Oi joi, suunnaton myötätuntoni kaikkia bittiavaruushautausmaan kadonneitten viestien omaisia kohtaan.
Haluan toistaa, ETTEN sanonut että suomalainen perusluterilainen ei voisi ymmärtää Tolkienin mytologiaa. Sitä minä vain sanoin, että kun Tolkienin tuotantoa koetetaan verrata kristinuskoon niin on hyvä muistaa että ''kristinusko'' merkitsee aivan eri asiaa eri ihmisille: roomalais-katolilaiselle hartaalle uskovalla, hartaalle evankelis-luterilaiselle uskovalle, tavalliselle katukatolilaiselle, tavalliselle katuluterilaiselle. Keskustelun aihe on Tolkienin tuotannon suhde kristinuskoon, ja kuitenkin kristinuskon sisällä on lukuisia eri suuntauksia, joiden jotkut jopa keskeiset opit ovat suoraan ristiriidassa keskenään ja joissa vallitsee aivan erilainen ''henki'' ja maailmankuva.
~~~~~~
Tarkastelen seuraavaksi uskovien uskonnon suhdetta Arda-mytologiaan. ''Protestanttisella'' tarkoitan sellaista kirkkoa, joka on herätysliikkeenä eronnut maallistuneesta kirkosta. Luterilaisuuden ''protestanttisuus'' on siis aika kyseenalainen tässä yhteydessä, sehän on oikeastaan yhden miehen herätys josta tehtiin virallinen oppi Suomessa lähinnä Ruotsin kunkun takia. Teen eron myös tavanomaisten uskovien ja herännäisten välillä: herännäinen on sellanen, joka on alkanut tosissaan miettiä pelastuskymystä ja sitä miten pääsee taivaaseen. Suurin osa nk. uskovistakin kun olettaa pääsevänsä taivaaseen joka tapauksessa. Tämäkin näkyy Keski-Maan hengellisessä puolessa.
Kristinusko on ennenkaikkea
pelastususkonto. Sen koko sisältö ja idea, sen elinvoima pohjautuu ajatukseen että ihminen täytyy
pelastaa. Roomalais-katolilaisuus ja evankelis-luterilaisuus antavat täysin eri vastauksen siihen, miten pelastutaan. Roomalais-katolinen Jumala
vaatii ihmistä pelastautumaan, protestanttinen Jumala
antaa pelastuksen. Roomalais-katolilaiset pyrkivät taivaaseen Jeesuksen, Marian, enkeleitten, pyhimysten ja oman ponnistuksensa kautta. Protestantti pääsee taivaaseen vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta. Siksi katolilaisilla on monia kiinnostuksenkohteita, kun taas protestanttisuus on tunnusomaisesti Jeesus-uskontoa.
Roomalais-katolilaisuudessa ihminen nähdään jonain, joka on kyllä taipuvainen tekemään pahaa, mutta pystyy parantamaan tapansa ja tekemään oikein. Pohjimmiltaan ihminen siis on hyvä. Näkisin saman tilanteen Keski-Maassa. Jumala siksi voi vaatia ihmistä tulemaan hyviksi, koska se on heille periaattessa mahdollista. Jeesuksen suorittama pelastustyö ei yksin riitä pelastamaan hädässä olevaa ihmistä, hänen itsensä täytyy laittaa sen päälle omia hyviä töitään varmistaakseen taivaspaikkansa. Roomalais-katolilainen ihminen ei siis ole pyhä, ellei ole erityisen hyveellinen ja nouse pyhimykseksi omilla avuillaan. Vielä kuoltuaankin hänet viedään kiirastuleen poltettavaksi, jotta synti puhdistuisi hänestä. (Tai Helcaraxën jäätikölle jäällä puhdistettavaksi. Miksi ihmiset kuvittelevat kärsimyksen ''puhdistavan''?) Vasta joskus kuoleman jälkeen ihminen tapaa Jumalan/menee Erun luo. Sitä ennen he elävät erossa, kohdaten vain joissain seremonioissa. Suunnilleen näin se tuntuu menevän Keski-Maassakin. Suurin osa ei ole juuri missään yhteyksissä pyhiin olentoihin, ja vain ylistetyt, kauniit valiot ovat ylempänä ja pyhiä.
Protestanttisessa kristinuskossa ihminen on pohjimmiltaan paha eikä Jumala oletakaan hänen muuksi muuttuvan. (Voisiko hobittia kutsua pohjimmiltaan pahaksi? Tarvitseeko Elrond lunastusta? ) Sen sijaan Jeesus on täydellinen pelastaja. Hänen kerran tekemänsä pelastustyönsä pelastaa kaikki ihmiset kaikkina aikoina aivan kokonaan. Kaikki kaikkien ihmisten koskaan tekemät synnit olivat Jeesuksessa kun hän kuoli ristillä, ja siksipä heti kun ihminen uskoo Jeesuksen sanoman, myös aivan kaikki hänen syntinsä vedetään yli taivaallisista kirjoista ja hänestä tulee kokonaan pelastettu. Protestantti on pyhä. Roomalais-katolilaisilla vain superyksilöt ovat pyhiä, protestanteilla kaikki uskovat. Herännäisprotestantin elämässä yleensä pelastumisen jälkeen Jumalasta ja ihmisestä tulee läheiset ja Jumala on mukana ihmisen jokaisessa päivässä, tahtoen osallistua jokaiseen pikkuiseenkin asiaan, kenkien ostoon ja työpaikan valintaan. Varmimmin tällaisen tuntee siitä että sanoo jatkuvasti Jeesus sitä ja Jeesus tätä. Ihanne on että koko elämä pyörisi Jeesuksen ympärillä. (Pyöriikö Aragornin elämä Erun ympärillä? Lukeeko Bilbo edes iltarukousta? Hemmetti, Frodo ei rukoillut edes Vardalta tai Manwëlta apua matkansa onnistumiseksi, saatikaan Erulta. Vain käytti Elberethin ja Lúthienin nimiä kuin sanamagiaa. Mutta varsinainen rukous ei vain kuulunut heidän ajatusmaailmaansa.)
