Kirjekaverit

Olen harrastanut kirjeenvaihtoa jo monen monta vuotta. Tällä hetkellä minulla on suunnilleen kymmenen kirjeenvaihtokaveria, joista toiset ovat läheisempiä kuin toiset. Kaikki muut kirjekaverini asuvat Suomessa, paitsi yksi asuu Latviassa.

Ehdottomasti rakkaimman ja pitkäaikaisimman kirjeystäväni kanssa olen kirjoittanut syksyllä seitsemän vuotta. Aloitimme yhdeksänvuotiaina k-vaihdon, ja vieläkin kirjoittelemme usein. Asumme täysin eri puolilla Suomea, joten tapaamme todella harvoin, kerran vuodessa kesäisin, koska lomamme ovat aina eri aikaan. Mutta tapaamisemme ovat sitäkin riemukkaampia... Tänä kesänä suuntaamme yhdessä Ilosaarirockiin!

Kaikki kirjekaverini ovat minulle tärkeitä, jotain puuttuisi jos joku heistä lopettaisi kirjoittamisen. On niin ihanaa tulla kotiin ja huomata, että joltakin ystävältä on tullut kirje, joltakin, joka ajattelee juuri minua.

Itsellänikin on kirjekavereita muutama. HYVÄ ON, HYVÄ ON! Ne ovat mailikavereita. Olen ollut joskus jollakin listallakin, mutta poistin itseni sieltä aikaa sitten, kun olin saanut kolme hyvää mailikamua. Toinen syy poistumiseen oli se että 9/10 posteista oli tyyliltään: "Moi, sul oli kiva ilmotus!Mailaa!"
Noihin posteihin minulla on nykyään kammo. Silloin ne lensivät säälimättä roskiin. Sitten löytyi pari kiintoisaa ilmoitusta joihin vastasin Starelman kertomalla tavalla. Ensimmäisen kanssa olemme mailikavereita edelleen ja toisen kanssa voisin kehaista että jonkinsortin ystäviä meistä on tullut. (Sytämmelliset Kiitokset hänelle). Kolmas oli eräs kaveri joka lähetti hieman persoonallisemman viestin kuin nämä moivastaa-tyypit.

Kavereita ollaan edelleen. :mrgreen:

Kivaa olisi varmasti, jos saisi aina silloin tällöin ihan oikean, konkreettisen kirjeen, mutta päädyin kuitenkin sähköpostiin. Lisäksi säälin postinkantajaa. Postin määrä kun on jo niin suuri muutenkin.. :roll:

Itselläni ei ole koskaan ollut k-kaveria, mutta mailikavereita on ollut yhteensä 5, joiden kenenkään kanssa en ole vielä virallisesti lopettanut, mutta vähän katkoa tässä on ollut kaikista.

Annan kanssa olen mailaillut kauiten, muistaakseni ainakin kolme vuotta. Muut ovatkin tulleet suurinpiirtein samaan aikaan eli hieman päälle vuosi sitten paitsi Migan kanssa mailailu alkoi viime vuoden elokuussa. Nenyalle olen vieläkin kiitollinen mailailustamme, vaikka sitä ei enää tapahdukkaan, sillä häneen tutustuttuani elämäni muuttui huomattavasti. Migankin kanssa on todella antoisaa mailailla, vaikka kohta kumpikaan ei jaksa kirjoittaa niin pitkiä maileja.

Minullaki on ollut ja kirjekavereita, varmaan n 10 yhteensä. Sekä Suomesta että ulkomailta... Pysyviksi ovat jääneet kaksi,ja toisen kanssa on kirjoiteltu jo 11 vuotta

Monesti on tullut mietittyä, että mistä se johtuu kun jotkut jutut vaan lopsahtaa, ja toiset kestää... Eihän se aina vain jaksamisesta ole kiinni, vaan myös siitä ettei jostain syystä synny ''kirjeystävyyttä'' jonka avulla se kestäisi.

Vaikka arvostan myös mailikavereitani, niin on kivaa saada postilaatikkoon kirje jossa on henkilön omaa käsialaa. Mutta välillä tulee tietty läheteltyä kirjeitä ristiin mailikavereidenkin kanssa, kun lähetellään esim. cdtä toisillemme. ...Ei se kirjekaverin ja mailikaverin ero aina niin tarkka ole.

