"Kuka tai mikä haluaisit olla, jos ?"

Chayéna sanoi:
Jos kuitenkin sellainen haltia, joka kiertää maailmaa. Tapaisi kuninkaita ja kuningattaria, sotilaita, hobitteja ja velhoja...
Click to expand...

Mutta matkustelu Keski-Maassa ei olekaan aivan yksioikoista. :) Täytyy varoa örkkejä ja muita melkorilaisuuksia, ja haltioita kohtaan on paljon ennakkoluuloja etenkin Kolmannella Ajalla, jolloin he lähinnä pysyvät omissa nurkissaan. Kuljeskeleva Gildorkin oli muistaakseni poikkeustapaus jota lähinnä suvaittiin, lähde ei tule nyt mieleeni. Joka tapauksessa ei hänkään vain tepastellut kuninkaan hovista toiseen. ;)

(Mitä varten kaikki aina unohtavat maiarin tässä kohtaa? Jos haluaa olla kaunis, viisas, kuolematon ja täydellinen, nähdäkseni heillä on paljon parempi diili kuin haltioilla. He voivat näyttää miltä haluavat ja muuttaa muotoaan vaikka eläimeksi jos siltä tuntuu, ovat taikavoimaisia, heitä ei voi tappaa toisin kuin haltioita, ja heidän kuolemattomuutensa ei ole ainakaan yhtä suuri taakkaa kuin haltioille, joiden henki ajan kuluessa korventaa heidät sisältäkäsin. Sitäpaitsi haltiat angstaavat siitä, mitä heille tapahtuu tämän maailman loputtua, mutta maiarilla ei liene tätäkään murhetta. Lisäksi he voivat mennä minne haluavat ja asua missä haluavat, ja vaikka ottaa minkä rodun hahmon tahansa ja siten päästä sisälle sellaisiinkin piireihin mihin tarinansisäinen rasismi ei muita hahmoja sallisi, esim. haltiaa kääpiövaltakuntaan.)
 
Miten mäkin unohdin sen maiar-jutun... Olisihan se varmaan kivaa olla maiar, niinkuin mainitsit Valië Nienna että muuttivat muotoaan... Jotenkin samastuin haltioihin, kun niistä olen lukenut...

Anteeksi anteeksi, offia taas... [22]
 
Ei ei, viestisi ei ollut ollenkaan offia.

Ymmärrän kyllä että ihmiset samaistuvat haltioihin. Tolkienin tarinathan joko keskittyvät heihin tai ihailevat heitä. Iso osa muistettavimmista hahmoista on haltioita. Muut rodut jäävät usein vähemmälle huomiolle - tämä välissä hiukan harmittaa allekirjoittanutta.
 
Ai, ei ollut vai? Kiva :D No, joo... Myönnän että haltia kuulostaa paljon kivemmalta, kun maiar. Sanasta "maiar" tulee mieleen velho, joka on kylmä ja etäinen. En usko, että he tällaisia edes ovat, siitä sanasta vaan tulee mieleen sellainen mielikuva. [22]

Tolkien kuitenkin haltioiden ihannoinnista (menikö oikein?) huolimatta, osasi aivan fantastisesti luoda omat hahmot ja historian. Aivan ihanaa...! :grin:
 
Chayéna sanoi:
Sanasta "maiar" tulee mieleen velho, joka on kylmä ja etäinen.
Click to expand...

Velhoko kylmä ja etäinen? Saruman kenties, mutta ei missään tapauksessa Gandalf tai Radagast. Muista hyvin tunnetuista maiarista Sauron on hyvinkin railakas persoona kun sille päälle sattuu, Melian on kuningatarmainen mutta samalla välittävä äiti ja vaimo, ja balrogeja tuskin voi haukkua kylmiksi. :D Mutta jos tuntee vain Tarun Sormusten Herrasta - etenkin jos tuntee vain elokuvat - niin heistä voi olla aika hämärä mielikuva. Mikä on varsin ironista ottaen huomioon että TSH käsittelee haltioita aika vähän, ja silloinkin muiden palvovien silmien kautta, koko juonen ollessa kahden maian välinen suuri shakkiottelu.

