Meikkaus ja kauneudenhoito

kielo sanoi:

Kokeilin eilen saunan jälkeen tuota soodaetikka-liuosta ja hyvältä tuntuu! Päänahkaa ei kutita, eikä hiukset haise lainkaan etikalle.

Click to expand...

Huu! Nyt minäkin innostuin toden teolla! Taidan kokeilla tänään, jos talosta löytyy soodaa ja etikkaa...

Lathron sanoi:

En siis välttämättä suosittele tätä pitkähiuksisille, ellei päänahka reagoi toisella tavalla.

Click to expand...

Tähän pesemättömyyteen en ole koskaan oikein innostunut... Rasvaiset hiukset ovat minusta tavattoman inhottavan näköiset ja tuntuiset. Kun minulla oli tekorastat päässä, niin kävin ihan mieluusti suihkussa pesemässä päänahkani, vaikka rastojen kuivuminen kesti aikansa, mutta mielummin se kuin kutiseva päänahka.

Muistakaahan sitten huolehtia myös ja ennen kaikkea siitä, että hiukset ja iho saavat riittävästi oikeanlaisia rakennusaineita (proteiini, mineraalit, vitamiinit etc.), että verenkierto on vilkasta jotta ravinto kulkeutuu sinne minne pitääkin ja kuona vastaavasti pois ja että niin ruumis kuin mielikin ovat terveet ja iloiset. Eli terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, liikuntaa, raitista ilmaa ja riittävästi unta, niin iho hehkuu ja hiukset kiiltävät.

Mitäköhän etikka tekee tuossa, miten se vaikuttaa? Pystyisikö soodaa käyttämään ilman etikkaa? Ja joku mainitsin hunajan joka kuulosti aika jännältä. Mitäköhän sitä uskaltaa sekoittaa samaan satsiin? Eli mitä luulette jos kokeilee esimerkiksi soodaa ja hunajaa? Vai olisiko se etikka kuitenkin se joka puhdistaa eniten?

Käsittääkseni sooda on se joka puhdistaa, ja etikka tekee hiuksista silkkisemmät, toimii vähän kuin hoitoaine. Hunajalla en usko pesemisessä olevan mitään käyttöä, ehkä johonkin hemmotteluhoitoihin sopii. Hiuksillehan myydään öljyhoitoja, mutta käsittääkseni ruokaöljy + vähän eteeristä öljyä ajaisi aika lailla saman asian. Ehkä hunajaa voisi lisätä sellaiseen?

Itse kokeilin syksyllä vaihtoehtoisena hiustenhoitomuotona pestä päätäni luontaistuotekaupoista saatavalla palasampoolla, en nyt muista mitä siinä oli mutta "no (sham)poo" -ihmisten suosimia sekin. Parin viikon jälkeen hiuspohjan tasaannuttua hiukset kuitenkin olivat jatkuvasti niin sähköiset että luovutin ja palasin tavallisiin tuotteisiin, mikä minulle tarkoittaa kotimaisia silikonittomia shampoita ja hoitoaineita (xz, herbina, hieno suomalainen). Rastapäänä pesin hiukset pelkästään Hienolla suomalaisella perusshampoolla, ja hyvänä pysyivät.

Lathron sanoi:

Pesen siis kuumalla vedellä hiukseni ja harjaan päänahkaani usein. Hiukset eivät tunnu rasvaisilta, mutta päänahka "hilseilee" paljon. Siis se ei ole hilsettä, kuten parturini sanoi. Hilse on käsittääkseni jonkin hiivasienen liikakasvua. Mutta tuo on vain kuollutta ihosolukkoa.

Click to expand...

Jäin tässä miettimään, että onko joku tietty syy miksi käytät kuumaa vettä (sillä voisin veikata juuri sen kuivattavan päänahkaa ja aiheuttavan "hilsettä")? Hiustenpesusta kun sanotaan, että se kannattaisi tehdä niin viileällä vedellä kuin kykenee, tai ainakin lopuksi huuhdella viileällä, jos ei varsinaista pesua kovin kylmässä kykenekään tekemään (lue allekirjoittanut varsinkin talvisaikaan :hups. Viileä vesi kun sulkee hiusten rakenteen ja myös ne päänahan nystyrät joista hiukset kasvavat. (Tiettyjä hoitotuotteita, hennavärjäystä jne varten sitten vastaavasti himenomaan avataan se rakenne käyttämällä lämmintä.) Toinen juttu mikä voisi auttaa päänahan stimuloimiseen on luonnonharjaksinen harja (aka bbb) joka on paitsi perinteistä hellempi hiuksille, myös hieroo mukavasti päänahkaa.

