Lukio

Minua ei haittaa pitkät opiskeluajat, päinvastoin. Nytkin tuntuu kauhealta että joutuu kolmen vuoden päästä valmistumaan. Ja olen sentään käynyt ammatillisen koulutuksen vielä lukion jälkeen. Se onkin yksi vaihtoehto FreakyMiken mainitsemiin taide/käsityökouluihin. Perustutkintoa pääsee suorittamaan lukion jälkeenkin ja sen pystyy yleensä ylioppilas suorittamaan kahdessa vuodessa. Tai sitten menee kouluun vain vuodeksi, oppiakseen aivan perusteet (tosin koulun kannalta ei ole hyvä ratkaisu). Minun alallani perustutkinnon suorittaminen ennen amk:ta on kai vähän harvinaisempaa mutta siitä on ollut suunnattomasti etua. Osaan jo käyttää suurinta osaa tietokoneohjelmistamme, osaan termistön, minulla on työkokemusta. Perustutkonti on myös antanut itseluottamusta jota hyvin menestyminen nykyisessä koulussa on vahvistanut.
Sitä kai yritän sanoa ettei koskaan ole liian myöhäistä, vaikka lukion valitsisikin.
Tosin olen kuullut sanottavan että lukio tappaa luovuuden.

Minulla lukion käyminen kulkee samoilla linjoilla kuten Gandarilla, eli se on oikeastaan ollut minullekin aina täysin itsestäänselvyys. Tiesin jo ala-asteikäisenä pikkutyttönä haluavani lukioon ja sitä kautta parempien mahdollisuuksien ääreen saada mieluinen työ. Siispä nyt olen vuodenpäivät "oleskellut" Ounasvaaran Lukiossa täällä ah niin ihanassa Rovaniemessa (Rovaniemestä olen kyllä täysin toista mieltä todellisuudessa ). En koskaan edes ole harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa, kuin tämän lukioon menemisen. Ja kyllä, ainakin meidän suvussa on sellainen tunne, että siellä arvostetaan vain lukioon menijöitä, vaikka "amiksia" on kyllä enemmän kuin lukiolaisia molemmissa suvuissani ainakin tällähetkellä. Itse olen päätänyt jatkavani yliopistoon lukion jälkeen, joten lukio oli minulle lähes välttämättömyys. Olen mielttömän kunnianhimoinen ja minut paremmin tuntevat ihmiset sen tietävätkin. Haluan nimittäin saavuttaa todella paljon kaikkea ja saada ammatin josta sitä kahisevaa myös tienaa. Olen normaalissa lukiossa, mutta minua on alkanut harmittaan etten pyrkinyt IB-linjalle. Ja että en mennyt toiseen lukioon, jossa olisin voinut luke italiaa, sillä olen liian laiska ravaamaan nyt kahden koulun väliä, joten ranska sai riittää minulle.
Kyllä, eli minä siis aloitin ranskan näin lukiossa, kuten Gandarkin, ja päivääkään en ole katunut. Tällähetkellä ranska menee minulla parhaiten kielistä joita opiskelen. Saksa on aina ollut täyttä tuskaa, siis ei aina vaikeutensa tähden, vaan olen tosissani miettinyt miksi ikinä ylipäätään aloin sitä kieltä opiskella. Noh, kuusi vuotta olen saksaa lukenut joten en sitä kyllä enää aio keskeyttääkään.
Pitkästä matikasta sen verrran, että kun Gandar mainitsi nuista trigonometrian ja vektoreiden kursseista, niin pysykää Gandarin linjalla. Vaikka teillä menisi surkeasti (siis puhun tuleville ykkösille ) ne kurssit, niin älkää lannistuko, sillä niin tein minä ja syksyllä jatkan matikkaani lyhyenä. Ensimmäisenä koulupäivänäni minulla on juuri 4.kurssin uusintakoe, kun nelonen räsähti, joten ei niin kivaa. Mutta minä en olekaan koskaan ollut muuta kuin kielellisesti jotenkuten lahjakas, jos sitäkään, eli ei tämä matematiikan vaihto lyhyeen maailman loppu ole.
Näillänäkymin minä panostan jatkossakin englantiin ja ranskaan ja ehkä myös siihen ruotsiin. Reaalissa olen ajatellut kirjoittavani historiaa ja kemiaa (tiedän että on hieman outo yhdistelmä) mutta tietysti nämä aineet saattavat hieman muuttua ja saatankin ottaa jotain muuta tilalle. Kolmessa vuodessa olisi lukio tarkoitus lävitse kahlata, sillä vihaan koko paikkaa nykyisin ja en tahdo viettää siellä enemäpää kuin on lähes pakko.
Jep, joten eiköhän tuossa tullut kaiken kattava mielipiteeni lukiosta ja samalla hieman tietoa omista tavoitteistani. Huh, tulipas tekstiä. Jos joku jaksaa lukea niin olen iloinen.

