LOST: Foorumirope pelitopik

"Hassua. Luulin ihan että sinulla olisi kokemusta naisista", April vastaa kirpeästi, mutta äänensävy ei ole töykeä. Hän silittää lapsen pehmeää poskea tämän syödessä ja vilkaisee Ericiä syrjäsilmällä.

"Tarvitsee, jos ei nyt niin varsin pian kuitenkin." April katsoo lapsen kasvoja ja puree huultaan. "Sinä... sinä sitten aiot kai pitää hänet?"

Sophie seuraa sivusta Aprilin ja Ericin puhetta. Hän hymähtelee Ericille ja puree huultaan estäen itseään möläyttämästä mitään mitä ei kannata sanoa. Joskus on hyvä olla hiljaa. Aprilin kysymys kuitenkin saa Sophien avautumaan. "No pakkohan Ericin on pitää lapsi. Kuka siitä muuten huolehtii? Vai onko sinulla oma lehmä ojassa? Minä olen sitä mieltä, että lapsi pitää nimetä mahdollisimman nopeasti. Ei sitä voi vain lapseksi sanoa. Ericin on kai keksittävä joku nimi, mutta anna sitten joku hyvä nimi, etkä mitään typerää, mitä miehiltä voi odottaa", Sophie selostaa. Hän tietää kyllä ainoan oikean tavan. April kyllä säälittää häntä hiukan, tämä on niin surumielinen. Sophie ei ole ihan tajunnut kaikkea, ei sitä miksi tämä on niin vihainen Ericille. Mutta ehkä nainen on ihastunut Ericiin. Ei voi tietää. Sophie päättää hiukan urkkia asiasta. Siitä voi saada paljonkin hyvää tekstiä hänen kirjoitelmaansa. "Oletteko sattuneet näkemään Alexia? En ole nähnyt häntä illan jälkeen. Minun käy häntä niin sääliksi, tytöllä ei ole vanhempiakaan", Sophie hölöttää hiukan hajamielisesti ja etsii tyttöä katseellaan. "No, ehkä hän jostain ilmaantuu. April, lähdetkö kanssani hakemaan hedelmiä? Ne alkavat loppua. Tosin juttele vain ensin rauhassa Ericin kanssa, minusta kun tuntuu, että teillä on paljon puhuttavaa", Sophie jatkaa.

"Ei", April vastaa Sophielle katsoen kuitenkin Ericiä. "Ei meillä ole puhuttavaa. Vielä."

April lähtee seuraamaan Sophieta kohti puurajaa ja työntää kätensä taskuihin. Parin askeleen jälkeen hän kuitenkin kääntyy vielä katsomaan Ericiä ja tyttöä kasvoillaan ilme, joka kielii vaivaavista ajatuksista, mutta on samalla lähes anova. "Haluaisin kuitenkin puhua kanssasi hetken päästä."

April käännähtää uudelleen ja katoaa pian Sophien seurassa trooppisten puiden alle.

"Olen miettinyt Valancya. Tai Adeliaa", Eric mumisee. Hän vilkaisee Aprilia kummastuneena ja seuraa tätä sitten tietämättä, haluaisiko nainen hänen tekevän niin vaiko ei.

Terra poistuu ihmisten parista heittelemään kiviä mereen. Lapsen ympärillä pyöriminen ei kiinnosta tyttöä ollenkaan. Hoitajia näyttää olevan enemmän kun tarpeeksi, eikä Terra pienistä lapsista oikein muutenkaan välitä. Söpöiksi ihmiset niitä sanovat, mutta kaukana ne ovat söpöistä. Itkevät ja huutavat taukoamatta, ihan kuin omassa päässä ei huutaisi jo tarpeeksi.

Sophien keräillessä hedelmiä päivä on jo taittunut iltaa kohti. Sophie on hieman huolissaan sillä hän ei ole kuullut Alexista koko päivänä. Entä jos tytölle on sattunut jotain? Ilta alkaa ja pimetä ja hedelmiäkin on riittävästi joten hän voi ihan hyvin lähteä takaisin rannalle vähän Alexia etsimään. Sophie tarpoo metsässä mietteissään. Pitäisikö tänään äänestää? Mitä mieltä muut ovat? Kuka on vihollinen ja kuka tuntematon ystävä? Mikä on hänen roolinsa tässä kuviossa. Sophien saapuessa rannalle hän ei näe siellä ketään. Hänet valtaa lievä pakokauhu. "Haloo, onko täällä ketään?" hän huutelee levottomana. Jostain kuitenkin putkahtaa paikalle Terra ja Sophien sydän kevenee. "Ota tästä muutama hedelmä, poimin niitä aika paljon. Ericin ja Aprilin pitäisi olla tulossa. Oletko sattunut näkemään Alexia? En ole nähnyt hänestä vilaustakaan koko päivänä", Sophie jutustelee heittäessään Terra mangon. Hän kumartuu vähän salamyhkäisesti tämän puoleen. "Mitä mieltä olet, pitäisikö tänään äänestää? Luuletko että joukossamme piileskelee vielä murhaajia?"

