Loistavat kirjojen aloitukset

Aikaisemmin joku mainitsi jo Sinuhen. Se on aivan loistava aloitus minustakin! Minä en varmaan voisi lukea kirjaa, joka alkaa huonosti. Yksi verraton aloitus on minusta Neil Gaimanin Tähtisumua kirjassa. Se menee näin:
Olipa kerran muuan nuori mies, joka halusi toteuttaa Sydämensä Salaisimman toiveen.
Siitä huolimatta, että tämä ei ole minkään mittapuun mukaan erityisen omaperäinen aloitus (sillä samalla tavalla voisi aloittaa tarinan kenestä tahansa nuoresta miehestä, joka on joskus elänyt tai tulee elämään), niin tässä nuoressa miehessä ja asioissa, jotka hänelle tapahtuivat, oli paljon epätavallista, vaikka hän ei itse koskaan saanutkaan tietää kaikkea tapahtunutta.
 
Olen kovin vanha mies, en tiedä kuinka vanha. Olen ehkä satavuotias, ehkä vanhempikin. En tiedä, sillä en ole koskaan vanhentunut muiden ihmisten tavoin enkä muista lapsuuttani.

Näin alkaa Edgar Rice Burroughsin legendaarisen Mars-sarjan ensimmäinen kirja "Marsin prinsessa". Alku on siis loistava ja erittäin kiehtova. Minä ainakin jäin koukkuun tähän kirjaan heti näistä sanoista silloin kun luin tämän kirjan joskus 12-vuotiaana. :)
 
Kyllä vain kaikkein legendaarisin kirjan aloitus on Tuomion Prikaatissa missä kirja alkaa näin: "Aseisiin!"
 
Pari kuukautta sitten satuin olemaan Turun Hemingway'sissä kirjahyllyn vieressä istumassa ja käteeni osui joku tylsältä näyttävä kirja, näytti olevan sellainen kuin Aapo Junkolan Nousevalle Auringolle. Luinpa aloituksen ja mielenkiinto nousi nollasta sataan:

Isoisäni matkusti maapallon ympäri ja kävi joka kesä Weisbadenissa valkoviinillä; setäni oli merikapteeni, mutta sitten laiva upposi, mutta ei mereen; isästäni en ole oikein varma ja äitini kehotti minua aina pysymään omassa pihassa, mutta kenen edun vuoksi, en tiedä.

Otin kirjan tiedot ylös ja myöhemmin lainasin sen Opistomme kirjastosta. Nyt olen lukenut sen melkein kokonaan, enkä sanoisi kirjaa parhaaksi lukemakseni, mutta varsin hyväksi joka tapauksessa. Nousevalle Auringolle kertoo - minkä nimestäkin voi päätellä - Japanista, eikä ensimmäinen lause (huh, se tosiaan on vain yksi lause, ainakin oppii puolipilkun käyttöä!) kerro kirjan aiheesta mitään. Mutta se todistaa, että Junkola osaa asiansa. Kirja ei tosiaankaan ole mikään puuduttava kaikenkattava esitelmä Japanista, vaan sisältää hauskoja oivalluksia ja syvällistä pohdintaa Japanin kulttuurista ja historiasta, humoristisella otteella kirjoitettuna.
Alku on kyllä jäänyt mieleeni kaikkein kiinnostavimpana ikinä, ainakin kirjoista, joista en alkua lukiessani vielä tiennyt mitään muuta.
 
En nyt tosiaankaan sano, että tämä olisi paras (ehkäpä huonoin), mutta koko sarja toistaa niin paljon itteään ja se oli ainoa aloitus mikä nyt tuli mieleen, eli siis nämä Sweet valley high -kirjat. Aina alussa kerrotaan, kuinka kauniita Elizabeth ja Jessica oli, sitten kuvaillaan niiden auringon raidoittamia, olkapäille ulottuvia hiuksia ja ihania silmiä... Blaa blaa. Ja tuota suunniileen viidessäkymmenessä kirjassa. Ihanaa.
Hah.
Hobitin aloitus on loistava. Englanniksi tykkään siitä enemmän.
 
