Missä kappaleessa/yhtyeessä/artistissa on sitä jotain?

Tähän on nyt pakko heittää Radiohead. Radioheadin biisissä on juuri sitä jotain, vaikka vähän vaihtelevaa musiikki ja joidenkin mielestä vaikeaa kuunneltavaa. Erityisesti live-biisit kolahtaa kohdallani ja Radioheadin I Might Be Wrong: Live Recordings -levyllä oleva Idioteque tuo hyvän fiiliksen (taidanpa pistää soimaan saman tien). Myös samalla levyllä oleva True Love Waits biisi on parhaita.

Myös U2 kolahtaa. Vanhempaa tuotantoa oleva Sunday Bloody Sunday on aivan loistava biisi. Under A blood Red Sky on aivan loistava live taltiointi U2:lta. He, taidan pitää erityisesti live nauhoituksista. Vielä kun pääsisi itse jomman kumman bändin konsertiin joskus.

Kiinnitän aika paljon huomiota biisin sanoihin, siis molemmilla bändeillä on hyvät, hienot, merkitykselliset sanat jotka kolahtaa. Tottakai säveleenkin kiinnitän huomiota ja siitä saa hyvän ennakkokäsityksen. Pitää myös olla varsinkin live äänityksissä rock-meininki ja vetää tunteella.

Danyan sanoi:

Tori Amos ja kappale 1000 Oceans. Ei siitä ole kauaakaan, kun biisin kuulin ensimmäistä kertaa, ja heti pidin siitä. Kappale on jotenkin niin mielettömän surullinen ja lohduton. Sekä soundeiltaan että lyriikoiltaan, aijai. Itkettää jo pelkkä ajatuskin. Mielettömän kaunista.

Click to expand...

Tämä tyttö se tietää mistä puhuu. Vaikka Torilta kyllä voisi nimetä noin miljoona uskomattoman hienoa biisiä. Siinä on ehkä se ainoa artisti, jota melkein voisin sanoa fanittavani, vaan enpä taida silti ihan kriteerejä täyttää. Musiikki musiikkina ja ihmiset ihmisinä.
(Ei muuten ollut huonompi heitto tuo Danyn aiemmin mainitsema Jose Gonzalezin Crosseskaan.)

Voisin kuitenkin heittää oman listani, jonka biiseissä on kaikissa sitä jotain ja vaikka millä mitalla. Vaikka melko erilaisia tuotoksia keskenään ovatkin. Suurin osa näistä kipaleista on kulkenut mukana jo vuosikausia, osa ala-asteelta asti, joten mielipidettä voinee jo kutsua meko vankaksi. Nämä ovat kaikin puolin niin lähellä täydellistä kuin olla voi.
Aakkostaen, kaiken reiluuden nimissä

-Tori Amos: Baker baker sekä Caught a lite sneeze
-Nick Cave & the Bad Seeds: Do you love me?
-Cure: Bloodflowers
-Cranberries: Everything I said
-Enya: The longships
-Loreena McKennitt: The old ways
-Sarah McLachlan: Fear
-Placebo: Without you I'm nothing
-R.E.M.: Everybody hurts
-Vangelis: Rachel's song
-Westbam: Wizards of the sonic

Nämä voivat lisääntyä, mutta eivät vähentyä. Nuo 12 biisiä ovat ja pysyvät.

Ei voi olla totta. En ole hehkuttanut Musea täällä ollenkaan? Voi typeryyttä. Ok, bändille on omakin topikkinsa, mutta pakko silti mainita se täälläkin.