Chayéna sanoi:
Tolkien kuitenkin haltioiden ihannoinnista (menikö oikein?) huolimatta, osasi aivan fantastisesti luoda omat hahmot ja historian. Aivan ihanaa...! :grin:
Click to expand...

Ihan oikein meni. :) Tolkien ei tosin itse ihannoi haltioita, kaukana siitä, mutta kylläkin kovin monet muut niin tarinan ulkoisesti (Fanikunta, voi sinua fanikunta...) kuin sisäisestikin (Etenkin Lännen ihmiset ja tietyt hobitit, ja etenkin haltiat itse. Kääpiöt ovat vapaita tästä taudista ja nopsaan muistuttavat sinua jalon kansan vähemmän jaloista tempauksista ja piirteistä.)
 
Chayéna osaa taas selittää...

Valië Nienna sanoi:
Velhoko kylmä ja etäinen? Saruman kenties, mutta ei missään tapauksessa Gandalf tai Radagast. Muista hyvin tunnetuista maiarista Sauron on hyvinkin railakas persoona kun sille päälle sattuu, Melian on kuningatarmainen mutta samalla välittävä äiti ja vaimo, ja balrogeja tuskin voi haukkua kylmiksi. :D
Click to expand...
Niin, no... [22] Noh, sanoinkin että tulee mieleen siitä sanasta, että maiat on kylmä ja etäinen. Ei tosiaankaan näin ole, mutta mielikuvani maiarista ovat sellaisia, että: valkoinen kaapu päällä ja sauva kädessä. Puistattava otus tuo Saruman. Hän ei ole vain kylmä, pikemminkin jääpuikko (anteeksi, Saruman-fanit)
Valië Nienna sanoi:
Ihan oikein meni. :) Tolkien ei tosin itse ihannoi haltioita, kaukana siitä, mutta kylläkin kovin monet muut niin tarinan ulkoisesti (Fanikunta, voi sinua fanikunta...) kuin sisäisestikin (Etenkin Lännen ihmiset ja tietyt hobitit, ja etenkin haltiat itse. Kääpiöt ovat vapaita tästä taudista ja nopsaan muistuttavat sinua jalon kansan vähemmän jaloista tempauksista ja piirteistä.)
Click to expand...
Hyvä, jos meni oikein. :D Tulinpahan taas viisaammaksi Tolkienista. *Pistää ylös: Tolkien ei ihannoi hltioita.*. Itse taidan kuulua fanikuntaan, koska haltiat ovat kiehtovia, minun mielestäni.

Tulipahan taas tekstiä, huhhuh! Tulkaa sitten sanomaan, jos ette ihan ymmärtänyt mitä selitin...
 
Hmm.. olen miettinyt jo tovin aikaa että kuka haluaisin olla ja minkä lajin edustajana.
Olen kuitenkin aina päätynyt mietinnöissäni tuohon haltija -suvun puoleen. He ovat jotenkin kiehtovia ja heistä huokuu vapaus, yliluonnollisuus ja kauneus. Kaikkea sitä mitä minäkin edustan tai haluaisin edustaa. Yhtä tiettyä hahmoa en osaa sanoa, mutta Legolas on hyvin mielenkiintoinen hahmo sekä Arwen myöskin. :)
 
Minä en haluaisi ainakaan olla haltia. En haluaisi elää käytännössä ikuisesti jos en satu saamaan miekasta tai kuolemaan suruun. Toki haltioiden kauneus ja jalous kiehtoo, mutta suosittelen haltioista kiinnostuneita lukemaan Silmarillionin. Siinä on hyvin paljon haltioita ja siitä saa hyvän kuvan siitä millaisia taustoja Tarussakin esiintyvillä haltioilla on. Se antaa hiukan erilaisen ja realistisemman tuntuisen kuvan.
 