Pistäkääs paremmaks!

Paras aloitus kirjalle ikinä on:

"Alussa Jumala loi taivaan ja maan."

Piste. Se on siinä. Jos kukaan ei tiedä kyseistä teosta, nuolkoot näppejään ja etsikööt kirjan.
 
Últhar sanoi:
Paras aloitus kirjalle ikinä on:

"Alussa Jumala loi taivaan ja maan."

Piste. Se on siinä. Jos kukaan ei tiedä kyseistä teosta, nuolkoot näppejään ja etsikööt kirjan.
Click to expand...

sattumoisin tiedän.. hassua kyllä, pidän itse kirjasen alusta ja kerronnasta, mutta juoni vuodattaa ureaa ja pahasti. siksipä en sitä kokonaan ole koskaan lukenutkaan, enkä lue.

tämä tuskin ei ole kova uutinen, kerron silti.
paras aloitus on Hobitissa.

/Gandar edits: Sievistin vähän verbiä
 
"Bill potkaisi tyhjää, sitten hän potkaisi tuolia hajoittaen sen palasiksi"

Harry Harrisonin ja Jack C. Haldemanin Bill -Linnunradan sankari zombievampyyrien planeetalla. Ei mitään älyn riemuvoittoa, mutta sen verran hilpeää luettavaa Alien -elokuvat nähneelle, ettei paremmasta lomapäivinä väliä. Aloituksessa jotakin sen verran reipasta, että se kiinnitti heti huomion.

"Aamuisin herään sormet musteen tahrimina. Joskus havahdun unesta poski vasten pöytää. Työpöydällä lojuu röykkiöittäin papereita ja kirjakääröjä. Poikani saattaa joskus ruokaa tuodessaan vähän nuhdella minua siitä, että en ole viettänyt yötä vuoteessa. Mutta joskus hän vain katsoo minua eikä sano mitään. En edes yritä tehdä selkoa hänelle, mitä kirjoitustyöhöni kätkeytyy. Moista salaisuutta ei noin vain voi kertoa nuorukaiselle; sellaiset asiat hän saa keksiä omin päin"

Robin Hobbin Salamurhaajan taival -kirjan alku. Jokin tässä viehätti minua enemmän kuin kahdessa aiemmassa. Tunnelma on hyvin lämmin, mutta minusta toisaalta niin haikea. Taitava aloitus, yhtä kaikki.

"Nyt voitte jatkaa lukemista...
Mistä se alkaa?
Alkua on oikeastaan hyvin vähän. No niin, jotkut asiat näyttävät olevan alkuja. Esirippu nousee, ensimmäistä talonpoikaa siirretään, ensimmäinen laukaus ammutaan * - mutta ne eivät ole oikeita alkuja. Näytelmä, shakkipeli tai sota ovat vain pieniä ruutuja tapahtumien nauhassa, joka saattaa ulottua tuhansia vuosia taaksepäin. Asian ydin on siinä, että jotakin on tapahtunut aina aikaisemmin. Kaiken edellä pitäisi aina lukea: Nyt voitte jatkaa lukemista.

* Luultavasti kohti ensimmäistä talonpoikaa"

Terry Pratchettin Herraskaista väkeä. Minä pidin tästä, kuten niin monista muistakin herran kirjoista. Huumoria, filosofiaa, lempeää nuhtelua, koskettavuutta ja naurua itselle. Oi.
 
Pratchettin kaikki alut on aivan ainutlaatuisia. Otetaan nyt vaikka loistava "Vartijat hoi!"

Tänne lohikäärmeet menivät...
Ne lepäävät...
Eivä kuolleina, eivät unessa. Eivät liioin vartoen, koska se antaisi ymmärtää niiden odottavan jotain. Sana, jota tässä haemme, saattaa olla...
...horroksessa.
Ja vaikka tila, jossa ne sijaitsevat, ei olekaan tavallisen avaruuden kaltaista, ne on silti pakattu tiukkaan.