Brittiläinen trio siis, Muse. Aivan mielettömän energinen bändi. Kaikki bändiläiset ovat todella lahjakkaita muusikoita. Mainittavia biisejä on niin tuhottomasti.. Yritän mainita niitä mahdollisimman vähän: Sunburn, Showbiz, Plug In Baby, Science, Butterflies & Hurricanes, Time Is Running Out, Endlessle, Unintended.. Kannattaa tutustua jos energinen ja räväkkä rokki kiinnostaa. :>

Huomasin että pidän paljon Irinan laulusta Vastaukset, sanat ovat melko hyvät, ja naisella on ihan hauska ääni. Wirtanenhan sille tekee musan ja sanat. Muuten neitosen debyytti levy Vahva ei ole niin hyvä kun tuo yks piisi.
Mew on mahtava bändi. Periaatteessa heiltä ei ole tullut kuin yksi levy, Frengers, mutta tulossa on toinen. Tämä bändi on minuun kyllä vaikuttanut. Tanskalainen bändi, yhtäläisyyksiä esim. Kashmiriin.
Curen Friday's I'm in love on niin ihana että se kannattaa kuunnella niin tulee hyvä olo. <3

Simon & Garfunkel

Mii pidän paljon vanhasta musiikista. Se erottuu hyvin tämänpäivän musiikista, eikä soi edes usein. Simon ja Garfunkel on mielestäni mukavaa kitarapoppia. Itse he ovat nyt varmaan kuusikymppisiä ja ovat aloittaneet joskus 60-luvulla.
Omia suosikkibiisejäni ovat "The sound of silence, "Scarborought fair" ja "Bridge ovar trouble water."

Täällä ei näköjään ole mainuttu Weeping Willowsia. Tajusin tämän überkivan bändin olemassaolon itsekin vasta äskettäin. Ruotsista ovat kotoisin ja ovat melkeinpä Kentin tasoa. Omalla tavallaan WW on vielä viehättävämpi, laulajan ääni varsinkin on kovin kiehtova. Sanoitukset eivät aina ole WW:llä mitään hohdokkaita, mutta siinä ne sanat menee musiikin mukana, en niitä aina edes aluksi niin huomioi (kuten en yleensäkään minkään musiikin kohdalla). Ja toki WW:llä on sanoitustenkin puolesta loistosuorituksia.

Parasta biisiä en siinä mielessä osaa sanoa, että olen kuunnellut bändiltä vain pientä osaa tuotannosta. Kaikkea en ole vielä kerennyt. Tähänasti upeimpia biisejä ovat olleet esimerkiksi Touch Me, Stairs, Endless Night, While I'm Still Strong, Hold Me ja Found.

Bändin uusimman levyn, Presencen, kansi on muuten niin uskomattoman kaunis, että sitä voisi tuijotella tuntikausia.

Ja hei, tästä palopuheestani innosuneet 23.4. Tampereelle kuuntelemaan WW:tä! Seura ei nimittäin olisi pahitteeksi.

pakko kai sanoa jotain kun kahdessa edellisessä viestissä on kehuttu sen verran hyviä bändejä.
Äitini oli Simon & Garfunkel -fani ja se on tarttunut minuunkin. Parasta laulua on vaikeaa sanoa, pidän vähän reippaammista, esim. Patterns on hyvä ja dramaattinen. Pidän kovasti heidän äänistään, Paul Simoninkin vaikkei hän ehkä hyvä laulaja olekaan kuin Garfunkel. Simonin tuotannossa löytyy yksi suosikeistani, 50 Ways To Leave Your Trouble.
Weeping Willows on myös hyvä, tosin en ole aivan uusimpaan tuotantoon tutustunut. True To You on hauska laulu. Ja on siellä muitakin hyviä, tosin Weeping Willowsia ei pysty kuuntelemaan kauhean pitkiä aikoja, tulee muuten ahdistus. Ja hyvä live-bändi, olen tainnut nähdä heidät kaksi kertaa (mutten valitettavasti pääse tuolle Tampereen keikalle).

Enigma

Tätä en olekaan vielä kehunut. Gregoriania olen varmasti tuolla taaempana, niin muistan

Enigmasta olen pitänyt sitten 2002 joulun. Kauniin mystistä ja rauhoittavaa musiikkia. Sopii hyvin kun esim. kirjottaa fantasiaa tai lukee fantasiaa. Siinä saa ideoita ^ ^
Kuulin kyllä "Sadness"-biisiä radiosta, mutten saanut koskaan musiikin tekijää kiinni. Hankittuani LOTM-levyn (lords of the mystery), niin aloin kiinnostua Enigmasta.