Jaamar sanoi:
Minä en haluaisi ainakaan olla haltia. En haluaisi elää käytännössä ikuisesti jos en satu saamaan miekasta tai kuolemaan suruun. Toki haltioiden kauneus ja jalous kiehtoo, mutta suosittelen haltioista kiinnostuneita lukemaan Silmarillionin. Siinä on hyvin paljon haltioita ja siitä saa hyvän kuvan siitä millaisia taustoja Tarussakin esiintyvillä haltioilla on. Se antaa hiukan erilaisen ja realistisemman tuntuisen kuvan.
Click to expand...

Kaikki minun aikaongelmani poistuisivat näppärästi, jos olisin haltia :) Oikeastaan se, mikä minua todella kiehtoo haltioissa, on heidän luontosuhteensa ja miten se heijastuu heidän tekemisiinsä. On omalla tavallaan kohtuuttoman vaikeaa sanoa, mikä haltia olisin mieluiten. Tai miksi lähinnä miellän itseni. Ehkä kaikkein lähimpänä on kuitenkin esim. Synkmetsän tai Lorienin metsähaltiat.

Haltiana olemisessa on tietysti kääntöpuolensa, kuten Jaamarkin sanoi. Lisäisin siihen vielä eristyneisyyden. Se vaan ei kuulunut tapoihin mennä viettämään iltaa Hobittilan "lähiökapakkaan" tai minne vaan ihmisten keskuuteen, mikä sinäänsä on suuri sääli - onhan haltioilla valtavasti annettavaa ja opetettavaa.
 
Lathron sanoi:
onhan haltioilla valtavasti annettavaa ja opetettavaa.
Click to expand...

Haluaisin ajatella, että myös haltioilla olisi paljon saatavaa ja opittavaa muilta roduilta, mutta he ovat liian itseensäkäpertyneitä nähdäkseen muut rodut muina kuin toinen toistensa näköisinä lampaina, kuten he sen itse niin elegantisti ja kohteliaasti ilmaisivat.
 
Sorry, off-topic

Anteeksi, offia. Mutta, eikös haltiat puhuneetkin melko runollisesti, tanssivat ja laulavat? :? Ainakin TSH-leffoissa Legolas puhui aikas runollisesti. :p

Anteeksi offini, mutta tulipahan vain mieleen mitä Valië Nienna sanoi: itseensä käpertyneitä hahmoja.
 
Chayéna, "itseensä käpertyneellä" tarkoitin sitä että haltiat rotuna piittasivat lähinnä omista asioistaan ja katsoivat muita rotuja alaspäin. Ihmisissä parasta oli jos hänessä sattui olemaan - OMG OMG - haltiaverta! Kirjassa eräskin haltia kuittasi kuolevaisten väliset erot samanlaiksi kuin kahden lampaan välinen ero - ei juuri mikään, ja se vähäkin epätärkeä ja epäkiinnostava. Heidän historiantietonsakin käsitteli lähinnä heitä itseään. Sen sijan esimerkiksi ihmiset tuntuvat keränneen ahkerasti tietoa muitten rotujen vaiheista, hobiteissa oli aimo annos maalaisjärkeä kaiken haltia-angstin keskelle, ja kääpiöidenkin sisukkuudessa ja urhoollisuudessa olisi varmasti aihetta ihailuun.
 
Hobitiksi minusta ei olisi, minulla on näes taipumusta murehtia omista ja muiden asioista. Ainakin minä olen aina mieltänyt hobitit kovin huolettomiksi.

Ihmiset ovat tuttu ja turvallinen valinta. Rohanin kansa on aina ollut lähellä sydäntäni. Vähemmän kuninkaallinen ja vaatimattomampi kuin Gondorilaiset. Uljas ja lämmin kansa.

