Leipominen ja ruoanlaitto

Ruby sanoi:
Minulla on omenapuu täynnä omenoita ja nyt huutelisin ihania ohjeita tavallisten omenapiirakoiden sun muiden rinnalle.
Onko kukaan kokeillut omenoiden kuivaamista? Löysin muutaman ohjeen siihen, mutta niissä kuivaus piti tehdä pimeässä ja se ei oikein ole mahdollista. Keittiössäni muuten kyllä olisi tilaa, joten mietiskelin josko se onnistuisi myös ei-niin-pimeässä.
Click to expand...

Tuota, ravintoloissa ainakin kuivaus tehdään uuneissa miedolla lämmöllä, pitkä prosessi, hieman erinlainen tulos...
Kannattaa kokeilla :D

Leikkaa omenat tai päärynät noin 2,5 mm paksuisiksi viipaleiksi ja kasta viipaleet heti vedellä laimennettuun sitruuna mehuun. Laita viipaleet sokeriliemeen ja keitä.
( sokeriliemi: noin 1 dl vettä ja reilu 1 dl sokeria. Lämmitä ja sekoittele kunnes sokeri liukenee. käyttövalmis.Voit myös keittää sokeri liemessä halkaistua vanilja tankoa tai sitten vaan lisätä vaniljan esanssia)
Nosta hedelmä viipaleet sokeriliemestä ja asettele leivin paperille, Kuivaa uunissa 100 asteessa neljä tuntia, kääntäen puolessa välissä.
 
Tein jouluksi sitä pehmeää nougatia ja siitä tuli hyvää. Tosin ensi kerralla en käytä ihan niin tummaa suklaata kuin nyt käytin sekä laitan mukaan jotain likööriä tai kahvia antamaan lisää makua. Paahdetuista mantelilastuilsta tuli tosi kiva maku niihin.
Ensi kerralla pitää myöskin tehdä isompi satsi, ne kun hävisivät kovin nopsasti.
 
Löysin ennen joulua kirjastosta kerrassaan hurmaavan keittokirjan: pelkästään makeisten ohjeita(nimeä en enää muista ja olen sen palauttanutkin jo, pahoittelut). Osa kyllä huvitti. Esimerkiksi suklaassa kastettujen kuivattujen hedelmien ohje: "Sulata suklaa. Kasta kuivattuja hedelmiä suklaaseen ja anna kovettua." Ei tuokaan silti päihittänyt maitotölkinkyljen muinaista joulupullanreseptiä, jonka alun muistan yhä: "Valmista pullataikina tavalliseen tapaan..."

Kokeilin kylläkin vain kahta reseptiä, mutta molemmat maistuivat hyviltä. Raaka-aineet huomioon ottaen ei kyllä muuta voinut odottaakaan. Suklaatryffelit ja sellainen daim-tyyppinen suklaapäällystetty krokantti otettiin suurella suosiolla vastaan koekeittiöni yleisössä.
 
Onko jossain päin maailmaa vielä kokemusta siitä, että vanha ja vähän kuiuva pulla saatetaan kovettaa miedolla lämmöllä korpuiksi? Täälläpäin ei ole sellaista kulttuuria lainkaan, enkä uskalla itsekseni mennä kokeilemaan ilman opastusta.
(Johtunee paljolti veljenvaimon kauhujutusta: Hän oli kuivattanut korppuja joskus ihan pienenä leivinuunissa, ja tietysti unohtanut ne sinne. Ja sitten kahden viikon päästä (silloin oli siis kesä) isänsä oli huomannut pellin uunissa ja kysynyt noista kivikovista kakkaroista, ovatko ne jo tarpeeksi kovettuneita. Rouva opiskeli paljon myöhemmin kondiittoriksi, ja perheellä on yhä tapana muistella tuota tapausta ja sanoa: oikean alan sinäkin olet valinnut, totisesti!)
Ja koska en halua joulua tuollaiseen juttuun päätöskäriksi, kysyisin, kuka tällaisen korppujenkuivatustaidon taitaa, mitä kaikkea voi käyttää korppuina ja niin poispäin. Katsotaanpa, elääkö perinnettä vielä jossain..
 
Käsittääkseni se on hyvin helppoa, jos ei unohda niitä uuniin. Miedolla lämmöllä ja ehkä uunin luukkukin vähän auki. Kuivaaminen kestää useamman tunnin mutta kannattaa. Pullapitkosta tulee ehkä parhaita korppuja mutta kai melkein mitä tahansa voi kuivattaa, olen törmännyt sokerikakustakin tehtyihin korppuihin.