Jaa. Minulle lukio on melkeinpä itsestäänselvyys. En ollenkaan tiedä, mitä elämältä tahdon, ja koska olen kiinnostunut monesta ja tahdon oppia on lukio mielestäni hyvä juttu minulle. Tai siis, toki tiedän, miksi tahtoisin, mutta jos minusta on siihen, on toinen juttu

Lukiossa aion panostaa ihan oppimiseen (kyllä, olen monen muun tavoin menossa nyt ensimmäiselle luokalle). Viimeinen yleissisvistävä laitos -nimike tuntuu jo pelottavalta. Että kolmen vuoden kuluttua täytyy sitten erikoistua, valita ja hankkia ura tai jotain vastaavaa. Tai neljän. Saas nyt nähdä, miten tämä elämä tästä lähtee käyntiin.

Hmmh. Lukio tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta, ja nimenomaan viestintälukio, koska isona haluaisin jollekkin sellaiselle alalle.. Ja en tiedä, onko amiskassa mitään sellaiselle, joka halua toimittajaksi. Nojoo, muutenkin lukio tuntuu parhaimmalta, ja viestintälukio aivan unelmalta :wink:

Jos toimittajaksi haluaa on lukio ehkä paras vaihtoehto, meillä koulussa aina sanotaan että toimittajalla pitää olla erittäin hyvä yleissivistys (en siis itse opiskele journalismia, se on yksi meidän suuntautumisvaihtoehdoistamme.

Minulla olisi edessä abivuosi! Suorastaan pelottavaa. Minä tiesin jo ylä-asteen alkaessa, että lukioon minä menen. Se oli melkein itsestäänselvyys. Tosin vanhempani eivät ole korkeakoulutettuja, ja siskoni lopetti lukiopuolen opinnot kesken kaiken (hän teki kaksoistutkintoa), mutta minä olen mielestäni pärjännyt hyvin lukiossa. Ei se ole niin hankalaa kuin sanotaan. Tosin nyt viimeisen jakson kompleksimatematiikkakurssi oli suoraan sanottuna yliopistotasoa... Minä taas olen paininut jonkin verran kurssivalintojen kanssa, 75 kurssia alkoi nyt keväällä näyttää olevan tiukalla, mutta onneksi saan kerättyä ne kokoon vielä. Ajattelin panostaa enkkuun, matikkaan ja fysiikkaan, sillä niissä tunnun olevani parhaimmillani. Ajattelin lukion jälkeen lähteväni opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Mutta mitä pitemmälle olen lukiossa päässyt, sitä enemmän epäröin tulevaisuudestani. En ole kuitenkaan katunut päätöstäni lukio-opiskelusta, ei minulla ollut vielä ylä-asteella tarpeeksi älyä päättää mitä tekisin loppuelämälläni.

Minäkin olen näitä, joilla ei oikeastaan käynyt mielessäkään mikään muu vaihtoehto kuin lukio. Enkä kyllä ollenkaan koe tuhlanneeni turhaan niitä kolmea vuotta, vaikka lukiomenestyksellä ei ollutkaan merkitystä nykyiseen kouluuni pääsemisessä.