Nerokasta. Todiste taitavasta naurattajasta.
 
" On yleisesti tunnettu totuus, että että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon. "

Näillä sanoilla alkaa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo.
Olin aiemmin yrittänyt lukea kyseistä kirjaa, mutta vasta nyt toisella kerralla jäänyt täysin kiinni. Ihana, mr Darcy.
Tuohon lauseeseen kuitenkin kiteytyy huimasti koko kirja.
 
"Mrs.Dalloway sanoi itse ostavansa kukat."

Virginia Woolfin Mrs.Dalloway. Rakastuin ensimmäiseen lauseeseen. Se on tyyliltään täysin irrallinen ensimmäisen sivun aloituksesta. Lause on täysin erillinen, mutta silti se vain on, kuuluu niin täydellisesti ensimmäiselle sivulle. Sivu on tyhjä, se alkaa kyseisellä lauseella. Ei ensimmäisiä lukuja, ei mitään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on lumoava. Rakastan Woolfin tyyliä tehdä arkipäiväisistä asioista sanoinkuvaamattoman kauniita.
 
'Caphas the Merchant was frightened as the stranger approached his campfire in the woods to the north of the capital.'

Noin alkoi David Gemmellin 'White Wolf'. Heti tuli mieleen, että kuka Caphas oikein on ja mitä tekemistä hänellä oli muukalaisen kanssa. Ja mitä he tekivät pääkaupungin pohjoispuolisessa metsässä. En ole kuitenkaan vielä lukenut sitä, vaikka ostin sen noin vuosi sitten Suomalaisesta kirjakaupasta. Englanninkielinen, kuten varmaan arvasitte. Vaikuttaa hyvältä kirjalta.
----------------------------------------------------
Sinä aamuna oli kuuma, pirullisen kuuma.

:D Jotenkin tämä 'Kesätulen lohikäärmeiden' aloitus vain saa minut virnuilemaan. Älkää kysykö miksi.

Tuon voisi lukea talviaikaan, niin ainakin voisi lämmittää itseään uskomalla tuohon pirulliseen kuumuuteen. :p
----------------------------------------------------
Molemmat kuut olivat taivaalla ja himmensivät tähtien valon, niin että vain kaikkein kirkkaimmat erottuivat.

Tuo 'molemmat kuut' Tiganan ykkösosassa sai minut pitämään tästä kirjasta. Kuulostaa vain niin erikoiselta, kun on kaksi kuuta.
----------------------------------------------------
En ole aivan varma, voiko tähän ketjuun liittää fanficcien aloituksia, mutta tässä on joitakin, jotka saivat minut lukemaan:

The sound of accelerating thrusters stung the evening sky once again as Thrust made a 180 degree turn in mid flight then swooped down nosecone first towards the ground for another attack on the Autobots, Sideswipe and new Earth based Autobot, Martimus Convoy who had their attentions busy with the Decepticons directly infront of them.
- 'Live the Life I Choose' by Overnight-Sensation of www.fanfiction.net
----------------------
The day could only be described as peaceful; at least, it could pass for peaceful in a certain light, if you didn’t look too closely.
- 'Scraping Bottom' by Pivot of www.fanfiction.net
----------------------
The Ark was a dangerous place around Christmas time, and not just because of the mistletoe.
- 'Perils of the Season' by MariaShadow of www.fanfiction.net (tämä Ark on sitten avaruusalus Transformereista)
----------------------
BANG

Metal feet pounded the dusty brown earth as the last echoes of the shot bounced through the hills, their owners crashing through the dry fingers of dead sagebrush and whispery prairie grass in their haste to escape.
- 'Fugitive' by MariaShadow of www.fanfiction.net (nauroin itseni puolikuoliaaksi tätä tarinaa lukiessani)
----------------------
KABOOM!