Ardassa ei ole Kristus-hahmoa. Keski-Maassa ei ole Aslania. Siellä on siis Jumala, Eru, enkeleitä, ainur (ja Tolkien itse sanoo että Eru on kuva Jumalasta ja ainur kuva enkeleistä), monta Maria-hahmoa, mutta siellä ei ole Jeesusta. Tietysti kyse on myös kronologista, kun tapahtumien kerran on määrä tapahtua eKr, mutta jos Keski-Maa olisi herännäisen kirjoittama, siellä olisi varmasti jonkinlainen Messias-hahmo. (Jotkut voivat tulkita Frodon sellaiseksi, minä en.) Ja juuri tämä on se suuri ero Tolkienin ja Lewisin kirjallisten tuotantojen välillä. Ei niinkään mikään kirkkokunnan nimi, vaan se että Lewis oli herännäinen ja siksi Jeesus-keskeinen, kun taas Tolkienin uskonnollisuus pohjautui nimeomaan perinteeseen. Hän ei tunnu juuri miettineen, miten pelastaa sielunsa, vaan aivan muita asioita. Siksi Jeesuksella ei ole sijaa Ardassa. Häntä ei ole tarvittu. Huomautan myös, ettei siellä ole Pyhää Henkeä, mikä on
erittäin roomalais-katolilaista. He ovat liki kokonaan korvanneet Pyhän Hengen Neitsyt Marialla, jolle on virallisessa opissa annettu liki kaikki Pyhälle Hengelle Raamatussa ja monissa hengellisissä liikkeissä kuuluvat tehtävät.
En pidä Tolkienin tuotantoa yleisellä tasolla kristillisenä. Se ei käsittele ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta eikä hengellistä pelastusta. Ainut pelastus siellä on fyysistä pelastusta fyysisistä vaaroista. Kuolema on pohjimmiltaan positiivinen tapahtuma, ei ''vihollisista viimeisiin''. Luulen, että Tolkien olisi ehkä halunnut mennä pidemälle pakanallisissa vaikutteissa, mutta kuten sanoi, hänellä ''ei ollut sydäntä laittaa sankareitaan palvomaan epäjumalia.'' Sen sijaan hänen luomansa vaihtoehtomaailman hengellinen rakenne on melkolailla samanlainen kuin katolilaisessa käsityksessä, mikä on ihan loogista kun sen kerta on tarkoitus olla meidän maailmamme.
~~~~~~~
Toki Ardan mytologia on polyteisimiä monoteismin nimen alla. Mitä Eru tekee Ardassa paitsi painelee kumileimasimellaan valarin papereita? Ketä haltiat huutavat hädissään avukseen? Vardaa. Kuka tekee ihmisille sateen? Manwë. Ketä nosti myrskyn Sukusurmaajia vastaan? Uinen. Mutta minusta r-k:kin on perinteistä polyteismiä monoteismin nimen alla melkein samassa mittakavaassa kuin Keski-Maan mytologiakin. Asiasta saa olla monta mieltä, mutta varmasti polyteismin taso riippuu itse uskovastakin. Kuitenkin käytännön elämässä pyhmiyksillä ja enkeleillä on suuren suuri merkitys useille katolilaisille. Heitä huudetaan avuksi, he tekevät ihmeitä, he puhuvat Jumalalle, eivät niinkään tavisihmiset jotka eivät tohkene lähestyä niin tärkeää herraa. Neisyt Maria on ollut jo vuosisatoja tavallisten ihmisten tärkein ja 1900-luvusta lähtien myös virallisen uskon käytännössä rakkain jumaluus.
Roomalais-katolilainen Jumala on hyvin etäinen. Eru on samanlainen. Roomalais-katolilainen Jumala vaatii ihmistä osallistumaan omaan pelastukseensa. Erun maailmassa ei ole mitään jumalallista pelastajaa, kaikki ovat oman hurskautensa varassa. Koska roomalais-katolilainen Jumala on etäinen ja ylhäinen, ihmiset kokevat tarvitsensa välittäjiä, sillä tavallinen syntinen ei voi puhua suoraan Jumalalle. No, Erun ja ihmisten välissä on valar, mutta koska valarkin on niin pyhä ja ylhäinen, eivät hekään puhu juuri ihmisille, vaan siinä välissä on vielä eritasoiset maiar ja haltiatkin. Siinä on selkeä kuvio: taivaallinen hierarkia, jossa ylhäällä on yksi iso pamppu, joka antaa pyhyyttä ja oikeutusta alemmilleen. Mitä ylempänä on, sitä pyhempi on, mutta samalla myös sitä etäämmällä tavallisista ihmisistä. Yläkerran isoa herraa kyllä kunnioitetaan, mutta hän ei ole lähellä, ei ole se joka auttaa ja neuvoo jokapäiväisessä elämässä. Siihen hän on liian pyhä. Hän ei kumarru alas maailmaan puhumaan ihmisille, vaan ihmiset yrittävät korottaa ylös pyhyyteen.
Anteeksi viestin pituus. Koetin tehdä siitä lyhyemmän, mutta joskus ei vain voi ottaa jotain pois pilaamatta kokonaisuutta.