Minulla oli pitkään loistava kirjekaveri. Hän itseasiassa asuu samassa kaupungissa kanssani ja olimme samassa koulussa, mutta hän ei tiennyt kuka oli. Tutustumisemme alkoi vahingossa erään epäonnisen viestin kautta ja hän sitten soitti. Emme kuitenkaan osanneet puhelimessa juuri puhua ja hän sitten totesi että voisimme kirjoitella. Kuvitelkaa, hän on mies. Olin ehdottoman otettu. Kirjoittelimme reilun vuoden ja nyt sitten tapasimme. Olemme nähneet säännöllisesti ja pidämme toistemme seurasta valtavasti. Ihanaa eikö.

Nyt hän kuitenkin lähtee armeijaan ja alamme taas kirjoitella. Hän käski minun kirjoittaa mahdollisimman usein ja paljon. Mukavaa.

Mutta. En ennen ole oikein jaksanut pidenpää kirjekavereita pitää. Jossain vaiheessa innostus on lopahtanut ja olen unohtanut vastata. Nautin kuitenkin suuresti kirjeiden kirjoittamisesta ja lähetän näin kesäisin aivan normaalisti kavereilleni kirjeitä. Rakastan saada postia ja uskon että se on aina piristävää.

Mulla oli nuorenpana kirjeystejä semmonen parisenkymmentä.. Aina selailin kirjeilmotuksia ja kirjotin jos oli mielenkiintonen ilmotus Mut jotenki ne kaikki jäi sillai, et ei kuulunu monee vuotee mitää puolin jos toisinkaa, ja Ne mitkä on jäljelle jääny onkin mulle kaikkein tärkeimmmät Tärkeimmän kirjeystin kanssa oon kirjotellu seittemän vuotta
Mä en oo semmosista ennestään vieraista kirjekamuista tavannu kun kaks Ja mulla oli niitä paljon

Minä olen lähettänyt pariinkin eri kirjekaveripalstalle ilmoitukseni mutta joko niitä ei ole julkaistu tai kukaan ei ole niitä huomannut. Sain tässä (kai) kolmisen kuukautta sitten kirjekaverin Englannista jolle kirjoitin pian kirjeen saatuani takaisin.Ikävä kyllä tämä englesmanni ei ole vieläkään vastannut.

Minulla oli ihan hirveästi kirjekavereita joskus 10-11 vuotiaana, kun oli ilmoitus jossain lehdessä. Jotenkin se kirjoittelu sitten jäi. Pikkuhiljaa. Joko minä en vastannut tai sitten kirjekaverini tekivät katoamistempun... :roll:
Rakastan kirjeiden saamista ja kirjoittamista. Postimerkin ostaminen ja kirjeen vieminen postiin on minulle kuitenkin ylivoimainen tehtävä, joten kirjettä minulta saakin odottaa jonkunaikaa...
Nykyään olen kirjeenvaihdossa kolmen ranskalaisen kanssa. Olin siellä toukokuussa koulun järjestämällä matkalla ja minut majoittaneen Pierren, jonka kanssa kirjoittelin jo ennen matkaa, lisäksi tutustuin ystäväni vaihtariin ja yhteen vuotta vanhempaan poikaan joka oli ollut suomessa vuosi sitten, Vantaalla. Vannoin pyhästi että kirjoittaisin heille aina heti kun olen saanut kirjeen. Ja todella toivon että lupaukseni pitää, sillä olen menettänyt monta ihanaa ystävää vain oman viitsimättömyyteni takia.
Mailikavereita minulla ei ole, muuta kuin nyt jotkut koulukaverini joita en tunne kovin hyvin ja joita en näe kesällä...
Niinkuin moni muukin on sanonut, ei uuden sähköpostin saaminen ole läheskään yhtä ihanaa kuin kirjeen saaminen. Minun tapauksessani se johtuu siitä, että minusta tuntuu siltä, että kirjeen kirjoittaja on uhrannut minuun hirveästi aikaa ja rahaa (Kyllä, postimerkit ovat kalliita :wink: ). Jollain tapaa kirje on myös henkilökohtaisempi. kirjeen reunoihin voi piirtää ohimennen kukkasia tms. (tai niin minä ainakin teen) ja sen voi kirjoitta itsensä näköisellä käsialalla.
nah. Tulipa kauhea kirjeiden puolestapuhuminen... Onhan sähköpostissakin puolensa nopeampaa jne.

