Lasten suusta

Meillä tuossa viikonloppuna isompi poika (5v) katseli pienemmän (2v6kk) kanssa eläinkirjaa, ja sanoi sitten pikkuveljelle näyttäen gepardin kuvaa "Minä tiedän mikä tämä on, tiedätkö sinä?". Pikkuveli vastasi "Tiikeri", johon isoveli sanoi "Ei olekaan, vaan se on kepantteri".

Äidin oli pakko mennä toiseen huoneeseen nauramaan

Joskus kauan aikaa sitten kun olin vielä pieni (olen kyllä vieläkin... ) olin äitini kanssa kaupassa ja katossa pyöri tuuletin... Sanoin että sieltä "tuulee viileetä" ja kysyin äidiltä, että mikä se on... Äiti vastasi että tuuletin. Minä siihen että: "Eipäs kun viiletin!" Heh... Ei kyllä mikään kauhean hauska juttu, mutta kuitenkin...

Kyllä lapset ovat niin mielettömiä.
Siskonpoikani on nyt 4v ja olen tämän neljän vuoden aikana saanut monet naurut.

Ensimmäisenä tuli mieleen juttu kun olimme yhtenä kesänä melko täydessä bussissa tulossa siskoltani ja menimme siskonpoikani kanssa taakse istumaan. Siskoni jäi rattaiden kanssa bussin keskiosaan. Hassuttelimme pojan kanssa takapenkissä ja kyselin häneltä päivän tapahtumista. Pojan ilme kirkastui ja hän huusi kovaanääneen äidilleen:
"Niin äiti, muistatko kun minä tänään pissasin sinun päällesi?"
Ihmiset bussissa hieman naureskelivat ja siskoni oli punainen kuin punajuuri. Poika oli katsos herännyt päiväunilta ja tullut parvekkeelle äitinsä luokse aivan unisena ja eihän sille mahtanut mitään kun oli hätä...
En nyt tiedä oliko tämä niin hauska, mutta se nyt tuli mieleen.

Ahihihi. Hassuja lapsukaisia. Minä pienenä sanoin haluavani iltapalaksi sokerimakkaraleivän ja kaakaota.

Mä olin kolmevuotias kun äiti oli koko joulun sairaalassa. Katsoin parhaillaan Maija Mehiläistä, kun puhelin soi. Äitihän se siellä soitteli. Olin kuulemma vastannut: HERHILÄINEN!

viisi-vuotias serkku tokas kesällä et ***** kärpänen!
järkytys oli melkoinen, keneltäköhän se oli kirosanoja oppinut.

Rakas ystäväni oli pienenä kova juttelemaan kaiken laista, ystäväni oli silloin noin neljä vuotias kun tämä juttu tapahtui...
Hän oli käymässä äitinsä kanssa viimeisen kerran lastenlääkärin luona, aikaisempina kertoina ei ollut mitään vaikeuksia ja ystäväni oli käyttäytynyt mallikelpoisesti...
Viimeiselläkin kerralla tarkastus sujui moitteettomasti, paitsi että...kun tarkastus oli ohi ja oli aika lähteä kotiin ystäväni kääntyi lääkärin ovella ja huudahti lääkärille
" Hei, hei lömppähousu" !!! ystäväni äiti meni kalpeaksi ja heille tulikin aika kiireellinen lähtö...
Joten sekin tarkastus meni melkein moitteettomasti

Merenwen sanoi:

Tuosta Leian kirjoituksesta tuli mieleen tämä maanmainio kirja, joka on täynnä lasten selityksiä asioista.. Kuollaksenikaan en kyllä nimeä tai kirjoittajia muista Muistaakseni ruotsalaisten kirjoittama kirja.. muistaako/ tietääkö joku kyseist kirjaa?

Click to expand...

