Lempparihahmo Tolkienin teoksissa (perustelut mukaan!)

Vaikea kysymys, enkä tiedä osaanko vastata tähän täysin. Esimerkiksi silmarillionin lukemisesta on niin kauan, etten muista siitä juurikaan tarkkoja asioita. Lisäksi olen ylipäätään niin kiintynyt haltioihin, joten jo tämä tuottaa ongelman kohdallani. Kaiken kukkuraksi listalta unohtuu taatusti henkilöitä, en vain muista kaikkia. Onneksi muokkaus-toiminto on olemassa.

Fëanor. Minun yksi suosikeistani. Tietyllä tapaa koko hahmo sotii minua itseäni vastaan pahasti, että minun ei pitäisi pitää tästä hahmosta. Jokin tässä henkilössä sai minut kuitenkin puolelleen. Se kiivaus, itsepäisyyteen asti ulottuva omasta asiasta kiinni pitäminen.. En voi perustella tätä valintaani suuresti, sillä en muista kauhean paljon kirjasta, jossa hän esiintyy. Mutta muistan kyllä että hän teki minuun vaikutuksen. Myös yksi hänen pojistaan oli mielestäni mielenkiintoinen ja suosikkini, mutta en muista enää nimeä.. Curufinwë..? Vai Curufin? Oliko joku tuon tyyppinen yksi Fëanorin pojista? Vai keksinkö nimen jostakin täysin muualta?

Konkari. Nimenomaan Aragorn Konkarina. Tai no Aragorn ylipäätänsä, mutta juuri Konkarina hän minuun teki vaikutuksen. Enkä puhu mistään elokuvan Konkarista, joka vaikuttaa miltei kaikki ulkonäöllään, ehen. Minusta se kohta TSH:ssa, kun Aragorn saapuu kuvaan, on niin salaperäinen ja hämärä. Jopa jollakin tavalla "uhkaava". Kaikesta huolimatta hän on taitava samooja (ja lopulta tietysti suuri kuningas). Hän on jollakin tavalla pehmeä, mutta hänellä on kuitenkin auktoriteettiä. Konkari on sellainen henkilö, jota minä väkisinkin arvostan.

Merri ja Pippin. Niin veitikkamaisia. Mutta kuitenkin osaavat olla vakaviakin. Tässä kaksikossa on jotain niin vetävää, huumoria joka puree minuun. He eivät ole mitään ylimystöä, tavallisia vekkuleita hobitteja vain. Eivät mitään sankareita ennestään, vaan lähtökohtana on aivan tavallinen elo.

Muita sellaisia mainittavia hahmoja ovat seuraavat: Glorfindel (Tarussa), Balin, Lúthien ja Beorn. En osaa perustella heitä, mutta he ovat sydäntäni lähellä.

Moi! (ensimmäinen viestini)

Oma lempihahmoni on Sam, koska hän tuntuu omaavaan rohkeutta ja luottavaisuutta tulevaisuuteen. Hän on aina auttamassa kun pystyy ja seuraa "isäntäänsä" Frodoa, vaikka kuolemaan asti. Pidän häntä TSH:n rohkeimpana henkilönä.

Oi, niitä kun on niin monia. Jos nyt näin hätäisesti pitää sanoa joku, niin kyllä se taitaa tuo Konkari olla. Varsinkin TSH:n alkuvaiheessa, jossa hobitit olisivat olleet enemmän kuin suuressa pulassa ilman häntä. Alussa sopivan salamyhkäinen. Lopussa nousee todelliseksi sankariksi ja kuninkaaksi kuninkaan paikalle.

Toisaalta Bilbo herra Hobitissa jäi mieleen melko vahvasti. Yllättävän paljon sisua pienestä (ja silloin nuoresta) hobitista löytyikin. Oli hauskaa lukea kuinka hän askel askeleelta saavutti kääpiöiden suosion mitä rohkeimmilla tempauksillaan.

Onhan niitä toki muitakin, esim. Sam, jonka lojaalisuutta Frodoa kohtaan ei voi kuin ihmetellä ja ihailla. Gandalf, tuo kaikentietävä salamyhkäinen maailmanmatkaaja. Myös nämä ovat jääneet mieleeni hyvin vahvasti.

Vaikeavaikeavaikea kysymys! Niin paljon henkilöitä, pitää nyt varoa ettei lista veny aivan kamalasti.. Toisaalta odotan innolla että kuinka tämän listan kehittyessä siihen ilmaantuu näitä mun ikuisuuslempparihenkilöitä -hiljaiset sivuhenkilömiehet

Aragornilla sitä täytynee aloittaa. Yksinkertaisesti vaan semmoinen "miehen malli". Oikia kunkku.

Beleg Tässä toinen arvostamani henkilö. Yrittää pitää Túrinia vähän järjestyksessä ja on se selväjärkisempi heistä. Himpura kun meni kuolemaan. Oikeastaan voisin ilmeisesti nimetä lempihenkilöikseni kaikki, jotka Túrin meni listimään. Mur.

Idril Noldor-kuninkaan ainut lapsi, muttei kuitenkaan lupautunut ihan kelle vaan. Maeglin-soppa oli vähän ikävä, mutta lopussa kiitos seisoo ja ryhtityttö tämä.

Tuor Tästä poijasta minä tykkäsin. Semmoinen joka-äidin-unelmavävy, ja vielä loppuviimein laskettiin Vanhempaan Sukukuntaan.

Tulee vähän Silmarillion-voittoinen, ehkä johtuu siitä, että trilogiassa tykkään monesta niin tasaisesti, mutta Silmasta sitten nousee näitä henkilöitä ylitse muiden..

Lempparihahmo on Aragorn. En nyt tiedä miksi, mutta jostain syystä Aragornista on tullut lempparihahmo, niin kirjoissa, kuin elokuvissakin

Vaikea sanoa yhtä tiettyä henkilöä... Mutta TSH:sta voisin heittää sellaiset kuin... Aragorn, Legolas, Gimli.. Myös Tom Bombadilista olis ollu kiva lukee enemmän.. Se jäi silti vaan jotenkin niin mystiseks ja sen kohtalosta ei muistaakseni kerrottu TSH:ssa lainkaan.. Olenko oikeassa?

Hmm.. no tosi vaikee sanoo ketää lempparihahmoa. Mut Silmarillionissa tykkään kauheesti Berenistä. Ja muutenki Berenin ja Lúthienin tarinasta. Ja sit TSH:ssa on tosi monia kyl. Haltioista oon tykänny aina aika paljon. Et ehkä legolas. Mut kyl noi hobitit on kans tosi hauskoja ja mahtavia hahmoja. Että on vähän vaikeeta nimetä tiettyjä hyviä hahmoja ku Tolkien on luonu nii monta uskomattoman hienoa hahmoa.


Lisäsin isoja alkukirjaimia. Tik

Uhh... Taidan edustaa todellista vähemmistöä tolkiendomissa, kun oikeastaan vihaan Lúthienia. Kaikki fanittavat häntä überinnolla, ja mitä enemmän ylistävät, sitä sietämättömämmältä hän alkaa vaikuttaa. 'Cmoon, maailman kaunein nainen, Belerindin haltioiden kuninkaan ainut lapsi, mahtavan äidin tytär, kaikkiaan täydellinen olento, kaikkien rakastama ja ylistämä ja hehkuttama ja palvoma. Jalo ja ylväs ja rohkea ja armelias ja blaa blaa blaa. Elänyt täydellisen lapsuuden koko valtakunnan hellimänä ja lellimänä. Miehet rakastuvat oikealla ja vasemmalla, saisi kenet haluaisi. Sitten hänelle tulee vaikeuksia elämässä, ja yhtäkkiä hän onkin kärsinyt ''eniten kaikista haltioista''. Onhan se kurjaa, jos täytyy mennä Angbandiin ja taistella saadakseen olla rakastamsa miehen kanssa, eikä ole kiva kuollakaan, mutta että eniten kaikista? Otan sen verisenä loukkauksena Maeglinia ja muita ihania antisankareitani kohtaan.

Eikö muita tosiaankaan ota yhtään pannuun?

No mutta Tolkienin luomassa maailmassa Lúthien vain nyt on niin täydellinen ja sillä selvä. Ei asiasta tarvitse kiistellä.

Toisaalta - tai edelliseen liittyen - Berenin ja Lúthienin tarina on selvästi sadunomaisempi kuin eräät muut Silmarillionin osat. Lúthienkin tuntuu jollain tavoin satuhahmolta, joka ei ole koskaan herättänyt minussa erityisen voimakkaita henkilökohtaisia tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Jos Silmarillionin voimakkaimmin kuvatut henkilöt Fëanor tai Turin eivät viehätä (niinkuin eivät minua hirveästi, vaikka ymmärränkin heidän hohdokkuutensa), niin ehkä Silmarillionista ei sitten löydy henkilöitä joihin voisi helposti samaistua. Henk. koht. suosikkini on toki Thingol, mutta jotkut pitänevät tätä vähän outona.

Tietysti viitteellisesti kuvatuista sivuhenkilöistä voi löytää kiinnostavia tapauksia, mutta tällöin innostuksen pohjaksi jää jokin yksittäinen teko tai ominaisuus. HoME:ista löytyy esimerkiksi Fëanorin puoliso Nerdanel, joka saattaisi olla suosikkini haltianaisten joukosta. Mutta ylipäätään en erityisesti pidä haltioista. Minulle läheisempiä olisivat ehkä vuorten kääpiöt, mutta heistä kerrotaan liian vähän.

Ei siinä sinänsä kiistelemistä olekaan. En tarkoittanut, että on jotenkin väärin hahmon olla niin epärealistisen täydellinen. Se on vain vastenmielistä.

Henk. koht. suosikkini on toki Thingol, mutta jotkut pitänevät tätä vähän outona.

Click to expand...

Ei siinä ole mitään outoa. Päinvastoin, on hienoa jos tykkää ei ihan hypetetyimmästä hahmosta. Legolas/ Lúthien/ Aragorn/jne jne -fanittajia riittää ihan tarpeeksi. Ei sinänsä, kyllä heistäkin saa tykätä. Olin itse pitkään kaapissa Legolaksen takia. Ajattelin, ettei kunninarvoisan tolkienistin arvolle sovi fanittaa Leggyä. :hups: Mitä turhia moinen.

No joo, omia suosikkejani ovat kaikki ihanat traagiset antisankarit. Fëanorit ja Túrinit ja Maeglinit ja Boromirit sun muut. Heihin on paljon helpompi kiintyä kuin niihin, joita vain ylistetään ja ihaillaan. Jostain Lúthien Kauniista tulee vain tunne, että leidillähän on jo kaikki, mitä hän minun kiintymykselläni enää tekisi? Laittaisi jonon hännille?

EDIT: Äh, tajusin nyt vasta, miksi Thingol-kannatuksesi on outoa! Kyllä voi ihminen olla hiiiiiidaaaas...

Täytyy varmaan minunkin tulla ulos ruokakaapista ja tunnustaa että suosikkini on edelleen Frodo. Toteamuksen perään tekisi mieli lisätä "Eikä vain siksi että Elijah on söpö" ja piiloutua hetkeksi pöydän alle kunnes omenat, oluttuopit ja muut esineet lakkaavat lentelemästä.

Olen mieltynyt hobitteihin ja Frodosta pidin heti kättelyssä, koska tunnistin luonteessa paljon samaa. Mietteliäisyys, hiljaisuus, ehkä jopa pieni surumielisyys. Hobiteista ymmärsin parhaiten juuri Frodon motiiveita ja erityisen hauskaa oli huomata itsessäänkin se pieni nakertava tunne joka vihjailee että tässä ei vielä ollutkaan kaikki. Hobitin elämä Konnussa on mukavaa ja helppoa mutta toisaalta mieli palaa jännittäviin seikkailuihin. Ei tosin liian jännittäviin, koska ajatus hengenvaarasta ja oikeaan taisteluun joutumisesta ei houkuttele. Joku sanoisi tätä pelkuruudeksi, minä pidän sitä osoituksena terveestä itsesuojeluvaistosta.

Frodolla on muitakin antisankarille sopivia piirteitä, hän on vastahakoinen tehtävänsä suhteen ("Viedään nyt se Sormus kun kerran täytyy"), epävarma, eikä aina jaksa uskoa edes itseensä. Minä pidän tuollaista hiljaista sankaruutta jotenkin luonnollisempana ja realistisempana. Monilla isommilla TSH:n sankareilla on itsevarmuutta vaikka muille jakaa, jotkut suorastaan palavat halusta tehdä urotekoja ja niittää mainetta ja irtopäitä taistelukentällä. Kaikki kunnioitus kyllä heillekin, ei voi laskea kenellekään huonoksi ominaisuudeksi sitä, että osaa ja myös uskaltaa tapella. :wink:

Merri ja Pippin: Ovat aina olleet ehdottomat suosikkini. Jokin tässä kaksikossa viehättää minua, en oikein osaa tarkkaan kuvailla, että mikä. Ehkä suurin syy on juuri se huumori, mitä heistä irtoaa. Sellaisia iloisia veitikoita kumpainenkin, ja kuten jo sanoin, Merri ja Pippin ovat aina olleet suosikkini

Lempihahmot top 3 kirjassa (TSH) ovat ehdottomasti:
1. GALADRIEL - sanomattakin selvää
2. Tom Bombadil
3. Gandalf
Silmarillionissa on ehkä Cirdan, Melian ja Beleg
Elokuvissa Gandalf on paras

elokuvissa ehdoton ykkönen on Gimli, joskin siitä on tehty elokuvaan sellainen hieman humoristinen mikä sotii vasten hänen oikeuksiaan

kirjoissa pidän ehdottomasti beornista hän on muutenkin suosikki kaverini mies on täyttä testosteroniiniä ja syö hunajapiirakoita kotona

bombadil on myös hauska heppu

Ehdoton suosikkini niin kirjoissa kuin elokuvissakin on Legolas (eikä vain siksi että elokuvissa häntä näyttelee Orlando Bloom :hups: ). Ensinnäkin - Legolas on haltia ja olen aivan rakastunut tähän jumalalliseen kansaan. En tiedä mikä heissä vetää puoleensa, mutta olen aina pitänyt haltioista. Toisekseen, Legolas on vain paras! Hän on myös melko keskeinen hahmo tarinassa vaikkei kirjoissa hänestä paljoa kerrotakkaan... Todella rohkea tyyppi ja hän on Gimlin (joka on myös yksi lempihahmoistani) hyvä ystävä. Jotenkin vain hienoa miten nämä kaksi niin erilaista rotua tarinan lopussa ovatkin niin hyviä ystävyksiä!

Ihannoin suuresti Túrinia, sillä hän harvinaisena poikkeutena Tolkienin maaimoissa, ei ole ällöttävät täydellinen hyvän puolella tallustava, joka saa minut juuri häneen samaistumaan. Ja silti, vaikka hän harhautuu polulta ja on kohtalonsa orja, hän on yksi Keski-Maan ja juuri Beleriandin suurimmista sankareista joita maa tulee kantamaan. Ja mistäs me sitä tietäisimme aikoiko Tolkien enää myöhemmin luottaa Mandosin Toiseen Ennustukseen, mutta sen sanojen mukaanhan Túrin tulisi vielä surmaamaan Viimeisessä Taistelussa Morgothin ja näin samaan Húrinin poikien koston. Saamaan asemansa valarin poikien joukkoon.

Seuraavina tulevat Galadriel, Lúthien sekä itse Beren. Vaikka haltioihin en ole ikinä juuri samaistunut, vaan mielteni syvyyksissä ainur, ihmiset ja entit ovat olleet Tolkienin mieleenkiintoisimmin kuvaamia olentoja. Hobitit tietysti vievät omalla tavallaan ison siivun, mutta yksikään hobitti ei pääse minun ns. "top 5 -listalleni". Mainittakoon viidentenä Gandalf ja joskus saatta jonkun ohi lukiessani kiilata Puuparta.

Vielä Galadrielista:

Myös sen takia hän on lempihahmoni, ettei hänkään Túrinin tavoin ollut pelkästään hyvän tien kulkija. Hän himoitsi kunniaa ja valtakuntia Keski-Maasta, ja halusi The Sormusta alituisesti. Hän jätti Amanin ja meni Keski-Maahan, sai kiellon päällensä ettei voi palata. Mutta hän teki parannuksen, ja lopulta väsyneenä lähti pois Kuolevaisilta Mailta eikä koskaan palannut. (nyyh, surullista mutta niin suloista)

Aika vaikeaa sanoa mutta kaikki pahat olennot esim. balrogit, Nazgulit ja sen semmoiset on aika mielenkiintoisia mutta ei ne ole.

Turin on yksi suosikki en kyllä osaa selittää miksi, varmaan siksi kun se tappoi Glaurungin ja Turuinilla oli muutenkin erikoinen tarina.
Ja Klonkku elokuvassa on niin outo ja kiero ettei siitä voi olla pitämättä
Ja Merri ja Pippin tietysti on hauskoja.

Siinä ne suosikit oli

Suosikit taitavat olla Finrod, Galdriel ja Manwë.
Finrodista pidän siksi, kun hän on minusta, jotenkin tunnollinen ja surullien henkilö . Esim. se kohta, jossa Silmarillionissa, jossa hän paiskaa kruununsa maahan. Galadrielista pidän, koska hän on hyvin salaperäinen ja viisas. En osaa oikein sanoa, miksi pidän Manwësta. Minusta se on ihana kohta, jossa Maedhros roikkuu kedestään siinä seinämässä ja Fingon rukoilee Manwëa ja Manwën Thorondor-kotka tulee auttamaan häntä.