Leipominen ja ruoanlaitto

Ruuanlaitto ja leipominen ovat minun viha-rakkaus-aiheitani. Kamala vaiva, ja jos lopputulos on:

1) hyvää, se syödään eikä sitä enää ole ja jää vain tiski
2) pahaa, jolloin sitä ei syödä ja koko vaiva oli turha
2) pahaa, ja se pakotetaan kurkusta alas ja valitetaan, jolloin minua ärsyttää ja saan silti tiskata

Joskus on ihan kiva tehdä jotain syötävää. Ruoka on hyvää (jos on). Mutta jokapäiväinen aterianvääntö ei ole minun juttuni, lisäkso joudun käyttämään ohjeita, ja tykkään ns. vapaasta sävellyksestä jota en kuitenkaan viitsi kovin paljon tehdä.

Kaiken lisäksi minulla on nälkä vain silllon kun olen töissä tai koulussa, mutta usein en saa siellä ruokaa haluamallani hetkellä --> vatsani vaikenee jonkin ajan kuluttua koko loppupäiväksi ja en yksinkertaisesti muista syödä. Saati sitten tehdä ruokaa.
Siitä tulikin mieleen.. tänään olen syönyt korvapuustin, jääteetä, appelsiinimehua ja 2 leipää aamulla.
Menekin tästä tekemään yöruokaa.

Pitäisi tehdä perinteinen synttärikakku. Kolme kerrosta ja niiden väliin jotain makeaa mössöä. En kuitenkaan pidä kermavaahdosta, joten yritän keksiä jotain muuta kuorrutetta. Olisiko vinkkejä? Pitääkö tyytyä sulatettuun suklaaseen?

Makea mössö kakun väliin:

- 1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
- 2 prk (tai 1 iso prk) maitorahkaa
- vaniljasokeria

Itsekään en pidä kermavaahdosta, ja yleensä käytän tuota 'mössöä' sen tilalla kakussa. Sen kanssa vielä itse tehtyä hilloa (survottuja mansikoita ja vadelmia pakasteesta ja 1 banaani) kakun väliin, niin pitäisi tulla hyvä :roll:

Kiitoksia vinkistä. Makeaa mössöä varten minulla tosin on jo parikin ideaa, haeskelen nyt jotain kuorrutusta kermavaahdon sijasta.

Tuo rahkavaahto käy kermavaahdon sijasta ihan kuorrutteeksikin, itse asiassa se on vähän paksumpaa niin ei ainakaan valu. Mutta seuraavaksi paras on ehdottomasti valkosuklaakuorrutus, mutta siitä tulee usein liian kova, hyvä että puukolla saa halki... Ja tietysti kinuski käy vallan mainiosti. Kokemuksella jorisen, onhan sitä pitänyt tehdä perheen ja suvunkin kakut jo vuosien ajan... (omakehu haisee )

Alcmeliel sanoi:

Tuo rahkavaahto käy kermavaahdon sijasta ihan kuorrutteeksikin, itse asiassa se on vähän paksumpaa niin ei ainakaan valu.

Click to expand...

No hyvä tietää, en ole erityisen kokenut näissä kuorrutusasioissa, joten jämäkkä mössö kuulostaa hyvältä.

Voisikohan tuota jotenkin värjätä, vaikka karamellivärillä? Valkoinen kuorrutus on niin tylsää.

Värjätä voi elintarvikeväreillä tai vaikka ihan mehutiivisteellä, mutta silloin pitää varoa, ettei ohenna liikaa. Mokkavaahtoa tulee kun lisää tilkan vahvaa kahvia vaahdon sekaan.

Minä rakastan leipomista, ja harvoin epäonnistun. Aloitin leipomisen jo kolmannella luokalla. Ainut asia, mikä on aivan täydellisesti mennyt pieleen, on perunarieskat. Niistä ei ikinä ole tullut oikeanlaisia.

Tein muutama viikko sitten mansikkapiirakkaa, ja täytyy sanoa, että mansikat eivät ole mitään parhaita marjoja piiraaseen, ainakaan jos ne laittaa uuniin. Näistä mansikoista tuli lähestulkoon hikisukan makuisia, ehkä tein jotain väärin, tai sitten en ollut tehnyt tarpeeksi mitään, olisi varmaan pitänyt lisätä sokeria.

En ole ikinä unohtanut uuniin tai pannulle mitään, lukuunottamatta viimeviikkoista tapausta, kun unohdin sämpylät uuniin muutamaksi tunniksi.

Minulla on omenapuu täynnä omenoita ja nyt huutelisin ihania ohjeita tavallisten omenapiirakoiden sun muiden rinnalle.
Onko kukaan kokeillut omenoiden kuivaamista? Löysin muutaman ohjeen siihen, mutta niissä kuivaus piti tehdä pimeässä ja se ei oikein ole mahdollista. Keittiössäni muuten kyllä olisi tilaa, joten mietiskelin josko se onnistuisi myös ei-niin-pimeässä.

Ruby sanoi:

Onko kukaan kokeillut omenoiden kuivaamista? Löysin muutaman ohjeen siihen, mutta niissä kuivaus piti tehdä pimeässä ja se ei oikein ole mahdollista. Keittiössäni muuten kyllä olisi tilaa, joten mietiskelin josko se onnistuisi myös ei-niin-pimeässä.

Click to expand...

Pimeässä pimeät tuumat puid-- tai siis. Nojaah, enpä tuosta pimeästä tiedä, kuulostaa aika turhanaikaiselta. Sen kun vain laitat viipaleet narulle ja kuivaamaan, tai millä tavoin oletkaan aikeissa kuivausta suorittaa.
Minun kokemukseni mukaan omenan kuivaaminen on aika pomminvarmaa puuhaa, kunhan varoo etteivät ne kuivu aivan korpuiksi - sellainen aavistuksen nahkea on hyvä.
Tuskin vähän valoakaan niitä omenoita pilalle paistaa.

Minun kirjani ei ainakaan mainitse mitään pimeässä kuivatuksesta. Vihjeinä on, että jos antaa omenoiden kypsyä pari viikkoa korjuun jälkeen ja jos haluaa vaaleita kuivattuja omenoita, pitää ne kastaa suolaveteen (1tl/litra vettä) ennen kuivausta. Erilaisia kuivaus menetelmiä onkin sitten jo useita, joten siitä vain kokeilemaan. Ja kuivaushan tapahtuu huoneenlämmössä palojen koosta riippuen muutamia päiviä.

Minä taas olen kuivannut ohuita omenaviipaleita 50-asteisessa uunissa luukku vähän raollaan. Siihen kuluu muutama tunti, ja sopiva kuivuus löytyy kokeilemalla viipaleita välillä. Hyviä tuli.

Hienoa, kiitos.
Taidan kokeilla kumpaakin tapaa kuivaukseen eli uunia sekä ihan ilmakuivausta. Katsotaan kuinka käy.

Minunkin on tänä vuonna tarkoitus kokeilla omenoiden kuivaamista. Pihassa antavat satoaan viisi omenapuuta, joista yksi kelvoton myöhäissyksyn madonsyömiä pudotteleva ja yksi luotettava (ja liiankin) runsassatoinen punakaneli. Minun versioni ohjeesta (Hyvä kokki -niminen perusreseptien aarreaitta, jota käytän yleiskirjana ellen jaksa alkaa erikseen metsästämään. En nyt jaksa kavuta yläkertaan tarkistamaan kustantajaa.) neuvoo kuivaamaan 75-asteisessa uunissa uuninluukku raollaa (ilma pääsee kiertämään) pari tuntia ja jatkamaan sitten huoneenlämmössä kunnes on valmista. Kiertoilmauunia ajattelin käyttää, ettei tarvitse pitää luukkua raollaan. Toiminee yhtä hyvin.

Minä löysin ruoanlaiton puolisentoista vuotta sitten. Olenhan yhdeksänvuotiaasta asti paistanut kaurakakkuja ja omenapiirakoita, mutta viimeisen vuoden olen tehnyt kuutisen lämmintä ateriaa (eli jokaisen) viikossa ja kaikki talouden leipomiset päälle. Äitini on onnellinen ja osallistuu joskus sipulin pilkkomiseen ja jälkitiskeihin. Isänkin kanssa meillä on selkeä työnjako: minä pidän ruoanlaitosta ja hän pitää sen syömisestä.

Huomenna on syntymäpäiväni ja isovanhemmille olisi tarkoitus tehdä omena-mascarponetorttua. Resepti löytyi ruokala.tv:sta (kiitos Vohobitille ). Uusi versio omenapiirakasta ja juustoa, jota en ennen ole kokeillutkaan. Makeaa tulee nyt leivottua usein, kun marja- & hedelmäaika on parhaimmillaan ja keliakian vuoksi valmiita viljaherkkuja tulee harvemmin syötyä. Uusien reseptien kokeileminen on ihanaa, ja useimmiten ne onnistuvatkin. Chili sin carnesta jäi hienoiset traumat, sitä en tee uudestaan.

Rubylle suosittelisin nettiä (omena)reseptien aarreaittana. Ruokala.tv, Maku-lehden sivut, herkut.net, soppakauha, finfood ja lista jatkuu. Itselläni on tapana poimia netistä Wordiin reseptit, joita haluan kokeilla. Aloitin heinäkuussa ja nyt on 59 sivua täynnä, välillä parikin reseptiä per sivu (eikä koskaan eli sivun pituisia). :roll: No, ruoanlaittoa voinkin harrastaa seuraavat kuusikymmentä vuotta.

Heips. Kysyn jälleen apua, koska tiedän täällä oleskelen kovan luokan keittiöosaajia. Itseäni en niihin laske, kokeileva kokki ehkä on lähinnä minua.
Löysin aivan ihanan norjalaisen joulukirjan alesta ja sieltä löytyy todella ihania ohjeita muun muassa karkkeihin. Mutta, mutta ohjeissa on vain suoraan aineosana nugaa, mihin en ole ainakaan henkilökohtaisesti itse missään törmännyt. Lienee norjalainen juttu.
Joten nyt olen siis etsinyt pehmeän nugaan ohjetta huonolla menestyksellä. Kovalle nougatille löytyy montakin ohjetta, mutta ainut pehmeän resepti löytyi norjalaiselta sitelta (http://www.cool.no/julesiden/oppskrifter/finsknougat.htm) enkä osannut sitä kääntää niin hyvin että ymmärstäisin tarpeeksi. Huvittavinta on, että nougat on vielä nimellä Suomalainen nougat.
Kyseessä on siis suklainen nougat, joka näyttää vähän jääsuklaalta.
Sinä joku, jolta tämä resepti jostain kätköistä löytyy, tekisit minut onnelliseksi jos jakaisit sen kanssani. Kiitos.

Pehmeään nougatiin ei minullakaan ole tarkkaa reseptiä, mutta (ellet vielä tiennyt) siihen tulee munanvalkuaista. Se jotenkin pitää koostumuksen phemeämpänä. Myös rasvaa lisää pehmeyttä. Ilman tarkkaa reseptiä lähtisin itse kokeilemaan parilla munavalkuaisella ja margariinilla/voilla.

Nuo norjalaiset käyttävät suklaata, mikäli ei sokeri ole norjaksi "sjokolade"... Jännää.

En ehkä ollut avuksi, mutta onnea etsintään.

Olenko muuten ainoa, jonka on pakko poimia kaikki mielenkiintoiset eteen tulevat reseptit Wordiin? Tähän mennessä olen onnistuntu pitäytymään kahdessa tiedostossa, yksi suolaisille ja toinen makeille. Reseptejä on tosin kesän jälkeen kertynyt jonnekin toisen ja kolmannen sadan väliin. :roll: Ja keittokirjoja on äitini jäljiltä enemmän kuin tarpeeksi. Nekin on kätevämpää mitata hyllymetreissä kuin kappaleissa. Mutta parempi näin.

Ruby sanoi:

Kovalle nougatille löytyy montakin ohjetta, mutta ainut pehmeän resepti löytyi norjalaiselta sitelta (http://www.cool.no/julesiden/oppskrifter/finsknougat.htm) enkä osannut sitä kääntää niin hyvin että ymmärstäisin tarpeeksi.

Click to expand...

En kyllä osaa sanaakaan norjaa, mutta reseptejä osaan yleensä tulkita melkein kielestä riippumatta. Olettaisin että tuo ohje menee suunnilleen näin:

- 70 g mantelilastuja
- 300 g suklaata (lys kokesjokolade voisi olla vaikka vaaleaa taloussuklaata?)
- 1 1/4 dl kermaa? (kremflote kuulostaa ainakin kermalta, voisi olla kuohukermaa tai kermavaahtoa. Toisaalta voi myös olla jotain muuta kermaan liittyvää)
- 25 g kookosrasvaa

Paahda mantelilastut uunissa 200 asteessa n. 4-5 minuuttia (olettaisin. Ohje höpisee jotain 200 grammasta tuossa yhteydessä, mutta veikkaan että se on virhe ja pitäisi olla 200 astetta). Itse paahtaisin vaan nopsaan pannulla nuo.

Paloittele suklaa pieniksi paloiksi ja sulata vesihauteessa kerman ja kookosrasvan kanssa. Sekoita hyvin. Vuoraa 20x20 cm kokoinen vuoka leivinpaperilla (ja voitele se). Sekoita mantelilastut suklaamössöön ja kaada seos vuokaan. Anna jähmettyä kylmässä ja leikkaa sitten kuutioiksi.

Laululinnun mainitsemasta munanvalkuaisesta nougatissa en ole kyllä koskaan kuullut mitään. Jonkinlaista manteli-rasva-suklaa-mömmöähän tuo nougat kumminkin on. Esim. Wiener Nougatit on varmaan aika pitkälti juuri tuollaista pehmeää nougatia ja niitäkin voisi varmaan käyttää resepteissä jos ei jaksa itse väsätä tuota nougatia. Marabou myy myös sellaisia pieniä nougat-patukoita joiden kuvittelisi käyvän.

Hmm, juuri tämä sitten oli se ensimmäinen viestini tänne tosi pitkään aikaan :roll: .

Kiitos Bombycilla.
Yritin tosissani itse tuota kääntää, sanasen sieltä ja toisen täältä onnistuinkin. Mutta tuntui koko resepti tuntui hankalalta. Ystäväni kanssa pohdittiin tätä jo pitemmän aikaa. Kiitän siis. Kokeilen tuota ja kerron kuinka siinä kävi.
Ai niin, tervetuloa takaisin pitkästä aikaa Bomby.

Bombycilla sanoi:

(kremflote kuulostaa ainakin kermalta, voisi olla kuohukermaa tai kermavaahtoa. Toisaalta voi myös olla jotain muuta kermaan liittyvää)

Click to expand...

Veikkaisin kuohukermaa, koska flöte yksinään tarkoittaa kermaa.

Ohje höpisee jotain 200 grammasta tuossa yhteydessä, mutta veikkaan että se on virhe ja pitäisi olla 200 astetta

Click to expand...

Ohje ei oikeastaan höpise, sillä siinä sanotaan 200 gr. = 200 grader eli 200 astetta.

Innostuin leipomaan pikkuleipiä ja pipareita. Olen leiponut ja leiponut ja leiponut niin paljon, että välillä on sellainen olo, että en halua nähdä enää yhtään pikkuleipää. Mutta toisaalta on mukavan rauhoittavaa heittää aivot hyllylle ja ajatella vain leipomista.

Onnistuin saamaan kaurapikkuleivistä pannukakun, laitoin liian vähän jauhoa ja ne levisivät koko pellille. Mutta hyvän makuisia ne silti ovat. Huomenna lisää leipomista, toivottavasti en taas saa mahaani kipeäksi taikinasta, se on liian hyvää, että kaiken voisi paistaa. Varsinkin suklaaunelmien taikina on jotain mielettömän hyvää.