Lukio

Atheon sanoi:

ja lukion tarkoitushan on syventää yleissivistystä, eikä suinkaan erikoistaa ketään mihinkään, eli jos se ei kiinnosta niin lukioon on silloin turha mennä.

Click to expand...

Tästä on pakko olla vähän eri mieltä. Tietysti lukio on yleissivistävä oppilaitos ja minun puolestani saa ollakin, hyvähän se vain on, mutta eivät sinne kaikki ensisijaisesti yleissivistyksen takia mene. Minä kävin lukiossa nimenomaan erikoistumassa (sen verran mitä pienessä yleislukiossa nyt pystyy) ja sen takia että voisin sitten jatkaa yliopistoon. Yleissivistys tuli siinä vähän kuin kylkiäisenä. Toki oli kivaa opiskella vähän kaikkea, mutta kaikkeen ei kuitenkaan kiinnostanut erityisesti keskittyä. Yleissivistyksen hankkiminen kuulostaa himpun verran päämäärättömältä ajelehtimiselta, ja pitäisikö sitten mennä jonnekin muualle, jos jo yläasteella tietää haluavansa yliopistoon jollekin tietylle alalle, jonne ehdottomasti kätevin väylä on lukio?

Medeia sanoi:

Minua myöskin ärsytti se yletön kertaus ja yleissivistäminen.

Click to expand...

En taas tiedä onko tämä minun oman kouluni omituisuuksia vai laajempikin ilmiö, mutta joku kemian(?)opettajani sanoi mulle joskus että ei hän edes tiedä mitä yläasteella on opetettu. Ja sitten tuntui siltä, että se mikä oli yläasteella opetettu yksinkertaisesti, opetettiin lukiossa mahdottoman monimutkaisesti niillä ensimmäisillä kursseilla. Yläastetyylistä havainnollisuutta ja kokeellista oppimista olisi kyllä saanut olla enemmän (onneksi meillä sentään oli se yksi työkurssi, ensimmäinen laatuaan), mutta eihän sellaiselle yksinkertaisesti ole aikaa. Sääli sinänsä.

Äikästä olen ihan liian väsynyt ja äkäinen sanomaan mitään, mutta se taloustiedon kurssi olisi minustakin voinut keskittyä enemmän oman talouden hallintaan kuin niihin kokolailla hankalilta tuntuviin isoihin asioihin.

En itse ajatellut että lukio olisi "sivistyksen piiri". Menin sinne sen tähden etten teinnyt mitä teen tulevaisuudessa ja nyt kun lakin saan kesällä niin en vieläkään tiedä mitä tekisin ammatikseni... Olen taiteellisesti lahjakas mutta en vielä tiedä hakisinko kuvamataiteen opettajaksi vai ryhtyisinkö ompelijaksi.. Vaihtoehtoja on niin monia etten tiedä mikä niistä olisi se sopivin tai käytännöllisin...
Nyt huolehdin vain siittä että elämä menee hyvin ja saan nyt vuodeksi työpaikan. Mietin tulevaisuutta sitten ensi vuonna

Itse menen lukioon ja yritän päästä sen läpi kolmessa vuodessa. Sinne menin pääasiassa siksi, että saisi miettiä vielä kauemmin ammattia ja sitä minne suuntaan sitten lukion jälkeen. Ärsyttää kyllä se, että kun sanoo jollekkin menevänsä lukioon, toinen vastaa yhdellä sanalla: HULLU. Se on vain yleinen käsitys meilläpäin, että kaikki lukioon menevät ovat "hulluja". Itse en ole sitä mieltä.

Sareth sanoi:

Ärsyttää kyllä se, että kun sanoo jollekkin menevänsä lukioon, toinen vastaa yhdellä sanalla: HULLU. Se on vain yleinen käsitys meilläpäin, että kaikki lukioon menevät ovat "hulluja". Itse en ole sitä mieltä.

Click to expand...

Se on se amisten mielipide (joiden määrä kasvaa entisestään).
Toisaalta on hyvä, että amikseen hakee vaan enemmän oppilaita, jos oikeesti on kiinnostunu jostain ammattikoulun linjasta. Mutta niitä on ihan liikaa, ketkä menee amikseen vaan siks, ettei jaksa lukiossa päntätä ja luulee ettei amiksessa "tarvii tehä paljon mitään". Vaikkei edes mikään linja pahemmin kiinnostais.

Se on totta, amislaiset luulevat että ne pääsee helpommalla mitä lukiossa. Se tosin on väärin koska on minulla on kavereita amiksessa ja niillä on yhtä vaikeaa koulussa.. Tosin amiksessa ei syvennetä aineisiin niin paljoa kuin amiksessa.. Lukiossa on kyllä leppoisaa se jos on hyppytunteja Ahkerammat ja yliopistoon opiskelevat lukiolaiset ahertavat raskaiden kurssien kanssa ja heillä tosin ei ole niin paljoa hyppäreitä kuin muilla.

Haluaisin kysyä teiltä lukiossa olevilta ja sen käyneiltä: kumpi olisi tehokkaampi oppitunnin pituus, 45 minuuttia vaiko 75 minuuttia? Kokemuksia, mielipiteitä?
Minulla on tilanne se että joudun valitsemaan kahden lukion väliltä omani, toisessa lyhyemmät ja toisessa pidemmät oppitunnit. En osaa vielä laisinkaan päättää. Kumpikin oppilaitos soveltuisi minulle yhtä hyvin.

Se mitä armeijan johtamiskoulutustunneilla opetettiin oli, että 45 minuuttia on maksimi, jonka ihminen jaksaa kerralla keskittyä opetukseen. Koskenee kuitenkin lähinnä lukuaineita. Omasta kokemuksesta sanoisin kuitenkin, että parempi lyhyet oppitunnit joiden välissä on pieni happihyppely.

Meidän lukiossa ovat käytössä 75min tunnit, jotka ensi alkuun tuntuivat kyllä hieman pitkiltä, mutta niihin tottui pian. Joskus tunnit tuntuvat menevän uskomattoman nopeasti, tietenkin aineesta riippuen.
Esimerkiksi 75 minuuttia matematiikkaa voi mennä aivan matelemalla, ja keskittymiskyky herpaantuu pahasti, mutta kielissä tunti menee ihan mukavasti.
Kymmenen minuutin tauot ovat kyllä jokseenkin lyhyitä, siinä ajassa yleensä ehtii vain kipaisemaan loksalla ja menemään seuraavan luokan eteen, mutta joskus kerkeää jopa vääntämään yhden leikkauksen Trauma Centerissä...

Meillä oli lukiossa eripituisia tunteja, pääosa kylläkin sen 75 minuuttia. Pidemmät tunnit olivat mielestäni varsin hyvä ratkaisu, vaikka tottahan toki jotkut tunnit saattoivat tuntua mielettömän pitkiltä, mutta eihän kaikkia voi millään miellyttääkään. Erityisesti taideaineissa pidemmät tunnit palvelivat kaikkein parhaiten.

Meillä on molempia tunteja, kaksi nelivitosta ja kolme seitsenvitosta. Kun on ollut 75min tunneilla, tuntuvat nuo kolmenvartin oppitunnit todella lyhyiltä. Ne jättävät myös enemmän kotitehtäviä. Itse pitäisi ehkä juuri tunnin mittaisista, koska 75 on tosiaan se "vaara", että keskittyminen alkaa herpaantua. Meillä välitunnit ovat viisi minuuttia pitkiä, lukuun ottamatta ensimmäistä, joka on kahvitauko eli 10-15 min. Viisi minuuttia riittää hyvin, koska meidän ei tarvitse siirtyä kerroksissa ja käytävälläkin vain vähän eikä meillä ole kaappeja, ja mitäpä välitunneilla tekisikään? Läksyjä ehkä...

75min tunnit olivat etenkin liikunnassa kivoja. Yläasteella kaksoitunnit olovat pitkiä kja puuduttavia (minulle ainakin!) mutta nyt lukiossa ne ovat paljon mukavampia, kun tuossa ajassa ei ehdi aivan läkähtyä mutta ehtii pelata itsensä hyvälle mielelle (sanon minä, joka en liikunnasta pidä).

Anewielh sanoi:

Erityisesti taideaineissa pidemmät tunnit palvelivat kaikkein parhaiten.

Click to expand...

Taito- ja taideaineet ovat toki asia erikseen. En muista, että liikunnan kaksoistunneilla olisi koskana ollut välituntia, ja eri kuvataideaineiden kolmoistunnit vedettiin myös yleensä putkeen. Mutta 75 minuuttia yhteiskuntaoppia, saksaa tai matematiikkaa putkeen olisi kyllä ollut vähän liikaa.

Uskoisin että 45 minuutin tunnit ovat periaatteessa parempia, sen ajan jaksaa tehokkaasti keskittyä. Joihinkin tilanteisiin 75 min kuitenkin sopii yllättävän hyvin. Itse kävin lukion kokonaan 75 min tunneilla, ja esimerkiksi matematiikkaan 75 min sopi siinä mielessä hyvin, että tunnilla ehti sekä tarkistaa edelliset kotitehtävät (n. 25 min), opiskella uutta asiaa yhteisesti että laskea itsenäisesti seuraavia kotitehtäviä (n. 15 min). Toimivuus on ennenkaikkea opettajasta ja tunnin rakenteen suunnittelusta kiinni. Yhteiskuntaopintunnit olivat poikkeuksetta tuskaisen pitkiä, mutta kiinnostavilla tunneilla 45 min. ei olisi riittänyt edes asian avaamiseen. Edelleen osoitan opettajia: toisilla kun on tapana aloittaa tunti 5 min. myöhässä ja sen lisäksi vielä höpötellä oppilaiden kanssa 10 minuuttia niitä näitä, ei ole ihme jos 45 minuutin tunti tuntuu lyhyeltä asian käsittelylle..

75 minuutin tunteihin tottuneena en enää osaa kuvitella lyhyempiä, mutta ehdottomasti pidempiä taukoja niiden väliin tarvitsisi. Koulussamme välitunnit olivat 5-10 minuuttisia, joiden ehti juuri siirtyä luokasta toiseen. Vessoihin oli usein 10 minuutin jonot, puhumattakaan että olisi ehtinyt verrytellä, siemaista kupillisen kahvia, nähdä eri kursseilla viihtyviä kavereita taikka käydä ulkona! Ruokatunti meillä sentään oli ruhtinaalliset 50 min, josta virallista ruokailuaikaa 20min. Siinä ajassa ehti vaikka kaupungilla käväistä. Tästä saavutetusta edusta oppilaskunta pitikin kiinni kynsin hampain jopa mielenosoituksia myöten.

Suurin ongelma 75 minuutin tunneissa oli niiden yhdistäminen koulumme poissaolokäytäntöihin. Virallisen linjan mukaan yhdeltä kurssilta sai olla enintään kolme poissaoloa, kaikki poissaolot oli selitettävä. Yli kolmesta poissaolosta kurssi keskeytyi. Koska yhden kurssin tunteja oli viikossa 3, tämä tarkoitti sitä että jos olit vähänkään useamman päivän peräkkäin kipeänä, oli poissaolokiintiö jo täynnä. Onneksi suurin osa opettajista jousti tästä normista ja heidän kanssaan pystyi neuvottelemaan korvaavista lisätehtävistä yms. En tiedä yhtään muuta lukiota, jossa yhtä tiukka vahtikäytäntö olisi voimassa, mutta näinkin voi käydä. Kolmen poissaolon rajaa perusteltiin sillä, että koska 75 minuutin tunnit ovat niin laajoja, muutamallakin poissaololla on merkitystä. Ymmärrän sen, mutta jos oli ollut viikon kipeänä ja koko jakson kurssit olivat sairastumisen takia keskeytymisuhan alla, ei ko. säännös tuntunut kovin mukavalta..

Joka tapauksessa 45 minuutin tunnitkin yhdistetään ainakin taito- ja taideaineissa usein kaksois- tai jopa kolmoistunneiksi, joten loppujen lopuksi tuntien pituudella ei liene kovin paljon merkitystä. Lukuaineiden kaksoistunnitkin opettajat pitävät usein yhteen, mikä tarkoittaa käytännössä 90 minuutin tuntia 75 minuutin sijaan. Valintasi lienee se ja sama, ainakin jos koulussa suositaan kaksoistunteja. Tuntien pituuden lisäksi on hyvä selvittää myös välituntien pituus, ruokailun kesto ja poissaolokäytännöt. [24]

Kävinkin tosiaan taidelukion, jossa meillä oli tietenkin erittäin paljon taideaineita ja saimme heivata ns. tavallisia aineita pois lukujärjestyksistämme. En silti nähnyt pidempien tuntien haittaavaan suuresti muidenkaan aineiden kohdalla. Useimmat opettajat toimivatkin niin, että opetusta oli ensimmäinen puoli tuntia, ja loppuaika tehtiin tehtäviä omaan tahtiin. Minulle se toimi ainakin hyvin.

En nyt tiedä, mihin topikkiin tämä kuuluisi, mutta oletteko te muut lukion käyneet kontulaiset olleet abiristeilyllä? Minun pitäisi päättää, menenkö sinne vai en, ja tällä hetkellä kantani on kyllä vahvasti ein puolella. Ei vaan kiinnosta ryyppääminen ja muu örveltäminen, vaikka minulla olisi siellä myös seuraa, joka ei joisi. Joten, kannattaako mennä vai jätänkö vaan suosiolla välistä? Penkkareihin aion kyllä toki mennä.

Itse olin abirissellä, onnistuin juomaan itseni vahingossa humalaan ja seuraavana päivänä selvänä sähelsin aika lailla. Veikkaisin, että jos sählinki ei kiinnosta, niin ei kannata mennä. Suurin osa kun kännää ja ne jotka eivät niin meinaavat joutua putkaan muista typeryyksistä, kuten esteradan rakentamisesta tikkaista laivan pääkäytävälle (huh, väsyneenä sitä saa kaikenlaisia... ideoita.). Itselläni oli hauskaa ja välillä myös ihan kamalaa (koska se vahinkojuominen ja siitä seurannut olo, älkää juoko liikaa, en suosittele.) Juomatta on kivempaa, mutta muu porukka on aika töttöröö, joten se voi vaikuttaa rissekokemukseen. Lisäksi koko laiva on myös ihan töttöröö kyseisten sähläävien abien takia. Varsinkin, jos koko laiva on täynnä niitä. Enää en menisi välttämättä juuri täysikäistyneiden ekalle kännäysreissulle mukaan.

Minä en lähtenyt, ja pääsin Yle Radio Keski-Suomeen tunnin haastatteluun.
Jos juominen ei kiinnosta niin kokoa samanhenkisiä ihmisiä ja menkää istumaan iltaa vaikka jonkun kotiin/kämpälle/mökille. Tehkää yhdessä ruokaa, pelatkaa lautapelejä, menkää ulos katsomaan tammikuun tähtitaivasta (vai helmikuun?) ja nauttikaa toistenne seurasta.

Minä menin, koska halusin Tukholmaan SF Bokhandelniin. Merellä tapahtuneeseen sosialisointiin ja viihteeseen en oikeastaan osallistunut. Me lähdimme ihan tavalliselle risteilylle, kun kaikki kirjoitukset olivat ohi, eli ehkä meno oli siellä siedettävämpää kuin niillä varsinaisilla abiristeilyillä.

Mikään tai kukaan ei pakota osallistumasta siihen ördäämiseen laivalla. Kyllä sieltä jostain löytyy soppi, jossa voi vaikka lukea. Jos taas esim. siellä Tukholmassa käyminen ei ole kiinnostavaa tai tarpeellista, niin sitten tietenkään ei ole tarpeen lähteä ollenkaan.

Minä en käynyt enkä ole kyllä sitä katunut lainkaan näiden melkein kahdenkymmenen vuoden aikana. Muistaakseni meillä se ei ollut edes mikään päivä Tukholmassa -risteily vaan pelkkää laivallaoloa (niin siinä yhdistyi kaksi inhokkiani, laivalla yöpyminen ja humalaiset ihmiset).

Eh, abiristeily... kai meilläkin joku sellainen olisi ehkä ollut, mutta en kyllä osallistunut siinä tapauksessa. Humalaiset ihmiset ovat niiiiin rasittavia, ja sen opin jo yläasteikäisenä oman luokan mökkiretkillä. kun "valvojamme" keskittyivät tissuttelemaan keskenään eikä kukaan estänyt luokkakavereita vetämästä kännejä kotoa pöllityillä/saaduilla juomilla.

En mennyt. Alkoholi ei kiinnostanut silloinkaan, luokkakavereista puhumattakaan. En olisi jaksanut sitä känniörveltämistä yhtään. Muistaakseni maissa ei olisi edes päässyt käymään, joten se olisi ollut pelkkää kännäämistä koko ajan.

Kovasti suunnittelivat miten jo bussissa ottavat mukavan humalan valmiiksi.