Lukio

Melkein voisin sanoa, että loppupeleissä Pitkä Matematiikka vie aikaa kielikursseilta. Joten jos kielet ovat enemmän hallussa ja kiinnostuksessa, niin voisin suositella lyhyempää laskuoppia.

Itselläni on tosin sekä laajempi matikka että valinnainen ranska, saas nähdä mitä kolmannesta vuodesta tulee. Onneksi on niin vähän oppilaita, että lukujärjestyksen suunnittelija pystyy hyvin sumplimaan nuo, ettei mene päällekkäin.

/edit: Tosiaan, onnea kaikille lukioon päässeille

Minulla oli tosissaan ongelmia saada mahtumaan kurssitarjottimeeni sekä pitkä matikka että valinnainen saksa, varsinkin kun saksan kursseja tarjottiin aina vain yhdessä paikassa, joten pelivaraa ei juurikaan jäänyt. Ja sitten kun vielä välttämättä halusin käydä muutaman tietyn kuviskurssin ja vielä italiaakin... :roll: Itse asiassa minun pitikin lukujärjestysongelmien takia parin saksan kurssin jälkeen siirtyä samaan ryhmään yläasteella kielen aloittaneiden kanssa, vaikka itse aloitinkin vasta lukiossa. Ja ilmeisestikin siitä johtuen lukion päättötodistuksessa saksan numeroni on merkitty B2-kieleksi, vaikka oikeasti kai sen olisi pitänyt olla B3, kun vasta lukiossa aloitin. Sekavaa.

Minutkin on hyväksytty lukion-ensi-syksynä-aloittavaan-joukkioon. (päättötoditsuksen keskiarvo 8.6, mutta silti en päässyt ensisijassa olevaan lukioon, mutta kyllä se toinenkin vaihtoehto kävi hyvin)
Pääsin sellaiseen lukioon (jonka nimeä en tässä mainitse), jossa minä en tunne ketään. Rankaahan se alku tulee olemaan, kunnes tutustuu muihin, mikä on vaikeaa minulle, maailman ujoimmalle ja epääsosiaalisemmalle otukselle.
Kyllä ainakin minun suvussani arvostetaan lukiota liikaa ja se on melkeinpä pakko käydä, ellei tahdo olla suvun musta lammas.
Itse kyllä menen sinne ihan omasta tahdostani ja valinnastani.
Lukiossa vaan on se, että siellä on niin rankaa ja pitää opiskella paljon ja itsenäisesti, jos haluu hyvät tulokset aikaan. (Ellei tietenkin ole luonnonlahjakkuus)
Taas tylsä viesti, mutta tuli ajatuskatkos, enkä muista mitä mun piti kirjoittaa, no kello onjo niin paljon, että laitetaan se sen piikkiin, jookos?

Niin, onnea vaan kauheasti kaikille lukioon päässeille! Varsinkin niille, jotka ovat todella tehneet työtä paikkansa eteen, mutta en syrji, vaan siis onnea myös kaikille muille.

Gandar sanoi:

Voi olla, ettei YO-paperistani montakaan ällää löydy, mutta kunhan ylioppilaaksi on päästy, niin se on oikeastaan ihan sama. Yliopistoihin ja muihin seuraavan asteen oppilaitoksiin kun käsittääkseni päästään pääsykokeen, ei YO-paperin pohjalta. Tosin tuohan on muuttumassa, uusi systeemi, mutta se on heti jatkaville, ja minä aion ainakin käydä tuohon väliin armeijan tai sivarin.

Click to expand...

Tartuin heti tähän kommenttiisi (anteeksi..). Että onko se ihan sama jos ne YO-paperit eivät ole kovin hyvät. En nyt puhu mistään huipuista vaan näin yleisellä tasolla. Toisin sanoen tekeekö huonoilla YO-papereilla mitään?

Itse olen ymmärtänyt ettei pahemmin tee, vaikka kaikki on tietysti kiinni myös oma-aloitteisuudesta ym. Ainakin oponi ja äitini ovat sitä mieltä olleet, kun olen siitä joskus heidän kanssaan puhunut. Mutta jos jollain on käytännönkokemusta asiasta, niin nyt siis suu auki.

Omasta puolestani voin ainakin taas turvautua rakkaaseen sukuuni.. Nimittäin tätini on aikoinaan käynyt IB-lukion ja päässyt sieltä parhain mahdollisin paperein. Ja mitä hän niistä hyötyi? Hän on nyt 27 vuotta ja on vapaaehtoistyössä minimi palkalla. Tietysti hänellä on vielä aikaa käyttää hyviä papereitaan paremman paikan hankkimiseenkin, mutta peruspointti on sama. Eivät ne huippupaperit tee onnea, vaan myös omat valinnat vaikuttavat siihen. Tätini on näet varsin tyytyväinen paikkaansa, vaikka joskus valitteleekin palkan pienuutta.

Pakko alkuun sanoa että minun on sitten todellatodella vaikea käyttää tätä uudenlaista Kontua.

Tästä päästään aasinsillalla(?!) siihen että no, kyllä minä olen lukiossa käynyt, itse asiassa vuoden verran joka päivä. Ja syksyllä olisi tarkoitus jatkaa. Ihan kelpoa on ollutkin, pieni koulua ja vähän porukkaa, ei ehkä ihan jokajannulle soveltavia (ts. vuorikiipeily- tai kuviokelluntakursseja meillä ei järjestetä, mutta riittävästi kaikkea kummiskin.) samalla tavalla kuin isoissa lukioissa, mutta minulla on ihan kestettävää. Numeroistani en valita laisinkaan ja pitkä matikka, samoin kun A-tason ruotsi, ovat menneet paremmin kuin hyvin.

Olen kyllä siinä samaa mieltä, että huonolla lukiotodistuksella et tee mitään. Mutta mitäpä tekee huonolla amiksen- tai peruskoulunpäättötodituksella, kun ei siitä ole oikein edes nuotion sytykkeeksi yksin? Eli hommia pitää ja kannattaa tehdä, mutta on se sen arvoista, ehkä. Kai. Toivon niin.

valkoinenvirta sanoi:

Tartuin heti tähän kommenttiisi (anteeksi..). Että onko se ihan sama jos ne YO-paperit eivät ole kovin hyvät. En nyt puhu mistään huipuista vaan näin yleisellä tasolla. Toisin sanoen tekeekö huonoilla YO-papereilla mitään?

Click to expand...

Hyöty hyvistä YO-papereista on ainakin jos pyrit yliopistoon, saat lähtöpisteitä hyvistä papereista, joka taas tekee sisäänpääsykokeesta helpompaa kun kaikki ei riipu sen varassa. Toisaalta kuten mainitsit, se ei kuitenkaan takaa mitään, saattaa sitä kuuden laudaturin ylioppilas joutua minimipalkka hommiin...

valkoinenvirta sanoi:

Toisekseen ne kirjat, ne kirjat. Kertokaa nyt ihmeessä te viisaat, siis jo lukiossa olevat/sen käyneet, mitä kannattaa ostaa, kuinka paljon ja mistä? Tiedossani on jo nyt ainakin kieltenkirjat, phuh! Mutta jos/kun ostan omia kirjoja onko halvinta marssia kirjakauppaan, vanhoja kirjoja myyvään liikkeeseen vai kenties nettiin? Seuraava seikka on vihot tai muu kirjoitusvälineistö. Onko vanha tuttu ja turvallinen vihko yhä 'must', vai kannattaako harkita esimerkiksi kansiota ja irtolehtiä?

... Ja taustalla piinaavat painajaismaiset kertomukset lukioon tulevien 'kastajaisista' (miksi niitä missäkin kutsutaankin), ulostuslääkkeistä ym.

Click to expand...

Jaa. omat kirjani tilasin lukiolaisten kirjakaupan kautta ja sain kirjat aina koululle maksettuani ne. Kouluihin kyllä tulee joskus myytäväksi käytettyjä lukiokirjoja jotka ovat hyvälaatuisia (ainakin meidän lukioomme tuli). Hintaeroista en osaa sanoa paljoa. Oma tapani oli ostaa kaikki vuoden kirjat kerralla ja sanon suoraan ettei se ole hyvä tapa! Huomasin vuoden vieriessä etten päässyt joillekkin kurseille mihin olin hankkinut kirjan...
Vihot?. Se vaihtelee suuresti. Itse olen käyttänyt nämä kaksi vuotta lukiossa vihkoja ja omalla kohdallani se toimi. Kansiossa taas voit poistaa sivuja tai lisätä. Kokeile kumpi on parempi.
Voin kertoa että nuo painajaismaiset kertomukset ovat useimmiten todellakin vain kertomuksia*hymyilee rohkaisevasti*.

Minä ostin ensimmäisenä vuonna kirjani lukiolaisten kirjakaupasta, mutta eipä olisi tarvinnut. Seuraavina vuosina homma toimi niin, että lainasi kirjaa kurssin jo (esim. aiemmassa jaksossa) käyneeltä toverilta tai osti sen käytettynä ylempiluokkalasilta - jotka auliisti kauppasivat kirjojaan ilmoitustauluilla. Ainoastaan tehtäväkirjat oli ostettava itse.

Itse käytän vihkoja, kun niihin on niin mukavasti tottunut. Olenkin tunnettu kirjoituksestani, saan sovitettua kahden sivun asiat yhdelle sivulle, eikä näytä edes sotkuiselta. Ja vihkoni ovat sellaisia hyvinkin paksuja.

Mutta elkää missään nimessä ostako valmiiksi tehtyjä Englannin kirjoja! Itse tein sen virheen ja sain katsella pari ekaa viikkoa valmiiksi tehtyjä, mustekynällä tehtyjä, väärin tehtyjä tehtäviä. Kyrsiinnyin ja ostin uudet.

Ja meillä ei kastajaistilaisuutta ollut, mutta penkkareissa nöyryytettiin kyllä niin maan todella paljon, että. Tosin niin nöyryytettiin kakkosiakin, ja parin vuoden päästä saa kostaa, joten kyllä sen kesti.

Itse sain lukiosta huomattavasti paremman yleiskuvan kuin esim. ylä-asteesta; kiusaus väheni (jollei suorastaan kadonnut kokonaan), ruoka ja opetus parani... Tunnelma oli siis kerta kaikkiaan mukava.

Itse opiskelen Tampereen lyseon lukiossa, IB-linjalla, joten meillä on hieman erilaiset systeemit kuin tavallisissa lukioissa. Opiskellaan vain kuutta ainetta, ei kurssisysteemiä ja arvosteluasteikko on 1-7. On hieman työläämpi ja vaikeampi opetusohjelma, ja suurin osa tunneista pidetään englanniksi. Hyvä puoli tässä on se, että kaikki tunnit pidetään samojen ryhmäläisten kanssa, joten luokkahenki paranee huomattavasti tässä kolmen vuoden aikana.

Tästä suvun suhtautumisesta opintoihin. Kun minä 4 vuotta sitten kerroin, etten mene lukioon vaan luen itseni lähihoitajaksi, kuulin moneltakin taholta suvusta, "onko tuo nyt ihan järkevää kun pärjäisit kuitenkin lukiossa." Päästötodistukseni keskiarvo oli 8.9 joten olisin kyllä päässyt helposti lukioon, mutta minä en nähnyt siinä mitään järkeä koska tiesin että haluan tehdä lasten kanssa töitä. Olisin vain hukannut siellä kolme vuotta aivan turhaan. Minä en tarvitse valkolakkia saadakseni arvostusta työstäni.

Muutamat ystäväni, jotka saivat lakkinsa samaan aikaan kun minä valmistuin, työskentelevät nykyään McDonaldsilla tai kaupan kassalla. Minulla taas oli työpaikka päiväkodissa valmiina kun valmistuin.

Älkää nyt käsittäkö väärin, en minä mikään lukion-vihaaja ole. Tottakai jos etenkin yliopistoon pyrkii, on lukiosta paljon hyötyä. Ja onhan se myös "yleissivistävä laitos". Jos ei tiedä mitä haluaa elämässä tehdä vielä yläasteen jälkeen, on lukio myös hyvä vaihtoehto, koska saa kolme vuotta lisää aikaa miettiä ja sen jälkeen on ovet avoimena jatko-opintoihin. Mutta siinäpä se, kaikki eivät jatka opintojaan lukion jälkeen. Hieman kärjistäen: mitä hyötyä on valkolakista jos aikoo istua elämänsä kaupan kassalla?

Edit: Korjasin kirjoitushärön

valkoinenvirta sanoi:

..jaksanko varmasti lukea niin paljon..

Click to expand...

Kyllä siellä pärjää ihan normaalilla lukemisella, tai vähän vähemmälle jääneelläkin köh köh ops:

Siis joo. Mun mielestä nykyään lukio on ihan 'normaali' koulu. Ei sitä arvosteta enää NIIN paljon. Tämä voi tietenkin vaihdella paikkakuntien välillä.

Lórien sanoi:

mitä hyötyä on valkolalkista jos aikoo istua elämänsä kaupan kassalla?

Click to expand...

Hei! Ei saa pilkata! Minä istun joka päivä 5-8 tuntia kaupan kassalla!.. siis lakin sain tänä keväänä ja olen kesätöissä ruokakaupassa. heh heh. Mutta sinne ei ole tarkoitus jäädä. Jos kutsu tulee opiskelemaan, heti lähden.

Myöskin minä aloitan syksyllä opinnot lukiossa. Yhteishaun kolkutellessa harkitsin kauan, hakisinko Tampereelle ilmaisutaidon lukioon, mutta päätin kuitenkin jäädä tänne ja mennä samaan lukioon kuin kaveritkin. Jotenkin ajatus muuttamisesta yksin kauhistutti.

Lukiossa valitsen pitkän matematiikan, toivottavasti tulen pärjäämään. Aloitan myös uutena kielenä ranskan.

Minulle lukioon meno on aina ollut itsestäänselvää, en kuitenkaan tiedä vielä mitä haluan tehdä koko loppuelämäni.

Lukiosta haluaisin saada hyvät paperit, eipä siinä sitten muuta kuin opiskellaan ahkerasti...

Laurana sanoi:

Minulla oli tosissaan ongelmia saada mahtumaan kurssitarjottimeeni sekä pitkä matikka että valinnainen saksa, varsinkin kun saksan kursseja tarjottiin aina vain yhdessä paikassa, joten pelivaraa ei juurikaan jäänyt. Ja sitten kun vielä välttämättä halusin käydä muutaman tietyn kuviskurssin ja vielä italiaakin... :roll: Itse asiassa minun pitikin lukujärjestysongelmien takia parin saksan kurssin jälkeen siirtyä samaan ryhmään yläasteella kielen aloittaneiden kanssa, vaikka itse aloitinkin vasta lukiossa. Ja ilmeisestikin siitä johtuen lukion päättötodistuksessa saksan numeroni on merkitty B2-kieleksi, vaikka oikeasti kai sen olisi pitänyt olla B3, kun vasta lukiossa aloitin. Sekavaa.

Click to expand...

No koitas saada sitten pitkä saksa JA englanti. Lyhyt ranska(yläasteella aloitettu) JA venäjä. Ja ruotsi tietenkin. Varsinkin kun saksan, venäjän ja ranskan tunnit ovat aina melkein päällekkäin ja niitä tarjotaan vain yksi vuodessa! Ja samojen kurssitarjotinongelmien takia joudun siirtymään lukiossa aloittaneiden joukkoon opiskelemaan ranskaa. Tai pääsen. Nimittäin jouduin tenttimään ranskan kolme ekaa kurssia koska olin ainoa meidän lukion yläasteella ranskan aloittanut oppilas, vuosikurssillani siis. No mutta minulle luvattiin että ranska pysyy papereissani B2-kielenä, ja plussaa tässä on se, että ne 4 ja 5 kurssit mitä ens vuonna luen toisten kanssa, on samat kurssit joita minä kävin omani 2 ja 3 kurssilla. Eli 4 ja 5 on minulle vain vanhan kertausta.

Minäkin olen sitten syksyllä menossa lukioon. Valinta oli helppo, koska minulla ei ole harmaintakaan aavistusta mihin ammattiin haluan, eli muita vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. En vain tiedä miten pärjään siellä. Pitäisi lukea niin paljon ja minä kun olen niitä, jotka ovat peruskoulusta selvinneet lukematta juuri lainkaan ja silti saanut 8.5:n keskiarvon.

Ainevalintojen kanssa olen ollut aivan hukassa, mutta jonkinlaisen lukujärjestyksen sain silti koottua. Kuvista tuli viisi kurssia, kun olen puolikuvislinjalla. Pitkä matikka, psykologiaa ja pakolliset aineet, yhteensä 32 kurssia ensimmäiselle vuodelle. Onneksi saa vihdoin itse vaikuttaa siihen, mitä lukee. Koko yläasteen jouduin lukemaan saksaa, vaikka vihasin kieltä, koska sen "lopettaminen ei vain ollut mahdollista". Kuinka vastenmieliseltä jokin voikaan tuntua, jos sitä joutuu tekemään pakosta

Jotenkin helpottavaa oli huomata että niin monella täällä on aivan samoja ongelmia kuin meikäläisellä. Minäkin siis aloitan lukion syksyllä, ihan peruslukion. : Viikko sitten kun tuli tieto että pääsin (kaikki hakijat taitaa kylläkin päästä meidän lukioon) kotikuntani lukioon, älysin alkaa toden teolla ahdistua. Syksyyn mennessä pitäisi hankkia kasa kirjoja, selvittää Kelan matkatukihuuhaata, hankkia mopokortti etten ole täysin taksikyytien armoilla, valmistautua henkisesti hirveisiin läksymääriin ja siinä sivussa lomailla ja hankkia vähän rahaakin säästöön. Eihän tuo nyt niin kamalalta ehkä kuulosta, mutta kun olen varsin hyvä hermostumaan kaikkeen mikä "pitää" tehdä, ja silti jätän ne yleensä aivan viime tinkaan. Lisäksi pelkään että koulun alettua ilmenee jotain ihme hankaluuksia lukujärjestykseni kanssa, kun onnistuin keväällä olemaan täysin tajuamatta kuinka ainevalintakortti täytetään. Ja nyt kun olen tutkaillut tarkemmin niitä ihme lukio-oppaita ja muita papereita mitä meille kevään mittaan on sadellut, huomaan, että niissä on vaikka kuinka paljon tärkeää asiaa jota en ole tähän mennessä joko huomannut tai huomioinut.
Nyt siis olen jokseenkin aivan helisemässä koko lukion aloituksen kanssa, ja toivon että aika jämähtäisi tähän kesäkuun loppuun ikuisiksi ajoiksi.
Tämä viestini ei taida oikein edistää keskustelua, mutta sainpahan hiukan päästettyä höyryjä tästä aiheesta. Taisi tulla aika epäselvää tekstiä. Anteeksi nyt, taitaa myöhäinen kellonaika vaikuttaa vähän hysterisoivasti. Jos nyt vielä tästä lukio vai amis -jutusta, että minulle ei ainakaan isäkulta muita vaihtoehtoja antaisikaan kuin lukion (oikeassa on, ei ole minulla vielä rahkeita muualle), suvussa uskoisin muutenkin sitä arvostettavan enemmän kuin heti ammatilliseen menoa. Serkusparvessani kaikilla valkolakki, paitsi sillä "mustalla lampaalla", ja siskollani joka on tainnut katua päätöstään lukioon menemättömyydestä. Mitähän tästä voi siis päätellä... Taisin minäkin jo ala-asteella mainostaa meneväni "tietysti" lukioon. Edelleen, vaikka vähän on paniikkia ilmassa, haluan ehdottomasti sen lakin päähäni, vaikka vain senkin takia, että kun kerran veljeni sen teki, niin kyllä minäkin!

Muistinpa juuri yhden myönteisen asian koulun alusta syksyllä: lukiolaisilla alkaa vasta klo 09.00, yläasteelaisilla jo 08.15! Hähää, kyllä tätä on odotettu!

Liitynpähän minäkin näitten lukiolaisten joukkoon, eli itse olen myös aloittamassa syksyllä ihan tavallisen luokion. Tosin olen menossa Turkuun, vaikka asunkin tässä toisella lähikunnalla. En tiedä, miksi halusin Turkuun, mutta oman paikkakunnan lukio ei vaan kiinnostanut. Ehkä kaikkein eniten syynä oli, ettei halunnut kokoajan näitä samoja naamoja tuijottaa! :wink:

En ole panikoinut lukion takia (ainakaan vielä), ajattelin nyt tässä viettää rauhassa kesäloman loppuun, hyvä olohan nyt on kun tietää paikkansa taas seuraavat kolme vuotta. Tiistaina olin koululla katselemassa paikkoja ja muokkaamassa lukujärjestyksiä, tosin myönnän, etten aivan kaikkea taulukoista ymmärtänyt... Minulla on lukiossa pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia, eli toisin sanottuna kuoleman tuomio. Yksi ongenma on vielä ratkaisematta: Jatkanko ranskan lukemista (olen lukenut kaksi vuotta) vai jätänkö kokonaan pois. Jos jatkan ranskaa, on kursseja ihan tuhoton määrä, mutta kun en taas tarkalleen tiedä mikä minusta isona tulee... :roll:

Lukio oli minulle aika selkeä vaihtoehto, koska siellä on kolme vuotta aikaa miettiä miksi haluaa. Tosin yliopisto on mielestäni lukion jälkeen se kaikkein järkevin vaihtoehto. Ammattikoulu on tosiaan ehkä hieman aliarvostettu, vaikka ammattikoulu valmistaa suoraan ammattiin. Lukion valinneet ovat ehkä valmiita siihen pitempään opiskeluun...

Erityislukiot ovat mahtava asia, itsekin mietin tovin, jos olisin pyrkinyt IB- lukioon. Mutta siinäkin tuli vastaan juuri kysymyksiä haluanko tosiaan opiskelemaan ulkomaille, jaksanko sitä valtavaa työmäärää? Sepä siinä juuri onkin, kun tulevaisuutta pitäisi jo nyt miettiä niin tarkkaan. Tai no tottakai voin opiskella aina eri ammatin jos vanha ei kiinnostakaan, mutta turha opiskelu on aika rasittavaa...

Erestor sanoi:

Kun ryntäsimme kohti lappuja, selvisi, että olimme kaikki päässeet Kallioon

Click to expand...

Miikku, jos muistat, mä sain tietää sen 9.45 ja iiihan muuta kautta. (Kun näitä suhteita on... )

Lukioon halusin sen takia mennä, että en todellakaan vielä halua valmistua mihinkään ammattiin, vaikka kyllä on jo jotain aavistuksia tulevaisuudesta. Ei sen puoleen, että ammatillisissa opetettaisi niitä aineita, mitä haluan opiskella. Joten en edes ajatellut muuta kuin lukioon menoa. Ja kun keskiarvonikaan ei mitenkään huono ollut, joten en epäillyt, etten johonkin pääsisi.
Pääsinpäs sitten Kallioon. :twisted:

Pientä lohdutusta kaikille lukiosta stressaaville, se ei ole todellakaan kauheaa tai rasittavaa*hymähtää*. Kurssit kyllä järjestyvät ja läksyt eivät ole niin suunnattomia kuin mitä luulisi ja mitä opettajat yläasteella aina pelottelevat*huitaisee ilmaan*.
Kirjoitan ensi vuonna ja nämä kaksi vuotta lukiossa ovat suorastaan lentäneet kuin siivillä. Toki sitä ensin hieman jännitti mutta jo ensimmäisen kuukauden jälkeen luonnistui täysin ilman stressin hiventäkään. Toisaalta en muutenkaan ikinä ole repinyt hermojani riekaleiksi koulun takia.
Onnittelut muuten kaikille jotka pääsivät lukioon*hymyilee leveästi*.