Miullakin oli yläasteella kirjekavereita varmaan yli 20 ja olisko ollut liki 10 henkilöä joiden kanssa kirjoiteltiin todellakin pitkiä kirjeitä.
Kirjeenvaihtoa olen harrastanut suunnilleen kymmenisen vuotta, vähän yli. Ja harrastus siis jatkuu edelleen.
Tälläkin hetkellä kirjekavereita on yli kymmenen... mutta osa on sellaisia joiden kanssa näitä pitkiä kirjeitä kirjoiteltiin ja nykyisin sitten heiltä saa ehkä kirjeen pari vuodessa... johtuu että he opiskelevat yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa jne ja opiskelutahti on aika tiivistä. Mutta pääasia on että kirjeystävyys ei unohdu, vaikka kirjeitä näin harvakseltaan tippuukin.
Ja on toki sellaisia uudempia kirjeystäviä joiden kanssa tulee kirjoiteltua usein. Vaikka tunnustan, että itselläni on kausia jolloin en kirjoittele... ne saattavat kestää noin kuukauden kerrallaan. Mutta yleensä kirjeenvaihdon alussa kerron, että välillä ei vain ole kirjoitusfiilistä ja mielestäni on parempi kirjoittaa kirjeitä silloin kun todella sille tuntuu eikä tavallaan "pakosta".

Niin ja vielä pitää sekavan selvitykseni loppuun mainita että olen tutustunut avomieheeni kirjeenvaihdon kautta Kaikki kävi vähän vahingossa, mutta hyvä että kävi.

Kirjekavereissa arvostan sitä, että kirjeet ovat pitkiä ja että kirjeystävän kanssa voi kirjitella "mistä vaan" ja tämä toimii molemmin päin.

Juu ja aina on mukava saada uusia kirjekavereita... miksei meilikavereitakin... vihje, vihje :wink:

Minulla on kaksi k-kaveria Keski-Suomesta. Itse haluaisin lisää ikäisiäni kirjekamuja. Ennen kirjoittelin eräälle Ranskalaiselle Valérielle. Se oli ranskan maikan ehdotus ottaa ranskalaiset k-kaverit. Olihan se ihan hauskaa niin kauan kuin sitä kesti

Minullakin oli pienempänä (ala-asteella) nuita kirjekavereita, mutta sitten ne vain jäivät jonnekkin. Kaiketi ajanpuute ja laiskuus puolin jos toisin verotti aika paljon.

Tällä hetkellä minulla on oikeastaan vain yksi mailiysti. Tosin se ei kyllä ole sama kuin kirjekaveri. Niinkuin täällä on jo sanottu, tuntuu kirje paljon henkilökohtaisemmalta.. Minun mielestäni on ainakin aivan ihanaa kun saa ihan oikean käsinkirjoitetun kirjeen.. Ihmisestä kun kertoo käsiala ja muu sellainen aika paljon. Hmm, pitäisipä varmaan mennä laittaamaan ilmoitus jonnekkin..

Mulla on kolme kirjeystävää. Yksi niistä asui ennen täällä,mutta muutti pois ja alettiin kirjoittelemaan. Toinen mun kirjeystävistä tuntee mut ehkä paremmin kuin kukaan muu. Kirjoittaminen on hauskaa,se on ku kirjoittas päiväkirjaan.

Minulla on tällä hetkellä n. 10 kirjekaveria, suurin osa heistä USAsta ja Australiasta, mutta myös Kanadasta, Brasiliasta ja parista Euroopan maista. Olen kirjoitellut kirjeitä siitä asti kun osasin englantia välttävästi, ensimmäisen ulkomaisen kirjeystäväni sain kymmenvuotiaana - Lisan kanssa kirjoittelimme 9 vuotta, ja sitten se vain jotenkin jäi.

Suurimman osan kirjekavereistani kanssa olen kirjoitellut vajaat kymmenen vuotta - en ole juuri hankkinut uusia kirjekavereita muutamaan vuoteen koska heihin tutustuminen vie aina oman aikansa ennen kuin voi sanoa kunnolla ystävystyneensä heidän kanssaan, ja minulla ei ole riittänyt energiaa siihen..

