LOST: Foorumirope pelitopik

Eric venyttelee tyytyväisenä ja vilkaisee sitten Alvinia. Hän astelee tämän luokse ja toteaa miehelle jotakin matalalla äänellä. Mies odottaa hetken vastausta ja palaa sitten Alexin luo, jonka oli edellisenä iltana peitellyt nukkumaan.

"Kuinka voit?" Eric kysyy väsyneesti.

Aamun kunnolla sarastettua taivaanrantaan ilmestyy piste, joka kasvaa nopeasti vesitasoksi. Se lentää määrätietoisesti suoraan haaksirikkoisten rantaa kohti. Ihmiset villiintyvät ja alkavat heilutella värikkäitä vaatekappaleita. Yksi kaunis nuori nainen riisuu toppinsakin ja heiluttelee sitä tarmokkaasti molemmin käsin. Eric tuijottaa näkymää hetken suu ammollaan ja kääntyy sitten helakanpunaisena poispäin. Vesitaso tekee yhden kierroksen rannan yllä, vaaputtaa siipiään ja laskeutuu lähelle rantaa. Potkurikoneesta tulee mustahiuksinen, sänkileukainen mies ruskeassa lentäjäntakissa ja shortseissa ja kahlaa rantaan. Hän hymyilee leveästi kun naiset kapsahtavat hänen kaulaansa ja peittävät miehen kasvot suudelmin. Miehet läimivät häntä olkapäille. Meteli on valtava. Riehakkaan väkijoukon läpi työntyy kapteeni ja vaatii hiljaisuutta. Riemun hellitettyä hän puristaa lentäjän kättä ja sanoo: "Kiitos teille kun löysitte meidät!"

Lentäjä puhuu skottilaisella aksentilla. "Ilo on kokonaan minun puolellani, voitte uskoa sen. Saanen esittäytyä. Olen Desmond David Hume. Kyllä teitä on etsittykin kissojen ja koirien kanssa. Minua pidettiin hulluna kun lastasin koneeni täyteen polttoainetta ja sanoin lähteväni tännepäin. Kukaan ei uskonut että myrsky olisi heittänyt teidät tänne. Eikä kukaan muu teitä löytäisikään. Tämän saaren sijainti poikkeaa ainakin 500 merimailia kartoista. Mutta minä löysin teidät ja aion hyötyä siitä! Te teette minusta rikkaan miehen!"

"Mitä tarkoitatte?", kapteeni kysyy tyrmistyneenä. "Pelastajanamme saatte yllin kyllin mainetta ja kunniaa, mutta olisi väärin vaatia meiltä palkkiotakin. Velvollisuutenne lähimmäisenä on --" Desmond keskeyttää kapteenin tylysti. "Velvollisuuteni! Mainetta ja kunniaa! Pah! En lähetä sanaakaan eetteriin radiollani ennen kuin olette allekirjoittaneet nämä" - lentäjä vetää dramaattisesti nivaskan papereita takkinsa sisältä - "sopimukset, joissa sitoudutte pulittamaan minulle 20% viime vuoden bruttotuloistanne ja luovutatte minulle kaikki oikeudet tarinaanne. Kokemuksistanne tehdään varmasti elokuva ja ehkä sarjakin. Sen nimi voisi olla vaikka Desmond´s LOST. Pääasia on se, että se tuottaa minulle tukun tuohta."

Kapteeni pui nyrkkiä Desmondia nenän alla. "Te ahnas pirulainen! Mikä estää meitä ottamasta haltuumme konettanne ja käyttämästä radiota?!" "Tämä!", Desmond huudahtaa vetäen takkinsa taskusta pienen kauko-ohjaimen. "Jos käännän ja painan tätä nappia, lentokoneeni räjähtää pirstaleiksi radioineen päivineen! Ottakaa paperit ja tutkikaa niitä, huomaatte, että ehtoni ovat varsin kohtuulliset." Desmond sysää paperinivaskan kapteenin käsiin ja työntää kauko-ohjaimen takaisin takkinsa taskuun. Käsi taskussa hän kysyy: "Mitä minulla on taskussani? Älkää unohtako sssitä. Ei mitään kieroilua. Sopimuksiin on turha laittaa allekirjoitukseksi mitään Sebastian Weetabixia tai Väiski Vemmelsäärtä. Minä tiedän keitä te olette. Minä tunnen teidät. Joukossanne on myös yksi tai useampi sellaista joita en tunne. En tiedä, miksi hän tai he ovat soluttautuneet onnettomuuden uhrien sekaan, mutta haistan palaneen käryä. Hänellä tai heillä lienee jotain salattavaa. Sopivasta korvauksesta vaikenen."