Enigma ei ole bändi tms. Se on projekti. Itse se on lähes..kohta 14 vuotta vanha. Miltei ikäiseni ^ ^
Omat suosikkibiisini ovat : Beyond the invisible, gravity of love, mea culpa, turn around ja lista voisi jatkua loputtomiin
Silleen harmi minulle, etten oikein koskaan tapaa netissä Enigman kuuntelijoita, saati sitten todellisessa maailmassa ^ ^*

Twista: Slow Jamz
Olen kuunnellut tuota laulua jo monta kuukautta, ja vielä iskee. Joka kerta kun kuulee, on semmonen älytön olo. Siinä on sitä jotain.

Kanye West
Westin koko tuotanto on niin huippua, että on helmi joukossa.
Mahtavia biisejä, kuuntelen mielellään.

Jotain ainutlaatuista on naisessa nimeltä Kate Bush. Ja hänen kasarihiteissään Running up that Hill ja Cloudbusting.
Ne ovat niin hienoa tavaraa että aivan itkettää! Itse asiassa kuuntelen niitä tahallani vain harvoin, saadakseni itkeä niinkuin muka kuulisin biisit ensimmäistä kertaa. Erityisesti ne sopivat Tolkienin kirjoihin. Cloudbustingia kuuntelen lukiessani Harmaita Satamia ja Faramirin ja Éowynin rakastumista. Running up that Hilliä kuuntelen lukiessani Silmarillionia, pitkin kirjan tapahtumia itken koska musiikki sopii esim. Sukusurmaan niin hyvin.

Omaan oudon taipumuksen eläytyä Keski-Maahan erikoisten kappaleitten avulla, jotka sopivat aina joihinkin tiettyihin kohtiin.

Jaah, lisää vahvoja naisartisteja: PJ Harvey.

Varsin vaihtoehtoista rockia, angstisia sanoituksia ja miesvihaa (no, ainakin joskus). Alanis Morissette on kiltti pikkutyttö tämän naisen rinnalla. Ei mitään hifistelyä kuin vasta viimeisimmällä albumillaan, ja silläkin ehkä. Tyylikästä, ahdistavaa, tunteikasta, omaperäistä (lue: tavanomaista koukeroisempaa), rujoa ja raakaa. Läpimurto levyllään To Bring You My Love (1995). Viimeisin ja siistein (ja tunnetuin) levy 2000, Stories From The City, Stories From The Sea. Välissä Is This Desire? (1998). Debyytti jo vuonna 1992 levyllä Dry, sen jälkeen Rid Of Me jo seuraavana vuonna.

Hittibiisejä mm. C'mon Billy, Long Snake Moan, Down By The Water, Angelene, A Perfect Day Elise, Good Fortune, This Is Love. Nick Caven kanssa laulanut myös biisin Henry Lee levylle Murder Ballads.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen artisti, jos vaihtoehtoinen rock ja väkevät naisartistit ovat mieleen.

Jatkan vielä WW:stä täällä, kun ei tälle kannata omaakaan topikkia tehdä.

Ereine sanoi:

Weeping Willows on myös hyvä, tosin en ole aivan uusimpaan tuotantoon tutustunut

Click to expand...

Soundit ovat vähän muuttuneet vanhempaan tuotantoon verrattuna, enemmän rock-tyyliin. Ja valitettavasti pitää sanoa, että uusin levy ei ole niin viimeistellyn ja "täysinäisen" kuuloinen kuin olisi saattanut toivoa. Jotenkin tuntuu, että ovat väkipakolla halunneet tehdä joitain ihan standardi-rock-biisejä, eikä semmoisesta hyvä seuraa. Mutta uudelta levyltä löytyy paljon, paljon hyvääkin, toki.

Ereine sanoi:

tosin Weeping Willowsia ei pysty kuuntelemaan kauhean pitkiä aikoja, tulee muuten ahdistus.

Click to expand...

