Lasten suusta

Muistin juuri tälläisen jutun. Oltiin joskus vuos-kymmen takaperin kesämökin saunassa ja 3-vuotias pikkuveljeni sanoi hetken hämmästelyn päätteksi "kylläpä sulla mummo on pitkät rinnat"

Tasslehoff sanoi:

Tiistaina olin Kaustisen festareilla

Click to expand...

[maailman suurin offtopic]
Minäkin olin siellä tiistaina ja keskiviikkona. Harmi, olisi pitänyt järjestää jokin miitinpoikanen. :roll: Noh, ei voi mitään, myöhäistä jossitella ja harmitella.
[/maailman suurin offtopic]

Pikkusiskollani oli tarha ikäisenä tapana laittaa tarhaan päälle joku hame.
Sitten aina aamuisin se meni peilin eteen teki muutamia pyörähdyksiä. Jos hame ei ''pyörinyt'' (eli noussut tavallaan ilmaan pyöriessä) tuli kamala itku ja siteen piti vaihtaa heti hame.

Minun ensimmäinen lauseeni oli että ''Orava kiipes puuhun ja söi makkarakeittoa, eiku hernekeittoa''

Pienempänä minulla oli tapana haastatella äitiäni. Minulla oli semmonen pieni sydämen muotoinen vihko johon ''kirjoitin'' äitini vastaukset. Kirjoittaminen oli yhtä kuin epämääräisten merkkien piirtäminen vihkoon..

Eräänä päivänä seurasin sivusta kun äitini ja 6-vuotias pikkusiskoni juttelivat koirien hännän typistämäisestä. Pikkusiskoni sanoi:Häntien typistys on ihan turhaa. Ja sekin olisi jos laitettaisiin pentukoiralta kaula katki. Äitini siihen: Niin, semmoisesta koirasta ei olisi kyllä kovin paljon hyötyä.
Pikkusiskoni katsoi äitiin kaikkitietäväisen näköisenä ja vastasi: Ei niin. Se koirahan olisi ihan sokea.

Minä olen joskus nerokkaana pikkuisena todennut että: "Kun Silja ja Paula (miun isosiskot) päättivät syntyä, mä jäin vielä leikkimään äitin vatsaan verisuonilla." Hehe, minulla ja isosiskoillani on noin 4 vuotta ikäeroa.
Sitten kun sähkömiehet tulivat meille ja katselivat sähköjohtoja, minä tietäväisenä ilmoitin että "Sähkömiehet etsii johtolankoja!"
Ja isäni kuunteli (ja kuuntelee vieläkin) korjalappustereoilla Rolling Stonesia, Beatlesia, yms. Siihen sanoin sitten että "Isä kuuntelee kuulokorvilla miestenmusiikkia.
Ja joskus 4-6 yritin opetella englantia hokemalla "alla kommer, kommer alla, alla kommer..."
Ja samoihin aikoihin kehittelin myös oman laulun. "Karvalakki, karvasäkki, karvatakki, karvalakki..."

Miulla on sellanen ihana(joskus vähän vähemmän ihana) siskontyttö, joka on kuusi vuotias... Hän sanoo aina jotain ihanaa...
Viimeeksi kun näimme hän sanoi "sä oot kauniin värinen"
eräs 15-vuotias ystävä sanoo viisaita asioita, vaikkei ihan lapsi olekkaan... katsoimme kerran alfred jodokus kvakia sattumalta (alfred on kova jätkä) ja hän kysyi "onks tää piirretty?"

Olin käymässä sisarellani Kauklahdessa ja siinä sitten tuli samalla katsottua hänen lapsensa ,Ean , perään :roll: . Menin myös ulos leikkipuistoon yhtenä päivänä Ean kanssa ja ollessani hiekkalaatikolla(tein aivan haltioituneen hiekkakakkuja) eräästä kerrostalosta tuli pikkupoika juttelemaan siihen viereen.Yritin olla luonteva ja mitä poika päästikään suustaan:"Äiti käy aina keskiviikkoisin puheterapiassa(maahanmuuttajia luultavastikkin siis).Sillä ei aina ole aikaa leikkiä mun kanssa.On myös ikävää kun aina kun mä herään äiti ja isä riitelee ja huutaa toisilleen.Mä käyn paljon ulkona.Äidistä on hyvä että käyn ulkona.En syö niin paljon silloin..." Ja siis samaa rataa.Olisin voinut onkia pojasta paljon tietoja mutta se olisi ollut vähän törkeää.Joskus ne eivät tunnu edes ajattelevan sitä mitä puhuvat.Kävi kyllä jotensakin sääliksi..