Meidän suvussa kun vallitsee se yleinen ajattelutapa, että jos pärjää hyvin peruskoulussa niin lukioonhan sitä ilman muuta sitten mennään, joten perheeni olisi taatusti pistänyt vastaan, jos olisin kieltäytynyt menemästä lukioon (ysiluokan kevään todistuksen keskiarvoni oli 9,5 :roll. Onneksi minulla ei ollut mitään lukioon menoa vastaan, joten säästyin tahtojen taistelulta äitini kanssa. Opiskeleminenhan on yleensä ihan mielenkiintoista, ja kun minulla ei vielä peruskoulun jälkeen ollut aavistustakaan, mihin ammattiin "isona" haluaisin, niin lukio oli helppo valinta, sain kolme vuotta lisäaikaa miettiä, mitä tulevaisuudeltani haluan. Kuvataidelukioon olisin mennyt mielelläni, mutta se olisi vaatinut toiselle paikkakunnalle muuttamista enkä kokenut vielä siinä vaiheessa olevani valmis asumaan omillani, joten valitsin lukiokseni saman koulun, jossa olin käynyt yläasteenkin.

Lukiossa minulla oli pitkä matikka, jonka puursin läpi välillä ihan puhtaalla tahdonvoimalla. Minun pääni ei vain kertakaikkiaan suostunut sisäistämään niitä kaikkia kaavoja sun muita niin, että niitä olisi pystynyt soveltamaankin. Opettelin siis ennen koetta laskemaan kurssikirjan esimerkkitehtävät ja niillä tiedoilla pärjäsin aina niin, että sain seiskan tai jopa kasin. Ja kun palautuspäivänä kävimme kokeen läpi, en muistanut enää mistään mitään. Tosi hyödyllistä. YO-kokeessa sain C:n alimmalla mahdollisella pistemäärällä, mistä olen erittäin onnellinen.

Aloitin lukiossa myös saksan, joka on kyllä ylivoimaisesti inhottavin kieli mitä olen koskaan opiskellut. Silti sisu ei antanut periksi lopettaa kesken (itsepäinen, minäkö muka? :roll ja YO-kirjoituksissa yllätin itseni. Sain jopa lakkiaispäivänä hyvästä menestyksestäni saksan kielioppikirjan (hurrrjan hyödyllinen opus ).

Mutta oi, nyt tämän viestini perusteella voisi kuvitella, että lukio oli minusta kamalaa pakkopullaa. Ei se ollut, muut aineet olivat kyllä ihan mukavia. Se vain harmitti, että pitkän matikan ja saksan takia en ehtinyt käydä kaikkia haluamiani valinnaisia kursseja. Kuusi kuviskurssia, pari kurssia italiaa (ihana kieli!) ja jotain muuta pientä sain kuitenkin lukujärjestyksiini mahdutettua. Lopullinen saldo oli tasan 80 kurssia.

Minäkin sain tietää juuri viime pe, että olen päässyt hakemaani lukioon. En ole koskaan edes harkinnut meneväni ammattikouluun, se on jotenkin vain ollut aina minulle päivänselvä asia, sitäpaitsi en olisi vielä kyennyt valitsemaan tulevaa ammattiani, joten nyt saan kolme vuotta lisäaikaa harkita.
Monet entiset luokkalaiseni haukkuivat aina lukioon menijöitä nörteiksi ym liian sivistyneeksi ja pinkoksi kansaksi, tyhmää sanon minä, he ovat vain kateellisia .

Erikoislukiot ovat järkeviä, mutta minulle liian kaukana, nytkin joudun ensi vuonna kulkemaan n.50 km Heinolan lukioon :roll: , mutta enköhän minä jaksa, vaikka viideltä pitäisikin herätä joka aamu, plääh...
Menisin kyllä ilomielen johonkin kuvaamataitoon erikoistuneeseen lukioon tai muuhun sellaiseen, mutta kyllä se tavallinen saa riittää.
Kunnassa, jossa asun, ei ole lukiota, joten minun oli pakko valita jokin muu paikka, lähintä en silti ottanut, koska sinne olisi päässyt jo 6.0 keskiarvolla, joka sanoo jo mielestäni jotain lukion laadusta.

Valitsin paljon aineita ja pitkän matikan, joten rankkaa tulee olemaan, mutta niistä on hyötyä . Mielestäni osaan työskennellä hyvää tahtia yksin, mutta pelkään kyllä sitä rankaa ja monimutkaista työtä.

