Helena: "Jaa, minä en ole mikään styranki, vaikka erhetyinkin (ehkä?) käymään linnun hengen päälle. Sitä Tik-rottaa on asiasta kuitenkin erheellistä syyttää, minä sen tein, yksin minä. Tik yritti jopa estellä, mutta ei saanut minua hillittyä.
Ymmärrän kyllä Smythe-vainaan katkeruuden ja joudun iät ajat kantamaan syyllisyyden taakkaa kapeilla harteillani, mikä minua suuresti harmitaa ja sydämelleni käypi. Mutta jos vielä kuivalla maalla joskus astelen, etsin kyllä käsiini hänen surevat omaisensa ja kerron heille kaiken totuudenmukaisesti ja pyydän armahdusta synneistäni. Kerron toki heille senkin, että minä juuri tein kohtalokkaassa äänestyksessä kaikkeni, jotta Oliver-herraa ei olisi tuomittu. Mutta ah ja voi! minulla oli vain yksi ääni, ja yksenelinen ei saattanut tuomiota ceicautta, wan henet curiasti murhattin. Teme on syndhin waldaman mailman meno ja kieunti.
Se että samassa rytäkässä meni myös jalosukuinen herra de Vildemon on osoitus siitä, että tie Doctor Jonesin arkkuun on kivetty hyvillä aikomuksilla. Kääk! Niin on kuin on aina ollut ja jos joku sanoo: "Katso! Tämä on uutta!" on sitäkin ollut jo ammoisina aikoina ennen meitä. Vaeltakoot Smythen ja sir Jeanin henget valoisille laitumille (ensin sopivan ajan kiirastulessa puhdistuttuaan, elleivät ole kirottuja protestantteja) kirmailemaan."
Tik: "Hullu se on. Umpihullu. Ja minäkö sen loin? Hirviön omista ajatuksistani. Kauheaa. En varmaan enää koskaan ota osaa fopeihin, jos tämä menee tällaiseksi. Samooja, olen todella pahoillani sen linnun vuoksi. Välitä Smythellekin nämä terveiset, jos saat häneen vielä yhteyden. En oikein tiedä, minne mielikuvitushahmojen sielu ja mieli menee kuoleman jälkeen, vai meneekö minnekään. Toivottavasti kuitenkin Smythe ja Spoch ovat viimein päässeet yhdessä lentelemään johonkin kuulaaseen metsään."