En ole aivan varma uunin lämmöstä, joku alle 100 astetta voisi olla hyvä. Pienemmällä lämmöllä kuivausaika vain pitenee, kuvittelisin.
 
douv sanoi:
Löysin ennen joulua kirjastosta kerrassaan hurmaavan keittokirjan: pelkästään makeisten ohjeita(nimeä en enää muista ja olen sen palauttanutkin jo, pahoittelut).
Click to expand...
Olisiko ollut Iki-ihanat karamellit, kirjoittajana Maria Öhrn? Lainasin nimittäin saman kirjan ennen joulua, ihania herkkuja! Se daim-hässäkkä oli namia. En sit kirjoittanut mitään muistiin, joten täytyy käydä hakemassa kirja uudelleen joskus lainaan, siinä oli kaikenlaista ihanaa mikä jäi kokeilematta vielä.
 
Sepä se, kiitos muistinvirkistyksestä :)

Daim-hässäkkää meinasin kokeilla, mutta aiemmin minulla on ollut huonoja kokemuksia karamelleista, joiden pitäisi vähitellen muuttua vesilasissa kovettuviksi. Aika monta tuntia joskus toffeeta keittelin, eikä se mihinkään kerma-sokeri-jotainmuuta?-liemestä muuttunut.

Kun yritin värvätä apulaisia vaahtokarkkien valmistukseen, veli totesi: "Miten niitä voi tehdä itse kun niissä on lähinnä lisäaineita?". Mutta on sokeriakin! Tai maissitärkkelystä. Semmosta.
 
Okei, nyt kaipaan mielipiteitä.

Eli sunnuntaina olis tuplasynttärit, pikkumiehen 1v juhlat ja hoppelin 6v juhlat.

Vieraita tulee n. 10-15 aikuista, omat mukaanlukien noin 6-7 lasta.

Kuulostaako seuraavat tarjottavat hyvältä ja riittävältä:

Suolaista:
- tarjotin, josta saa valita, tulee esim. juustoa, lihapullia, kirsikkatomaatteja, kurkkuviipaleita ja paria muuta + kastike
- juustokiekot (ihan siis pakastetaikinaa, siihen päälle reilusti juustoraastetta ja mausteita ja sitten rullalle ja kiekoiksi)
- tarttiskohan vielä jotain, jos vaikka munakasrullan tekisin, kun on hyvä ohje, se on helppo tehdä

Makeaa:
- mansikkakakku (gluteeniton)
- suklaakakku (gluteeniton ja laktoositon)
- jotain keksejä ostan
- tarttisko vielä jotain makeaa tarjottavaa? mikä olis kiva? Ei mitään monimutkaista... pitää selvitä tarjottavien teosta yövuorojen keskellä.
 
Kontulaisiltahan tunnetusti ei löydy mielipiteitä :p Nyt jo aika myöhäistäkin alkaa niitä kertoilemaan. Hyviltähän nuo kuulosti.

Pullanleipominen on suunnattoman terapeuttista toimintaa. Tuntui, että oli kiire kaikkialle ja väsytti. Alkoi heti helpottaa kun pääsi mätkimään taikinaa. Ja kohoaminen tarjoaa pakollisen tauon. Harkitsin postiluukun raottamista, jotta naapuritkin saisivat tietää miten pullantuoksuista elämä voi olla.
 
Minulle on iskenyt tänä kesänä joku kokkailu vimma. Wokissa on tullut tehtyä yhtä sun toista ja muutaman oikein onnistuneen pastakastikeenkin olen onnistunut operoimaan:) Kaikkein parasta herkkua olivat kuitenkin kuhafileet täytettynä palvikinkulla ja emmental-juustolla. Suussasulavia olivat. Ja sen verran pitää olla ylpeä itsestään, että voin sanoa olevani aika hyvä näin aloittelijaksi:) Saattaa olla, että jotain on verenperintönäkin, sillä mummoni ruuat ovat taivaallisia (niinkuin tietenkin kaikkien mummojen) ja isäni on vannoutunut ruuanystävä ja uskomattoman näppärä keittiössä.

leipomista olen harrastanut hieman enemmän kuin ruuanlaittoa. Bravuureitani ovat ehdottomasti suklaamuffinssit ja kauralastut. Hassua sinänsä, etten juurikaan pidä leivonaisista kypsinä, mutta taikina kyllä maistuu. Jos joku ei estä, valmistaisin vain taikinan ja söisin sen yksin makeisiin suihini:D

Yhden kompastuskiven olen kyllä huomannut. Ruokalajeihin on helppoa jämähtää. Kun on kerran oppinut tekemään jotakin, ei jaksakaan etsiä enää mitään uutta ja jää ikäänkuin junnaamaan paikallaan samojen vanhojen ruokalajien kanssa. Liekö sitten kokin laiskuutta, vai mitä?