Sain myös pe vihkosen, jossa oli lueteltu kaikki kirjat joita täytyy ostaa, täytyy kyllä myöntää, että olen ihan pihalla kuin lumiukko, en ymmärrä yhtään mitä kirjoja minun nyt pitää ostaa, jne. sekavaa, mutta eiköhän se siitä. Ja ainahan lukion voi keskeyttää .

Äiti lupasi maksaa ajokortin jos menen lukioon. Saan kolme vuotta armonaikaa ennen kuin pitää päättää mihin lukion jälkeen. Kaikki kaverit menivät lukioon (no melkein kaikki). Pakko leveillä niille sukulaisille joita kaduttaa kun eivät menneet lukioon Lakkiaispäivänä saa paljon lahjoja. En minä nyt opettajia niin vähällä päästä, tyhmiä olivat kun luulivat pääsevänsä minusta eroon ysin myötä :twisted:

Juu eiköhän ollut tarpeeksi syitä.

Ja ainiin. Meidän lukio on suomen huonoimpien lukioiden top25:ssä hyvä me.

Omalla kohdallani lukioon pääsy oli naurettavan helppoa. Hakijamäärä lukioomme oli alle 40 kun lukioon otetaan maksimissaan 80 Ja minun huimalla 8,9 keskiarvolla lukioon johon tarvitaan 7,0:n keskiarvo ei ollut vaikea päästä.
Joten kyllähän minä sinne helposti pääsin. Ensimmäinen vuosi meni hieman huonosti.. no ehkä vähän enemmän. Keskiarvo tippui sinne seiskan pintaan En jaksanut oikein panostaa..ehkä pitäis ens vuonna edes yrittää.

Perjantaina olin n. kello 9:55 aivan paniikissa, koska sain kymmeneltä tietää, pääsenkö Kallion ilmaisutaidon lukioon. Silloin seisoin ko. lukion edessä Tinun, Mibarin, Mederitin ja Hathaldirin kanssa. Kun ryntäsimme kohti lappuja, selvisi, että olimme kaikki päässeet Kallioon (paitsi Hatha, joka ei sattuneesta syystä edes pyrkinyt sinne). Jeeesh.

Lämpimät onnitteluni Ere!!!
Ei ole turha viesti! :wink:

Lukioonhan se minäkin olen menossa...
Enkä näköjään ole ainoa joka on aivan sekaisin kaikkien kirjalistojen ja muiden kanssa!
*huoh* Rahaa menee, ois kiva kun sitä tuliski sitä samaa rataa... Toivottavasti jaksan ahertaa läpi koko koulun, koska tulin valinneeksi pitkän matematiikan ja kaikki fysiikat...
Enkä tiedä että miksi, koska inhoan fysiikkaa! :roll:
Toisaalta koko yläasteen luin saksaa, enkä ole inhottavampaa kieltä koskaan nähnyt! Kuitenkin otin kaikki englannit ja ruotsit...
Mitähän minä olen oikein mennyt valitsemaan??
Lukio on myös minun mielestäni yliarvostettua, mutta minkä sille mahtaa...
Itselläni ei ollut epäilystäkään lukioon pääsystä, koska tänne pikku paikkakunnalle ei ole montaa hakijaa ja kaikki jotka sinne hakevat, myös pääsevät!

Nyt se on sitten menoa, todistus viety lukion kansliaan...

Ja tällä hetkellä olen varsin pyörällä päästäni. Käteen iskettiin paksu pinkka papereita, joista monen lukukerran jälkeen ymmärsin vain osan. Minun pitää anoa Kelalta jotain matkakorvausta.. mutta sekin paperi oli täyttä hepreaa ja onneksi se pitää palauttaa vasta syksyllä. Tutustun sitten myöhemmin (suomeksi siis noin päivää ennen koulun alkua -> paniikki :roll: ).

Toisekseen ne kirjat, ne kirjat. Kertokaa nyt ihmeessä te viisaat, siis jo lukiossa olevat/sen käyneet, mitä kannattaa ostaa, kuinka paljon ja mistä? Tiedossani on jo nyt ainakin kieltenkirjat, phuh! Mutta jos/kun ostan omia kirjoja onko halvinta marssia kirjakauppaan, vanhoja kirjoja myyvään liikkeeseen vai kenties nettiin? Seuraava seikka on vihot tai muu kirjoitusvälineistö. Onko vanha tuttu ja turvallinen vihko yhä 'must', vai kannattaako harkita esimerkiksi kansiota ja irtolehtiä?

... Ja taustalla piinaavat painajaismaiset kertomukset lukioon tulevien 'kastajaisista' (miksi niitä missäkin kutsutaankin), ulostuslääkkeistä ym.

Mutta toivon vain, että kaikki selkenee vielä joskus.

Kirjalistojen kanssa ei varmaankaan kannata nyt panikoida. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan tarvitse heti Me ei edes saatu sellaisia, kurssin alussa opettaja ilmoitti kirjan. Voi tietenkin olla asiat ovat muuttuneet omien lukioaikojeni jälkeen. Käytettynä ostaminen on varmaan taloudellisesti järkevintä, itse toimin helpoimmalla tavalla ja ostin kaiken uutena.

Juu siis minäkin sain tiedon viime perjantaina että ole päässyt Varkauden lukioon. (ei mikään yllätys ku sinne on vaatimuksena lukuaineiden keskiarvo 7.3 ja itselläni oli 8.1 :roll: ) Eli siis nyt on minullakin edessä kirjojen hankita ja kolme vuotta puurtamista. Kirjoja kannattaa kysellä, jos on kavereita lukiossa, käytettyjä tutuilta ja kavereilta. Itsekkin ostan eräältä kaverilta, jos on vielä myymässä niitä. Minua ei mitenkään painostettu kotipuolesta menemään lukioon, se oli oma valintani. En ole oikeastaan ikinä tiennyt mitä minusta tulee "isona", joten tämä oli varmasti erittäin hyvä ratkaisu. Lukio on minunkin mielestäni hiukan yliarvostettu, mutta onhan se tietysti mukava tunne kun saa sen valkolakin päähänsä sitten joskus...

Hmhm. Lukio yliarvostettu, vai amis aliarvostettu? ^^

Noniin, mut asiaan. Muutama tunti sitten soitin Kuopion Lyseoon ja varmistin paikkani siellä. Aah, mikä ihana tunne, kun onnistuin ja pääsin sinne, on nimittäin ollu pieniä paniikinomaisia tunteita asiasta.. x) Ja kun päätin, et Vrk:n lukioonhan mä EN mene, kun se on niin ahistava paikka..

Niin. Onpas taas sekavaa tekstiä. Oma valintani oli mennä lukioon, jotenkin se on aina tuntunut mun paikalta. Pienestä asti mä olen tiennyt, et mä saan valkolakin. xD Kuitenkin nyt tuntuu hassulta, kun kuitenkin lukion myötä alotan elämäni alusta uudessa kaupungissa uusien ihmisten keskellä ihan (no, en ihan, mut melkein..xD) yksin. Whoa, pelottaa. Ja koska mulla ei ole mitn käsitystä, mikä musta tulee isona (..ei ainakaan aikuista.. ), kolme vuotta miettimisaikaa on aika jees.

Vou mikä tunne se olikaan. Lukea oma nimensä Kallion lukioon päässeiden listasta. Koko aamun, ja edellisen yönkin kestänyt jännitys ja tutina valui pois, ja jäljelle jäi vain sellainen kokonaisvaltainen hölmistyneisyys. Minäkö todella?

Ja sitten se olikin ihan totta. Minä olen nyt opiskelija, vau. Ja vielä Kalliossa.

Lukio oli myös minulle ihan itsestäänselvä vaihtoehto. Ei minulla vielä tässä vaiheessa ole niin tarkkaa tulevaisuudensuunnitelmaa, että voisin uravalintoja tehdä. Ja muutenkin, minä menen lukioon ihan mielelläni. Mielenkiinnostakin.
Vaikka tietäisinkin tarkalleen, mitä minusta tulee isona, saattaisin harkita lukiota. Tietty, jos ammattiini tarvittaisiin kyseinen koulutus ja valkolakki, mutta muutenkin. Uskon kyllä, että joissain tilanteissa lukion käymisellä saattaa olla negatiivisiakin vaikutuksia, mutta noita harvoja lukuunottamatta minä en näe siinä mitään pahaa. Tietenkään lukioon ei kannata mennä, jos ei katso siellä pärjäävänsä tai jos kiinnostusta ei kertakaikkiaan löydy. Mutta on niitäkin tapauksia, jotka ovat lukioon mennessään hädin tuskin päässeet sisään, ja sieltä lähtiessään valmistuneet kerrassaan mainioin tuloksin. Oppimaanhan sinne mennäänkin.

Kohtalotovereita!
Minäkin liityn teidän joukkoonne ilmoittaen että olen myös tuleva lukiolainen eipä uskoisi.
Itse asiassa minullekin on ollut kauan selvää että lukioonhan tässä jatketaan... varmaan ihan oikea ratkaisu kun ei mullakaan mitään tietoa vielä alasta ole, kuin sen verran, että EI diplomi-insinööreille ja professoreille. Liikaa matematiikkaa. :roll:

Vaikka keskiarvollani 9.4 olisi päässyt jokaiseen kaupungin "hyvään" lukioon, jotka kierrän kaukaa, jatkoin samassa rakennuksessa kuin yläasteenikin, ns. "huonossa" koulussa, koska sinne pääsee keskiarvolla 7.0. :roll: Herää vain kysymys että onko "hyvä" koulu hullun kilpailuhenkinen keskustalukio, vai pieni, syrjäisempi lukio, jossa oppilaat tuntevat opettajat ja päinvastoin? Anteeksi jos paasaan mutta välillä ärsyttää.

En ole vielä kirjalistaa tutkaillut mutta täytyy vanhemman lukiolaisen kaverini kanssa sitä hieman alkaa tutkailemaan ja varusteita hankkimaan... apua...

Otin lyhyen matematiikan enkä yhtään fysikkaa tai kemiaa. Halusin ottaa mahdollisimman paljon "helppoja" aineita ettei tule liian raskasta tuosta opiskelusta... ei jaksa pingottaa.

Ethuil sanoi:

Herää vain kysymys että onko "hyvä" koulu hullun kilpailuhenkinen keskustalukio, vai pieni, syrjäisempi lukio, jossa oppilaat tuntevat opettajat ja päinvastoin?

Click to expand...

Myönnettäköön, että minäkin olisin päässyt "parempaankin" lukioon, kuin alarajattomaan Rantasalmen lukioon, mutta en jaksanut lähteä mihinkään muualle pingottamaan hiki hatussa että saisi Laudatureja YO-todistukseen.

Ratkaisu on osottautunut hyväksi, täällä on todella rento meininki, kun kaikki todellakin tuntevat kaikki. Ja tämä on juuri tälläinen pieni, syrjäinen lukio. Voi olla, ettei YO-paperistani montakaan ällää löydy, mutta kunhan ylioppilaaksi on päästy, niin se on oikeastaan ihan sama. Yliopistoihin ja muihin seuraavan asteen oppilaitoksiin kun käsittääkseni päästään pääsykokeen, ei YO-paperin pohjalta. Tosin tuohan on muuttumassa, uusi systeemi, mutta se on heti jatkaville, ja minä aion ainakin käydä tuohon väliin armeijan tai sivarin.

Minulla on tällä hetkellä jo suhteellisen selvä kuva tulevaisuuden opiskelualastani ja ammatistani: Jotain kielten tutkimukseen liittyvää, yleistä kielitiedettä siis kai. Kunhan jotain humanistista. :wink:

Haluaisinkin kysyä, että kannattaako tällaisilla tulevaisuuden suunnitelmilla ottaa pitkää matikkaa? Itse otin sen mutta epäröin sen kanssa aika tavalla. En oikein pidä matikasta ja vaikka peruskoulun päättötodistuksessani on matematiikan kohdalla kymppi eli se on tähän asti sujunut, niin yli 10 kurssia älyttömän vaikeata matikkaa ei ollenkaan jaksaisi kiinnostaa... Opo se vaan yritti minut siihen pitkään matikkaan ylipuhua kun sitä kuulemma kuitenkin tutkijana tarvitsee. Onko jollain vastavia kokemuksia? Tekeekö humanisti mitään matikalla?