"Vanhat tädit eivät muni". Mark Levengood ja Unni Lindell. Myöhässä kerrottu ja vastauksen olet jo saanutkin, mutta kuitenkin. :wink:

Perian sanoi:

Merenwen sanoi:

Tuosta Leian kirjoituksesta tuli mieleen tämä maanmainio kirja, joka on täynnä lasten selityksiä asioista.. Kuollaksenikaan en kyllä nimeä tai kirjoittajia muista Muistaakseni ruotsalaisten kirjoittama kirja.. muistaako/ tietääkö joku kyseist kirjaa?

Click to expand...

"Vanhat tädit eivät muni". Mark Levengood ja Unni Lindell.

Click to expand...

Kiitos, minä taidan mennä oitis kirjastoon heti kun kerkiän tästä koneen edestä.

olin vahtimassa 7-vuotiasta Inka-serkkuani, ja kun Inka katseli telkkaria, minä luin jotain vanhaa lehteä. Sillä aukeamalla oli iso, koko sivun kokoinen kuva Michael Jacksonista. Serkkuni ei katsonutkaan enää telkkaria, vaan tokaisi olkani takaa että: "onpa ruma nainen" lasten suusta se totuus kuullaan.

toinen kerta sattui kun olin toisen serkkuni, simon (5v.) kerhon mukana kirkossa, kun pappi tuli eteen, niin serkkuni hihkaisi "siistin näköinen batmani!".

ja vielä samaiselta simolta. oltiin katsomassa Kärppä-peliä ja erätauolla simo istui hiljaa penkillä kunnes kysyi ihmeissään "onko nuo paidat kuivauksessa tuolla ylhäällä?", kuten kaikki jäähallissa joskus käyneet tietävät, että kuuluisien pelaajien paidathan ne siellä ovat "jäädytettynä". kyllä ne lapset on sitte niin hauskoja...

Kuuntelen tässä, kun hoppeli leikkii vieressä... Ja lainaan vähän keskustelua:

- kuka sinä olet?
- minä olen kanapossu
- mitä sinä syöt?
- kanaa
- eihän possuja ole olemassa
- onhan!!!!
- no kuka sinä olet?
- minä olen virtahevon äiti
- syötkö sinä lehtiä?
- joo
- apua tuolta tulee krokotiili

*krokotiili lähestyy possua*

- minä syyyyyööööön sinut

*possu kauhistuu ja huudahtaa*

- syökää kanaa, syökää kanaa

*krokotiili pysähtyy*

- okei

*krokotiili poistuu*

Että tällaisia leikkejä...

Titiuu sanoi:

*possu kauhistuu ja huudahtaa*

- syökää kanaa, syökää kanaa

Click to expand...

Niin se amerikkalainen kulttuuri-imperialismi leviää pikkulapsukaisiinkin. Hoppelihan on ihan selvästi McDonaldŽsin mainoskampanjan uhri!

Aivan, Thali, aivan.

Eikä olet ainut lapsi. Oltiin Prismassa, hoppeli oli sellaisessa lasten autokärrissä, tiedättehän, lapsi istuu siinä autossa ja ostokset kerätään sen taakse koreihin.

No, broileritiskin kohdalla tuli toinen samanlainen auto vastaan, ja autossa istui suht samanikäinen tyttö kuin hoppeli. Tämä tyttö huuteli iloisena
syökää kanaa, syökää kanaa
mihin hoppeli asiallisen näköisenä vastasi
niin, possu käskee

Just. Mainoksen uhrit ry, kuka perustaisi? Lähinnä kärsiville isille ja äideille, jotka päiväkaudet kuuntelevat mainosten hokemia... :roll:

Koulumme ruokalassa oli esikoululaisia aterioimassa. Ensin julistettiin suureen ääneen, etteivät he halua olla esikoulussa, mutta kun olimme kommentoimassa pilttien asenteita, kuuluikin jotain aivan muuta

"Syökää ihmisiä, syökää ihmisiä"
"Syökää koulu, syökää koulu"
"Syökää Espanja, syökää Espanja"

Häh? Ainakin McDonald$sin kampanja on toiminut...