Kapteeni on kauhuissaan. "Te ette tiedä mitä ehdotatte! Ne epäsikiöt ovat murhanneet meitä yksitellen. Vaadin teitä kertomaan heti paikalle keitä he ovat!"

"Siitä en kostuisi mitään. Raha ei haise." Desmond kohauttaa olkapäitään. Huoleton ele on liikaa kapteenille, joka kauko-ohjaimesta piittaamatta käy lentäjän kimppuun. Tämä kohottaa molemmat kätensä suojakseen. Muutkin alkavat töniä Desmondia ja pian lentäjä makaa pahoinpideltävänä maassa. Koko sakin hivutuksen keskeyttää lentokoneesta kuuluva summerimainen äänimerkki. "Mikä tuo on?", kapteeni ihmettelee. "Se on ajastettu hälytys", Desmond vastaa maasta. "Jollen kohta syötä koodia tietokoneeseen, vesitasoni räjähtää kappaleiksi. Arvelin, että jotain tällaista voisi tapahtua. Mokomat riitapukarit!"

"Kertokaa koodi minulle!", kapteeni vaatii ja saa vastaukseksi halveksivan tuhahduksen. "Ihan niin kuin kertoisin. Minulla ei ole mitään menetettävää. Tämä reissu söi viimeisetkin säästöni. Lentokoneenikin on lainan panttina. Velkavankeudessa, gangsterien mukiloitavana, autiolla saarella, ihan sama minulle missä olen rahattomana. Käykää toki tarkistamassa, toimiiko radio tai käynnistyykö moottori. Aikaa on vielä vähän ennen pamausta."

Kapteeni lähtee kahlaamaan vesitasolle ja Desmond nousee jaloilleen vihamielisten ihmisten ympäröimänä. Hän puhuttelee yhtä heistä. "Ethan Rom, sinulle minulla on erikoistarjous. Työkaverisi keräsivät kolehdin ja tarjosivat minulle aika paljon rahaa siitä, että järjestäisin sinulle ´onnettomuuden´ jos kohtaisin sinut. Heitä korpeaa se, että he joutuvat huhkimaan hiki hatussa jotta pääsisivät edes puoleen sinun tuloksestasi. Nostat riman korkealle työpaikallasi ja siellä on käytössä tulospalkkaus. Poissaolosi on merkinnyt heille kissanpäiviä eivätkä he halua sinua takaisin." Ethan Romin tuttu virnistys on kadonnut synkän ilmeen tieltä. Hän sähisee pari ilkeänkuuloista ranskankielistä virkettä. "Niin minäkin ajattelin. Saatan olla onnenonkija, mutta mikään murhaaja en ole. Tuplaa heidän tarjouksensa niin saat todisteet heitä vastaan." Ethan ja Desmond käyvät lyhyen ranskankielisen keskustelun, jonka päätteeksi molemmat näyttävät suhteellisen tyytyväisiltä. "Näin se käy. Ilmaiseksi ei tipu mitään. Jos pelastitte rahaa matkatavaroista, niin nyt on hyvä hetki kaivaa ne esille. Minulla on kuulumisia huolestuneilta omaisiltanne ja – no, tehän tiedätte jo pelin hengen. Rahan sijasta voisin kelpuuttaa, eh, palveluksia joiltain naisilta iästä ja muotoseikoista riippuen. Mutta urhea kapteeninne näyttää olevan valmis. Menen koneeseeni jottei kenellekään tulisi mielihalua sorkkia laitteitani. Muistakaa räjähdysvaara!"

Rennosti astellen Desmond kahlaa vesitasolle, jonka ovesta kapteeni pudottautuu veteen. "Hän puhuu totta!", kapteeni huutaa ihmisille, "Helvetinkone on viritetty räjähtämään ellei koodia syötetä. Se estää radion ja hallintalaitteiden käytön. Tutustukaamme papereihin ja keskustelkaamme tilanteesta." Desmond iskee silmää kapteenille ja kapuaa koneeseen laittaen oven kiinni. Kapteeni hillitsee vaivoin raivonsa ja menee muiden pariin. Äänimerkki lakkaa pian ja vesitaso keinuu mainingeilla.

"Mikäköhän koodi oli?", Eric ihmettelee jotain sanoakseen. "Luultavasti 4, 8, 15, 16, 23, 42", Alvin vastaa. "Miksi juuri ne numerot?", Eric kysyy hämmentyneenä. "En tiedä. Ne vain tuntuvat oikeilta. Ei kylläkään riittävästi jotta olisin ottanut riskin", Alvin vastaa.

Saarelaiset ovat jakautuneet pieniin ryhmiin tutkimaan sopimuspapereita. Harvat suurennuslasit ovat kovassa käytössä pienellä painetun tekstin vuoksi. Ryhmistä kuuluu raivon ja pöyristyneen närkästyksen huudahduksia. Desmond taisi valehdella puhuessaan kohtuullisista ehdoista. Paljon keskustellaan myös siitä, kuinka radio saataisiin käyttöön viekkaudella tai väkivalloin, mutta kenelläkään ei tunnu olevan kunnon suunnitelmaa tarjolla. Tilanne tuntuu toivottamalta ja synkän tunnelman katkaisee moottorin yskähdys rannasta. Vesitason potkurit pyörivät ja moottorien äänen kovetessa se alkaa liikkua hitaasti avomerelle.

"Mitä nyt?", kapteeni ihmettelee. "Yrittääkö hän kovistella meitä? Polttoaine on aika lopussa, joten se tuntuu epätodennäköiseltä. Ihan niin kuin hän pelkäisi meitä ja yrittäisi ottaa etäisyyttä..." Äkkiä kapteeni tajuaa. "Kauko-ohjain! Onko se --" Kapteenin keskeyttää huumaava räjähdys kun vesitason nielaisee tulipallo kesken nousukiidon. Koneenkappaleita singahtaa ympäristöön ja musta savupatsas pimentää aamutaivaan. Lipevä Desmond ei valehdellut ainakaan räjähdyksen vaikutuksista. Moottorit, siivet, radio, lentäjä... kaikki ovat muussia.

"Tässä se on!", Eric huudahtaa pitäen kauko-ohjainta kädessään. "Se lojui rannalla aika kaukana tappelupaikasta. Kuka tahansa saattoi jättää sen siihen."

"Ystävämme Desmond ei olisi murhannut ketään", Alvin virkkoo kauko-ohjainta katsellen. "Ulkopuolisilla ei ole sellaisia estoja. Hän allekirjoitti oman kuolemantuomionsa yrittämällä käydä kauppaa Ulkopuolisten kanssa. He maksavat verellä, kauppiaan omalla verellä. No, tästä kaupasta meille jäi sentään käteen se tieto, että Ulkopuolisia on vielä joukossamme. Ainakin yksi."

Desmondin lentokoneen jäännökset jatkavat palamista vedessä. Yksi urhea ja epätoivoinen rikastumisyritys sai loppunsa.

Ehdin juuri ja juuri selittää jotain vastaukseksi Ericille ennen kuin vesitaso pörrää näkyviin horisontista - vain räjähtääkseen vajaan tunnin päästä tuusannuuskaksi.

Sophie on sekaisin pitkästä valvomisesta. Kun kone saapuu rannalle, hän saa toivonsa takaisin, mutta vain hetkeksi. Miehen iljettävä kaupankäynti ja vihjailut saavat hänet voimaan pahoin. Mistä tuollaisiakin sikiää! Kaikkein viimeinen pisara on maininta ulkopuolisista. Miten tuo mies kehtaa! Sophie on liian väsynyt ottaakseen osaa keskusteluun ja hän jää vain seisomaan hämmentyneenä paikoilleen koneen räjähtäessä. Viimein hänen väsyneet aivonsa tajuavat kaiken tapahtuneen. "Kaamea äijä! Ansaitsi kyllä kohtalonsa! Siis millainen ihminen pimittää toisilta tiedon murhaajista? Harmi vain että kone meni samassa. Jos olisimme päässeet pois... Mutta se ainakin on varmaa, että joukossamme on vielä ulkopuolisia ja he ovat kylmäverisiä. Onko kukaan sattunut näkemään Alexia?" Sophien ajatukset harhailevat ja hänen on vaikea keskittyä. Yhtäkkiä hätä Alexista täyttää hänet. "Ettekö te kuulleet?! Onko joku nähnyt tyttöä?" Sophien on vaikea estää itseään panikoimasta. Hänen päässään pyörii vain järjetön pelko tytön kadottamisesta. Viimein Sophie huomaa huonokuntoiselta vaikuttavan tytön kauempana rannalla. "Oletko sinä kunnossa? Miten voit? Olethan syönyt?" Sophie rutistaa tyttöä itseään vasten tämän pyristellessä vastaan. Sophie lennähtää selälleen hiekkaan ja jää siihen makaamaan. Hänen mielessään pyörivissä ajatuksen puolikkaissa ei ole mitään logiikkaa tai järjen hiventäkään. Samalla hän hokee itsekseen: "Ei mitään hätää kultaseni, ei mitään hätää." Hän on kuin jonkin oudon kohtauksen kourissa, kunnes menee tajuttomaksi.

Alex on noussut ylös kuullessaan vesitason moottorien äänen ja ihmisten innostuneet huudot. Hän seuraa sivusta kuinka kone laskeutuu ja lentäjä aloittaa kohtuuttomien vaatimustensa luettelon. Kiivaan tinkimisen jälkeen ilmaa halkoo korvia raastava räjähdys ja toivo pelastumisesta hiipuu. Alex hoippuu kohti panikoivaa Sophieta puristaen huopaa ympärillään. Hikikarpalo vierii alas kuumeista otsaa ja valuu sameana kiiltelevien silmien välistä poskelle. Alexin olo on kohennut jonkin verran nukutun yön ja ruoan saamisen takia. Hänen oloaan heikentää kuitenkin yöllä noussut kova kuume. Alex yrittää pyristellä irti Sophien otteesta tämän hyökättyä rutistamaan häntä. Pian nainen päästää irti ja levähtää selälleen hiekkaan. Alex katselee säikähtäneenä omituiseksi käynyttä naista. Sophie sopertaa jotain epäselvää ja vajoaa tajuttomaksi. Alex yrittää ravistella Sophieta ja pelästyy kunnolla, kun nainen ei herää. Hän ei pysty huutamaan joten juoksee lähimpänä olevan Terran luo. Alex nykii raskaasti huohottaen Terraa kädestä ja osoittelee tajutonta Sophieta kohti. Juokseminen vei Alexin voimat ja hän läsähtää vapisten hiekalle istumaan. Kerättyään hetken voimiaan Alex nousee ylös ja kompuroi majan suojiin. Hän tärisee viluissaan kuumeen takia ja vajoaa lelukoiraansa puristaen rauhattomaan uneen.

Terra havahtuu ajatuksistaan kun Alex nykii tätä kädestä ja osoittaa Sophieta. Nainen makaa hiekalla liikkumatta. Terra juoksee naisen luokse ja polvistuu tämän viereen. ”Sophie! Sophie! Oletko kunnossa! Tulkaa joku auttamaan. En tiedä mitä tehdä!” Terra huutaa ja ravistelee naista hädissään. Terra katselee rannalla olevia ihmisiä ja huomaa Alvinin lähellään. ”Alvin, tule auttamaan! Sophie ei herää! Alexillakin on joku hätänä. Menkää joku katsomaan häntä majaan!”

Kumarrun Sophien ylle ja koetan pulssia kaulan sivusta. Tuntuu. Läiskin muutaman rivakan läimäyksen poskille. "Pyörtyi... tuokaa joku vettä, oli syynä vedenpuute tai jokin muu, vesi ei ole pahaksi kun hän herää. Eric, auta kantamaan hänet varjoon. Ota siitä jaloista kiinni, minä nostan täältä. Varovasti! Ihan nilkoista vain, turhaan reisiä hiplaat."

Miesten otettua Sophie hoitoon Terra lähtee itse kohti majaa Alexin luokse, jonne hän näki tytön hoipertelevan. Terra kurkkaa majaan ja näkee tärisevän Alexin nukkumassa. Terra kokeilee tytön otsaa. ”Jestas, tulikuuma!” Terra kokoaa vilttejä Alexin päälle ja silittää tytön selkää. ”Käyn hakemassa sinulle vettä ja toivottavasti löytäisin jotain särkylääkettä kuumeen alentamiseen. Odota tässä. Minulla ei mene kauaa.” Terra sanoo välittämättä kuuleeko Alex häntä.

Terra juoksee hakemaan vesipullon ja törmää samalla Aprilliin. ”Et sattuisi tietämään onko missään särkylääkettä? Alexilla on todella kova kuume ja se on saatava laskemaan. Sisarellani oli pienenä pitkään jatkuva kova kuume ja hän joutui moneksi viikoksi sairaalaan sen vuoksi. Alex tarvitsee kipeästi hoitoa, ettei mitään.. pahaa tapahdu. Jos sinulla ei ole lääkettä, niin voitko kysellä muilta?” Terra kysyy ja juoksee odottamatta vastausta takaisin majaan Alexin luokse.

Asettelemme juuri Sophieta palmun alle ja korealaisnainen kantaa paikalle vettä kuhmuisessa lentokoneen vesipullossa, kun kuulen Terran kysyvän Aprililta lääkkeitä Alexille. "Noniin, kyllä hän siitä tokenee", mutisen nopeasti ja harpon Terran ja Aprilin luo. "Anteeksi, minulla on yhä melko paljon lääkkeitä, antibioottejakin - Colinia varten, mutta varmasti niitä liikenee. Voinko katsoa Alexin vointia?"

Samaan aikaan Ethan "Desmondin Kaveri" Rom, jota nyt katsellaan hiukan karsaasti, on todennut että pieni hetki omissa toimissa voisi olla fiksuin ratkaisu. Hän on napannut lapion olalleen ja lähtenyt kaivamaan hautaa Elizabethille. Saatuaan tämän haudattua hän nojailee hetken aikaa lapioon ja katselee ihmisiä rannalla. Sitten hän alkaa kaivaa vielä paria uutta hautakuoppaa - tulevaisuuden varalle.

Eric silittelee vaiteliaana Sophien hiuksia. Kummallista kyllä miehen tavallinen röyhkeys on kadonnut.

"Kyllä sinä paranet", hän mumisee ja alkaa kuin rohkaisuksi itselleen latoa maahan tarotkortteja lukeakseen jotakin toivoa tuovaa Sophien tulevaisuudesta.

April oli aloittanut aamun jälleen kerran Siloturvan lypsämisellä. Hän toivoi maidon rauhoittavan myös lasta, mutta ongelmaksi muodostui tuttipullon puute. Lopulta hän päätyi kaivamaan Clairen reppua siinä toivossa, että nainen olisi ollut varautunut synnytykseen. Tuttipulloa ei löytynyt, vaikka April viettikin repun parissa tovin. Lopulta hän nappasi repusta sormikkaan, kaatoi sen sisään maitoa, otti lapsen syliinsä ja laittoi sormikkaan etursormen vauvan suuhun. Refleksi sai lapsen imemään ja maitoa tihkui kankaan läpi. "Kömpelö korvike", April hymähti Roselle, "mutta ehkä se jopa tuoksuu hieman äidin iholta."

Desmontin pelmahtaessa rantaan April nousi seisomaan, mutta seurasi tapahtumia kauempaa pysyen tarkkaavaisena. Hänen ei kuultu paljon puhuvan sopimuksista tai muustakaan.

Hieman myöhemmin April kohtaa Terran ja Alvinin. "Sekä Sophie että Alex? Voi ei..." Aprilin huulille kohoaa hento hymy, kun Alvin tarjoaa poikansa lääkkeitä. "Miten Colin voi? Ai niin, tuossa..." April ojentaa miehelle metallisen teekannun, jossa on maitoa.