The artificially generated thunderclap rocked the main deck, originating from somewhere near the Repair Bay, which was confirmed a moment later to everyone within earshot of an almighty bellow of rage.

“SIDESWIPE! WHEN I GET MY HANDS ON YOU, YOU WILL FRAGGIN’ WELL BEG YOU HAD NEVER BEEN SPARKED!” The red and white medic roared. “DO YOU HEAR ME?”
- 'Payback' by MariaShadow of www.fanfiction.net ( :lol: ... tuo lääkärityyppi on aivan loistava hahmo.. ja aivan oikea hahmo TV-sarjasta, joten kukaan ei ole keksinyt tuota äkeää luonnetta)
-----------------------
The Ark was quiet tonight as the wounded from the attack on Autobot City were recuperating in the crowded repair bay, while the dead lay in their coffins, set out on small platforms on the rec room floor, a faint spotlight illuminating each one and the name engraved on it.
- 'Goodbye' by MariaShadow of www.fanfiction.net (yksi surullisimmista. Kuuntelin samaan aikaan Beach Boysin 'Good Timin'' -laulun, joten aloin oikeasti itkeä... Tarinassa tyypit tulevat antamaan kuolleille kavereilleen viimeiset hyvästit kaupunkitaistelun jälkeen.. elokuvassa, johon tämä pohjautuu, todella kuoli seitsemän hahmoa. Ja useimmat lempihahmojani)
-----------------------
It had all started with an unusually wet and unpleasant spring.
- 'A Most Reluctant Noah' by Starhorse of www.lambotricks.com (aivan hullu tarina... robotti, joka pelkää käärmeitä... heh...)
-----------------------
There it was again, that scraping sound.
- 'Blue 42' by Starhorse of www.lambotricks.com (yksi hauskimmista, ellei peräti hauskin, tarina, jonka olen koskaan lukenut... kaksi ilmanvaihtoventtiili-hiiviskelijää rysähtää katon läpi suoraan taktikkoupseerin pöydän eteen... :D )
-----------------------
To no one's surprise, least of all his own, Jazz was feeling positively jaunty.
- 'Just the Cat's Meow' by Starhorse of www.lambotricks.com (... kuolin naurusta ainakin tusina kertaa... loistavaa... eräänlainen uusi tiimi päättää hieman kiusata vielä uudempaa tiimiä jättämällä yhden uudemman tiimin jäsenistä TV-tornin huipulle. Ja tyyppi karjui kirouksia niin kovaa, että äänet kuuluivat mailin päähän :D )
-----------------------
As if things couldn't be any weirder.
- 'On Being Reduced To Instinct, And The Indignities Thereof' by Starhorse of www.lambotricks.com (tosi hyvä tarina, vaikka olikin vähän pitkä... upeaa lukea, kun lempi- TV-sarjan hahmot muuttuvat yllättäen hevosiksi.. kivaa)
------------------------
Ja juu, sori noista englanninkielisistä 'by' ja 'of' kohdista, mutta kun en suomalaista vastinetta keksinyt...
 
Oma suosikkini onpi varmaan Colleen McCulloughin kirjassa Okalinnut. Kyseisen pätkän talletin koneelleni jo kaksi vuotta sitten. Harmillista vain, ettei itse kirja kolahtanut yhtä vahvasti kun kyseessä oleva teksti, jolla kirja epävirallisesti alkaa. Teksti kalskahtaa niin kovin katkeralta ja kauniilta. Voi olla kirjailijalta vaarallista lyödä kirjansa aloitus hieman yli riman.

On olemassa legenda linnusta joka laulaa vain kerran elämässään, suloisemmin kuin mikään muu olento maan päällä. Siitä hetkestä kun se lähtee pesästä se etsii okaista puuta, eikä lepää ennen kuin sen löytää. Puun julmien okaiden keskellä laulaen se keihästää itsensä pisimpään ja terävimpään okaan. Ja kuollessaan se kohoaa oman tuskansa yläpuolelle ja laulaa kauniimmin kuin kiuru tai satakieli. Yhden suurenmoisen laulun jonka hintana on elämä. Mutta koko maailma pysähtyy kuuntelemaan ja Jumala hymyilee taivaassaan. Sillä paras on saavutettavissa vain suuren tuskan kautta… Niin ainakin legendassa väitetään.
 