Joskus vuonna yks ja kaks oltiin sukulaispojan ristiäisissä. Pikkusisko 3 wee sitten siinä silitteli vauvaa ristiistilaisuuden jälkee, ja varmaan hiukan hämmentyneenä siitä että pennulla on pitkä hame ja sen nimi on Juuso, tajusi kysäistä lapsen äidiltä 'Kumpi se nyt sitten on?'
'poika'.
'älä huoli, kyllä se siitä vielä tytöksi muuttuu', meiän pikku Dee-Dee lohdutteli. :mrgreen:

Täytynee minunkin antaa oma osani tähän keskusteluun. Isäni on rekkakuski ja ajaa paljon ulkomaan keikkaa. Eli hän on usein viikkojakin poissa kotoa. Kun olin ihan lapsukainen ja isäni oli jälleen kerran lähtenyt ajoon viikonloppuvierailun jälkeen, olin kuulemma silmät kirkkaina kysynyt äidiltäni, milloin setä tulee seuraavan kerran kylään. Äiti oli hetken kummastellut, että kuka setä. Minä siihen, että se joka kävi äsken syömässä ja nukkumassa täällä. Äiti oli vähän aikaa kakistellut ja selittänyt sitten, että se setä on isäni. Jeah.

Jaa että miksi pidän vähän vanhemmista miehistä? :wink:

Kävin tässä päivänä muutamana Titin luona. Sinä päivänä pitkät ja punaiset hiukseni sattuivat olemaan saparoilla. Seuraavan kerran kun Titi selitti, että minä tulen käymään niin hänen noheva hoppelinsa ei ensin tajunnut kenestä oli kyse ja sitten vihdoin ilme kirkkaana keksi että sehän on Peppi!
*tottelee myöskin nimeä Peppi tästä lähtien tosin vain pikkuneidin toimesta*

Rubyn tarinaan jatkoa, hoppeli heräsi päiväunilta ja selitti ihan tyytyväisenä mulle (ihmeteltyään ensin mihin Ruby oli päiväunien jälkeen hävinnyt), että Peppi oli meillä kylässä. Piti miehelle sitten selittää erikseen, kenestä oli kyse.

Joskus tuolla hoppelilla on mielenkiintoiset jutut.

Tällä hetkellä suosittu aihe on vauvat. Missä vauvan koti on, milloin vauva tulee pois masusta, mitä se syö siellä... Näihin kaikkiin kun yrittää kehittää vastausta, tuntuu, että on suuremmankin ajatustyön tehnyt. Syömisasian selitin, että kaikilla on napa, ja se on sitä varten, että äidin masussa ollessa äiti syö ja sitten ruoka menee sellaista putkea, napanuoraa, pitkin vauvan napaan ja masuun. Tuo taisi mennä perille. Sen jälkeen hoppeli tutki kiinnostuneena napaansa.

Yhtenä päivänä hoppeli taas kyseli, että missä vauvan koti on. Sanoin, että meidän luona tietenkin. Ei! hoksasi hoppeli, vauvan koti on äidin mahassa. Selvä.

Ja suloisin kommentti oli viikonloppuna. Meillähän on uusperhe, eli isi = mieheni tuli kuvioihin vuosi sitten, vähän ennen hoppelin 2v synttäreitä. Taitaa olla niin, ettei hoppeli muista aikaa ennen kuin isi tuli perheeseemme, sitä aikaa kun oltiin kahdestaan. Sillä hoppeli pohti sunnuntaina:
Ennen isi ei nähnyt minua, kun olin kadonnut. Olin äidin mahassa. Isi ei nähnyt minua, mutta sitten tulin pois äidin mahasta ja isi näki minut.

Ai joo! Ja jos joku pohtii, kumpaahan sukupuolta tuleva vauva on, hoppeli vastaa siihen erittäin tyhjentävästi:
Tyttö tulee minun veljeksi.
Päättele siitä sitten.

Jätkäkaverini serkku sanoi kerran pienenä hänelle:
"Tuu tänne. Mee pois. Haisee"
Tuo on ihan legendaarinen.

Pikkusiskoni sanoi äidilleni ehkä 3 vuotiaana:
"Äiti, tuo potta. On jano."

Ei nyt tuu mieleen muita, mut onhan näitä...

kuulin juuri mökiltä tullessani, että iskän naisystävän siskolla oli pienenä ollut eräs mielikuvituskaveri. Nimeltään pimppi. Kerran Jonna oli mennyt sitten vanhemmilleen selittämään, että: "Pimppi tippu sillalta ja kuoli." , "Pimppi, tule nyt, ei saa riuhtoa!" ja hienossa, täydessä ravintolassa: "Pimppi, ei saa istua pöydällä!"

Piti kaivaa tämä topic tuolta kaukaa jostain esiin... Nimittäin on taas hihitelty hoppelille siihen malliin...