Hassua, minä taas pystyisin kuuntelemaan sitä loputtomiin. Kun kerran saa päälle sellaisen haikean tunnelman, minkä musiikki väistämättä saa aikaan, siitä ei haluakaan irtautua.
Kiva muuten tietää, että ovat hyviä live-esiintyjiä. Ja harmi kun et Ereine pääse tälle keikalle, pitää vain toivoa, että fanye päättää tulemisestaan pian ja päätös on positiivinen. Keikkaa en millään haluaisi missata, kai menen mielummin yksin kun en ollenkaan.

Mutta tämä WW:stä, jatkakaa toki samaan tahtiin välittämättä tästä viestistä, josta en oikein tiennyt kirjoittaako vai ei, koska ei oikein tämän topikin tyyliin sovi...

Vine Trellis sanoi:

Jotain ainutlaatuista on naisessa nimeltä Kate Bush. Ja hänen kasarihiteissään Running up that Hill ja Cloudbusting.
Ne ovat niin hienoa tavaraa että aivan itkettää! Itse asiassa kuuntelen niitä tahallani vain harvoin, saadakseni itkeä niinkuin muka kuulisin biisit ensimmäistä kertaa. Erityisesti ne sopivat Tolkienin kirjoihin. Cloudbustingia kuuntelen lukiessani Harmaita Satamia ja Faramirin ja Éowynin rakastumista. Running up that Hilliä kuuntelen lukiessani Silmarillionia, pitkin kirjan tapahtumia itken koska musiikki sopii esim. Sukusurmaan niin hyvin.

Omaan oudon taipumuksen eläytyä Keski-Maahan erikoisten kappaleitten avulla, jotka sopivat aina joihinkin tiettyihin kohtiin.

Click to expand...

Tähän ei ole juuri lisättävää. Hounds of love on aivan uskomaton levy. Lähes aina matkalla mukana.

Hounds of Love, todellakin uskomaton. Erikoista on se, että kun kuuntelin ensimmäistä kertaa Mother Stands for Comfortia, en pystynyt pidättelemään loppupuolella tulvivia kyyneleitä ja äitiäkin tuli niin kauhea ikävä. Toimii aika hyvänä esimerkkinä siitä, miten paljon tunteita levy herättää.
Ah... varsinkin Cloudbusting ja Running up that Hill. Tekisi taas mieli ylistää niitä, harmi että tein sen jo edellisessä viestissäni.

Firena muuten, myöskin minä pidän Enigmasta. Tutustuin siihen radiossa soivan Sadnessin myötä (enkä minäkään saanut aluksi artistia selville vaikka kuinka yritin). Muistan Enigman myös siitä Susanna ja Petri Kokon (?)luisteluvideosta, missä taisi soida taustalla se Beyond the Invisible-biisi. Vai oliko se joku Return to Innocence-niminen? Joku ylettömän kaunis ja mystinen kumminkin.
Hienoa musiikkia, tosiaankin. Levyjä en vielä omista, mutta *köh* koneelle olen lataillut.

Minun biisini on Baddingin Paratiisi. Jopa unelmani siitä, että minulle julkisesti laulettaisiin se toisen sukupuolen toimesta (oikeasti laulutaitoisen) on toteutunut itseasiassa jo kaksi kertaa. Mutta ehdottomasti paras tulkinta (alkuperäisen rinnalla tietenkin) on ollut , Agents-ohjelmassa muutama vuosi (?) sitten, Ville Valolta. Täytyy myöntää, että tämä tyttö oli täysin myyty. Etten jopa myöntäisi että polvillaan. Pidän Villen äänestä muutenkin, mutta Paratiisina vielä... aih.

Suuren tunnemyrskyn saa myös aikaan täällä aika tuntematon Jewel biisillään Foolish games. Kuten yleensä elämäni THE- biisit liittyvät johonkin tiettyyn tapahtumaan tai elämänvaiheeseen. Niin tämäkin. Yksinkertainen sanoitus, piano taustalla ja naislaulaja. Se riittää kyyneleisiin silmissä ja karvat nousemaan pystyyn.

Texasin Summer son-biisi on ehdoton kesäbiisi. Se saa hyvälle päälle ja hymyilemään. Kevään tullen biisin joutuu aina kaivamaan esiin talven pimeyden jälkeen ja huudattamaan muutaman kerran. Kuten arvata saattaaa, nyt on tullut sen aika.

Don huonojen Verta, pornoa ja propagandaa levy oli todellinen herättäjä. Samaiset biisit levyllä saavat vieläkin hereille. Erityisesti Hannu ja Kerttu sekä Pilvenpiirtäjä. Ihania kiukuttelu- biisejä ovat myöhemmiltä levyiltä Riidankylväjä, Tule sellaisena kuin olet ja Ruoski minua. *ggrr* Mikä on mukavampaa kuin laulaa mukana kun oikeasti ketuttaa?

Vine Trellis sanoi:

Muistan Enigman myös siitä Susanna ja Petri Kokon (?)luisteluvideosta, missä taisi soida taustalla se Beyond the Invisible-biisi. Vai oliko se joku Return to Innocence-niminen? Joku ylettömän kaunis ja mystinen kumminkin.

Click to expand...

"Beyond the invisible"-kappaleen musavideossahan he luistelevat. Enigman viedeoita voi katsella Täältä
Vaikeaa arvata kuka on katsonut ne kaikki putkeen

Nyt minä voisin sitten kekua ruotsalaisia, eli Europe-bändiä En tiedä ja muista edes koska kuulin ensimmäistä kertaa "Final countdownin." Siitä täytyy olla aikaa, koska en varmasti ala-asteella sitä kuullut O.O Sitä aikaisemmin...
Pidän todella paljon tästä biisistä. Se tunnusmelodia on tarttuva, mutta ei jää soimaan päähän. Itse laulajallakin on juuri tälläinen lähes enkeliääni ^ ^
Mutta muuten Europe on erittäin hyvää hardrockia. Yllätyin positiivisesti. Minulla on tapa aloittaa vanhojen bändien kuuntelu näiden kokoelmalla, jos ovat sellaisen julkaisseet. Näin tein myös Europen kohdalla. "Dreamer" on jokseen mukavan mystinen ja rahoittava. "Final countdown 2000" on mielestäni vähän Darudemainen, kun siihen on lisätty niitä dancepiittejä. Onneksi tämä ei koskaan ollut alkuperäinen Final countdown ^ ^*
Bändihän on kaiketi tekemässä comebackin mitä olen lukenut

roskiin, jookosta?

Uusi kiehtova tuttavuuteni on Gotan Project. Melko tuore bändi (vuodelta 1999 kai), joka sekoittaa argentiinalaiseen tangoon funkia, trip hopia ja ties mitä muuta. Fuusio on kovin eksoottinen: haitaria, jousia ja konebiittejä 8) . Radiossa ainakin Groove fm:llä saattaa kuulla jonkun biisin.

Mainittavia kipaleita ovat vähintäänkin Triptico, Epoca ja Tangitos. Levyjä on ilmestynyt yksi ainut: La Revancha Del Tango. Tuolla http://www.gotanproject.com/ saa vähän esimakua siitä, millaista ihmemusaa tämä oikein on.[/b]

Finntrollin ja ensiferumin kaikissa biiseissä on sitä jotai JA Mortiisin can you smell the witch:iä tuli kuunneltua koko viimme kesä että kaiketi siinäkin on...

Kwan tekee sitä omaa

Kwan osaa tehdä omanlaista musaa mistä
he pitävät, heitä ei oikein haittaa mitä kriitikot sanovat heidän musastaan
kunhan se toimii heistä .Kwanin biiseissä on musta sitä jotain mikä
toimii tosi hyvin tilanteesta riippumatta sitä jaksaa kuunnella pitkään
eikä siihen kyllästy heti. Melodiat ja rytmit on tosi hyviä ja ne jää silleen
kivasti soimaan päähän(ainakin mun päähän).
Kwaanissa on sitä jotakin ja tulee varmaan aina olemaan