Loistavat kirjojen aloitukset

J

Juho

Hobitti
Ajattelin aloittaa keskustelun mukaansatempaavista, mielenkiintoisista, arvoituksellisista, legendaarisista tai muuten vaan loistavista kirjojen aloituksista. Olisi siis tarkoitus laittaa jokin mielestään loistava kirjan aloitus, ja selittää, miksi se on niin loistava. Mieluusti siis korkeintaan muutaman lauseen mittaisia esimerkkejä, ettei tulee mitään järjettömän pitkiä lainauksia.

Laitan oman suosikkini:

"Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendía muisti kaukaisen illan, jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän."
(Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys)

Aloitus puhuu jo puolestaan, mutta selitän vähän, miksi pidän siitä. Ensinnäkin aloitus tuo loisteliaasti yhdessä lauseessa heti esiin kirjan monet aikatasot. Toiseksi se herättää useita kysymyksiä: Kuka on mainittu eversti? Mitä on tapahtunut, ennen kuin hän joutui teloitusryhmän eteen? Kun kaiken lisäksi tietää, että kyseinen kirja sijoittuu Kolumbiaan, niin alkaa ehkä miettiä, mistä jäästä oikein puhutaan, kun kyseessä ei oikein voi olla mikään jäätynyt järvi. Kolmanneksi ja lopuksi se on kaunis ja ytimekäs lause.
 
"Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi."

Ehkä kliseinen valinta, Kafkan Muodonmuutos. Mutta tuo alku on vain kaikessa järjettömyydessään vangitseva ja mieleenpainuva. Miksi joku olisi muuttunut uniensa vuoksi? Miksi juuri torakaksi? Mitä hemmettiä?

Ei ollut aikoinaan ensimmäinen Kafka, jonka luin, mutta taatusti yksi muistorikkaimmista. Kafkan kielenkäyttö on mieluista ja tuossa tekstinpätkässä käy miehen omalaatuinen ajatusmaailma niin hyvin ilmi. :)
 
Miten arvasinkaan Thalin lainaavan Kafkaa.. ;)

Pakko kai minun on mainita tuo suomalaisen kirjallisuuden klassikko, joka vain on loistava vaikka sitä joka paikassa lainataankin:
"Alussa oli suo, kuokka ja Jussi."
Eli siis Täällä Pohjantähden alla -trilogian aloitus. Siinä on melkolailla loistavasti tiivistettynä tuota Koskelan Jussin, ja Koskelan koko suvun, henkeä. Ja kirja kokonaisuudessaankin yksi parhaista lukukokemuksistani koskaan. Jännittävä, koskettava ja historiallisesti mielenkiintoinen.
 
Minuun on tehonnut parhaiten Robert McLiam Wilsonin Eureka Streetin alku, All stories are love stories tai jotain tuonne päin. En tiedä mikä siinä oli niin hyvää, ensimmäisestä lauseesta lähtien tuntui vain että tämä on hyvä kirja. Ja se kuvaa oikeastaan koko kirjaa, jonka melkein tärkein teema on rakkaus Belfastiin.
 
No älkää tappako mua sillä musta kaikkien aikoijen paras alotus menee näin: Kolossa maan alla asui hobitti... :) Ja teoshan on Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin... Aloitus vetoaa alkeelliseen mieleeni :p joten en usko että kovinkaan moni ymmärtää minua tuon perusteella :roll: Parempaa alotusta ei ole tullut vastaan ja se on hyvä se 8)
 
Tähän mennessä on tapahtunut:
Alussa luotiin maailmankaikkeus.
Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Douglas Adamsin Maailmanlopun ravintola.
 
Ja tästähän tulee ketju täynnä perusteltuja viestejä, eikä mitään listausta. Piste.

Itse olisin ehdottomasti sanonut Pohjantähden alla-trilogian aloitussanat, mutta Halti mokoma ehti ensin. Tyydyn mainitsemaan Sinuhe Egyptiläisen alun, jota tosin en muista kirjan puutteessa laittaa tähän esimerkiksi. Se ainakin aikoinaan sai jatkamaan kirjan lukemista eteenpäin. Toinen erinomainen on koko Linnunradan käsikirjan alkukappale. Se kertoo jo jotain kirjan tyylistä ja alkaa mielenkiintoisesti. On liian pitkä lainattavaksi.

Ja Raamatussahan on myös aika näpsäkkä alku, ainakin mitä riparilla tuli joskus lueskeltua.

