Koska kirjahyllymme ja DVD-kokoelmamme on melko laaja, meiltä halutaan lainata niitä kohtalaisen usein. Lainaan niitä yleensä suopeasti, koska tunnen ihmiset, joille lainaan, enkä anna lainaksi kirjoja, joiden on tärkeää säilyä hyvässä kunnossa (kuten vaikkapa Kirjeitä joulupukilta). Toisaalta tiedän tuttaviemme kunnioittavan toisen omaisuutta, joten en pelkää, että kirja tulisi takaisin kahvitahroitettuna tai DVD raapiutuneena, tai jos tulee, tiedän syyllisen korvaavan vahingon.
En koskaan antaisi mitään lainaan ihmiselle, jota en tunne tai edes puolitutuille, enkä kenellekään, jonka en voi luottaa pitävän tavaroista hyvää huolta. Mutta toisaalta, lainaa pyydetään yleensä kirjahyllyämme katsellessa, eikä tuntemattomia ihmisiä tai puolituttujakaan päästetä niin pitkälle kotiimme, joten ongelmaa ei yleensä synny.
Koska meiltä on yleensä lainassa tavaroita useilla ihmisillä, on mahdotonta muistaa, mitä on lainannut kenellekin, joten käytössä on lainausvihko. Siihen merkitään, mitä on lainattu ja kenelle, ja kun tavara palautuu, merkintä viivataan yli.
Yhden kerran lainaamani kirjan selkämys taittui lukiessani, ja pelkäsin omistajan harmistuvan siitä (veljeni muun muassa ei siedä sitä, että pokkareiden selkämys taittuu. Sain aikoinaan alkukielisen Taruni juuri sen vuoksi, että niille oli käynyt juuri näin ja veljeni halusi uudet), joten palauttaessani kirjaa tarjouduin ostamaan uuden. Onneksi omistajan mielestä kirjat joka tapauksessa kuluvat ja kärsivät lukemisesta, joten hän ei ollut tapahtuneesta pahoillaan.