Riku sanoi:
"The man in black fled across the desert, and the gunslinger followed."
- Stephen King: The Dark Tower
Click to expand...

Itse ajattelin sanoa ihan samaa. :) Aloituslauseessa yksinkertaisesti on sisäistetty kaikki. Aavikon avarus, kuuma tuuli kasvoilla, salaperäisyys... Vaikkei niistä mitään mainita. (Jep, olen "Musta Torni" -narkomaani.)

Ja sitten toinen:

Douglas Adamsin Sielun pitkä pimeä teehetki alkaa sanoilla

Ei liene sattuma, että missään maailman kielessä ei ole ilmaisua "kaunis kuin lentokenttä".

Oukei, se on melko perusadamsmaista, mutta silti... minun mielenkiintoni lause herätti, ja koska lentokentät tosiaan ovat rumia, niin luin kirjan loppuun.
 
Ensimmäiseksi... anteeksi, että elvytän näin vanhan ketjun...

Tässä muutamia aloituksia:

"Neniäinen laahusti aukealla tasangolla."

Ulla Viertolan "Mosaiikkilinnusta". Heti syntyi mieleen kummastus... mikä pahuksen 'neniäinen'? Alkaa vaikuttaa hyvältä suomalaisen kirjoittamaksi fantasiakirjaksi... Ja seuraava:

"It was raining."

Aika lakoninen alku Eleniumin ykkösosalle, eikö ole? :D
 
Hyviä aloituksia on mainittu jo paljon (Tuntematon ja Pratchettit nyt ainakin) mutta yksi riuska aloittaja taitaa vielä olla mainitsematta: Dick Francis. Herra menee lähes poikkeuksetta suoraan asiaan tapahtumien keskipisteeseen, ja tekee esittelyt sitten vasta. Herättää ainakin lukijan mielenkiinnon. Esimerkkeinä nyt vaikka "Tappava heijastus"-kirjan (alkup. "Reflex") ensimmäinen lause Lojuin pitkin pituuttani nurmikolla huohottaen ja yskien ja syljeskelin suustani ruohontupsuja ja multaa, tai "Pankiiri"-romaanin (alkup. "Banker") Gordon Michaels seisoi suihkulähteessä täysissä pukeissa.

Oi, ja Sepän ja satumaan alkua ei ole taidettu vielä mainita? Tiedetään että oli kylä aikoinaan, eikä siitä kovin kauankaan ole niiden mielestä joilla on pitkä muisti, eikä se kovin kaukanakaan ollut niiden mielestä joilla sattui olemaan pitkät jalat. Ihastuttava piikki perinteiseen satualoitukseen. ;)

Ja koska minun nyt kertakaikkiaan on mahdotonta olla mainitsematta tätä kirjailijaa aina kun mahdollista, Megan Lindholmin Wizard of the Pigeonsin alusta pidän myös kovasti (joskin Harpy's Flightista pidän vielä enemmän, mutta se on liian pitkä lainattavaksi): On the far western shore of a northern continent there was once a harbour city called Seattle. It did not have much of a reputation for sunshine and beaches, but it did have plenty of rain, and the folk who lived there were wont to call it 'The Emerald City' for the greenness of its foliage. And the other thing it boasted was a great friendliness that fell upon strangers like its rain, but with more warmth. In that city, there dwelt a wizard.
 