Siihen, että hiukset putsaavat itsensä ilman shamppoilua tarvitaan nimenomaan harva pesuväli (siis vaikka onkin kyse pelkästä vesipesusta) jotta rasvaa ehtii muodostua riittävästi. (Tämä lienee eläinten parissa touhuaville tuttu teoria: esim. koiria ja hevosia pitäisi pestä -varsinkaan shampoolla!- vain kun se on välttämättöntä jottei ihoa suojaava rasvakerros vahingoitu.) Todella tiheä (aka päivittäinen) hiustenpesu vaan kuuluu olevan sellainen kierre josta on vaikea päästä eroon, koska ensin täytyy kestää vähän aikaa "inhottavaa" rasvoittumisen tunnetta ennen kuin päänahan luontainen tasapaino löytyy. (Itse olen pessyt hiukseni koko elämäni ajan max 2xvko, joten olen tästä autuaan tietämätön. Mutta näin sanovat.) Itse en ole koskaan päässyt täydellisesti eroon pesu- ja hoitoaineista, vaikka aihe kyllä kiinnostaa. Pisimmälle olen päässyt hennaamisen avulla: tuoreen hennakerroksen jälkeen pärjään pari viikkoa pelkällä hoitoaineella.

Itse olen varsin hyvin luonnonlapsi tätä nykyä. Meikkaaminenkin toki sujuu, mutta nykyään olen liian laiska. Onhan se välillä kiva vetää naama valkomustaksi tai keijumaisen kauniiksi, mutta näillä säillä ei kykene päivittäin. Lisäksi olen ulkona päivittäin vähintään 8 tuntia ja monesti ratsastuskypärä päässä useamman tunnin päivässä, joten ei pienintäkään järkeäkään. Jos menen jostain syystä bilettämään tai keikoille, niin sitten katsonkin peiliin pari kertaa. Rakastan meikkaamista ja hiusten laittoa, vaikken harrastakaan niitä päivittäin.

Hiusten hoito.. No se on oma lukunsa. Hyvin paksut takalistoon asti olevat "kiharat" (hyvin kiharat jos sattuu lumimyrsky vastaan tai tarpeeksi jäätävä sade... Hyvä jos lapaluiden alapuolelle yltävät. Normista vähän laineilla tai lähes suorat) olevat hiukset, joita olen aina harjannut luonnonharjasharjalla. Tavallista kokeilin pari kertaa ja tuntui ihan kauhealta :O
En muista milloin olin viimeksi kampaajalla leikkaamassa hiuksiani. Yli viisi vuotta sitten. Itse napsin huonoja latvoja pois aina kun jaksan ja löydän jotain napsittavaa.
Käytän palashampoota. Yksi pala riittää ikuisuuden. Pesee hyvin ja hiukseni pitävät. Pitävät paljon enemmän kuin Redkenin tuotteista, joita äitini välille tunkee minulle. Palashampoo on myös erittäin halpaa. Noin kymmenellä eurolla saa puolen vuoden shampoot, ainakin minä saan. Hoitoaineena sitten käytän milloin mitäkin ihan peruskaupasta saatavaa.

Itsekään en usko, että hiuksia olisi tarkoitus pestä edes joka toinen päivä. Edes kesäisin Suomessa, kun tein fyysisesti raskasta työtä viitenä päivänä viikossa, pesin ehkä kerran viikkoon kahteen hiukset. Ei oikeasti rasvoittuneet alun jälkeen yhtään, ei edes pesujen jälkeen. Hiukset kiilsivät paremmin, olivat tuuheammat, tottelivat paremmin, eivät takkuuntuneet mitenkään.
"Hilsettä" toki löytyi, mutta sitä löytyy keneltä tahansa jonkin verran, jossei pese hiuksiansa päivittäin.

Tiedän myös, että jos tunkee hiukset täyteen pelkkää hunajaa, kun menee saunaan saa täydelliset hiukset. Täällä en voin kyseistä juttua harrastaa, mutta Suomessa tosiaankin sain ihan uskomattoman silkkiset ja kiiltävät hiukset. Hyvä tapa on myös hoitoaineen jälkeen tunkea hiuksiin maitoa, suolaa ja hunajaa sekoitettuna. Tuuheutta ja silkkisyyttä. Merisuola myös lisää tuuheutta, vaikka jos sekoittaa hunajan kanssa. Kananmunankeltuainen on aivan mahtava, jos käy vain suihkussa. Valkuainen toimii iholle laitettuna hyvin. Keltuainen moninkertaistaa hiuksieni määrän.

Hunaja on myös omiaan ihonhoitoon, etenkin saunassa. Pelkästä hunajasta saa naamion, joka itselläni kirkastaa ihon erittäin hyvin. Merisuolalla voi myös hunajan kanssa kuoria ihon. Kyllähän noita lisääkin on vielä paljon.

Olette pahoja, nyt tekisi taas mieli koittaa jotakin luonnollisempaa hiustenhoitokeinoa. Innostus tarttuu selvästi. Ehkä se nyt onnistuisi paremmminkin kun ei ole enää talvi ja pakkanen, ja kun laitatte houkuttelevia vinkkejä nenän eteen, itse netistä etsiminen on liian työlästä. Ehkä tämänhetkisten shamppoopurkkien tyhjennyttyä sitten..

(oliko tämä offia?)

Vivacious sanoi:

Hunaja on myös omiaan ihonhoitoon, etenkin saunassa. Pelkästä hunajasta saa naamion, joka itselläni kirkastaa ihon erittäin hyvin. Merisuolalla voi myös hunajan kanssa kuoria ihon. Kyllähän noita lisääkin on vielä paljon.

Click to expand...

Minä joskus kokeilin murukahvilla ja hunajalla ihokuorintaa. Tosin se taisi olla liian karkeaa minun iholleni, kun punoitti melko kauan käsittelyn jälkeen.. Hienoa sokeria ja hunajaa voi myös käyttää ihon kuorimiseen. Ja onhan nuita sokereitakin eri kokoisia kiteitä, mitä isompia kiteitä niin luonnollisesti, sitä rouheampaa voidetta. Vartalollehan nuita isompia kiteitä voisi käyttää.

Juoksevaksi sulatettua suklaata voi myös käyttää jonkinlaisena kasvo/vartalonaamiona mikäli olen oikein ymmärtänyt. Mutta minun tapauksessani se suklaa ehtisi varmaan hävitä mahaan ennenkuin kerkeäisin sitä naamaani lätkiä :hups:

Voisiko joku muuten kertoa lisää tuosta palashampoosta? Onko se ihan niinkuin palasaippuaa, jota vain vaahdotetaan käsiin ja äikästään se hiuksiin? En ole koskaan aiemmin kuullut tuosta.

Kyllä, koostumus on ihan niin kuin palasaippualla. Itse vaahdotin palaa kostuttamalla ja hieromalla suoraan päänahkaan, kun ohjeissa luki, mutta varmaan käsissä vaahdottaminenkin toimii. Pala on siis saippuapohjainen eikä sisällä mitään ylimääräistä synteettistä mössöä, aluksi jätti hiukset vähän tahmeiksi kunnes tottui ja sen jälkeen sähköisti ihan mahottomasti kun en käyttänyt mitään hoitoainetta. Etikka- tai sitruunahappovesi olisi ollut varmaan tarpeen. Eri merkeissä lienee eroja aineiden suhteen, itse käytin Vihreän kosmetiikan Punatukka shampoota. Vihreän kosmetiikan palashampoista täällä: http://www.vihreakosmetiikka.fi/index.php?cPath=26 Muitakin vastaavia tuotteita lienee.

Vaan onko tuo saippuakaan sitten niin hyväksi hiuksille? Ainakin oma kuontaloni tuntuu tykkäävän nimenomaan Body Shopin saippuattomista suihkugeeleistä.

Kokeilin eilen tuota kielon soodapesua ja etikkahuuhtelua ja ai että kun hiukset tuntuvat pehmeiltä! Hiukset eivät haisseet etikalle vain ainoastaan puhtaille ja tuuheiltakin näyttävät ^_^ Tykästyin, vaikka luin yhdestä shampoottoman blogista, että juuri värjättyjen hiuksen omaavan ei kannata kovin vahvaa soodaliuosta käyttää, koska sooda voi vaalentaa. (olen siis värjännyt hiukset muutama päivä sitten)

Onpas tänne kertynyt mielenkiintoisia "keittiökosmetiikka"vinkkejä!

Minulla on hunajapurkki aina saunaan mennessä mukana. Viikottainen hunajanaamio kasvoilla piti kasvot talvella mukavasti pehmeinä ja kirkkaina. Juokseva hunaja sopii saunaan myös koko vartalolle. Kaupoissa on ollut myynnissä ihan erityistä saunahunjaa vartalolle, mutta melko tyyriiseen hintaan. Ostin sellaisen alennuksesta joulun jälkeen ja toimi ihan mukavasti ja siinä oli hyvä mieto laventelin tuoksu, koostumus oli myös perushunajaa juoksevampaa ja levittyi helposti. Purkki ei tosin kestänyt kuin pari saunomiskertaa koko vartalolle käytettynä.

Kasvojen ja kropan hoitoon käytän mielelläni keittiöstä löytyviä aineita. Kasvo- ja kropparasvat löytyvät tosin erikseen. Kropalle käyttäisin mielelläni öljyä, mutta se on minulle vain liian tuhtia.

Meikkipuoli onkin sitten ihan erikseen.. Rakastan meikkaamista ja erilaisten (joskus hyvinkin räikeiden) värien käyttöä. En tietenkään joka päivä maalaa mitään sotamaalausta naamaani, mutta jos aamulla vain on aikaa, meikkaan mielelläni kunnolla. Tämän hetkinen innostukseni on mineraalimeikit. Luomivärejä ei ole kuin kaksi, mutta meikkipohjan teen pelkästään mineraali"jauheilla". Ne tuntuvat sopivan omalle iholle meikkivoiteita paremmin ja sopivia sävyjäkin tuntuisi olevan helpompi löytää.
Onko kukaan muu kontulainen löytänyt mineraalimeikkien maailmaa?

Räikeiden värien käytöstä sitten. Mielestäni meikki on osa kokonaisuutta eli pelkkä näyttävä meikki ja sen kanssa sitten perusfarkut ja t-paita ei sovi yhteen. Jos sen sijaan vaatteet yms on näyttävämpää tyyliä, myös meikki voi olla näyttävämpi. Tai että meikki ja muu ulkonäkö sopii yhteen. Ajan tässä melko epäselvästi takaa sitä, että jos on vaikka neon vihreät rastat ja pvc-hame, voi meikkikin olla vaikka kirkkaan keltainen tai vihreä.. Ehkä tuon ajatukseni tuosta tajuaa?

Olisiko jollakulla vinkkejä huulten kuorimiseen?
Minä olen vain hangannut pyyhkeellä esim. suihkun jälkeen, mutta tuntuu vähän väkivaltaiselle väkisin rapsuttaa vanha iho pois. Voisiko vaikka sitä hunajaa käyttää huulinkiin?
Ihan vain, koska olen nyt enemmän alkanut käyttää huulipunia, niin olisi ehkä hyvä, etteivät huulet ole rohtumisesta epätasaiset. Alkuun tuntui vähän oudolle laittaa kouluun väriä huuliin, mielestäni kun koulu ei ole niin iso ja merkittävä juttu, että tarvitsisi näyttää kovin hienolta, mutta oikeastaan vähäinen väri on ihan piristävä. Joku Lumenen huulipuna ei edes värjää paljon, joten sitä on helppo laittaa niin vähän, että huulista tulee vain vähän tummemmat. Sitten juhliin laitan kirkkaanpunaista. Vanhojen tansseissa minulla oli tummat ja hienot huulet, ja moni kehui amorinkaartani. ^_^ Muutenkin olen aina pitänyt huuliani ihan kauniina ja nytkin on kiva meikata niitä siinä missä vaikka silmiä. Mielestäni muutenkin punahuulet ovat kauniit, kunhan tietenkin oikeassa tilanteessa (toki joillekin sopii ihan arkimeikkiinkin vahva huulipuna, mutta se riippuu tyylistä pitkälti).
Ja tuli muuten sekin mieleen, etten soittoharrastuksen takia voi käyttää niin paljon huulipunia kuin haluaisin. Suukappale tulee pelkästään huulirasvasta jo ikävän likaiseksi, saati sitten huulipunasta. Vaskisoittajan tabu, ei huulipunaa (tai huulilävistyksiäkään, voisi sattua).

Ja sitten tuli vielä yksi juttu mieleen. Olen koukuttanut itseni ehkä turhimpaan meikkiin. Löysin halvalla Tokmannilta kulmien muotoiluvahan. Nykyään sen unohtaminen on melkein kuin unohtaisi ripsivärin. Se antaa juuri sopivasti tummuutta kulmakarvoihin (liian vaaleat näyttävät tumman silmämeikin, jollainen minulla yleensä on, kanssa vähän oudoille) ja tosiaankin muotoilee ne kivasti, ei hapsota karvat mihinkään suuntaan. Tosiaankin hyvin turha tuote, mutta kuitenkin niin ihana. Siistit kulmakarvat ovat tärkeä osa siistiä naamaa.

Dracaena sanoi:

Olisiko jollakulla vinkkejä huulten kuorimiseen?

Click to expand...

Ota kuiva hammasharja ja pyörivin liikkein harjaat huolellisesti. Tämän session päätteeksi rasvaa hyvin.
Minulle annettiin tällainen vinkki joskus jo tosikauan sitten, ja silloin kun tulee meikattua niin tulee tehtyä tuokin usein. Myös sellaisina kausina kun huulet ovat rohtuneet, harjailen niistä kaiken irtoilevan ja kuivan ihon pois ja rasvaan vahvasti, ja vähän aikaa huulet ovat taas ihan hyvässä kunnossa. Kokeile ainakin.

Kiitos vinkistä! Kuulostaa tuokin vähäsen väkivaltaiselle, mutta tuskin se pahaa tekee (well, obviously).

Itse olen vasta pentu meikkien ym. kanssa. Serkkuni, toinen on nyt 15 ja toinen 13, meikkaavat joka päivä eivätkä voi mennä mihinkään ilman meikkiä, koska "muuten on ruma" (omien sanojensa mukaan). Itselläni asia on toisinpäin, tunnen olevani ruma meikit naamassa (ja välillä muutenkin). Ristiriitaa... Joten, kaipaisin vinkkejä meikkauksen kokeiluun. Mitä kannattaa aloittajan kokeilla? Mitkä aineet kannattaa jättää pois? Entä mikä olisi hyvä aine finnien poistoon, minulla kun tuppaa niitä olemaan valitettavasti myös selässä ylhäällä. Olen tässä näin etsinyt erilaisia aineita ja nyt on kokeilussa: Nivea Visage Young - Clean Deeper. Onko kellään antaa neuvoja, miten finnejä voisi vähentää muutenkin kuin erilaisilla tököteillä?

Olen ehkä vähän turhan amatööri tässä asiassa, mutta vastaanpa nyt siitä huolimatta. Tämä on vain mielipide, mutta minusta aloittelevan meikkaajan pussista voisi löytyä seuraava sarja.

Peitepuikko
Jos finneistä on ongelmaa niin siitä pitää aloittaa. Peitepuikon kanssa tärkein asia on kuitenkin muistaa että häivytykseen pitää panostaa. Se on aika törkeän näköistä jos naamassa on läiskä väriä ja sen keskellä finni
Käsittääkseni peitepuikon pitää olla hiukan omaa ihoa vaaleampi?

Puuteri
Helppo ja mukava tuote jolla saa ihosta tasaisemman ja varsinkin tuon puikon jälkeen minusta tuntuu että se häivyttää vielä lisää. Ja sama että hiukan omaa ihoa vaaleampi. Jos on tummempi niin vaikutus on aika törkeän näköinen.

Ripsientaivutin
Se on minusta se ehdoton väline jos jaksaa yhtään panostaa itseensä joskus. Ripsiä taivuttamalla saan usein lähes ripsivärimäisen efektin ilman ylimääräisiä värejä. Jos muutenkin meikkaa kevyesti niin ripsiväri tuntuu minusta kamalan suttuiselta ja voimakkaalta käytettävältä esim. töissä. Ja vaikka käyttäisikin ripsiväriä niin tuo on silti hyvä.

Ripsiväri (ja ripsikampa)
Kyllä se edellisestä pääsauksesta huolimatta kuuluu minusta aloittelevan meikkaajan pussiin. En ehkä valitsisi ihan pikimustaa heti ensimmäiseksi kokeiluksi, mutta väri nyt voi sitten olla mikä miellyttää. Ja varsinkin kun ehkä harjoitusväriksi ei kannata valita kalleinta tököttiä (eivätkä ne ihan aina edes ole niitä parhaita) niin ripsikammalla saa hyvin eroteltua ripset luonnollisemman näköiseksi. Ripsiväri ei kuitenkaan toimi oikeasti samoin kuin mainoksissa vaikka kuinka lupailtaisiin että se erottelee ripset yms. Joka tapauksessa ripsivärin käyttö kannattaa opetella.

Luomiväri
Valitsisin alkuun jonkun aika neutraalin värin. Lumenella on niitä pieniä kahden värin paletteja. Valitsee sieltä mieleisensä ja etsii ohjeet siitä miten eri tavalla värejä voi käyttää yhdessä. Värien valinnassa nyt suurin kriteeri on sitten oma maku.
Jos hankkii luonnolliset värit joista toinen on hyvin vaalea niin sitä voi käyttää häivyttämään väsynyttä näköä silmistä. Vähän vaalea luomiin, silmien sisänurkkaan ja tummiin juomuihin silmän alla (mutta kannattaa tosiaan käyttää hennolla kädellä ja katsoa ettei varsinkaan tummuuden kanssa mene sitten yhtään yli sen tumman tai se vain korostuu. Minulla on (aika vanha tosin) tällainen numerolla 6 ja nimellä Tyttöperhonen joka sopii minun ihollani tähän tarkoitukseen.

Huulikiilto/puna
Minä lähtisin aloittelevan kanssa enemmän kiiltolinjalle, mutta miksipä ei joku hento punakin. Meikki voi toimia ihan hyvin ilmankin näitä, mutta kyllä se melkein perus pakettiin kuuluu jos ei ihan vielä ole varma mitä haluaa alkaa sitten käyttää. Ja aina välillä huulten korostukselle on "tarvetta".

Siinä olisi jonkinlainen kokoelma. Kaikki silmien rajaukseen käytettävät jutut, tummat punat, poskipunat yms jättäisin siihen aikaan kun ensin tottuu käyttämään näitä perus juttuja. Luonnollisia ja vaaleita sävyjä suosittelisin siksi että niissä pienet virheet eivät korostu niin paljon ja jos ei ole koskaan meikannut niin jo hyvin vähäinenkin meikki voi tuntua aika näyttävältä omassa naamassa. Kunhan ensin totuttelee ja opettelee niin sitten voi siirtyä vahvempiin väreihin ja kokeilla silmien rajausta yms.
Kanssani voi toki olla eri mieltäkin näistä ja minä tosiaan meikkaan aika vähän yleensäkään enkä suosi sitä että koko naama on pakkelissa.
Paras meikki on sellainen että katsoja ei välttämättä edes huomaa sitä.
Eli minulle meikki on vain tapa peittää pikkuvirheitä ja hyvin hennosti ehkä korostaa jotain kohtaa naamassa. Ja minusta tämä on myös ihan hyvä ohje aloittavalle meikkaajalle. Sitä innostuksissaan helposti tunkee naamansa täyteen tököttiä heti karralla ja näyttää sitten kummalliselta. Meikin määrää ja voimakkuutta voi kyllä sitten lisätä myöhemminkin jos siltä tuntuu.

Chayéna sanoi:

Entä mikä olisi hyvä aine finnien poistoon, minulla kun tuppaa niitä olemaan valitettavasti myös selässä ylhäällä. Olen tässä näin etsinyt erilaisia aineita ja nyt on kokeilussa: Nivea Visage Young - Clean Deeper. Onko kellään antaa neuvoja, miten finnejä voisi vähentää muutenkin kuin erilaisilla tököteillä?

Click to expand...

Apteekista saa laadukkaita ihonhoitotuotteita, esim. Sebamed tai ACO. Ja iho kannattaa kuoria 1-2 kertaa viikossa ja muistaa aina laittaa kosteusvoidetta aamulla ja illalla.
Mutta jos finnejä on, niin niistä ei kyllä hevin eroon pääse. Ne hälvenee sitten ajan kanssa, vaikka kyllähän hyvät ihonhoitotuotteet toki auttaa jonkin verran, samoin kosmetologilla käynti, mutta se on sitten kallista.

Ja Jaamarin meikkivinkeistä huomasin meikkivoiteen puuttuvan. Eihän se ole välttämätön, mutta jos haluaa meikistä peittävämmän, kun on finnejä niin meikkivoide on hyvä ja tekee ihosta tasaisemman näköisen.

Meikkivoidetta kannattaa tosiaan käyttää tuon peitepuikon kanssa, muuten saattaa tulla hassun näköisiä läiskiä naamaan, vaikka ne näppylät peittyvätkin. Meikkivoidetta voi tosiaan levittää vaikka sormin tai sitten meikkisienellä, ihan miten itse tykkää.
Tai jos ei halua sotkea monen eri aineen kanssa(tai on kiire), niin suosittelen myös meikkipuuteria. Samassa on siis meikkivoide ja puuteri(tämän mukana tulee oma sieni, sitä käytetään joko kuivana tai vähän vedellä kosteutettuna), joka peittää paremmin mutta sen puhdistaminen iholta on työläämpää.

Huulikiillonkin voi korvata ihan tavallisella huulirasvalla, jos ei halua tahmeita tai muuten tönkön oloisia huulia. Itse en tykkää käyttää kiiltoja tai punia, mieluummin huulirasvaa vaikkei lopputulos olekaan niin näyttävä.
Komppaan myös Jaamaria tuossa, että paras meikki on todellakin luonnollinen. Vanhin isosiskoni antoi minulle vietäväksi toiselle siskolleni meikinpudistusaineita kun hän ei itse voi käyttää. Ja " *****lla on varmaan enemmän käyttöä kuin sinulla, kun sinä et meikkaa". Hämmästyi kovasti kun sanoin jutellessamme että minulla oli silläkin hetkellä meikkiä naamassa
Aika paljon saa kuitenkin aikaan kun pitää ulkonäön siistinä, kun esim. nyppii kulmat luonnollisen näköiseksi, vaikkei meikkiä käyttäisikään.

Meikkipuuteria suosittelen minäkin, jos pelkkä puuteri tuntuu liian kevyeltä. Meikkivoiteesta tulee helposti sellainen vahanukkemainen olo ja sen levittäminen siististi vie paljon aikaa. Omassa käytössä uusi suosikko on Lumenen mineraalimeikkipuuteri, peittää ihon epätasaisuudet helposti ja tasaisesti. Jaamarin neuvoja komppaan muuten.

Meikkauksessa tärkeintä on kuitenki meikin puhdistus ja ihonhoito muuten. Silmämeikinpoistoaine ja kasvojenpesugeeli meikin poistamiseen on ehdottomia. Finneihin auttaa parhaiten aika, mutta myös sopiva puhdistusaine ja kosteusvoide. Ite tajusin aika vasta peseväni naamaani liian tujuilla aineilla, finnit voivat riehaantua myös siitä jos iho on liian pintakuiva. Akneiholle suunnatut aineet kyllä kuivattavat finnejä mutta yleensä myös koko muun ihon niin, että kasvot puskevat vain entistä enemmän rasvaa paikatakseen puuttuvaa kosteutta. Herkälle ja kuivalle iholle kohdennetut hoitotuotteet on omia lemppareita. Ihoa voi koittaa hoitaa myös elintavoilla, terveellinen ruokavalio, riittävä vedenjuonti, liikkuminen ja meikittä oleminen on sellasia mihin voi vaikuttaa, murrosikään ja hormoneihin juuri ei.

Ja jos joku väittää että näpyt häviää kokonaan murrosiän jälkeen niin sellasta ihmettä ei kannata odottaa, niiden kanssa pitää vain opetella elämään.