Kyllä pikkuset on ihania.
Paljon sitä on itsekin tullut möläyteltyä, mutta kun ei niitä aina muista... Jotkut sanat kääntyvät aika mielenkiintoisiksi lasten suussa, itse sanoin pienenä sementtiä sekamentiksi ja pikkusiskoni sanoi saparoita napsaroiksi.
Samainen sisko söi kerran turkinpippuria ja vahingossa sitten nielaisi sen kokonaisena. Totesi siihen että: "Hups, se meni jo ohi. Isi, isi hei, se meni mun leukani läpi!"

Tuli juuri mieleeni pikkuserkkuni lausahdus omista rippijuhlistani. Aina kun veljeni saapui paikalle, tämä 2-vuotias vekara meni piiloon ja huusi: "Leo-hirviö tulee!" Kyllä on suloinen pikkunen.

Kun pikkusiskoni oli pieni, hän puhui aivan taukoamatta (mitä hän kyllä edelleen tekee) ja äitini kyllästyi siihen ruokapöydässä. Äitini sitten tokaisi että "Suu kiinni ja syö!" mihin pikkusiskoni sitten älykkäästi takaisin että "Enhän mä sitten voi puhua." On se vaan ihana

Kaverini pikkusisko oli kysynyt saunassa, että miksi isillä on nakki pepussa? Pisti kyllä nauramaan.

Olin noin viiden ja pikkusiskoni kolmen, ja olimme isämme kanssa kaupassa "kotikylässämme", kaikki kaupassa olivat siis tuttuja. Iskä sitten otti hyllystä kaksi keskikaljapulloa. Minä sitten suutuin ja kiljaisin niin kova että kaikki varmasti kuulivat "Et sä saa ottaa kuin yhden pullon!" ja pikkusisko siihen vielä sitten iskän nöyryytyksen kruunaamaan pamautti että "Äiti kielti!" (hänellä oli s-vika).

Isä kävi seuraavat pari kuukautta toisessa lähikaupassa . Ja äiti nauroi kovasti kun sai kuulla koko jutun.

Ja kyllä, iskä ei kuunnellut meitä vaan osti kaksi pulloa. Ja sai äidiltä haukut (ja ne erosivat vuonna 2000).

Tulipa mieleen, että kutsuin pienenä vesimeloonia vesibetoniksi. Ja vielä tykkäsinkin siitä.

Minä lausuin kolmivuotiaana kotona runon:

Kun kaikki nukkuu hämärässä
ja yössä loistaa tähti, kuu
kaikki pienet tähtöset
siihen kokoukseen ilmaantuu.

Äiti ja isä sitten ajattelivat, että se on päiväkodissa opetettu. No, ottivat sen sitten puheeksi päiväkodin tätien kanssa kun hakivat minua. Päiväkodissa oli luultu että mun vanhemmat on opettaneet sen mulle! No, kun ne sitten kaikki yhdessä kysyivät multa, kuka sen oli mulle opettanut, vastasin, että Sii-siili. Se oli mun mielikuvitusystäväni. Mä olin siis itse keksinyt sen runon. Aika korkeatasoista runoutta kolmivuotiaalta. En sitä itse muista, mutta onneksi äiti kirjoitti sen runon silloin ylös.

Olin ehkä neljä kun sanoin päiväkodin tätiä paholaisen sanansaattajaksi. Se johtui siitä, että siellä ei saanut juoda maitoaan ennen kuin oli syönyt ruokansa, mutta kerran minä join sen heti alkuun kun oli jano. Täti tuli sitten urputtamaan, ja minähän vastasin samalla mitalla. Vanhemmat joutui sitten kamalaan kuulusteluun, saivat kuulla valitusta siitä mitä minulle oikein kotona opetetaan. No, eihän ne sitä mulle olleet opettaneet. Äiti oli kerran sanonut minulle, että pieru on kakan sanansaattaja. Paholainen on vähän epäselvempi, Avarassa luonnossa oli puhuttu paholaisrauskuista mikä oli tehnyt sanaa minulle tutuksi, mutta selvästi tiesin sen oikean merkityksen koska muuten olisin pitänyt sitä neutraalina eläimen nimenä. Olin kyllä kummallinen lapsi.