Joku täällä puhui omenoista ja mieleeni juolahti ihana omenaherkku, jossa on kaurahiutaleita ja omenalohkoja uunissa kypsennettynä. Tämän päälle kaadetaan sitten vaniljakastiketta. Mikäköhän on herkkumössön oikea nimi, niin saisin ohjeen käsiini? Tekisi omppuja mieli.

Telimektar sanoi:
Kaura-omenapaistos
Click to expand...

Hmmm...mielikuvituksen puutetta, kun ei noin yksinkertainen vaihtoehto edes käväissyt mielessä. No kiitos kovasti:D
 
naarmu sanoi:
Joku täällä puhui omenoista ja mieleeni juolahti ihana omenaherkku, jossa on kaurahiutaleita ja omenalohkoja uunissa kypsennettynä. Tämän päälle kaadetaan sitten vaniljakastiketta. Mikäköhän on herkkumössön oikea nimi, niin saisin ohjeen käsiini? Tekisi omppuja mieli.
Click to expand...

Kaura-omenapaistos.
 
Tein tänään ensimmäistä kertaa kermaista kanttarellikeittoa, aiemmin minun kanttarellihässäkkäni ovat aina sisältäneet tomaattipohjan. Sangen ihanaa siitä loppujen lopuksi tuli, vaikka totesinkin harmitellen ettei minulla ollut sulatejuustoa kaapissa. Keittoa maistellessani totesin, ettei sitä oikeastaan välttämättä tarvittu edes. Kimmokkeen moiseen sain kun söimme erään henkilön muistotilaisuudessa jokin aika sitten melkoisen hyvää kanttarellikeittoa.

Harmittaa vaan nyt niin vietävästi, kun viimeinen pakasterasiani kanttarelleja on parhaillaan tuhoamisen alla. Kuivatut versioni kulutin jo alkuvuodesta kokonaan. Tänä kesänä taas on ollut niin kuivaa, että kanttiksia todennäköisesti tulee paljon niukemmin, jos lainkaan. Ja minä surutta hölväsin moisia vähän joka paikkaan ajatellen että ensi syksynähän niitä saa sitten lisää metsästä :urg: Kaupassa kun katselin moisia, olivat sangen pienikokoisia, kuivuneita sekä hyvin tyyriitä.
 
Minusta on tullut BBC Good Food-lehden "kestotilaaja" Toisin sanoen kärkyn joka kuukausi uutta lehteä tulevaksi. Sen kätköistä löytyi tämäkin todella hyvä ja helppo ruokaohje.

Tonnikala-perunalohkojuttu

750 g peruna lohkoja
4 tl majoneesia
1 pieni sipuli silputtuna
100 g cheddar- tai guyerejuustoa raasteena
2 x 160 g tonnikalaa tölkistä, valutettuna

Perunat pistetään uuniin uunivuoassa. Ohjeen mukaan paistetaan niitä. Sillä välillä sekoitetetaan muut ainekset mössöksi. Otetaan perunat uunista ja heitetään täyte päälle, niin että ne yhdessä paistuvat kymmenisen minuuttia.
 
Jee, laatikottain kotimaisia omenoita! (ilmaiseksikin vielä :p)

Omenapiirakoita (minulla on kolme suosikkireseptiä), omenariisipuuroa, jonka ohjeen kopioin tänne kunhan löydän sen, sillä sitä kannattaa kokeilla, omenasosetta, omenahilloa... :) Alan tajuta miksi entvaimot diggaili enemmän satoa kantavia puita kuin jotain käkkärätammia.
 
Ah, leipominen! Tuo viikonloppujen vakionumero. Tai no, ollaanpas rehellisiä: viime aikoina on ollut hieman univelkoja kontolla, ja energia ei ole aina riittänyt pullantekoon. Mutta tänä viikonloppuna voisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja pyöräyttää porkkanasämpylät.

Rakkauden leipomiseen perin mummoltani. Lapsuudenkotini oli nimittäin isän vanhempien koti, ja en kyllä muista vielä lauantaita, jolloin ei olisi leivottu jotain. Heräsimme mummun kanssa joskus seitsemän maissa leipomaan... voi, ihan tulee tippa silmään muistellessa noita hetkiä (ja niitä pullia :p). No, vaikka mummu onkin mennyt nukkumaan pois omia univelkojaan, niin minä jatkan tätä leipomisperinnettä; tosin ilman mummun pervoja letkautuksia. :(

Ehdoton suosikkini ovat karjalanpiirakat, vaikka vievätkin aikansa lauantaiaamusta. Riisipuuron saan edelleenkin poltettua osittain pohjaan, mikä johtuu siitä, etten ole vielä sijoittanut kunnolliseen, paksupohjaiseen kattilaan. Kommelluksia sattuu toki aina silloin tällöin, mutta kokemusta on kertynyt jo sen verran, ettei tarvitse kaikkea katsoa resepteistä. Varsinkin kun mummulta perimät ohjeet ovat tätä luokkaa: "kourallinen sitä, reilusti tuota, sitäkin voi laittaa jonkun verran". Kakut teen kyllä edelleen pysytellen ohjeille uskollisena. Mutta hiivataikinaa tehdessä en juurikaan tee reseptistä, vaan pistän taikinaan kaikki ruuantähteet ja mahdottomuudet, mitä kaapista sattuu löytymään. Viimeisissä sämpylöissäni oli mm. kesäkurpitsaa, paprikaa, porkkanaa, seesaminsiemeniä.. ja juustoa tietenkin päällä. Nam. :knockout:
 
Pidän leipomisesta todella paljon. Nykyisin vain ei tahdo aika riittää, kun siivoilee ja hoitaa kahta vilkasta tyttölasta, jotka sotkevat " työkseen" . Eilen tein juuri alkusivulla mainittuja mokkapaloja , ja todellakin : Löysä kuorrute. Olin lukenut ohjeen väärin. Lisäsin ainoastaan tomusokeria, kunnes kuorrute oli kiinteää. Myönnän , että olen sortunut itsekkin plänttäämään löysän nesteen mokkakaakun päälle. Bravuuri on ollut jouluhedelmäleipä, jota olen kolme päivää tehnyt. Maailman oikein sacher- kaakun- ohje edelleen hakusessa, heh. Pullista syntyy usein korvapuusteja, mutta itse diggailen dallaspullia yli kaiken. Tiedättehän: Tav. pullataikina ja väliin 2 munaa, pehmeää rasvaa 200 g, 4 tl vaniliinisokkeria, 2 vaniliinikastikejauhopss. ( ekström) , 2 dl sokeria, 1 maitorahka. Taivaallisia. Paistolämpötila sama , kuin korvapuusteilla.
 
Kämpän uuni on ylitehokas: 7 minuutin uunissapidon aikana pinta ehti korvapuusteista kärvähtää. Kotona on tottunut reilun vartin vartomaan. Onneksi kuoren saa pois...
 
Meillä on kanssa tuollainen ylitehokas uuni, ikinä ei voi luottaa ohjeissa annettuihin aikoihin tai lämpötiloihin.

Väänsin tänä aamuna muutaman pellillisen piparkakkuja, ja tällä kertaa ne onnistuivat jopa yli odotusten; ei palamisia, taikina ei takertunut pöytään eikä muutakaan jännää tapahtunut.

Leipominen ja ruuanlaitto on muutenkin ihan kivaa, en ole mikään innokas kokki, mutta saan kyllä yleensä ihan syötäviä asioita aikaan. Eilen tajusin, että broilerisuikaleiden sekaan voi laittaa ruokakermaa :o En jaksa kuitenkaan alkaa väsäilemään mitään kovin monimutkaisia juttuja, yleensä ruuanlaittoni on juuri jotain mallia jauhelihakastiketta ja spagettia tai broilerisuikaleita pannulla. Leivonnaisista varmaan nuo tuolla jossain mainitut mokkapalat (tai huminana minä sitä teen) on sellainen suosikki, jonka osaan nykyään jo kohtuullisen hyvin.

Ei taas mitään havaintoa olinko tähänkään vastannut aiemmin.. Pipareiden takia ^^
 
Väsäsimpäs just kolmikerroksisen piparitalon :)

Taikinaa meni 1,5 kg, liimaksi sulatin vajaat 2dl sokeria, koristesokeritahnaa oli myöskin muutama desi.

Kuvia tulee, kunhan ehdin ottaa. Hovivalokuvaajan unohdin pyytää paikalle kokoamisvaiheessa, joten making-of-kuvia ei ole /:
 
You must log in or register to reply here.
Ylös