Pitkäaikaisin kirjeystäväni on Wisconsinista, olemme kirjoitelleet 16 vuotta - pitkä aika, mutta enää kirjoitammekin toisillemme vain pari kertaa vuodessa. Minusta on hienoa, miten kirjeiden välityksellä voi ystävystyä ihmisten kanssa jotka asuvat täysin eri puolilla maailmaa, ja joita ei muuten tosiaan olisi tavannut.

Australialainen kaverini on käynyt Suomessa kaksi kertaa viimeisen viiden vuoden aikana, ja itse vierailin viime kesänä USAssa erään parhaan ystäväni luona, ja hän lähti juuri viikko sitten parin viikon vastavierailultaan takaisin kotiin.. Me kummatkin jaamme syvän kiinnostuksen Tolkieniin, vanhoihin elokuviin (sekä Sean Beaniin ), ja hänen kanssaan voin keskustella sellaisista asioista mitkä eivät tosiaan kiinnosta kavereitani täällä Suomessa..

Mulla on jonkun verran kirjekavereita Suomessa, ja sitten on nämä ulkomaalaiset, Espanjasta, Kreikasta ja Saksasta.Osa on kirjeenvaihtopalstalta mutta muutama, ainakin yx suomalainen ja Silke saksasta on tullut netin kautta. Silken knssa ollaan tosi 'läheisiä', hän pyysi minua heille viime kesänä mutta menee kivasti kesälomat eri aikaan....

olen melko laiska kirjoittamaan kenellekkään kirjeitä..oli mulla tossa viimekesänä pari kirjekamuu suomesta, mutta sit mä unohdin kirjoittaa niille enkä enää oo jaksanu vaivautua..mua ei hirveesti kiinnosta mitä joku aivan ventovieras ihminen hommailee joka päivä!!! no mä yleensä kirjoittelen mun hyville kavereille jotka mä tunnen hyvin.. mut saatan unohtaa välillä :roll:

No niin. Itselläni on ollut muutama kirjekaveri muualta Suomesta, mutta lopulta ne ovat kaikonneet.
Sitten on tullut kirjoiteltua entiselle kaverille paikkakunnalta muuton jälkeen, mutta enpä ole kuullut pitkään aikaan kyseisestä henkilöstä...
Italiaan kirjoittelin yhteen aikaan eräälle Giuseppe- nimiselle, mutta hän taisi olla näitä "muutaman kirjeen"- immeisiä.
Viimeisin kirjekaverini on ollut myöskin Italiasta ja hänen osoitteensa sain koulun kautta. Hän oli italialaisesta ystävyyskoulustamme, mutta tässä on varmaan kulunut n. vuosi, kun viimeksi olen saanut häneltä kirjeen. Pitäisi varmaan kirjoittaa taas pitkästä aikaa.
Tiedättekö muuten mitään hyviä osoitteita joista löytäisi suomalaisia/ ulkomaalaisia kirjekavereita? Kiitos jo etukäteen.

Minulla itselläni oli yhteen aikaan (juu siitä on jo useita vuosia aikaa..) oikea kirjekaveribuumi ehkä olin jopa hieman liian innokas hankkimaan kirjekavereita.. minä nimittäin hankin kirjekavereita siihen aikaan jippiin pasimaailmasta.. en kysynyt suurinpiirtein muuta kuin toisen iän ja nimen ja heti perään ehdotin että haluaisiko hän alkaa kirjeenvaihtoon kanssani.. hieman uhkarohkeaa? no kyllä todellakin, vaan en minä silloin sitä ajatellut.. ja onneksi kaikki ne, keneltä kysyin sattuivat olemaan enemmän tai vähemmän normaaleja ihmisiä kuitenkin Itseasiassa yksi silloisista kirjekavereistani, elikkä veera/nappa johdatti minut tänne kontuun silloin joskus muinoin ja on nykyäänkin yksi parhaista ystävistäni vaikka emme samalla paikkakunnalla asukaan.. (veera btw, koskas ajattelit kirjoittaa..? ) yhteen aikaan minulla oli jopa 15 kirjekaveria, mutta vähitellen sellaiset muutaman kirjeen kirjoittajat karisivat listalta pois.. ja hyvä niin.

Nykyään minulla on suurinpiirtein 4-6 kirjekaveria (aivan niin, minä en tiedä tarkkaa lukumäärää koska kirjeitä tulee kuitenkin sen verran harvoin, mutta tulee kuitenkin ) Kaikki kirjekaverini asuvat eri puolilla suomea ja joidenkin kanssa tulen paremmin toimeen kuin toisten.. en ole kyllä tavannut heistä ketään vielä irl (paitsi napan).. mutta ehkä sekin aika vielä joskus koittaa..