”Ei, en ole nähnyt Alexia tänään. Eikö hän olekaan sinun kanssasi?” Terra kysyy Sophielta ja haukkaa mangoa. ”Outoa. Toivottavasti Alex ei ole kuitenkaan lähtenyt mihinkään kauas aivan yksin. Tuonne metsään kun on esimerkiksi melko helppo.. eksyä.” Terra katselee rannalle etsien Alexia katseellaan. Tyttöä ei näy missään. Terra huokaa ja kohauttaa olkiaan. ”Enkä tiedä äänestyksestäkään. Viime yönä ei kuollut ketään, mutta miten voimme olla koskaan varmoja?” Terra kysyy alakuloisena.

"Emme me voikaan", Eric toteaa Terran takaa ja virnistää nähdessään tytön hätkähtävän. Sitten hän kurtistaa kulmiaan ja tähyilee metsään.
"Mutta luulisin, että Alexin pakeneminen voisi olla myös merkki syyllisyydestä", hän ehdottaa.

++Alex

"Majaan oli laitettu käärme. Joku on siis yhä täällä. Minä uskoin Alviniin", April toteaa seisoessaan metsänrajassa. "Luotan häneen yhä."

++Alex

Sophien sydän hakkaa hänen rinnassaan. Ne eivät saa viedä Alexia, eivät saa! Sophien on vaikea kohdata Ericin ja Aprilin katseita, hän on niin vihainen. Miten nämä saattavat, taas uudelleen? Eivätkö he tajua, että Alex on viaton lapsi, joka on joutunut mukaan vahingossa? Sophie on silti neuvoton. Hän ei epäile enää ketään saarella olevaa. Hänen on vaikea usko heistä ketään murhaajaksi. Hän ei voi pelastaa Alexiaan, ellei Terra anna ääntään Alexin hyväksi. Jos Terrakin on Alexia vastaan, hän ei voi tehdä mitään.

Terra istahtaa väsyneenä hiekalle. ”Olen kyllästynyt äänestämiseen! Olemme kohta jokainen haudassa. En usko edelleenkään Alexin syyllisyyteen, on Alvin höpötellyt teille mitä tahansa. Olisi tullut minullekin kertomaan kaikki mahtavat teoriansa. Ei minulle kerrota koskaan mitään! Aina supisette keskenänne pitkin metsiä! Epäilyttävää käytöstä se kylläkin on. Alex on mielestäni normaali lapsi, ei muuta. Tiedä sitten. Ei olisi ensimmäinen kerta kun olen väärässä.”

++April/Lothelen

"En puhunut Alvinin kanssa kertaakaan kahden kesken. Luottamukseni perustuu uskoon, että hän olisi pelastanut minut lentokoneesta. Hän pyysi meitä luottamaan uniinsa. Tämä on outo saari. Ehkä Alvin oli todellakin nähnyt outoja unia."

"Et perustellut epäilystäsi kovinkaan hyvin. Terra, tietääkseni sinä ja Alex olette molemmat äänestäneet jokaisessa äänestyksessä viatonta. En väitä etten itse olisi tehnyt samaa virhettä, mutta voin kertoa teille olevani viaton. Olen ollut onnekas tähän asti ja nukkunut yöni turvassa. Tiedän että se kuulostaa hullulta, mutta uskon, että saari on suojellut minua. Tunnen, ettei minulle voi tapahtua öisin mitään pahaa."

Ennen seuraavia sanoja April puree huultaan kuin tahtoa kerätäkseen. "En ole keskustellut omasta äänestämisestäni. Äskeinen keskusteluni Ericin kanssa koski lasta ja... henkilökohtaisia asioita jotka eivät suoranaisesti liity tähän saareen."

”Joka kerta viatonta? Kuka muka voi sanoa varmasti, että Eric on viaton tai sinä April? Ei kukaan. Eric, ei millään pahalla että vedin sinut mukaan tähän, mutta viattomuuttaan on jokaisen mahdoton todistaa tässä tilanteessa. Se on jokaisen kohdalla valitettavasti näin.
Uskollahan täällä juu mennään päivä kerrallaan. Joku uskoo omiin päätöksiinsä, joku johonkin toiseen ihmiseen, kun taas joku ei usko edes itseensä. Minä uskon siihen, että sinä April et ole se ketä esität.”

