoli liikaa, varsinkin ne kaikkein rakastetuimmat hahmot. (mielestäni se on paha miinus) Loppu oli muutenkin vähän töksähtävä. Muuten kirja on todella suositeltavaa luettavaa varsinkin eläinrakkaille.

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 ja 1/2 elämää

Walter Moersin kaikki kirjat ovat ihan hysteerisen hauskaa luettavaa!! Kannattanee ehkä aloittaa paksuimmasta opuksesta, eli Kapteeni Sinikarhusta. Se kertoo Zamoniassa elävästä kirjokarhusta, joka seikkailuissaan kohtaa outoja ja ihan tajuttoman hauskoja otuksia. Olen lukenut kirjan kolmesti ja se on varsinainen huumoripommi!

pois

Jos joku haluaa lukea hyvän UFO-kirjan niin suosittelen Whitley Strieberin kirjoittamaa Communion-kirjaa (suom. Ne ovat täällä). Kirja tuo esille todella mielenkiintoisia tapauksia kirjailijan omaan elämään liittyen, kuinka hän on joutunut useita kertoja avaruusolentojen hallintaan. 8)

Robert Holdstockin Alkumetsä-sarja. Aivan järkyttävän ihana. Erilaista fantasiaa, ehkä pikemminkin scifiä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Eräs omaperäisimmistä tieteisromaaneista, jossa myytit, legenda ja fantasia yhdistyvät huimalla tavalla. Sitä tulee imaistuksi pelottavan ihanan todentuntuiselle matkalle ihmismielen syvyyksiin jotka yltävät vuosituhansien taakse...ja mikä ilmaisu! Holdstockin tyylissä on tyyliä. Sitä aistii unimaailman kuin se olisi käden ulottuvilla, todellisempana kuin todellisuus itse. Ja ehkä se onkin...
Juonesta? No, siinä on sellainen outo metsä, joka on tuhansia ja tuhansia vuosia vanha. Metsällä on outo, vaikeasti selitettävä voimakenttänsä, aura, joka imee ihmisen unia ja alitajunnan varhaisimpia kuvia elämän alkuajoilta, ja tekee niistä fyysisesti totta, mytagoja. Metsä on myös sisäkkäisten holvien verkosto, aivan käsittämättömän laaja...ja se imee ihmisiä. Kun sinne eksyy, haluaa aina sinne takaisin. Syvemmälle ja syvemmälle, Lavondyssiin... Lukijalle käy vähän samalla tavalla...en osaa selittää, mutta upea kokemus todellakin. Sääli että jatko-osat ovat niin ekan osan kaltaisia.

Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä

Antaa erinomaisen kuvauksen keskiajan ja renessanssin aikojen vaihteen ihmisen kuvasta helvetistä, kiirastulesta ja paratiisista. Kuvaa tuskan hyvin yksityiskohtaisesti, ehkäpä liiankin. Pysyy silti siedettävänä luettavana. Antaa mielikuvan siitä, että vain tosiuskovat pääsevät taivaaseen, ne jotka eivät ole kristinuskosta kuulleetkaan joutuvat helvetin esiasteelle. Ei siis kannata aivan herkästi loukkaantuvan ei-uskovan lukea. 'Saattaa jossakin välissä olla pitkäveteisen tuntuinen korulauseiden viljelyn vuoksi. Sisältää muun muassa kentaureja ja verta vuotavia oksia. Omasta mielestäni mielenkiintoisuus keskittyi helvetin ja kiirastulen kuvaamiseen, sillä paratiisia ollaan muuallakin kuvattu laajasti. Ainakin historiallisesta käsityksestä kiinnostuneille vahvasti suositeltava kirja.

Humphery Carpenter: Tolkien elämänkerta
Toivon ma, että tätä ei vielä olla esitetty..
Kirja kertoo kirjailia J.R.R Tolkienin elämästä lapsuudesta kuolemaan asti. Esille tuodaan mielenkiintoisella tavalla hänen perhe-elämänsä... ja elämä yleensäkin. Erityisesti kirjaa suosittelen heille jotka ovat kohonneet TSH:n ansiosta korkeisiin pilviin ja haluaisivat alas. Kirja nimittäin tuo hyvin vahvasti esille sen että Tolkien on todella suunnitellut kirjaa eikä se ole tullut hänen mieleensä niin helppona kuin kuvitella saattaa. Eikä ainakaan minkään suuremman voiman tuomana, jonkun voiman joka tuli Ardasta. Tämän toki kaikki tietävät vaan eivät sitä saata mieltää. Ainakin niin luulen... Kirja siis todella palauttaa maan pinnalle ja TSH ynnä muut hänen kirjansa ovat vain kirjoja joiden kansien välissä on tarina, ei muuta. Näin kävi ainakin minulle ja siskolleni. (Ja nyt minä puhun kuin joku huumeista irti päässyt vanha kurppa... Eh.) Kuten kirjan takakannessa lukee: "Tolkien ammensi vaikutteita Eddan viikinki taruista ja Kalevalasta, jota hän osasi lukea suomeksi. Elämäkerta paljastaa, miten Tolkienin tarinat ovat syntyneet ja minkälainen on mies, joka on onnistunut viihdyttämään miljoonia ihmisiä."
Kirja on hyvin kirjoitettu ja kirjailia Carpenter on saanut käyttää ainestona muunmuassa kirjeitä joita Tolkien sai ja joita hän kirjoitti. Eettä näin.

Kukaan ei ole tainnut vielä suositella tätä loistavaa ja ihmeellistä sekä nerokasta opusta.. kyseessä on siis
Umberto Econ Foucaultin heiluri
Todellinen Klassikko ja samalla outolintu.. kaikkien salaliittoteorioiden äiti ja isä ja suuri synteesi. Kaikkien mystikkojen ja kultturellien raamaattu. Mihinkään toiseen kirjaan ei liene ahdettu näin paljon viittauksia kaikkiin kiinnostaviin historiallisiin tapahtumiin, kultturi-ilmiöihin, salaseuroihin, kultteihin, riiteihin, kirjoihin ja henkilöihin. Tämä kirja on todellinen aarrearkku ja mitä useammin sitä lukee, sitä nerokkaammalta se vaikuttaa. Siitä tuntuisi todella löytyvän kaikki. KAIKKI. (Aina kun törmään netissä johonkin aihepiiriin kuuluvan, vaikka sitten salaliittojuttuihin, joudun vain toteamaan että tämäkin on jo heilurista luettua..) Ja kirjailija itsessään on tunnetusti loistava ja lahjakas. Jos et ole vielä tätä kirjaa lukenut, no.. en käsitä miten olet voinut pärjätä ilman Olen itse suuri fani, niinkuin tästä sekavasta vuodatuksesta käy ilmi. Heiluri on mielestäni oikein viihdyttävä, eikä niin vakavamielinen kuin aihepiiri voisi antaa ymmärtää. Raskaamman puoleinen se tosin on, joten ihan kaikkia ei varmaan kuitenkaan miellytä. Kovin nuoria henkilöitä esim. Suosittelen, siis. Olin itse kaiketi 16 tai seitsemäntoista kun sen ensi kertaa luin.

Ajattelin, että olisin ensimmäinen, joka suosittelee jotain tyyliluokaltaan paljastavaa sensaatiota muistuttavaa kirjaa, mutta joku taisi ehtiä ensin Mooren kirjalla.

En välitä, vaan haluan suositella kaikille Erilaista Kirjaa, Eric Schlosserin kirjaa Pikaruokakansa (Fast Food Nation). Se kertoo nimensä mukaan pikaruoasta ja sitä syövästä kansasta, lähinnä länsimaalaisista sekä etenkin amerikkalaisista. Kirja sopii kaikille, mutta ehkä niille, jotka haluaisivat tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi (uskokaa pois, kun luette kirjan ette välttämättä käy ämseedonaldsissa yhtä usein kuin aikaisemmin) kirja on varma nakki.

Vaikka tuo kirja sisältääkin enemmän kuin tarpeeksi faktaa, se on silti lukemisen arvoinen kirja, ja vielä kun asiat ovat mielenkiintoisia (tiesittekö, että joka 8 amerikkalainen on työskennellyt elämänsä aikana mäkkärissä?), sen jaksaa helposti lukea useampaankin kertaan. Jos etsii pokkaridekkarien tai fantasian vaihtelua, niin kannattaa ihmeessä lukaista.

Minä olen lukenut suurimman osan ehdottamistanne kirjoista
ja paikko myöntää ne ovat olleet todella hyviä!

Minä taas suosittelesin kirjaa nimeltä Elektran Tytär
ja sen on kirjoittanut Madeleine Brent.

Kirja kertoo Jemimah Lawleystä ja hänen elämästään,
josta ei seikkailuja puutu, eikä traagisuutta.

Kirjassa ei ole taka kannessa minkäänlaista tekstiä
ja sen innoittama lainasin kirjan,
enkä ole sen jälkeen ajatellutkaan että lainasin sen turhaan.
Joten suosittelen tätä kirjaa kaikille niille jotka pitävät Romaaneista ja tiedoksi vielä,
että kirjassa puhutaan hyvin vähän rakkaudesta.
Joten siinä on hyvin vähän rakkaus lässytystä.
Kirja ei ole niitä maailman ohuimpia,
mutta empä sanoisi että paksuimpiakaan, kirjassa on 378 sivua.
Hyviä luku hetkiä!

Taitaapa olla ensimmäinen kirjasuositukseni tänne. Jotenkin tuntuu kovin vaikealta suositella lukemista kun olen lukenut niin monta ihanaa kirjaa mutta laitanpa nyt vaikka tämän, jonka hankin omaksikin kolmannen lukukerran jälkeen. Eli kyseessä on Mark Helprin-niminen kirjailija ja hänen ainoa suomennettu teoksensa Talvinen tarina.

Tarina on hyvin monikerroksinen, siinä on monta eri aikakautta kuvattuna yhden henkilön näkökulmasta. Se on eräänlainen veijaritarina ja lisäksi siinä on ripaus rakkautta sekä magiaa.

Nauttikaa :wink:

Geoffrey Huntington: Yönsiiven Velhot


Kirja kertoo 14-vuotiaasta Devonista, jonka elämä ei ole koskaan ollut ihan normaalia. Ensinnäkin, vaatekomerossa on hornankolo, josta demonit katselevat häntä vihreillä silmillään. Useimmiten vanhemmat sanoisivat ettei siellä mitään ole, mutta tapojen vastaisesti hänen isänsä käskee olla demoneita vahvempi. Devonilla on myös erinäisiä voimia, joilla hän saa esineet siirtymään tai käyttää väkevää voimaa.
Kaikki kuitenkin muuttuu Devonin isän kuollessa, jolloinka hän saa asuinpaikan pahamaineisesta Korppikartanosta. Devonin mielestä hänen isällään oli joku syy, minkä varjolla hän lähetti poikansa Korppikartanoon.
Devon saa selville kuuluvansa Yönsiiven velhojen veljeskuntaan, ja demonit piinaavat häntä yhä. Mistään ei tule helppoa, sillä demoneista mahtavin, Mielipuoli on herännyt...

Tuossa oli siis hiukan muokattu juoni seloste takakannesta. Kirja aloittaa Korppikartanon sarjan. Alusta kirja vaikutti hiukan turhan sekalaiselta, mutta eteenpäin lukiessa sitä ei voi lopettaa kesken. ^^ Loistava opus. Sille on myöskin tulossa syksyllä jatko-osa, Demoninoita.

Jos haluatte lukea jännittävän, pelottavan, salaperäisen, mystisen ja ällistyttävän kirjan niin lukekaa hyvä ihmiset Dean Koontzin "Aaveet". Kaksi sisarusta saapuvat pikkukaupunkiin, jonka ihmiset löytyvät ruumiina tai kokonaan kadonneina. Salamyhkäisyys ainakin säilyy loppuun asti ja kirja on todella hyvä! :wink: