LOST: Foorumirope pelitopik

Sophie ottaa pelästyneen ja itkuisen Alexin huomaansa. "Kuules nyt, ei sinun kannata mennä kaikkien ihmisten väliin. Ei heidän motiiveistaan voi koskaan tietää." Sophie vie tytön kauemmas ruumiista ja peittää tytön silmät kantajien mennessä ohi. Mitä kaikkea sitä joutuukaan kestämään! Sophie vie suttuisen Alexin mereen ja käskee tämän peseytyä. Alexin kuivatellessa itseään Sophie huomaa Ericin tulevan rannalle kantaen jotain nyyttiä. Hän ottaa Alexia kädestä ja johdattelee tämän kanssaan Ericin luo. Pieni nyytti on vauva, jonka joku nainen on synnyttänyt. Sophie ei ymmärrä kaikkea Ericin sekavasta selityksestä, joten hän tyytyy ihmettelemään, mitä vauvan äidille on sattunut. Hän on kuitenkin iloinen, että April huolehtii siitä, Aprililla näyttäisi olevan kyky toimia lasten kanssa. Sophien ei siis tarvitse lainkaan huolehtia nyytistä. Ei sillä ettei hän pitäisi lapsista ja kyllä hän niitä osasi hoitaakin, mutta hän ei saanut niihin yhteyttä. Kun hän kuuli lapsen itkevän, hänen sisällään ei kytkeytynyt äitivaihde päälle. Hän vain seisoi ihmetellen miten saisi lapsen hiljenemään. Sophie katseli pyyhe päällä värjöttelevää Alexia ja huokaisi. Tytölle pitäisi etsiä puhtaat vaatteet. "Mitä jos etsittäisiin sinulle jotain päälle pantavaa?" Sophie kysäisee tytöltä ja johdattelee tämän epämääräisen vaatekasan luokse.

"Hylky? Mitä ihmettä sinä Eric sekoilet?" Terra katsoo miestä kysyvästi. Onko mies mennyt aivan sekaisin. Toisaalta, ei se olisi mikään ihme. Terra on aivan ihmeissään. Ensin Eric kantaa vauvan metsästä ja sitten alkaa selittämään jostain hylystä. Terra katsoo Alvinia: "Mitä Eric oikein horisee? Mistä hylystä hän puhuu? Mitä täällä oikein tapahtuu?" Terra tuntee olonsa todella ahdistuneeksi. Hän ei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu.

Terra tuijottaa minua, ilmeisesti toivoen vastauksia. "En minä tiedä yhtään enempää mikä ihmeen hylky, eikä kukaan muukaan meistä tiedä ennen kuin Eric saa kielensä takaisin. Ilmeisesti rannassa jommalla kummalla suunnalla on hylky, vaikken kyllä käsitä kuinka he olisivat näin lyhyessä ajassa ehtineet kävellä rantaa pidemmäs kuin olemme tutkineet... varsinkin kun minun nähdäkseni he lähtivät sisämaan suuntaan. Missä hylky ikinä onkin, sen luona ilmeisesti makaa kuoleva tai kuollut nainen, joka äsken on synnyttänyt tuon Aprilin sylissä keikkuvan nyytin. Miksi helvetissä he edes lähtivät ties minne kaksin, pitäisi kai naisen tuntea milloin synnytys alkaa?"

Elizabeth on juuri aikeissa ehdottaa, että kiviröykkiöiden päälle voisi kenties laittaa hieman multaa ja jotain vihreää kasvamaan, kun Eric saapuu lapsen kanssa paikalle.

"Miten tuolla metsässä muka voi mikään hylky olla?" hän kysyy ja avaa suunsa jatkaakseen, mutta tuntee yhtäkkiä pahoinvoinnin kouristavan vatsaansa. Hän taipuu kaksinkerroin ja joutuu taistelemaan hetken pitääkseen kaiken syömänsä sisällään.

Syvä hengitys, ei tässä ole mitään hätää.

"Tulkaa, niin näytän", Eric urahtaa. Hän nyökkää kiitokseksi Aprilille, vetää muutaman kerran syvään henkeä ja palaa sitten vahvaan rooliinsa.

Eric puskee pois käsiään hipovia köynnöksiä ja pysähtyy sitten pienen, villiintyneen aukean laidalle. Clairen ruumis makaa puuta vasten ja kasvot ovat tyynet, kuin nainen vain nukkuisi raskaan synnytyksen jälkeen.

Aivan hänen takanaan on yksityiskoneen hylky, ja sen kyljessä komeilevat sanat "PEACE AND LOVE".

Saapuessamme aukiolle pysähdyn kuin seinään nähdessäni lentokoneenromun. "Helkkari! Tämä saarihan on varsinainen magneetti! Tällainen täinpaska keskellä avomerta ja tänne osuu kaksi lentokonetta? Ei paljon tilastokurppia naurattaisi..." Ethan sen sijaan ei jää toljottamaan turistinähtävyyksiä vaan loikkii Clairen luokse - ehkä virnistyskin häneltä hetkellisesti sulaa kasvoilta, mutta sitä en näe - ja kun toivun hämmästyksestä ja käännyn tuoreen äitivainaan puoleen, Ethan jo osaa ilmoittaa: "Kuollut on. Olosuhteisiin nähden vaikuttaa ihan tyytyväiseltä." Yhdistettynä Clairen yltäpäältä verisiin vaatteisiin hänen kasvojensa tyyneys on suorastaan epäluonnollista, yliluonnollista? Sisälläni väräjää nyt vahvempana kuin koskaan tunne jumalisesta läsnäolosta, tunne joka on ollut tällä saarella ihmeellisen voimakas heti alusta lähtien. Maan Vanhemmat Voimat ovat olleet mukana synnytyksessä - mutta kuten aina, ne ovat vaatineet veronsa. Äidin henki lapsen hengestä. Mutta eivät Jumalat auttaisi tuottamaan maailmaan mitä tahansa lasta! Katson Clairen ruumista uudella kunnioituksella. "Kannetaan hänet haudattavaksi." Ethan on jo puolivälissä paarien rakentamista.

April on saanut lapsen rauhoittumaan, kun Milon ja Rosalinin ruumiit tuodaan. April laskee lapsen hetkeksi Rosen käsivarsille ja hakee riippumaton luota kirjan ja kitaran, jonka Milo oli hänelle tehnyt. April ei ollut koskenutkaan soittopelin irvikuvaan sen jälkeen, kun se oli hänelle annettu, ei ollut edes halunnut ajatella sitä - mutta nyt ote kitarasta vaikuttaa lähes luonnolliselta. April laittaa kirjan Milon rinnalle ja siirtää miehen oikean käden sen päälle. The Children of Húrin, April muisteli että Milo olisi sanonut sitä aarteeksi.
April istuu kuopan päähän ja ottaa kitaran polvilleen. Se on anteeksipyyntö lahjan ja avun halveksimisesta, hyväntahtoisen miehen pelkäämisestä ja karttamisesta. Kun Milo lasketaan hautaan, April yrittää näppäillä kauniin mollisoinnun. Hänen yllätyksekseen kielistä lähtee kyllä ääni, mutta ei duuri eikä molli, vaan jonkinlainen outo humiseva sointu.

Kun toiset palaavat oudolta retkeltään, Rose antaa lapsen takaisin Aprilille. April ei ala kysellä toisilta mitä on tapahtunut, vaan katsoo hiljaa paareilla makaavaa naista. Kysymysten aika on hieman myöhemmin.

Elizabeth lähtee mukaan katsomaan hylkyä, vaikka olo ei ole juurikaan parempi. Matkalla hän kysyy Terralta jotain. Heidän päästessään hylyn luo hän painaa käden hetkeksi otsalleen. Hänen käy sääliksi tuota naista, ja hänen päässään alkaa taas pyöriä asioita, joita hän ei sinne haluaisi.

"Minä..." Eric aloittaa yskäisten.

"Meidän on aika äänestää. Minä en äänestä tänään, olen äänestänyt jo aivan tarpeeksi monta kertaa. Menen etsimään jotakin syötävää teille tai... en minä tiedä. Olen selvinnyt jo niin monesti hengissä äänestyksestä, että en katso, että minulla on enää oikeutta toimita ketään kuolemaan. Yrittäkää selvitä."

Mies häviää metsään mumisten itsekseen.

Kuopat kaivetaan loppuun vaitonaisen uuraasti. Milolle, Rosalinille, Pagballe, Larthuzalle ja Clairelle. Kun ruumiit on asetettu mahdollisimman siististi hautoihinsa, asettelemme Ethanin kanssa kivet niiden päälle. Kukaan tuskin huomaa, kuinka sujautan taskustani jonkin pienen esineen Clairen otsalle ennen kuin peitän sen kivellä. Sitten on vuorossa hiekan ja mullan lappaminen takaisin kuoppiinsa, ja viimeksi haudoille lyödään puukepit, jotka korealaisnainen oli tehnyt. Niistä on vuoltu kuori pois ja pintaan on kaiverrettu mutkikkaita kuvioita ja korealaisia kirjoitusmerkkejä, joista tietenkään kukaan ei ymmärrä mitään. Se tuntuu kuitenkin monen mielestä oudon sopivalta, emmehän edes tienneet mitä uskontokuntia vainajat edustivat.

Kun hautaus on suoritettu, ja laulut laulettu, Eric käskee aloittamaan äänestyksen ja pakenee viidakkoon. "Hei! Hei! Takaisin, et sinä voi-- helvetin ääliö, sinne se painoi. Pelkuri! Nyt jos koskaan meidän on osuttava oikeaan, tai huomenaamulla ei tiedä herääkö meistä enää kukaan - kaiken järjen mukaan mitä vähemmän on syyttömiä, sitä todennäköisemmin murhaaja tai murhaajat uskaltautuvat yrittämään kaikkien lahtaamista kerralla.
En voi sanoa, että olisin tästä äänestäni mitenkään varma, toisin kuin olin eilen. Äänestän jokatapauksessa Elizabethia. Juuri siksi, että hän on jo kahdesti jättänyt äänestämättä."

Käännyn Aprilin puoleen. "Voisinko.. voisinko pidellä lasta hetken?"

++Elizabeth/Steensheen

Elizabeth huokaisee ja katsoo Alvinia. "Tavallaan ymmärrän, jos äänestämättömyyteni on antanut aihetta epäillä minua. Sanoit kuitenkin itsekin, että tällä kertaa meidän kannattaisi osua oikeaan henkilöön. Minä se en kuitenkaan ole, ja pyydän että uskotte sen."

Elizabeth vaikenee pitkäksi aikaa katsoen hautaröykkiöitä. Viimein hän kuitenkin tekee vaikean valinnan. Hän kuiskaa Sophielle jotakin ja sanoo: "En ole muuttanut mieltäni. Luultavasti sinetöin nyt oman kohtaloni, mutta annan ääneni silti Ericille. Hänessä on nyt enemmän kuin jotain epäilyttävää. Epäselvyyksiä..." Hän istuu taas alas pidellen vatsaansa.

++Eric/Vehka

April katsoo Alvinia avoimin kasvoin. Pyyntö vaikuttaa vilpittömältä, ja hetken miehen kasvot saavat Aprilin mielessä välähtämään muistikuvan, joka kuitenkin luisuu pois ennen kuin nainen pystyy määrittelemään, mikä se oli.

Aprilin huulilla häivähtää heikko, mutta vilpitön hymy. "Tietysti." Hän laskee lapsen varoen Alvinin käsivarsille. "Noin... Minä käynkin lypsämässä lehmän. Pikkuinen tarvitsee maitoa nyt kun sen äiti..." April päästää ilman keuhkoistaan kevyenä huokauksena, sipaisee lapsen poskea hellästi etusormensa syrjällä ja lähtee lypsämään Siloturpaa mielessään ajatukset, joista hänen itsenkään on vaikea saada selkoa.

"Jatkan edelleen samalla linjalla. Meillä on epäilyksiä toisistamme puolin ja toisin. Omani ovat vahvat ja pysyn niissä.”

++Eric/Vehka

"Terra, minä olen suojelijanne", virkkoo pelkurimainen Eric ja astuu esiin läheisen puun takaa.

"Elizabeth, en usko sinua syylliseksi, mutta kuten tiedät, olen pelkuri päiväsaikaan, sankari vain öisin." Mies kohottaa kulmiaan huvittuneesti ja antaa äänensä.

++Elizabeth/Steelsheen

Eric kääntyy kuiskaamaan muutaman sanan Sophielle. Tähän hän sentään voi luottaa, toivottavasti.

Sophie kuuntelee sivusta äänestyksen etenemistä. Taasko tämä on Eric vastaan joku? Sophie on neuvoton. Hän pitää kummastakin, hän luottaa kumpaankin. Hän ei tiedä mitä tehdä, hän pelkää kuollakseen. Kyseessä on myös hänen turvallisuutensa sekä ihmisten luottamus. "Uskon teidän kummankin olevan viaton, mutta pelastan taas Ericin nahan. Häneen luotan, Elizabethista minulla on vain aavistus. Eric on osoittanut minulle paikkansa. Elizabeth, voisinpa tehdä mitä tahansa muuta. Olen niin pahoillani." Sophie katsoo Elizabethiin surullisena ja hänen silmänsä täyttyvät kyynelistä.

++Elizabeth/Steelsheen

Alex hoippuu ihmisten luokse. Posket ovat punaiset ja silmät kiiltävät. Alex tuntee kuinka silmät pyrkivät painumaan kiinni ja vilunväristykset kulkevat päästä varpaisiin.
Elizabeth ei ole äänestänyt kahteenkertaan. Hän ei...mmm ei puhu paljoa ihmisten kanssa. Hän vain on omissa oloissaan ja tulee äänestämään. Toivottavasti osun oikeaan, Alex ajattelee. Hän ottaa kepin ja kirjoittaa hiekkaan:

++Elizabeth/Steelsheen

Alex kääntyy ja hoippuu kohti metsänreunaa aikeissaan mennä majaan nukkumaan. Kello on jo varmasti paljon ja aurinko laskee. Alex vilkaisee muita ihmisiä jotka eivät ole vieläkään äänestäneet. Nopea liike tuntuu inhottavalta ja hän horjahtaa. Alexin päässä pyörii ja askelten ottaminen on raskasta. Aivan kuin jaloissa olisi lyijypainot. Alex tuijottaa metsän ja taivaan rajaa ja se kääntyy omituisesti vinoon. Häntä väsyttää kamalasti. Silmäluomet valahtavat kiinni ja tyttö valahtaa tajuttomana kyljelleen hiekkaan.

AIKA!

Aamun alkaessa jo sarastaa kapteeni lopulta rykäisee ja astelee esiin. "Päivän järkyttävistä tapatumista huolimatta taidamme kaikki olla melko väsyneitä. Ääniä on taas annettu ja tilanne on tällä hetkellä Elizabeth neljä ääntä ja Eric kaksi ääntä. Koska lisää ääniä ei näytä tulevan, niin katson velvollisuudekseni päättää äänestyksen tähän." Kalpea Elizabeth astelee näkyviin. Kapteeni lataa pistoolin, tähtää, ampuu ja Elizabeth katuu kuolleena maahan. Tutkittuaan ruumiin kapteeni suoristautuu. "Hänellä ei ole samanlaista kaulakorua kuin Larthuzalla ja Pagballa oli. Syyllinen tai syytön, äänestys on päättynyt."

Murhien, ampumisien ja outojen tapahtumien uuvuttamat matkalaiset eivät jaksa paljoa edes kommentoida äänestyksen lopputulosta. Se voi odottaa huomiseenkin. Kapteeni ilmoittaa ottavansa itse sen vahtivuoron, mitä yöstä on jäljellä. Hän asettautuu nuotion ääreen vahtiin ase polviensa päällä. Matkalaiset asettautuvat yöpuulle, kuka minnekin ja saari hiljenee odottamaan seuraavaa päivää.


KUOLLEET:
1. Yö: Timofej Ereinion Soinyts (Ereinion) – tapettu ja nyljetty
2. Päivä: Tobias Mayer (CAPS) – ammuttu
2. Yö: Ei kukaan
3. Päivä: Ei kukaan
3. Yö: Ei kukaan
4. Päivä: Larthuza Perperna (Tik) - ammuttu
- Rosalin Greene (Pikku Myy) - joi myrkkyä
- Louis Anton Pagba (Pagba) - Rosalin ampui
4. Yö: Milo Korpi (Miccoh) - ammuttu
5. Päivä: Elizabeth Sterndale (Steelsheen) - ammuttu

Eric harppoo Alexin luo ja kohottaa lapsen käsivarsilleen. Tämä tuntuu kummallisen kevyeltä.

"Onko kukaan vahtinut Alexia? Hänhän ei ole syönyt päiväkausiin!" mies uikuttaa Elizabethille, punastuu sitten tajutessaan että tämä on ehkä kuolemassa, pudottaa vahingossa tajuttoman Alexin alas ja jatkaa höpötystään.

"Mitä jos sitoisimme Elizabethin puunrunkoon? Silloin hänen ei tarvitsisi kuolla?"

6. PÄIVÄ

Matkalaiset ovat ehtineet nukkua vain hetken kun kapteenin huuto havahduttaa heidät. Unipaikoistaan kömpivät, uniset matkalaiset voivat selvästi nähdä taivaalla kiertelevän vesitason, potkureiden ääni on huumaava. Kiireesti saarelaiset kohentavat nuotion tulta ja huutaen heiluttelevat soihtuja. Kone kiertelee rannan yllä ja yhtäkkiä se sytyttää valonheittimensä ja valaisee sillä koko rannan. Ilon ja hämmästyksen huudot pääsevät saarelaisten suusta. Olivatko etsintäpartiot vihdoinkin saapuneet? Kone ampuu vielä taivaalle muutaman valoraketin ja kaartaa sitten merelle päin. Koneen ääni loittonee eikä sitä taivaalle luoduista toiveikkaista katseista huolimatta enää näy ennen aamua. Nopean pääluvun laskeminen osoittaa että yö on sujunut uhreitta, mikä osaltaan lisää matkalaisten hyvää tuulta ja toiveikasta mielialaa.

KUOLLEET:
1. Yö: Timofej Ereinion Soinyts (Ereinion) – tapettu ja nyljetty
2. Päivä: Tobias Mayer (CAPS) – ammuttu
2. Yö: Ei kukaan
3. Päivä: Ei kukaan
3. Yö: Ei kukaan
4. Päivä: Larthuza Perperna (Tik) - ammuttu
- Rosalin Greene (Pikku Myy) - joi myrkkyä
- Louis Anton Pagba (Pagba) - Rosalin ampui
4. Yö: Milo Korpi (Miccoh) - ammuttu
5. Päivä: Elizabeth Sterndale (Steelsheen) - ammuttu
5. Yö: Ei kukaan