Toisinaan sydämeni kallistuu haltioihin päin. Mahdan olla aika masokistinen, kun sanon, että olisi hienoa tuntea se syvä ja vuosisatoja kestävä suru. Kaikki kuolevaiset tulevat ja menevät ohitseni kuin istuisin kivellä keskellä jokea veden virratessa ohitse. Vai väitättekö, ettei se olisi mukavaa angstata metsissä kuolemattomuuden katkeruutta? Mitä, että olen outo vai?

Maiar ovat myös lähellä sydäntäni. Se hiljainen vaikutusvalta ja mahdollisuus ottaa mikä muoto vain.
Luulen, että mieluiten olisin maia.

Hahmoista olisin ehkä mieluiten Beleg Cúthalion, vaikka hänenkään elämänsä ei ollut täydellistä. (Kuka haluaisi elää täydellistä elämää?) Tosin vielä mukavampaa olisi olla Belegin hyvä ystävä, sillä vaikea on löytää tätä parempaa ystävää. Túrin en vain haluaisi olla, sillä hänen elämänsä on yhtä murhetta ja varjoa.
 
Nyt kun uudemman kerran mietin, olisi mielenkiintoista olla entti. Voin kuvitella itseni vain keskittymässä hengittämiseen ja ilman tuoksuun (vai miten se meni) viikkoja. Se että olisi aikaa vain olla ja vaellella omassa metsässään, ja katsoa kun puut kasvavat pienistä isoiksi.
Ihan tavallisena hobittina olokin voisi olla mukavaa. Maanviljelyä, puutarhatöitä ja sen sellaista. Elämän simppeleistä iloista nauttiminen, ja se ettei murehtisi turhia olisi mukava piirre omata.
En tahtoisi olla haltia. Ei vain jotenkin sopisi minulle, olen kaikkea muuta kuin haltiamainen.
 
Minussa on kai joitain haltiamaisia piirteitä, mutta en osaisi olla haltia. En usko siihen, koska minua kiinostaa liian paljon ihmiset, kääpiöt, hobitit ja entit. En osaisi olla ja keskittyä vain ''omaan'' rotuuni, koska kaikesta kauneudesta huolimatta kaikki muut omalla tavallaan upeat rodut kiehtovat minua niin valtavan paljon.

Valië Niennan sanoin:
Haluaisin ajatella, että myös haltioilla olisi paljon saatavaa ja opittavaa muilta roduilta, mutta he ovat liian itseensäkäpertyneitä nähdäkseen muut rodut muina kuin toinen toistensa näköisinä lampaina, kuten he sen itse niin elegantisti ja kohteliaasti ilmaisivat.
Click to expand...

Niin, tuota minä tarkoitan.

Hobittinakaan en oikein osaisi elellä, sama syy siinäkin: muiden kansojen asiat ovat kiinnostavia. Kääpiöelämäkään ei sopisi minulle, en ole kauhean taitava veistelijä.

Entiksi tai ihmiseksi olisi helpoin samaistua.
Nämä kansat nyt vain kuvastavat joillain tapaa minua, vaikka ovatkin niin erilaisia.
 
Olen aina halunnut olla kuin Eowyn; vahva ja rohkea neito, joka ei pelkää tarrata vaikka miekkaan tosipaikassa.
Onpas vaikeaa keksiä perusteluja, Muokkaan jos unohdin jotain tärkeää mainita. :)
 
Last edited:
Olen jo enttien diskon värivalo, sillä töissä käytän vuoroviikkoina sinistä ja vihreää työpaitaa. Tämäkin taajuus saa jotkut entit valittamaan migreenin aiheuttamisesta.
 
Minä olisin mielelläni (hyvin toimeen tuleva) hobitti. Ei tarvitsisi murehtia mistään Konnun rajojen tai edes oman neljänneksen ulkopuolella, voisi syödä hyvin ja monta kertaa päivässä ja istua lueskelemassa takkatulen ääressä.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös