Loistavat kirjojen aloitukset
- Keskustelun aloittaja Juho
- Aloitettu
"Eräänä päivänä keksijä Trurl alkoi rakentaa konetta, joka pystyi tekemään kaikkea, mikä alkoi e:llä. Kun se oli koossa hän ryhtyi kokeilemaan sillä ja määräsi sen valmistamaan ensin eristimiä, sitten esiliinoja ja eräpuukkoja, joita kaikkia se heti tekikin, ja sen jälkeen erilaisia eineksiä ja elintarvikkeita paitsi etikkakurkkuja, joita Trurl ei voinut sietää. Kone täytti hänen käskynsä tarkalleen. Mutta vieläkään hän ei ollut varma sen kyvyistä ja hän käski sen tuottaa lisäksi elämänlankoja, elohiiriä, elektroneja, eviä, epäkkäitä, ennusmerkkejä ja lopuksi etanolia. Sitä se ei kuitenkaan pystynyt enää valmistamaan, ja Trurl vaati hiukan ärtyneenä selitystä."
Kyseessä on aloituspätkä Stanislaw Lemin Kyberiaasta. On ehkä yksi maailman parhaista kirjoista.
Kyseessä on aloituspätkä Stanislaw Lemin Kyberiaasta. On ehkä yksi maailman parhaista kirjoista.
Puolhaltia
Hobitti
Nyarlathotep sanoi:
Veit kyllä ihan täysin sanat suustani! Itse usein pohdinkin sitä, miten Kyberias onkin hyvä ja ylivertainen verrattuna kyseisen kirjailijan muihin teoksiin, jotka ovat aika kaameaa kökköä, poikkeuksena Futurologinen Kongressi.
Tätä ei ilmeisesti ole vielä mainittu:
Kaikki sai alkunsa siitä kun näin Toyota Corollan jättävän mustaa jälkeä R-kioskin eteen.
Ei se noin yksinkertaista ollut. Otetaan uudestaan.
Kyseessä on Kari Hotakaisen "omaelämänkerrallisen" teoksen, Klassikon alku. Se suorastaan pakottaa lukemaan edelleen!
-Alexandra-
Hobitti
Silja, nuorena nukkunut...
Jostain syystä F. E. Sillanpään: Nuorena Nukkunut -romaanin alku on jäänyt mieleeni, se paljastaa jo heti alussa miten päähenkilön käy, mutta siltikin haluat jatkaa lukemista pidemmälle.
Siljan, nuoren kauniin maalaistytön elämä päättyi noin viikon päivät juhannuksen jälkeen kesän vielä ollessa nuoremmalla puolellaan.
Jostain syystä F. E. Sillanpään: Nuorena Nukkunut -romaanin alku on jäänyt mieleeni, se paljastaa jo heti alussa miten päähenkilön käy, mutta siltikin haluat jatkaa lukemista pidemmälle.
Siljan, nuoren kauniin maalaistytön elämä päättyi noin viikon päivät juhannuksen jälkeen kesän vielä ollessa nuoremmalla puolellaan.
Mielestäni mm. Linnunradan käsikirja liftareille alkaa hyvin. Samoin myös Kultainen kompassi. Siinä ei ole mitään erikoista, se vain on minusta jotenkin valloittava. Mitenköhän on? Pitävätkö muutkin sen alusta?
Lyra ja hänen Daimoninsa kulkivat collegen pimenevän ruokasalin läpi pysytellen tiukasti yhdellä seinustalla, niin ettei heitä voitu nähdä keittiöstä. Salin päästä päähän ulottuvat kolme pöytää oli jo katettu, niukka valo heijastui hopeista ja laseista, ja pitkät penkit oli vedetty pöytien eteen odottamaan vieraita. Ylhäällä varjoisilla seinillä riippui aikaisempien rehtorien muotokuvia. Lyra pääsi korokkeen luo, vilkaisi avointa keittiön ovea, ja kun ei nähnyt ketään, meni pääpöydän luo. Pöydän kattaus oli kultaa eikä hopeaa, eivätkä istuimet olleet tammipenkkejä vaan samettipäällysteisiä mahonkituoleja.
Lyra seisahtui rehtorin tuolin viereen ja napautti suurinta lasia varovaisesti sormenkynnellään. ääni kaikui heleäsi ruokasalissa.
Hups, tuli vähän pitkä pätkä. No, ei voi mitään. Kirjoittelen ehkä joskus lisää tänne.
Lyra ja hänen Daimoninsa kulkivat collegen pimenevän ruokasalin läpi pysytellen tiukasti yhdellä seinustalla, niin ettei heitä voitu nähdä keittiöstä. Salin päästä päähän ulottuvat kolme pöytää oli jo katettu, niukka valo heijastui hopeista ja laseista, ja pitkät penkit oli vedetty pöytien eteen odottamaan vieraita. Ylhäällä varjoisilla seinillä riippui aikaisempien rehtorien muotokuvia. Lyra pääsi korokkeen luo, vilkaisi avointa keittiön ovea, ja kun ei nähnyt ketään, meni pääpöydän luo. Pöydän kattaus oli kultaa eikä hopeaa, eivätkä istuimet olleet tammipenkkejä vaan samettipäällysteisiä mahonkituoleja.
Lyra seisahtui rehtorin tuolin viereen ja napautti suurinta lasia varovaisesti sormenkynnellään. ääni kaikui heleäsi ruokasalissa.
Hups, tuli vähän pitkä pätkä. No, ei voi mitään. Kirjoittelen ehkä joskus lisää tänne.
Enquarëiel
Hobitti
Jännää, että Esara juuri pisti tuon Kultaisen Kompassin, kun ehdin ajatella, että se on kyllä hieno aloitus.. Suoraan asiaan! Eli kyllä, muutkin pitävät!
Jännää on myös se, että juuri kun olin viime viikolla bongannut tämän topicin ja ajatellut Kompassia mutten ollut ehtinyt kommentoida, niin eilen kaverini osoitti kirjakaupassa erästä kirjaa ja sanoi: "Tossa on kirja, jossa on uskomattoman hyvä alku!" Luin alun kaupassa ja kirjan ostin äidille äitienpäiväksi, mutta tartuin siihen itse ja nyt luen sitä.. Kiva, kun se on pehmeäkantinen, niin se on kauniissa kunnossa sunnuntaihin ja äidille menoonsa mennessä...
Anyway, tuo kirja oli ja on Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies. Kuunnelkaapa alkua:
Olet aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania Jos talviyönä matkamies. Rentoudu. Keskity. Karkota mielestäsi kaikki ajatukset. On paras sulkea ovi; sen takana on televisio auki. Sano heti muille: "Ei, minä en halua katsoa televisiota!" Korota äänesi jos he eivät kuule: "Minä olen lukemassa! Minä en halua tulla häirityksi!" Ehkä he eivät kuulleet sinua kaiken metelin keskellä, sano kovempaa, huuda: "Minä olen aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania!" Tai jos et halua sanoa, älä sano, toivotaan, että he jättävät sinut rauhaan.
Hah haa... Tuo jos mikä on ihastuttava aloitus. Ja parasta on, että se ei ole vain aloitus. Tämä on varmaankin mielenkiintoisimmin rakennettu kirja, jonka olen saanut käsiini. Päähenkilö, Sinä, Lukija, alkaa lukea Calvinon romaania, mutta huomaa painoksen virheelliseksi ja hakee kaupasta uuden. Jossa onkin ihan eri tarina. Näin Lukija aloittaa kymmenen eri tarinaa, samalla kun hänen (Sinun!) ympärilleen rakentuu oma tarinansa. En ole vielä sen lopussa, joten en osaa sanoa kokonaismielipidettäni kirjasta, mutta ainakin ensimmäinen puolikas on ollut mainio.
Ja on jännää, että henkilö on välillä "Sinä", yksikön toinen persoona, vaikka saakin oman elämänsä ja piirteensä...
Jännää on myös se, että juuri kun olin viime viikolla bongannut tämän topicin ja ajatellut Kompassia mutten ollut ehtinyt kommentoida, niin eilen kaverini osoitti kirjakaupassa erästä kirjaa ja sanoi: "Tossa on kirja, jossa on uskomattoman hyvä alku!" Luin alun kaupassa ja kirjan ostin äidille äitienpäiväksi, mutta tartuin siihen itse ja nyt luen sitä.. Kiva, kun se on pehmeäkantinen, niin se on kauniissa kunnossa sunnuntaihin ja äidille menoonsa mennessä...
Anyway, tuo kirja oli ja on Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies. Kuunnelkaapa alkua:
Olet aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania Jos talviyönä matkamies. Rentoudu. Keskity. Karkota mielestäsi kaikki ajatukset. On paras sulkea ovi; sen takana on televisio auki. Sano heti muille: "Ei, minä en halua katsoa televisiota!" Korota äänesi jos he eivät kuule: "Minä olen lukemassa! Minä en halua tulla häirityksi!" Ehkä he eivät kuulleet sinua kaiken metelin keskellä, sano kovempaa, huuda: "Minä olen aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania!" Tai jos et halua sanoa, älä sano, toivotaan, että he jättävät sinut rauhaan.
Hah haa... Tuo jos mikä on ihastuttava aloitus. Ja parasta on, että se ei ole vain aloitus. Tämä on varmaankin mielenkiintoisimmin rakennettu kirja, jonka olen saanut käsiini. Päähenkilö, Sinä, Lukija, alkaa lukea Calvinon romaania, mutta huomaa painoksen virheelliseksi ja hakee kaupasta uuden. Jossa onkin ihan eri tarina. Näin Lukija aloittaa kymmenen eri tarinaa, samalla kun hänen (Sinun!) ympärilleen rakentuu oma tarinansa. En ole vielä sen lopussa, joten en osaa sanoa kokonaismielipidettäni kirjasta, mutta ainakin ensimmäinen puolikas on ollut mainio.
Ja on jännää, että henkilö on välillä "Sinä", yksikön toinen persoona, vaikka saakin oman elämänsä ja piirteensä...Enquarëiel
Hobitti
Jeah, se on hauska, mutta joku onkin sen tuonne ekalle sivulle jo pistänyt, joten sinun ei tarvitse vaivautua. 
Puolhaltia
Hobitti
Löysin muuten netistä Kafkaan tutustuessani sivun, jonne joku tyyppi oli listannut parhaat aloitukset (ja lopetukset) Jos jotain kiinnostaa niin se sivu on http://www.pss.fi/orrenmaa/alut.htm
Itse tykästyin erityisesti tuohon Saarnaajan kirjan aloitukseen, vaikka olenhan minä sen kyllä aiemminkin lukenut... Eli siis "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!"
Itse tykästyin erityisesti tuohon Saarnaajan kirjan aloitukseen, vaikka olenhan minä sen kyllä aiemminkin lukenut... Eli siis "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!"
Puolhaltia
Hobitti
Ai siis mitä 
Mistä kirjoista nuo oli?
Mistä kirjoista nuo oli?
Anne-Marie
Hobitti
En muista nyt sanasta sanaan, mutta Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin sisältää yhden kaikkein kiinnostavimmista ja kuitenkin samalla paljastavimmista aloituksista mitä olen koskaan lukenut. Se meni jotenkin tyylin "Bunny oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa..." tai sitten ei. Jotain vastaavaa kuitenkin.
Huih, eka viestini tänne =)
Mun mielestä Terry Pratchettillä on parhaimmat aloitukset. Ekana tulee mieleen Hyviä enteitä (en kyllä muista sen aloitusta, mutta muokkailen kun muistan). Mutta tässä on esimerkki Vapaat pikkumiehet kirjasta:
Jotkut asiat alkavat ennen toisia asioita.
Aika lyhyt, mutta ainakin jäi päähän...
Mun mielestä Terry Pratchettillä on parhaimmat aloitukset. Ekana tulee mieleen Hyviä enteitä (en kyllä muista sen aloitusta, mutta muokkailen kun muistan). Mutta tässä on esimerkki Vapaat pikkumiehet kirjasta:
Jotkut asiat alkavat ennen toisia asioita.
Aika lyhyt, mutta ainakin jäi päähän...
Puolhaltia sanoi:
Hmm, luin itse viime viikolla Stanislaw Lemin Tähtipäiväkirjat nimisen kirjan.
Itse ainakin tykkäsin kovasti, vaikka tylsiäkin hetkiäkin mukaan mahtui.
Parhaimillaan meno oli kuin Daniil Harmsin jutuissa.
Lemin muihin kirjoihin en ole tutustunut, mutta näemmä pitäisi.
Täysin parasta huumoria koko maailmankaikkeudessa Douglas Adams- Sielun pitkä pimeä teehetki:"Ei liene sattuma, että missään maailman kielessä ei ole ilmaisua'kaunis kuin lentokenttä'."
Terry Pratchetilla on aivan loistavat kirjojen alut, mutta niiden lopetukset ovat vielä mahtavampia.
Terry Pratchetilla on aivan loistavat kirjojen alut, mutta niiden lopetukset ovat vielä mahtavampia.
Suosikkikirjani, eli Chuck Palahniukin mestariteos Fight Club on silkkaa rautaa alusta, tai pikemminkin lopusta loppuun. Palahniukin omaperäinen kerrontatyyli tulee tutuksi jo ensimmäisessä virkkeessä ja ainakin itseni se tempaisi välittömästi mukaansa. Alku on dynaaminen eikä liikoja selitellä, mutta lukija päästetään silti kuin varkain tarkkailemaan tapahtumia, ennen kuin kertoja varsinaisesti kiinnittää huomionsa lukijaan.
TYLER GETS ME a job as a waiter, after that Tyler's pushing a gun in my mouth and saying, the first step to eternal life is you have to die.
Kun nuo lopetuksetkin tulivat puheeksi, niin samaisen teoksen viimeisen virkkeen voi tulkita joko vain halvaksi jatko-osan pohjustukseksi tai vastaavasti se voi toimia ovelana loppukliimaksina joka varmistaa sen, ettei kirjan tapahtumat katoa kansien sulkemisen myötä vaan jäävät elämään lukijan päähän:
We look forward to getting you back.
Harva kirja jättää jälkeensä vastaavanlaisen tunteen, jota on sanoin erittäin vaikeaa kuvailla.
TYLER GETS ME a job as a waiter, after that Tyler's pushing a gun in my mouth and saying, the first step to eternal life is you have to die.
Kun nuo lopetuksetkin tulivat puheeksi, niin samaisen teoksen viimeisen virkkeen voi tulkita joko vain halvaksi jatko-osan pohjustukseksi tai vastaavasti se voi toimia ovelana loppukliimaksina joka varmistaa sen, ettei kirjan tapahtumat katoa kansien sulkemisen myötä vaan jäävät elämään lukijan päähän:
We look forward to getting you back.
Harva kirja jättää jälkeensä vastaavanlaisen tunteen, jota on sanoin erittäin vaikeaa kuvailla.
PanuKokko sanoi:
Loistavaa loistavaa, itsekin meinasin ottaa tuon esiin!
Toinen kirja, jossa oli hyvin eriskummallinen alku, mutta loppukirja olikin todella huono on Erlend Loen Supernaiivi.
Se alkaa näin:
"Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni"
Jo heti alusta asti ainakin tietää miten laadukas kirja on kyseessä.