Maalaiset vs. kaupunkilaiset / Pohjoinen vs. Etelä

Minä asun maalla. Ihan oikealla maatilalla, en pelkästään kaupungin ulkopuolella... Eläimiä meillä ei ole [sekopäistä suomenpystykorvaa lukuunottamatta] mutta peltoa löytyy. Varsinainen taajama [asukasluku noin 5000, löytyy kaksi ala-astetta, yläaste ja lukio, pizzeriaa, tehdasta...] on 3 kilometrin ja kaupunki 15 kilometrin päässä.

Jos ei huomioida sitä, että valitan työnteosta, niin kyllä, minä pidän täällä asumisesta. Oikeastaan rakastan, koska tämä on minun kotini. Minulla oli onnellinen lapsuus, koskaan ei tarvinnut pelätä mitään, täällä oli tilaa, enkä todellakaan olisi halunnut elää missään muualla. Omat lapseni haluaisin myös kasvattaa jossain muualla kuin isossa kaupungissa, sitten joskus. Mutta sitä ennen, kunhan olen saanut lukion loppuun, haluan isompaan kaupunkiin opiskelemaan. En Helsinkiin, se on liian iso ja ahdistaa.

Viisaus ja yleissivistys ovat mielestäni asioita, jotka eivät riipu asuinpaikasta. Kyllä täällä maalla on aivan yhtä perillä asioista kuin kaupungissa, ja koulut opettavat samoja asioita riippumatta siitä onko kyseessä maalaiskunnan vai kaupungin lukio. Täällä Jyväskylä on niin lähellä, että kaikilla on samat valinnan mahdollisuudet niin koulutuksen kuin harrastuksien suhteen.

Asenteetkin on ihan ihmisestä kiinni. Kyllä niitä pilottitakkeja tuntuu liikkuvan yhtä lailla kaupungin kuin taajamankin keskustassa... En tunne, että minun pitäisi olla missään muotissa, enkä välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat.

En tunne täältä kaikkia ihmisiä, eivätkä kaikki minua. Monia, mutten kaikkia. Onhan se tietysti rasittavaa, että tulee tuttuja vastaan paljon, ja erityisen outoa ja ärsyttävää on se kun omista asioistani puhutaan ihmisten kesken joiden ei kaikkea tarvitsisi tietää... Mutta. Ei voi mitään.

Vietin muuten alkuviikosta muutaman päivän oikealla maaseudulla. Minut yllätti se että he olivat oikeasti niin kiinnostuneita naapureiden tekemisistä. Jos jonkun pihassa näkyi vieras auto siitä piti ottaa selvää. Emäntäni oli harmissaan kun ei nähnyt kuka nousi läheiseltä bussipysäkiltä kyytiin. Kai olen tyypillinen kaupunkilainen enkä juuri välitä siitä mitä muut ihmiset tekevät. On kyllä hyvä että naapureista välitetään mutta itse en kestäisi tuollaista tarkkailua. Esiintyykö tuollaista oikeasti muuallakin vai onko se Torniojokilaaksolle erityisen ominaista?


Luulen muuten että suhtautumiseeni on vaikuttanut se ettei minulla juuri ole yhteyttä maaseutuun. Isoisäni äiti oli kotoisin maatilalta, hän on lähin maanviljelijäesiäitini. Meidän suvussamme ei ole maanviljelystä juurikaan varhaisemmissakaan polvissa, sen sijaan löytyy pappeja, käsityöläisiä ja kauppiaita. Molemmat mummolani olivat kaupungin keskustassa, mökkimme oli siirtolapuutarhassa. Meiltä ei löydy suvun perinteistä maaseutupaikkaa, kukaan sukulaiseni ei viljele maata. Melkein yhtä harvinaista Suomessa kuin se ettei suvusta myöskään löydy ketään karjalaista

No minä olen syntynyt Helsingissä ja sieltä muutettiin tänne maalle silloin kun olin pieni vielä.
Olen kyllä aivan tyytyväinen, että olen saanut kasvaa tälläisessä paikassa, missä saa olla omassa rauhassa ja saa itse kehitellä omaa persoonaa, eikä tarvitse niin välittää mistään muodista tai mistään muustakaan.
Minä ainakin nautin luonnossa käyskentelemisestä ja en voisi kuvitellakaan elämää jossain kaupungin keskellä.
Ja onhan se jossain todettukin, että maalla asuvat nuoret säästyvät monilta ongelmiltä, esim. huumeet, alkoholi, tupakka jne. ei varmaan esitä niin tärkeää osaa maalasnuorien elämässä. En nyt tiedä onko toi enää niin tänäpäivänä totta, mutta uskon kuitenkin, että tälläisissä pikkukylissä ei mitään niin kauheita asioitakaan käy, esim ryöstöt keskellä päivää mahdottomia, koska kaikki tuntevat toisensa. Minä vaan tykkään turvallisesta pikku kylästäni, jossa asun. Täällä ihmiset ovt ystävällisiä ja liikennettä vähän, mutta kuitenkin tarvittavat palvelut tarpeeksi lähellä.
Ja monet sanovat, että maalaiset olisivat jotenkin sivistymättömiä ja muutenkin, mutta enpä usko, että se on totta. Koulut ja kirjastothan meilläkin täällä on ja televisiosta tulevat suurinpiirtein samat ohjelmat ja kaikki tietokoneet ja kaikki meilläkin...

Maalaiskunnassa asun, ja löytyy täältä kyllä juuri sitä muotteihin painumista, ja sitä että erilaisia katsotaan heti kieroon. En pidä, en. Ja muutenkaan tästä "kaikki-tuntee-kaikki" meiningistä.

Yleissivistys riippuu jo ihmisestä, ei liity mitenkään joku kaupunkilaisuus/maalaisuus siihen.

Kaupunkiin kuitenkin haluan, haluan enemmän ihmisiä ja elämää ympärilleni.

Ereine sanoi:

Minusta on huvittavaa myös se että helsinkiläiset tuntuvat kuvittelevan ettei heillä ole murretta, että murre on maalaista. Kyllä slangia puhumattomilla helsinkiläisillä on murre, vielä aika kamala.

Click to expand...

Minkälainen tuo murre on? Itse en todellakaan osaa eritellä siitä mitään, vaikka tiedän kyllä, että puhun tätä *pääkaupunki-helsinki* murretta.

Helsingin/Etelä-Suomen murteessa kirjaimet ovat lyhyitä ja vähän töksähteleviä, vähän eri tavalla kuin Varsinais-Suomessa. Sanoja lyhennetään, sillai, asemal... Siltä se ainakin minun korviini kuulostaa.
Minua on aina kiinnostanut se että kuulostaako muiden mielestä puheeni murteelta, Keski-Suomen murre kuitenkin on aika lähellä yleiskieltä. Kai jyväskyläläiset venyttävät sanoja, mutta ei siihen kiinnitä huomiota.

Nefalphiel sanoi:

Maalla ehdottomasti jyrää nuo murteet. Mökillä kun olin ja radiossa haastateltiin jotain turkulaista niin koko ajan mies puhui *täsä sitten on tämä....... täsä sitä täsä tätä*

Click to expand...

Heh, mistä lähtien Turku on maalla? ;-)

No, oltiin taannoin parin kaverin kanssa Lapissa reissaamassa, ja vietettiin hetki myös Rovaniemellä. Istuskeltiin siinä keskustan kävelykadun terassilla, kun joku paikallinen juoppo saapuu häiriköimään pöytäämme. "Ootte Tampereelta" oli varmaan ensimmäinen asia, minkä hän meille örisi. Jaa-a, sitä kun on aina kuvitellut, ettei väännä mitään Tampereen murretta... Sitä tunnutaan aina vain liioiteltavan kaikissa medioissa, mutta kai sitä sitten ihan huomaamattaan puheessaan käyttää joitain tunnistettavia piirteitä...

Henkilökohtaisesti, jos täältä Tampereelta jonnekin joskus pitää muuttaa, niin ehdottomasti johonkin hieman pienempään kaupunkiin! Jyväskylä, Oulu, Turku tai vaikka Rovaniemi. Lahdessa ei kuitenkaan ole oikein mitään hohtoa tahi seksikästä, en tosin tiedä miksi. ;-)

Missä menee raja

Click to expand...

Kuulemma Kehä kolmosta pitkin. Tosin eräs Eirassa asuva tuttuni sanoi, että raja kulkee Tehtaankatua pitkin. Siis, Helsingistä katsoen Turku on maalla.

No joo, olen väsynyt. Ja vain pikaisesti käymässä Loharissa kahden lomareissun välillä. Kommenttini eivät siis ole totutun korkeatasoisia. :wink:

No, jos jotakin pientä yrittäis kuitenkin. Minä olen maalainen syntyjäni. Tällä hetkellä asun pikkukaupungissa. Mutta suurimman osan pitkästä elämästäni olen asunut Helsingissä. Siitä on jäänyt päälle joitakin ikäviä tapoja. Yksi niistä on se, että en katsele ympärilleni. Ystävät ja tutut usein moittivat, että en moikkaa heitä kadulla. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että en näe heitä ennen kuin kävelen pahki. Ja se taas johtuu siitä, että Helsingin katuvilinässä sitä vain mennä touhotti sinne minne oli menossa katsomatta vastaantulijoita, ellei varta vasten etsinyt jotakuta.

Toinen on tietty välinpitämättömyys. Tätä Helsingin henkeä kuvaa jollakin tavalla vanha sähkölamppuvitsi:
- Kuinka monta helsinkiläistä tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu?
- Satayksi. Yksi vaihtaa ja sata vaan katsoo päälle puuttumatta asiaan millään tavalla. :mrgreen:

Heh, mistä lähtien Turku on maalla?

Click to expand...

En tarkoittanut, että turku on maalla. Tarkoitin, että murteet eroavat aika lailla. Ymmärrän kyllä, että se ymmärrettiin kyseisellä tavalla. Olisin ymmärtänyt sen itse samalla tavalla jos joku muu olisi kirjoittanut sen.

Perhekeskeisyys

Maalla asuvat ovat perhekeskeisempiä kuin kaupungeissa asuvat? Asia voisi olla positiivinen, jos eri sukupolvet voivat elää keskenään harmoniassa tukien mutta silti antaen toisilleen tilaa. Maailma ei ole täydellinen, ainakin siippani kotona vieraillessa sen huomaa. Anoppi (kuva: :twisted terrorisoi mökkiviikonloput tuppaamalla jatkuvasti "kylään" omalle mökilleen viettäessämme siellä todella harvinaista laatuaikaa kahden ja mummo änkeää sen jälkeen perässä. Molemmat käskyttävät, kuulustelevat ja tuomitsevat ja tuputtavat omaa elämäntapaansa, joka on jo pitkään itsenäistä elämää viettäneelle aikuiselle aika kova paikka. Perinteisesti vanhempia kuitenkin kunnioitetaan eikä heille sanota herkästi vastaan vaikkeivät he kunnioitusta muille osoittaisikaan. Itse olen pikkukaupungista (50 000) kotoisin, eikä tällainen ei tulisi lapsuudenperheessäni kuuloonkaan, vaan jos joku sukulaisista kohtelee toista törkeästi, välit laitetaan poikki samalla lailla sukulaisuuteen katsomatta.

Muihin keskusteluihin haluaisin yleisesti kommentoida, että maalla käyminen/lomailu/mökkeily vaikka koko kesänkin on toki eri asia kuin siellä asuminen, eikös? Tieto siitä, että voi palata kaupunkiin kun hiljaiselo kypsyttää ja valinnan mahdollisuus, milloin haluaa maaseudusta nauttia ([color=blue:7a98b858df]keskitalvi[/color]/[color=orange:7a98b858df]keskikesä[/color]) ja "vierailijan" status (kukaan ei odota sinun osallistuvan kaiken maailman talkoisiin aina vapaa-ajallasi) tekevät niistä aivan eri asioita.

Tuohon, että kaupunkilaisilla on parempi yleissivistys kuin maalaisilla voisin sanoa että se pitää osittain paikkaansa, sillä joskus aikojen alussa kaupungissa asuivat varakkaat ihmiset joilla oli varaa kouluttautua kun taas maalla asuvilla ei ollut koulutusmahdollisuuksia.
Toisaalta nykyään se ei pidä enään kovin hyvin paikkaansa sillä maalta on muutettu kaupunkiin ja kaupungista maalle ja tämä 'sivistystaso' on sekoittunut. Ja sitten vielä, että kaupunkilaisilla on parempi yleissivistys...Itse asun tampereella ja täytyy sanoa etten minä ainakaan osaisi korjata satoa tms. joten kaupunkilaiset ja maalaiset voivat tietää saman verran asioita, mutta ei välttämättä samoja asioita

njoo, meni vähän sekavaksi

Lalaith sanoi:

Missä menee raja

Click to expand...

Kuulemma Kehä kolmosta pitkin. Tosin eräs Eirassa asuva tuttuni sanoi, että raja kulkee Tehtaankatua pitkin.

Siis, Helsingistä katsoen Turku on maalla.

Click to expand...

Onhan vähän joka maassa maaseudun ja kaupunkien ja varsinkin pääkaupungin ja muun maan välillä vastakkainasettelua. Ranskalainen tuttuni kertoi kuinka he lapsena heittelivät pikkukivillä pariisilaisten (näkyi rekkarista) loma-asukkaiden autoja.

Siis Tehtaankadun eteläpuoli on Helsingin seudun vanhinta huvila-asutusaluetta, ei mitään keskustaa.

Onhan Helsinki itseriittoinen niin kuin pääkaupungit aina mutta pahimpia ovat entiset pääkaupungit. Sitä traumaa ei paikata millään. Turusta ja liikenteestä tuli vielä mieleen, että turkulaiset ovat kuulleet risteysten olevan vaarallisia paikkoja joten he yrittävät viipyä niissä mahdillisimman vähän aikaa ja ajavat täyttä kaasua läpi.

Olen aina asunut ja mökkeillyt Helsingissä, siis armeija-aikaa ja yhtä opiskeluvuotta lukuunottamatta. Toisaalta olen viettänyt paljon aikaa maalla, sukulaisten maatiloilla. Näin omat ennakkoluuloni koskevatkin eniten lähiöitä jotka eivät ole selkeästi mitään.

Onhan maalla aivan erilainen meno kuin kaupungissa, koska olosuhteet ovat kovin erilaiset, eivät ihmiset. Eivät helsinkiläiset ole koppavia sen takia, etteivät tervehdi ja jää juttelemaan. Mitä siitä tulisi, jos Espalla pitäisi moikkailla kaikkia ja kaikkien kanssa jutella. Kaikenlaisten hörhöjen takia saatetaan jo oman turvallisuuden takia olla vähän varuillaan. Eivätkä maalaiset ole ilkeitä kyttääjiä sen takia, että seuraavat naapurien tekemisiä. Jos oikealla on yksi naapuri ja vasemmalla toinen naapuri, eikä sitten juuri muita ihmisiä olekaan niin olisi se aika ihmeellistä vuodesta toiseen vaan varpaitaan kytätä.

Eivät hesalaisetkaan nyt niin kummallisia ole. Olen itse asunut pääkaupunkiseudulla (Espoossa ja Vantaalla) koko ikäni, enkä koe olevani erityisen nokkava tai välinpitämätön kanssaihmisiäni kohtaan. Pikemminkin pidän sitä etuna, että voin itse valita ne ihmiset, jotka haluan tuntea. Jos vaikka samaan rappuun osuu aivan sietämättömiä naapureita, ei minun tarvitse tutustua heihin vain siksi, että asutaan lähekkäin. Maaseudulla tilanne olisi varmasti toisenlainen. Vaikka luulenkin, että maalaisuus tai kaupunkilaisuus ovat ajatusmaailmoina pitkälti tottumuskysymyksiä, asun itse mielelläni suuren kaupungin vieressä. Se tarjoaa sellaisia mahdollisuuksia, joihin olen mieltynyt: jos haluan äkkiarvaamatta jonain iltana mennä kokeilemaan jotain uutta itämaista lajia, vaikka tai-chi:tä, löydän helposti lehdestä ainakin muutaman paikan, johon mennä. Samoin, jos haluan klubille kuuntelemaan jazzia. Kuvittelisin, että esimerkiksi perheeni kesäpaikassa Pälkäneellä tällaiset mahdollisuudet ovat aika vähissä. Jos mieltymykseni eivät olisi niin urbaaneja, voisin varmaan mielelläni asua maallakin. En mielelläni luovu vain kymmenen minuutin junamatkasta Hesan keskustaan. Luontoakin kotini läheltä löytyy, ei tosin tietenkään mitään aarniometsiä tai tiettömiä saloja.

En usko, että maalaiset ovat mitenkään erityisesti aidompia ihmisiä kuin kaupunki-asujatkaan. Maalla asumattomat helposti idealisoivat ja idyllisöivät maalla asumisen. Kukin on varmasti aidoimmillaan siellä, missä viihtyy parhaiten. Ei isossakaan kaupungissa tarvitse vetää jotain ihmeellistä roolia tai pakosta hillua pintaliitäjien baareissa. Itse kuitenkin löydän huomattavasti enemmän mielekästä tekemistä asuinkaupungistani kuin kesämökkipaikkakunnaltani.

Ja kyllä kaupungistakin löytyy näitä kerrostalokyttääjiä, jotka (ihan oikeasti) mielellään seuraavat kiikarilla, mitä pihan muut ihmiset puuhastelevat, niin pihalla kuin omassa kotonaankin. Asuin 18 ensimmäistä vuottani rivitalossa, ja tällainen kerrostaloille ominainen naapurien vahtiminen on minulle aika vierasta :roll:

Samoilla linjoilla Lachesiksen kanssa. Olen liian mieltynyt kaupunkielämään. Pääkaupunkiseudulta pääsee joka paikasta aika nopeasti vaikka Helsingin keskustaan (paitsi Hakunilasta, kestää 741sellä jotain 45 minuuttia).
En pystyisi asumaan missään hirveän pienessä kaupungissa, koska ensinnäkin olen niin ihastunut Helsingin vaatekauppatarjontaan, kauppakeskuksiin, TENNISPALATSIIN, ja lisäksi kun asun täällä Tapaninvainiolla, on minulle erittäin lyhyt matka esim. Malmille, jossa voi viettää aika kauan aikaa, koska sielläkin on kohtuu paljon kaikkea kivaa (paitsi ehdottoman tärkeä leffateatteri (jos Malmitaloa ei lasketa))

Ja yksi tärkeimmistä syistä: täällä on enemmän kirjastoja kuin *maalla* yksin Helsingissä on jo melkein 40 kirjastoa ja Vantaalla ja Espoossa lisää.

Itse asun tällaisessa 11 000 asukkaan kunnassa. Kirkonkylään (=kunnan pää piste) on matkaa 27km.
Sieltä sitten löytyy posti, pankki, muutama marketti, neljä pientä vaatekauppaa, useita kampaamoita ylä-aste yms. Lähin naapuri asuu vastakkaisella mäellä suunnilleen puolen kilometrin päässä, jos tietä pitkin mennään. Meillä on iso perhe ja on pennusta lähtien tullut leikittyä siskojen ja veljien kanssa. On tehty metsiin pieniä kyliä ja laavuja ja leikitty vinkkistä ja kymmentä tikkua laudalla. Kyllä joskus on kaivannut lähemmäs kavereita ja palveluja, mutta kyllä minä varmasti kasvattaisin lapseni mieluummin maaseudulla, kun kaupungissa.

Kaupungissa ei juurikaan hymyillä vastaantuleville tai nosteta kättä. (Testasin kerran hymyilemällä iloisesti samalla, kun kävelin eteenpäin. Yksikään ei hymyillyt tms. kaikki vaan pälyilivät kiireesti ympärilleen miettien, että mikä hörhö oikein olen.) Tenavat pitää viedä leikkimään leikkikentälle ja vahtia niitä siellä, ettei kukaan ”namusetä” tule ja vie mennessään. Maalla lapset voi pistää isolle pihalle juoksemaan samalla, kun tekee itse vaikkapa kasvimaata.

Sitten tuosta suvaitsevaisuudesta. Itse olen elänyt koko ikäni maalla enkä tunne olevani rasisti. Hyväksyn ihmisten uskonnot, kulttuurin ja ihonvärin, vaikka kaikkia ihmisiä en luonteiltaan voikaan hyväksyä (pedofiilit, varkaat…) Otan suomeen ulkomaalaisia, kunhan he tekevät töitä (tai ainakin tosissaan yrittävät etsiä) eivätkä vain elä valtion tuilla. En myöskään hyväksy suomalaisia jotka vain lusmuilevat ja elävät verorahoilla yrittämättä tehdä töitä. (tais mennä ohi topicin.)
Minusta olen saanut täällä maalla kehittyä rauhassa omanlaisekseni ilman, että idolit, muoti tms. on vaikuttanut minuun lainkaan.

Kyllähän maalla toki on ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia ihmisiä, mutta on niitä kaupungissakin.
[color=red:f674c58ba3]Maaseutu on mielestäni paras mahdollinen kasvuympäristö kelle tahansa lapselle tai nuorelle.[/color]

Kaikki kaupunkiympäristö ei ole betonierämaata. Asuin itse lapsena vain noin kolmen kilometrin päässä keskustassa metsän ympäröimänä. Me pihan lapset kuljimme vapaina ja onnellisina metsissä, ikinä ei tarvinnut mitään pelätä tai varoa. Pihamme oli hyvin tiivis hengeltään, leikkikavereiksi löytyi muitakin kuin sisaruksia (jos leikkii aina vain sisarustensa kanssa voi olla ehkä hankalaa sopeutua muiden lasten joukkoon myöhemmin). Silti kaikki palvelut ja koulut olivat kävelymatkan päässä. Eikä kyse ollut edes varsinaisesta lähiöstä.
Voi olla että maalla on lapsen hyvä kasvaa ja käydä koulua, ainakin siinä tapauksessa että on evankelis-luterilainen eikä halua harvinaisempia kieliä... Olen kuullut hieman ikäviä juttuja pienten paikkakuntien et:n opetuksesta tai sen puutteesta.


Vaikka kaikki sitä maalaisten avarakatseisuutta niin kehuvat niin pahasti näyttää tämän keskustelun perusteella siltä että aika monet maalaiset ovat kykenemättömiä ymmärtämään erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita. Ei tarkoitus ole hyökätä ketään kohtaan, ärsyttää vain sellainen missä tahansa maalla on aina ehdottomasti parempaa kuin kaupungissa -asenne. Kaikki maaseutu ei ole samanlaista kuin armas kotiseutunne. Sama pätee tietysti kaupunkeihinkin.

Anteeksi, tämä menee pahasti off topikkiin... Lachesiksen viestistä tuli vain mieleen osoite www.kyttaajat.net. Että kyllä niitä kerrostalokyttääjiä löytyy... Itseltäni tuosta ei kokemusta löydy, maalla asun, mutta naapurin tekemiset kiinnostavat vain silloin kun siellä käy musta maija tai paloauto...

Olen melko lailla samaa mieltä Ereinen kanssa siitä, että yleistäminen ei kannata, kumpaankaan suuntaan. Ns. kaupunkiympäristöstäkin löytyy rauhallisia, kauniita paikkoja luonnon helmassa; ei kaupungissa asuminen välttämättä tarkoita kivistä kerrostaloa ja asfaltoitua pihaa. Oman asuintaloni pihaan jättäisin huoletta lapseni leikkimään, jos minulla sellaisia olisi. Huumehörhöjä kannattaa varoa lähinnä Helsingin keskustan pihoissa. Kaupunkiympäristössä kasvaa ihan yhtä tasapainoisia ja onnellisia lapsia kuin maallakin. Sitä, että kaupunkeihin syystä tai toisesta kasaantuu vakavasti ongelmaisia perheitä, joiden lapsilla on kurja olla, ei pidä sekoittaa kaupunkiasumisen luonteeseen yleensä.

Olen asustanut pääkaupunkiseudulla kerrostalossa koko ikäni ja viihtynyt toistaiseksi varsin hyvin. Kun tarvitsen palveluja, antikvariaattia tai misokeittotahnaa, niitä löytyy kävelymatkan päästä. Silti olen onnellinen, että perheelläni on ollut kesämökki ja tuttuja maalla, näin olen päässyt tutustumaan myös muunlaisiin ympäristöihin ja paikkoihin. Partio taas tutustutti aikoinaan metsien ja luonnon ihmeisiin. (Tunnistan siis lehmän enkä pelkää pimeitä korpia. )

Nykyisessä elämänvaiheessani on lähes pakko asua kaupungissa, sillä opiskelupaikkani on täällä. Kuitenkin, haaveissani on jo jonkin aikaa siintänyt muutto hieman kauemmas jo pääkaupungin käsittämättömän hintatason vuoksi. En pistäisi pahakseni myöskän omakotitaloa ja puutarhaa. Oma rauha houkuttaa. Ja luonnonläheisyys. Kaupungissa tuntuu, että vuodenajat vain vierivät ohi, haluaisin seurata niitä paljon lähempää - ja minä asun tosiaan siellä betonierämaassa.

Olisi kuitenkin mukavaa, että kohtuullisen ajomatkan päästä löytyisi jokin kylä tai pikkukaupunki, jossa olisi kirjastoa ja hyvää olutta. Misotahnat voi sitten joutua hakemaan Helsingistä, mutta ehkä sen kestäisi.

Olen syntyjään maalainen, oikein isolla M-kirjaimella, muutin Helsinkiin peltojen, metsien ja lehmien keskeltä, ja kolmen vuoden jälkeenkin saatan puhua edelleen tyyliin "ne kaupunkilaiset", laskematta itseäni heihin kuuluvaksi. Itse lopetin maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelun ymmärrettyäni kaiken olevan yksilöstä itsestä ja ehkä hänen perhetaustastaan kiinni. Moni kokee että kaupungissa on paljon enemmän vaihtoehtoja kuin maalla, mutta maalla se kokeminen saattaa lähteä eri lähtökohdista, sitä sopeutuu omaan elinympäristönsä tarjoamiin virikkeisiin ja eikä edes huomaa maalais- ja kaupunkielämän monimuotoisuuden välillä eroa. Olin lapsena hyvin onnellinen, ilman lähellä olevaa kirjastoa tai urheiluhalliakin, tekeminen lähti omasta elinympäristöstä ja lähtee edelleen: maalla ollessani lähden mielelläni patikoimaan, retkeilemään tai keskityn enemmän piirtämiseen ja lukemiseen, kaupungissa taas tulee rampattua leffoissa, konserteissa tai museoissa. Ja nykyäänhän, esimerkiksi kiitos internetin, maalla asuvilla lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus päästä käsiksi valtaviin tietomääriin ja mahdollisuuksiin. Omalla nurkkakuntalaisuudella ei ole mitään tekemistä asuinpaikkasi kanssa, se on kiinni aktiivisuudestasi ja vaikka siitä veivätkö vanhempasi sinua pienenä kaupunkireissuilla museoihin ja teatteriin, lähtivät kanssasi kiertämään Suomea tai Eurooppaa. Se on ihan sama asutko Kalliossa vai Perähikiällä, jos seuraat isäsi jalanjälkiä tehdasduuniin ja viikonloppukaljoitteluun. Myöskin maalla on meno muuttunut, levottomuus on jo hiipinyt sinne: huumeongelmat, rikollisuus, pelko omasta turvallisuudesta, mikä saattaa vielä korostua haja-asutusalueella, koska kukaan ei välttämättä kuule sinun huutavan. Maalaiselämässä ja kaupunkielämässä on kyse erilaisista kulttuureista, joiden vertaaminen keskenään on kuin vanha Ruotsi-Suomi maaottelu: ruotsalaiset ovat kaikki homoja, maalaiset ovat kaikki tyhmiä landepaukkuja, suomalaiset juoppoja, kaupunkilaiset nokkavia. Yhtälailla on mahdollista että maalaisnuori väheksyy paikallishotellin baarissa hilluvaa helsinkiläistä kuin tämä tätä: jos et ole ollut kosketuksissa toisen kulttuuriin, niin miten voisit sitä koskaan täysin ymmärtääkään?