Ja täältä löytyy niin mielikuvituksekkaita ihmisiä, että ehkä tälle hoppelin lähiaikojen legendaarisimmalle heitolle löytyy selityksiäkin... :wink:

Nimittäin hoppeli alkaa pohtia ihmisten suhteita toisiinsa. Siis esimerkiksi sitä, että mummi on äidin äiti ja mummo isin äiti. Eräänä päivänä hän autossa takapenkillä istuimessaan pohti tätä asiaa taas kerran. Ja kehitti mielestään nerokkaan ajatuskuvion:
'kun äiti on äiti ja mummi on äitin äiti niin minä olen Jeesus...

:roll:

En ole ihan vielä selvittänyt, miten tuo on mahdollista johtaa tuosta kuviosta. Ehkä kolmivuotiaat ovat syvällisempiä ja viisaampia kuin kolmikymppiset...

Ei siinä mitään, juttua piisaa joka päivälle, kuten tänään hoppeli pohti korva mun masun päällä, laulaessaan vauvalle ja vauvan potkaistessa masussa, että:
'nyt vauva tanssii ja nauraa ja tykkää minusta niin...'

Rakastava isosisko ennen sisaruksen syntymää... Katsotaan sitten jälkikäteen. Että käykö kuten tuttavaperheessä, jossa oli selitetty, että vauva tulee sitten sairaalasta kotiin tiettynä päivänä... Oli tullut äidin kanssa, ja isosiskoa, 4v., vauva oli tietysti kiinnostanut paljon. No, illalla ei isosisko enää ollut niin innostunut, vaan tokaisi:
'on me katsottu sitä tarpeeksi, nyt sen voi viedä takaisin...

Olinpa kerran pieni, ja sain äipältäni syntymäpäivälahjaksi leikkikitaran. Ei ollut hajuakaan mitä sillä olisi pitänyt tehdä, joten minä kekseliäänä tyttösenä tungin kitaran pystyyn jalkoväliini ja naurahdin: "Saijalla on iso pippeli!" Ja äitini menehtyi nauruun.

Sudenpentulaumassani on eräs erityisen pikkuvanha, suloinen tyttö.
Kun kerran olimme aito-partiomaiseen-tyyliin keräämässä roskia kolon lähistöltä, toteaa tämä pikkuenkeli että:
"Nuoriso on nykyään kauheaa roskaamaan!"
Ei se ehkä muuten olisi hymyilyttänyt, mutta kun soraärrällä
Ja myöhemmin:
"Kun minä olin pieni lapsi..."
Ja nämä puheet siis 7-vuotiaan suusta. <3
Pienet lapset ovat yli-ihania. Varsinkin jos osaavat käydä itse vessassa.

Tuttavaperheessä pieni poika lauleskelee Leevi and the Leavingsin biisiä:
"Vasala ja nauloja,
Koko lahalla."

Serkkuni sai kesän alussa veljen. Ennen pikkuveljensä syntymää serkkuni pohtii erästä asiaa todella pitkään. Vihdoin hän sai kysyttyä asiasta.. "Entä jos vauva on tyttö, pitköö minun nimi sillon muuttaa jos minusta tulee isosisko?" Kesti kauan ennenkuin serkkuni ymmärsi, ettei hänen sukupuolensa mihinkään vaihdu vaikka vauva tyttö olisikin

Ainut mikä lasten suista tulleissa heitoissa ärsyttää on se etten voi vääntää niistä mitään kyynistä ja sarkastista. Ovat sen verran aitoja ja suloisia ettei niihin sarkasmi pure. Olen nauranut iloisesti ja hyväntahtoisesti tälle ketjulle.

Omia heittojani: Lapsena meillä pidettiin kahvipöydässä sokeripaloja kipossa. Estääkseen minua syömästä niitä äitini viksuna sanoi minulle että ne ovat kiviä, eikä niitä kannata syödä. No, olimme juhlissa jossa iso-isäni laittoi sokeripalan kahviinsa minun nähteni. Huusin tietenkin innoissani: Ukki laittaa kiviä kaffeen! Ei kannata, ihan tyhmää!

Äitini viksuuntui tästä tapauksesta ja päätti sitten opettaa minulle ettei sokeripaloja saa ottaa kuin yhden vaan. Tuli taas juhlat. Ukki laittoi sokeripalan kahviinsa, ja kohta toisen. Tietenkin huusin: Toi otti kaks!

*repeilee* Nämähän on aivan loistavia, Hoppelin "minä olen Jeesus"-päätelmä hyvänä esimerkkinä...

Mitähän mulle tuli justiin mieleen. Noh, vuotta nuorempi pikkusiskoni (kuinka nöyryyttävää minulle..) uskotteli minulle ollessamme pieniä, että hän on minun isosiskoni. Minä uskoin. Hän myös uskotteli olevansa Jumala. Ja minä uskoin. Kummassakin tapauksessa olin juossut itkien äidin luo ja vaatinut saada tietää totuutta.

Koska kuninkaan tyttölapsi oli tytär, niin poikalapsi oli silloin pojar. En voinut millään ymmärtää, miksi äiti ja mummi nauroivat minulle.