Sophie herää janoon. Hän ei tiedä kuinka kauan on ollut tajuttomana. Hän ei muista mitään muuta kuin vestitason. Sen jälkeen kaikki on pimeää. Sophie avaa silmänsä ja huomaa lähellä istuvan Ericin. Sophie melkein nauraa. Eikö se mitään muuta tekemistä löydä kuin hänen kyttäämisensä? Ehkä mies ei olekaan niin macho kuin luulee olevansa. Eric havahtuu kottieansa äärestä ja kyselee Sophien vointia. "Ei tässä mitään, on vain kauhea jano. Onko täällä mitään juotavaa?" Eric ojentaa melkeinpä helpottuneen oloisena juomapullon Sophielle ja tämä kumoaa sen sisällön kurkkuunsa. "Nyt on paljon parempi. Eikö sinulla mitään muuta tekemistä ole? Mene muualle ja ole hyödyllinen. Missäköhän se Alex on?" Sophie on saanut puhtinsa takaisin ja lähtee majalle Alexia katsomaan. Tytön nähdessään hän huudahtaa. Hän kumartuu huolestuneena tämän viereen ja kokeilee tämän otsaa. "Voi sinua raukkaa, kukaan ei pidä sinusta huolta. Ota vettä, sinun täytyy juoda paljon." Sophie juottaa vettä tokkuraiselle tytölle ja etsii samalla kuumemittaria. "Hei, tietääkö kukaan, onko täällä kuumemittaria? Kuume ei saa nousta yli 41 asteen. Hakisiko joku minulle sellaisen?" Korealaisnainen saapuu paikalle kuumemittari kädessään ja saa Sophien kiitokset osakseen. Mittarin Sophie laittaa Alexin kainaloon ja jää odottaa huolestuneena.

Terra jättää Alexin Sophien hoitoon ja livahtaa pois paikalta. Eiköhän naisella ole enemmän kokemusta hoivaamisesta, vaikka kyllä Terra Alexin olon parantamisen eteen teki kuitenkin jotain.

Tyttö tuntee olonsa todella ärtyneeksi ja yksinäiseksi kävellessään metsään. Kovin syvälle hän ei uskalla lähteä samoilemaan, mutta kuitenkin hiukan pois ihmisten parista. Tobias nousee tytön mieleen jälleen ja se nostattaa inhottavaa oloa. Kyyneleetkin kihoavat tytön silmiin, mutta hän pyyhkii ne nopeasti pois ja yrittää ajatella muuta.
Terra potkii kaatuneita puita ja juurakoita kiukuspäissään, kunnes huomaa jonkin kiiltävän aluskasvillisuuden seassa. Terra kumartuu katsomaan ja näkee maassa pullon puolillaan nestettä. ”Tequila!” tyttö naurahtaa iloisesti. ”Kukahan sen tänne on oikein piilottanut?” Terra vilkuilee ympärilleen samalla kun avaa pullon. Tuskinpa kukaan panee pahakseen jos maistan ihan pikkuisen. Terra kulauttaa kunnon suullisen nestettä kurkustaan alas ja irvistää maulle. Pahasta mausta huolimatta Terra tyhjentää pullon istuskellessaan mättäällä ja viskaa tyhjän pullon lopulta takaisin kasvien sekaan.
Alkoholi nousee hintelän tytön päähän nopeasti ja Terra tuntee olonsa paranevan. Istuskellessaan mättäällä, hihitellen omille ajatuksilleen tyttö kadottaa suuntavaistonsa ja ei muista missä suunnassa ranta on. Terra valitsee yhden suunnan, tietenkin väärän ja lähtee hoipertelemaan siihen suuntaan. Tytön hyvä olo vaihtuu huonoksi, kulkiessaan kohti ei mitään ja Terra epäilee olevansa eksyksissä. Ympärillä näkyy samanlaisia puita ja kasveja kun äskenkin, eikä puiden pyöriminen auta yhtään suunnan valitsemisessa. ”Apua! Apuaaa! Kuuleeko joku minua! En tiedä missä olen! Voiko joku tulla auttamaan!” Terra huutaa ottaen lähimmästä puusta tukea. Päässä kieppuu todella pahasti ja tyttö käy kontilleen maahan. Tulisipa joku pian.

Lothelen sanoi:

Hieman myöhemmin April kohtaa Terran ja Alvinin. "Sekä Sophie että Alex? Voi ei..." Aprilin huulille kohoaa hento hymy, kun Alvin tarjoaa poikansa lääkkeitä. "Miten Colin voi? Ai niin, tuossa..." April ojentaa miehelle metallisen teekannun, jossa on maitoa.

Click to expand...

Sadasosasekunnin hämmennyksen jälkeen otan Aprililta teekannun vastaan: "Kiitos! Kyllä Colin kai, en tiedä. Ei paremmin, ei huonommin. Tässä tilanteessa se kai tarkoittaa huonompaa... joka päivä-- joka päivä mahdollisuudet pienenevät. Hän ei ole juuri ollut hereillä sen jälkeen kun eksyi yöksi metsään... poikaparka. Aivan liikaa... niin pienikin vielä... Mutta on minulla lääkkeitä, ostin niitä Sidneystä varmuuden vuoksi aikalailla. Ajattelin, ajattelin että olisimme pian perillä ja-- noh, sitten tulikin tämä Saari..."

Käyn katsomassa Alexin vointia lyhyesti, tyttö on tosiaan hurjan kuumeen vallassa. Pyydän korealaisnaista, Sun hänen nimensä kai on, hakemaan kuumemittarin ja lähden sitten penkomaan repusta lääkkeitä. Sillä välin Sophie herää pökerryksistä ja horjuu Alexin katokselle.

Tuon Sophielle muutaman purkillisen vaihtoehtoja ja selitän mitä ne sisältävät. "Älä syötä kaikkea."

Sitten parahiksi kuulemmekin jo vaimeita huutoja metsästä - joku on eksynyt. Pikaisen pääluvun laskennan tuloksena toteamme, että eksynyt on Terra. Reipas pala päivästä kuluu hänen etsintäänsä. Kun sekin on ohi, istun pitkään rannan hietikossa ja tuijotan horisonttiin. Katseeni ja keskittymiseni vaeltaa jossain aivan muualla.

Päivän viimein alkaessa kulkea kohti iltaa nyökkään hiukan ja nousen ylös. Olen tehnyt päätökseni. Käyn tarkastamassa Colinin voinnin ja puhun sitten: "Arvaan hyvin, että kirjoitan nyt oman kuolemantuomioni, mutta omatuntoni ei salli toisinkaan äänestää. Olen varma valinnastani, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ehkä joku teistä karkaa jo heti äkkiseltään kimppuuni kun kerron ketä aion äänestää, mutta toivottavasti sentään viitsitte lykätä hirttäjäisiä iltaan. On tässä aikaa. Ja jos elätte kyllin pitkään, näette - ikävä kyllä - minun olleen oikeassa. Äänestän Alexia. Hänen kuumeensa saattaa olla toki joki trooppinen tauti, mutta ennemmin epäilen hänen syöneen tahallaan jotakin kuumetta nostavaa varmistaakseen ettei kukaan epäilisi häntä. Tiedän kyllä, että kyseessä on kymmenvuotias tyttö. Colinin-- Colinin ikäinen. Tuskin hän on välikappaletta kummempi, mutta välikappale silti. Tällä saarella Voimat ovat vahvoja - hyvät ja pahat. Olemme jo nähneet monia hirveyksiä, uskokaa uniani. Ja muistakaa, että minä äänestin Larthuzaa ensimmäisenä!"

++Alex/tuhka

"Sinä..." Eric murahtaa. Hänen moraalinsa ei ole koskaan ollut kovin korkea, mutta että he tappaisivat lapsen.

"Hyvä on. Voi olla, että pelastin henkesi viimeyönä, ja ehkä kyseessä oli jokin niistä Voimista, joihin tunnut uskovan. Tai sitten vain sattuma. Olen vannonut, etten äänestä Terraa enää, joten vaihtoehtona taitaa olla vain Alex, koska en haluaisi uskoa suojelleeni murhaajaa."

++Alex/Tuhka

Eric pudistelee päätään tallustellessaan metsään etsimään eksynyttä Terraa.

Lopullisesti eksyksissä olleen Terran löysi Eric. Mies pitää hoipertelevan tytön vyötäröltä kiinni, jotta tämä ei kaatuisi nurin taluttaessaan tätä kohti rantaa. Terra höpöttää omiaan miehelle alkoholin vaikutuksen alaisena.
Rannalle tultaessa Terra katselee ihmisiä jotka ovat kerääntyneet tekemään jotakin. ”Joko te aloititte äänestyksen?” Terra kysyy.

April rypistää hieman kulmiaan Alvinin epäilyksille, mutta ei sano mitään. Sen sijaan Ericin puheenvuoro saa sanat purkautumaan naisen suusta porkkanapäisen miehen kadottua etsimään Terraa. "Mitä ihmettä? Hän sanoi minulle suoraan, ettei aio pelastaa kenenkään muun henkeä kuin omaansa ja... sitä jonka uskoi olevan toinen suojelija. Joko hän on pettänyt lupauksen ystävälle tai sitten..." April huokaa niin, että kurkusta kuuluu ärtyneisyydestä ja turhautumisesta kielivä korahdus. Teemmekö me nyt oikein luottaessamme häneen?" Kysymys ei odota vastausta. April rauhoittuu, kun Rose laskee vauvan taas hänen syliinsä. Tyttö syntyi rankkojen tapahtumien keskelle. Aprilin mieleen nousee jälleen epäilyksiä, jotka liittyivät lapsen syntymään. Claire kuoli ollessaan kahden Ericin kanssa. Mutta ei se mitään kerro, viidakossa synnyttäminen ilman minkäänlaista lääkitystä tai edes kätilöä ei ole kovin kummeksuttava kuolinsyy. Ja hän oli itse nähnyt Clairen ruumiin. April silittää lapsen poskea ja yrittää karistaa mielestään moiset ajatukset.

Hetken päästä April istuu varovasti lapsi sylissään hiekalle Clairen repun viereen. Hän löytää ensimmäisestä taskusta Clairen passin ja alkaa lukea naisen tietoja. "Oliko Clairella miestä? Tietääkö kukaan lapsen isästä?"

Niin paljon arvoituksia. Hylky, ulkopuoliset, äänestys... Voi kun voisi sulkea sen kaiken mielestään hetkeksi. April keinuttaa lasta ja alkaa laulaa hiljaa. "Don't you fear 'cos daddy's not here, you can sleep safe my pretty baby..."

Eric kääntää vaivoin katseensa Terrasta ja rykäisee kuuluvasti.

"Edellisenä yönä suojelijatoverini pystyi suojelemaan itseään, kehittämämme säännöstön mukaisesti. Minä siis vaaransin oman henkeni, en hänen henkeään", mies toteaa.

"Niin. Ja lapsi on minun. Minulle ja Clairelle sattui vuosi sitten pieni... tapaturma ehkäisyn suhteen. Katso nyt tytön hiuksiakin", Eric jatkaa.

April nyökkää ainakin jollakin tasolla hyväksyen Ericin selityksen yön tapahtumista. Miehen jatkaessa hänen reaktionsa kuitenkin muuttuu täysin. Hän tuijottaa Ericiä epäuskoinen ilme katsomaan. "Sinä... tunsit Clairen ja..." Hän kääntää katseensa lapseen hengittäen lyhyitä, voimakkaita henkäyksiä. Sitten hän nousee seisomaan ja harppoo Ericin luo (sen mukaan kuin hänen lyhyillä säärillään voi harppoa).

"Sinä... Miksi et kertonut? Sinun olisi pitänyt sanoa heti, ja Claire, sinun olisi pitänyt pitää huolta hänestä!" Aprilin huuto yltyy kovemmaksi kuin mitä monet uskovat häneltä ääntä lähtevän. Naisen kasvot ovat siinä määrin vihaiset, että moinen tunnekuohu tuntuu täysin kohtuuttomalta tilanteeseen. On kuin Eric olisi loukannut Aprilia henkilökohtaisesti. "Sinun pitää pitää huolta omasta tyttärestäsi!"

April työntää lapsen Ericin syliin, kääntyy ympäri ja kädet taskuihin työnnettyinä juoksee niemenkärjen toiselle puolelle paikkaan, johon ei aivan näe leiripaikalta.

//Korjasin pari ratkaisevaa välimerkkivirhettä.