Mailikavereita mulla onkin sitten huomattavasti vähemmän ja heistä yksi on kontulainen Yksi mailikavereistani on entinen kirjekaverini, mutta hän kyllästyi ilmeisesti kirjeiden kirjoittamiseen, koska päätti mailata minulle.. kun ensin oli ollut pitkään kirjoittamatta minulle.. mutta pääasia että hän otti kuitenkin yhteyttä

yksi kirjekavereistani on muuten entinen luokkakaverini. Olimme ensimmäisellä ja toisella luokalla hyvät ystävät mutta sitten minä muutin ja pikkuhiljaa emme enää pitäneet mitään yhteyttä.. nyt ehkä reilu vuosi sitten minä sain yhtäkkiä päähäni etsiä käsiini hänen osoitteensa, koska halusin tietää mitä hänelle kuuluu ja päätin kirjoittaa ja hän vastasi minulle ja jopa muistikin minut vielä D hänenkin kanssaan olemme suunnitelleet tapaamista mutta ei olla vielä päästy toteuttamaan sitä..

minä en välttämättä kovin monelle olisi mitenkään erinomaisen ihanteellinen kirjekaveri, koska pahimmillaan minulla menee puoli vuotta vastata kirjeisiin.. osasyy siihen on laiskuus.. en saa itseäni tarttumaan kynään ja paperiin ja niin se aika sitten vierähtää ihan huomaamatta.. mutta ainakin minä yritän parhaani mukaan kirjoittaa pitkiä kirjeitä - ja silloinhan niistä helpommin tulee pitkiä jos on pitänyt taukoa kirjoittamisessa, kun on enemmän asioita joista kirjoittaa ;D

minun piti joskus ruveta kirjeen vaihtoon kaverini kanssa kun muutin pois, mutta minä kirjoitin yhden kirjeen hänelle kahden vuoden aikana joten sitä tuskin lasketaan ops: . En ole koskaan oikein osannut olla kenenkään kanssa kirjeenvaihdossa, koska olen niin laiska . Minä ja tämä "kirjekaverini" olemme nykyään taas kuitenkin kavereita sillä menin hänen kanssaan samaan kouluun, joten loppu hyvin kaikki hyvin

Minulla on (vain) yksi kirjekaveri, Yhdysvalloissa (ihan suomalainen se kyllä on :þ). Itse asiassa nettiystini, jonka kanssa aloimme juuri kirjustelemaan postitse . Huh, pitäis mennä pelottavaan postitoimistoon ja kysyä pelottavalta postitädiltä voisiko hän katsoa paljon tämä kirje painaa ja kysyä kuinka paljon maksaa sen lähettäminen Amerikkaan... ops:

Minulla on monia kirjekavereita. Vanhin on jo..hm, olisikohan kuuden tai seitsemän vuoden takaa. Joskus ala-asteen ja yläasteen vaihteessa haalin paljon kirjeystäviä mutta useimpien kanssa välit sitten kuitenkin katkesivat, joko minun tai sen toisen osapuolen laiskuuteen [tai kiinnostuksen puutteeseen, erh]
Tällä hetkellä olen swappauksen kautta aloittanut tuota harrastusta taas pikkuhiljaa, taitaa minulla olla vähintään 15 kirjeystävää tällä hetkellä. Erään heistä tapasin vasta äskettäin IRL ja juttu luisti aivan loistavasti [taisimme höpistä kaupungin puistossa 4 tuntia putkeen] Hän onneksi asuu nyt kesällä sen verran lähellä että tapaaminen on helppoa.

Mailausta olen pari kertaa yrittänyt mutta mielestäni se ei ole niin kiva ja persoonallinen tapa kuin kirjeenvaihto. Ja olen sen verran laiska etten ikinä jaksa naputella tämän koneen kanssa, eikä tule sellaista inspiraatiotakaan kuin tavallisen kynän ja paperin kanssa. Sitä paitsi postia on hauska saada, siihen vieläpä addiktoituu [ainakin minä]
Mikään ei ole sen hauskempaa kuin että kirjeenvaihdosta muodostuisi pitkä ystävyyssuhde