April näyttää jähmettyneen patsaaksi, joka katsoo Terraan hiljaisena.

"Terra on oikeassa", April viimein lausuu, hiljaa. "Minä en ole April Carter."

"Nimeni on Carol Millwater, vaikkakin olen elänyt yli puolet elämästäni uskoen, että sukunimeni olisi Grush. Jos täältä pelastun, nimeni tulee olemaan jälleen joku toinen. Olen puoliksi australialainen, mutta olen syntynyt Englannissa ja kasvanut Yhdysvalloissa. Olen todellakin salannut teiltä oikean nimeni, mutta vaihdoin sen Apriliksi jo muuttaessani Australiaan vuosia sitten, joten se on ollut siitä asti oikea nimeni."

"Mutta en ole murhaaja."

"Minä taas uskon", Eric toteaa hiljaa. Hän astuu askeleen eteenpäin, Aprilin vierelle, ja hymyilee sitten.

"Alvin kertoi minullekin unistaan. Hän luotti Apriliin, mutta Alexin sielussa Alvin näki pelkkää pimeyttä. Sophie, luota minuun, ole niin kiltti. Tämän ainoa kerran. Jos lapsi on viaton, millään, mitä tällä saarella tapahtuu ei ole enää minulle merkitystä. Silloin peli on menetetty. Mutta Sophie, ymmärräthän, että jos me tapamme viattoman (jollainen April on), olemme yhä turvattomampia."

Alex tulee edesmenneen Milon riippukeinun luota ja haroo väsyneenä hiuksiaan. Hän kuulee meneillään olevan keskustelun ja säikähtää. Ei yhtä pahasti kuin edellisen äänestyksen aikaan, sillä hän osasi jo aavistaa jotain tälläistä. Edellisen kerran hän selvisi vain onnettaren kautta. Miten niin karkuteillä? Syyllisyys? Minähän nukuin koko päivän Milon riippukeinussa. Minä en ole murhaaja! Mikseivät he usko!, Alex ajattelee pelon ja vihansekaisten tunteiden vallassa. Hän ottaa maasta kepin ja kirjoittaa yhä uudestaan lauseen MINÄ EN OLE MURHAAJA. Uusi lause alkaa siitä mihin vanha loppuu ja ne kiertyvät kehäksi hänen ympärilleen. Lopulta Alex istuu kehän keskelle.
Hän tuijottaa Sophieta anovasti ja kyyneleet alkavat valua tytön silmistä. Minä en ole murhaaja.

++April/Lothelen

Hän katsoo vierelleen saapunutta Ericiä silmissään hieman hämmästystä ja hymyilee sitten surumielisesti kiitokseksi. Hymy kuitenkin katoaa pian, ja naisen katse suuntautuu toisaalle.

"Sophie."

Ääni on hiljainen.

"Olen pahoillani. En haluaisi että joutuisit taas päättämään. Tiedän että Alex on sinulle tärkeä. Voin vain vakuuttaa, että olen syytön. Ehkä Alexkin on, mutta emme voi tietää."

"Olen kertonut kuka olen", hän sanoo ja katsoo hetken Terraan ennen kuin kääntää katseensa jälleen Sophieen. "Olen samalla puolella kuin sinä. Jos annatte minun elää, pysyn siinä ja meillä on yhä enemmän mahdollisuuksia selvitä. Mutta jos päätös on liian vaikea, jätä äänestämättä. Tasatilanne ratkaistaan kai jälleen venäläisellä ruletilla." Nainen vilkaisee Rodney Riveriä. "Se on reilua."

Hän kääntyy jälleen katsomaan Sophieta. Hiljaisena.

"Pyydän, Sophie."

Sophie katsoo totisena muihin. "Tajuatteko te, mitä te pyydätte minua tekemään? Tajuatteko te? Minun pitäisi tappaa Alex teidän pyynnöstänne. Vain siksi, että Alvin sanoi niin. Mitä Alvin edes sanoi? Ei hän minulle sanonut mitään. Pitäisikö minun vain luottaa ventovieraaseen? Uskoa, kun tämä sanoi lapsen olevan vaarallinen? Tiedättekö te edes hänestä mitään? April, sinulta en ole saanut mitään. Vain ikäviä vihjailuja. Ericistä on ehkä ollut minulle apua, mutta miten voisin tietää sinun sanojesi olevan totta? Lisäksi teidän kahden välillä on selvästi jotain. En tiedä mitä, mutta jotain. Mistä tiedän ettette te tapa minua ensi yönä? Tai huomenna ammua minua? Mutta toisaalta, mitä olen saanut Alexilta? Huomion osoittamista hädässä, muuten en mitään. Sinä suhtaudut minuun täysin piittaamattomasti silloin, kun et tarvitse minulta mitään. Ja silti, silti minä rakastan sinua ja suojelen sinua. Mutta entä jos puukotat minua selkään? Entä jos huomenna äänesi on minua vastaan ja minä kuolen? Silloin olen tehnyt kaiken turhaan. Olen koittanut huolehtia sinusta. Ehkä olen niin tehdessäni toiminut väärin. Minä luotan sinuun Eric, vielä viimeisen kerran. Minä luotan sinuun, mutta jos olet väärässä, saat maksaa hengelläsi. Minä vannon", Sophie sanoo silmät kylminä loistaen. Sitten hänen ilmeensä muuttuu tuskaiseksi ja hän katsoo alas järkyttyneeseen Alexiin. "Sinä et antanut minulle mitään. Vaikka minä annoin sinulle kaiken minkä pystyin. Minä rakastan sinua, mutta en luota sinuun. Ihminen on hullu ja minä hulluin", Sophie sanoo ääni täynnä tuskaa. Ja kun hän katsoo takaisin Ericiin, hänen silmänsä ovat täysin tyhjät. Niistä ei valu kyyneltäkään, ne ovat täysin tyhjät.

++Alex

AIKA!

Sophien annettua äänensä matkalaiset vaipuvat epäuskoiseen hiljaisuuteen. Tähänkö on tosiaan tultu? He olivat aikeissa tappaa pikkutytön epäiltynä öiden murhatöistä. Kaikki vaihtoehdot näyttävät huonoilta. Joko viaton lapsi oli kuolemassa tai sitten pikkutyttö oli ainakin osasyyllinen muiden matkalaisten tappamiseen. Jos pikkutyttö osoittautuisi syylliseksi niin kuka enää voisi olla turvassa, millainen paikka ja millaiset ihmiset saattaisivat kääntää viattoman lapsen murhaajaksi?

Joku raahaa paikalle kalpean Alexin. Suuret kyyneleet vierivät alas tämän poskia ja silmät etsivät paniikissa ulospääsytietä. Lopulta anovat silmät jäävät tuijottamaan Sophieta lapsen nyyhkytysten katkoessa hiljaisuutta. Vaivaantuneen oloinen kapteeni astuu esiin. "Luoja meitä auttakoon että äänestyksen tulos on oikea. Muutoin minä en ainakaan anna itselleni koskaan anteeksi." Ase laukeaa ja Alex kaatuu kuolleena maahan. Kapteeni kumartuu ja tutkii hetken ruumista. Suoristautuessaan hän nostaa kaikkien nähtäville luusta veistetyn riipuksen.

KUOLLEET:
1. Yö: Timofej Ereinion Soinyts (Ereinion) – tapettu ja nyljetty
2. Päivä: Tobias Mayer (CAPS) – ammuttu
2. Yö: Ei kukaan
3. Päivä: Ei kukaan
3. Yö: Ei kukaan
4. Päivä: Larthuza Perperna (Tik) - ammuttu
- Rosalin Greene (Pikku Myy) - joi myrkkyä
- Louis Anton Pagba (Pagba) - Rosalin ampui
4. Yö: Milo Korpi (Miccoh) - ammuttu
5. Päivä: Elizabeth Sterndale (Steelsheen) - ammuttu
5. Yö: Ei kukaan
6. Päivä: Alvin O'Seamus (Haltiamieli) - ammuttu
6. Yö: Ei kukaan
7. Päivä: Alex Bonny (Tuhka) - ammuttu

April muotoilee huulillaan sanan 'kiitos', vaikka tietää ettei se vaikuta miltään sen uhrauksen rinnalla, jonka Sophie juuri teki. Aseen lauetessa hänen sormensa kiertyvät Ericin käsivarren ympärille. Voi kunpa...

Kapteenin kohottaessa riipusta April vetää henkeä ja päästää sen hetken päästä helpotuksen huokauksena ulos. Vilkaistessaan Ericiä hän onnistuu hymyilemään. Sitten April painaa pehmeän suudelman tämän tyttären poskelle ja silittää tämän ohuita hiuksia. Viimein hän kääntyy katsomaan Sophieta. "Olen pahoillani", hän sanoo, "mutta teit oikean ratkaisun." Aprilin katse on vakaa eikä sanoja lausuta kevyesti. "Vannon, etten petä sinua."