Tässä topicissa on kyllä hyviä aloituksia. Melkein yhtä hyvä topikki kuin kirjojen suosittelu -topic, muutaman kirjan voisi vaikka lukea pelkkien aloitusten perusteella. :)

Itse en osaa sanoa kaikkien aikojen parasta aloitusta, mutta yksi on viimeaikoina jäänyt mieleen. Tätini suositteli (ja osti) minulle Dodie Smithin Linnanneidon lokikirjaa, ja sanoi samalla vain sen ensimmäisen lauseen:

Kirjoitan tätä keittiön pesualtaassa.

Tämä lause sai minut kyllä lukemaan kirjan. Se sai miettimään, että miksi niin ylhäinen ihminen kuin linnanneito on pesualtaassa? Enkä kyllä pettynyt, kirja oli mielestäni oikein mainio. Pienenä suosituksena toimi myös takakannen teksti: ;)

"Linnanneidon lokikirja on paras kirja jonka olen koskaan lukenut." - J.K. Rowling
 
Täällä on mainittu muutamia myös minun mielestäni vangitsevia aloituksia, mutta muutama on jäänyt vähäisemmälle.

Ikisuosikkini Neil Gaimanin kirjan "Unohdetut jumalat" alku saa minut aina hymyilemään, koska se on niin yksinkertaisesti Gaimania:

"Shadow oli istunut kolme vuotta vankilassa. Hän oli tarpeeksi isokokoinen ja tarpeeksi älä-kuule-tule-mulle-vittuilemaan-tyyppisen näköinen, jotta siellä hänen pahimpana ongelmanaan oli ajan tappaminen. Niinpä hän sitten piti itsensä kunnossa, opetteli muutaman kolikkotempun ja ajatteli, kuinka paljon hän rakasti vaimoaan."

Gaimanin kirjoitustyylissä on jotain humoristista, piikikästä ja samaan aikaan hyvin viehättävää, että tuollaisen aloituksen jälkeen on pakko jatkaa lukemista. :) Toinen valloittava aloitus on Stephen Kingin romaanissa Kuoleman käytävä:

"Tämä tapahtui vuonna 1932, kun valtionvankila oli vielä Cold Mountainissa. Ja sähkötuoli tietenkin myös."

Siitä saa heti kuvan kirjan juonesta ja tyylistä. Aloituksessa on jo jotakin uhkaavaa, ja sama tunne jatkuu koko kirjan ajan. Stephen Kingin aloitukset ovat yleensä loistavia, kuten Rikunkin aiemmin mainitsema Mustan Tornin aloitus.

"Jotenkin vain tuntuu väärältä nähdä poika juoksemassa jalkapallokentän halki pää kultaiseksi spreijattuna, kuin robotiksi muuttuneena, kun tietää, että hänen on päästävä kotiin ja rapsutettava maali pois ennen kuin hänen aivot alkavat kiehua ja pää räjähtää."

Kyseessä oli siis John Kingin Human Punk. Tuo on yksinkertaisesti vangitseva, ehkäpä koko kirjan parhaita lauseita. Siinä on samaan aikaan aikuismaista pohdintaa sekä nuoruudelle ominaista asioiden liioittelua (tällä tarkoitan räjähtävää päätä). Monet loistavista aloituksista on jo mainittu täällä, joten en niitä enää lainaile. :)
 
Kymmenen vuoden jälkeen ehkä uskaltaa jatkaa lukematta koko ketjua... Nyt ei oo kumpaakaan lunttilappuna tässä, mutta Professori Tarantogan esittely Ijon Tichystä (aikamatkaaja varsin kummallisin sukulaisuussuhtein) Tähtipäiväkirjojen alussa ja samalta tekijältä 'Memoirs found in the bathtub'in alut (tulevaisuuden historioitsijan kuvaus lähes kaikkien paperiarkistojen häviämisestä nykyaikana) kuuluvat kyllä tajuntaa avaaviin, ja jälkimmäisessä tapauksessa ehkä jopa räjäyttäviin, kirjan alkuihin. Kirjailija on varmaankin useimpien tiedossa mutta sanon kuitenkin, Stanislaw Lem
 
Last edited:
You must log in or register to reply here.
Ylös