Tiedä hyvista aluista, mutta joidenkin kirjojen alut ovat niin "suosittuja" eri TV-sarjoissa, nuortenkirjoissa tms., että niiden alkuperän tietää vaikkei olisi kirjaa lukenutkaan. Erinomaisena esimerkkinä "Kutsukaa minua Ishamaeliksi" tms. (jos tietää mistä, saa kuvitteellisen keksin)
 
Gandar sanoi:
Erinomaisena esimerkkinä "Kutsukaa minua Ishamaeliksi" tms. (jos tietää mistä, saa kuvitteellisen keksin)
Click to expand...

Muistelisin että Moby Dick alkoi noin. Jos ei, häpeän enkä koskaan enää syö kuvitteellisia keksejä. :)

/Gandar edits: Oikein meni. Kuvitteellinen Keksi (tm), olkaa hyvä
 
"Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia. Tapansa mukaisesti koettivat ihmiset kaikkensa ponnistaen keskeyttää hänen työnsä, mutta järkähtämättä hän poltti metsää niin laajalta alueelta kuin katsoi tuleviin tarkoituksiinsa sopivaksi."
-Tuntematon sotilas, Väinö Linna-

Yksi hienoimmista aloituksista ja ennen kaikkea kirjoista, joihin olen tähän mennessä törmännyt. Aloitus sai ainakin minut heti mukaansa, vaikkakin ensimmäinen lause antaa ymmärtää, että kyseessä olisi jonkinlainen eeppinen teos. Tuntematta teosta niin voisi luullakin, ainakin ensimmäisen lauseen perusteella, mutta siihen se sitten jääkin. Teos vaihtaa kaistaa ainakin heti seuraavassa kappaleessa.

En osaa varsinaisesti perustella, miksi juuri tuo aloitus on se kaikkein loistavin, ehkä se on vain kaikkein legendaarisin ja mieleenpainuvin.
 
Yleensä katon kirja ensimmäisen ja viimeisen lauseen heti alkuun. Jos ne vaikuttaa hyvlitä niin luen kirjan. Hehe.
Tässäpä siis kirjasta 'Mahtava Morrin ja Sivistyneet siimahännät' Terry Pratchettilta:
"Rotat!" Niin. Mitä tuohon sanoisi. Loistava aloitus. :D Sain ainakin minut jatkamaan. Vaikka yksi sana ei kauheasti kerrokaan. Mutta tuossa oli jotain. Ehkä sekin vaikutti että kirjan on kirjoittanut Pratchett. Humm. Myös viimeinen lause on mielenkiintoinen: "Jotkut tarinat päättyvät, mutta vanhat tarinat vain jatkuvat, ja jos tahtoo pysytellä askeleen edellä, täytyy tanssia musiikin tahdissa."
Tässä on myös toinen kirja. Jerry Spinellin 'Tähtiyttö'.
"Kun olin pieni Pete-sedälläni oli solmio, johon oli maalattu piikkisika." Kyllä. Tämäkin sain huomioni. Jostain syystä eläinaiheisia nämä kummatkin. No ei. Kyllä minä luen kirjoja joissa ensimmäinen lause ei sisällä eläimiä. Muutenhan elämä olisi aika tylsää eikös vain?! :D
Viimeinen lause sain minut jatkamaan kirjaa. Halusin tiettä tarinan näiden kahden välillä. "Siinä oli piikkisikasolmio." Heh.

Vaikka olenhan minä toki mielenkiintoisemminkin alkaneita (ja loppuneita) kirjoja lukenut. Valitettavasti en osaa sanoa juuri nyt mitään. x/
 
Jäin kiikkiin John Irvinging Kaikki isäni hotellit- kirjaan heti ensimmäisellä lauseella aikoinaan. Ja onko tuo mikään ihme, kun yksi lause pitää sisällään noin ihmeellistä asiaa?

Valitettavasti opus löytyy nyt vain englanninkielisenä, joten laitan sen sillä kielellä enkä edes yritä suomentaa:

The summer my father bought the bear, none of us was born -- we weren't even conceived: not Frank, the oldest; not Franny, the loudest; not me, the next and the not the youngest of us, Lilly and Egg.

Ja otsakkeena on The bear called State O'Maine.[/i]
 
"Kunhan tiedät, että tässä on käsi, niin myönnämme sinulle kaiken muun."

Ludwig Wittgenstein aloittaa näin kirjansa "Varmuudesta" (On certainty). Alun perin lainaus G. E. Moorelta, mutta loistava aloitus se kuitenkin on. :D
 
Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä.Oli sellainen ukkosyö, että koko Matiaksenmetsän väki ryömi kauhuissaan koloihinsa ja loukkoihinsa.
Alku Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintyttärestä. En tiedä miks mutta aina kun luen ton alun mun on yksinkertasesti luettava ihan koko kirja. Mä haluan aina tietää (oikeu nyt kyllä jo tiiän) miten Ronjan käy. Kirjan kielityylikin on tosi houkutteleva. Alussa puhutaa kans ajattarista ja pakkohan niistäkin on lukee lisää. Kirjan henkilötkin tulee jo niin tutuks ekalla sivulla. Kirja on ehkä lapsille kirjotettu mutta minkä voin jos se vaan on ihana!
 
"Kärsimys teki minusta surullisen ja synkän."

Ensimmäinen lause Yann Martelin Piin elämästä.
Voi kuulostaa hieman tylsältä, mutta minulla ainakin heräsin heti mielenkiinto. Mikä kärsimys? Mistä johtui?
Tässä muuten tekijän esipuheen ensimmäiset kaksi lausetta:
"Tämä kirja syntyi, kun olin nälissäni. Sallikaa minun selittää."
Tuokin herättää jo mielenkiinnon, ei tuo mikään tavallinen aloituspuhe ole.

Minulla on aina tapana vilkaista ensimmäsitä sivua, lukea vähän matkaa, ja päätellä niin, onko teksti mukavaa luettavaa.

Alku kirjassa on tärkeä, se saa jatkamaan lukemista, tai lopettamaan sen heti alkuunsa.
Tarinan ei välttämättä aina tarvitse aina mennä suoraan tapahtumiin ja asian ytimeen. Minusta on mielenkiintoisempaa, jos alussa puhutaan jotain, mikä saattaa olla jälkeenpäin todella tärkeä osa kirjaa. Mutta ei alkua saa loputtomiin venyttää, kyllä ainakin puolessa välissä pitää olla jo edetty.
 
Lukuisat Terry Pratchettin kirjojen alut ovat mielestäni oikein hyviä, pidän herran tavasta antaa ymmärtää jotain yhtä sekä sanoa heti perään jotain ihan muuta. Odottamaton siirto on kirjallisuuden maailmassa laajalti käytetty tehokeino, mutta Kiekkomaailman hupaisten ominaisuuksien vuoksi se on Pratchettin kirjoissa yleensä kahta parempi.

Myös paljonpuhuvat ja mahtipontiset alut ovat mieleeni. Tässä oikein hyvä alku teoksesta, jota ainakin minä pidän yhtenä kirjallisuuden peruspilarina:

"The most merciful thing in the world, I think, is the inability of the human mind to correlate all its contents. We live on a placid island of ignorance in the midst of black seas of infinity, and it was not meant that we should voyage far. The sciences, each straining in its own direction, have hitherto harmed us little; but some day the piecing together of dissociated knowledge will open such terrifying vistas of reality, and our frightful position therein, that we shall either go mad from the revelation or flee from the deadly light into the peace and safety of a new dark age."

- Howard Phillips Lovecraft, The Call of Cthulhu

Kun kerran Kafka tässä mainittiin, niin pitääpä sanoa että aion hänenkin tuotantoonsa vielä tutustua. Thalin rivi vaikutti jo itsessään mielenkiintoiselta, ja nauttiihan Kafka tietynlaisesta kulttimaineesta.

Pätkä, jota siteerasin, on ehdottomasti yksi onnistuneimmista aluista jota olen koskaan lukenut. Se antaa oikein hyvin ymmärtää, että seuraa jotain hirvittävää.
 
"Isku oli niin kova, että toivuin siitä vasta kolmentoista vuoden päästä. Se ei ollutkaan mikään tavallinen korvatillikka, ja sen antamiseen tarvittiin monta ihmistä."
Henri Charrière; Vanki nimeltä Papillon

Toi herätti kysymyksiä. Mikä isku ja miksi se annettiin? Kuka sen antoi? jne. Mulla oli hiukan epäilyksiä tän kirjan suhteen, mutta heti ekalt sivulta se lähtee sujuvasti eteenpäin. Pääasias toi alku vaikutti siihen, et mä päätin vilasta kirjaa.. Ja sit se olikin jo pakko lukee loppuun asti.
Toi lause on myös upee alotus koko tarinalle.
 
Lisään vielä tähän L.M Montgomeryn Sinisen linnan alun:
"Jollei eräänä toukokuun aamuna olisi satanut, olisi Valancy Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen."

Ei kovinkaan erikoinen, mutta muistan, että ensimmäisen kerran kun tuon luin, se oli niin hieno.
 
En nyt menisi sanomaan onko kohta mainittu maailmankaikkeuden paras aloitus, mutta ainakin viimeisimmän vuoden aikana lukemistani se on jäänyt mieleen. Tosin asiaan vaikuttaa taatusti ja paljon, että kirja ja sitä seuraavat teokset on tullut luettua monta kertaa ja aloittaeassani odotin suurella innolla tarinaa, jota rakastan ja palvon. Joka on luettu minulle satuna suunnilleen samaan aikaan kuin tarukin ja jolla on vähintään yhtä suuri rooli siinä, miten nykyään koen kirjallisuuden ja mitä arvostan siinä.

Mutta niin, toivoisin voivani lainata, mutta kirja ei ole nyt käsillä. Teen sen joskus myöhemmin. Kirja on kuitenkin Alexander Dumas'n Kolme muskettisoturia. Tosin tässä aiheuttaa ongelmia eri painosten ja suomennosten määrä. Sillä ei kuitenkaan ole kauheasti väliä: yhtä hyvin d'Artagnanin ulkoisen olemuksen kuvauksella alkava kuin huudolla "Aseisiin kuninkaan miehet!" alkava toimii minulle.
 
Tällä hetkellä yksi suosikki-kirjanaluista on:

Torstai 11. helmikuuta 1999
Kuudelta aamulla vaihdan elämäni ensimmäiset viralliset vaipat.

Kirja, joka alkaa noin, ei voi olla huono. :D (eikä se olekaan, vaan hulvaton ja naurattava ja liikuttava ja...)

Eli tuo on Jari Tervon kirjasta Kallellaan, ihana kirja. Mies osti sen joskus alennusmyynnistä, ja tuo alku heti sai 'markkinoitua' kirjan mulle, luin sen hetimmiten. Sitä kun itse on pienen lapsen äiti, ja tietää miten hullunkurista, raskasta, hauskaa ja liikuttavaa elämä lasten kanssa voi olla, niin mulle kyllä saa myytyä kirjallisuuselämyksen noin lyhyellä virkkeellä.

Tuo aloitus vähän pidemmälti lainattuna kuvastaa kirjan henkeä mainiosti:
Torstai 11. helmikuuta 1999
Kuudelta aamulla vaihdan elämäni ensimmäiset viralliset vaipat. Epäviralliset vaihdoin kolme tuntia aiemmin, mutta kätilö autteli silloin. Kannusti kuin hiihtäjää, väitti minua vanhaksi tekijäksi. Niin se sanoo kaikille.

Vauvan tultua taloon elämä on erilaista. Aika on erilaista, valo on erilaista, kaikki muuttuu. Itsekin on erilainen - ei ole enää entisensä, on jonkun äiti tai isä. Kun siihen asti on ollut jonkun lapsi, nyt on oikeasti jonkun äiti tai isä. Tuosta kirjan ekoilta sivuilta huomasin, että tämä on selvästi mulle, tai kenelle tahansa pienen lapsen vanhemmalle, loistava kirja. Niin, tai jolla ei lapsia ole, niin ehkä ymmärtää paremmin niitä, joilla on. Nimittäin sitä, kuten takakansi kirjasta sanoo, että pörssin romahtaminen voi olla mitätön juttu tutin katoamisen rinnalla...
 
Juuri tällä viikolla keskustelimme äitini kanssa hyvistä kirjanaloituksista. Keskustelu alkoi kun kysyin joko äitini oli lukenut Philip Pullmanin The Ruby in the Smokea loppuun, halusinhan saada oman kirjani pian takaisin :p

Mutta asiaan, tuossa kirjassa on hyvä aloitus, olimme molemmat samaa mieltä. Ensimmäisellä sivulla esitellään päähenkilö ja kerrotaan mitä tulee tapahtumaan, tyyliin "Lucy on 16-vuotias ja viidentoista minuutin sisällä hän tappaa miehen." (Tuo siis ei ole suora lainaus eikä ko. kirjaa ole edes suomeksi käännetty tietääkseni.) Sama piirre löytyy todella monista dekkareista, varsinkin Agatha Christien kirjoista...

Voisin myös mainita toiseksi hyväksi aloitustavaksi jokaisen Muumi-kirjan aloituksen. Esimerkkinä Muumipeikko ja Pyrstötähti: Samana aamuna, jolloin Muumipeikon isä sai joen yli vievän sillan valmiiksi, keksi pikku otus Nipsu erään kummallisen asian. Hän löysi salaperäisen tien. Tuosta ensimmäisestä kappaleesta käy jo ilmi, että jotain jännittävää tapahtuu ja haluaa tietää mitä se on.

(ja olen samaa mieltä siitä, että Hobitissa on hyvä aloitus. "Mikä ihmeen hobitti ja miksi se asuu kolossa???" oli varmasti ensimmäinen kysymys silloin joskus kun ko. kirjan luki ensimmäistä kertaa...)
 
You must log in or register to reply here.
Ylös